Luhangassa oli aikanaan kolme valtiopäivämiestä: Robert Ruohtula, Juho Kylmälä ja Alfred Filip Danielson. Näistä Ruohtula edusti vaalipiiriään kansan valitsemilla valtiopäivillä ja kaksi muuta olivat mukana säätyvaltiopäivillä talonpoikaissäädystä.
Juho Kylmälä oli alkuaan Juho Heikinpoika, joka syntyi vuonna 1812. Hän siirtyi Tammijärven Varmajoelta Judinsaloon Kylmälän rustholliin vuonna 1855 mentyään avioon leski Maria Widbomin kanssa. Kylmäläkin oli ollut jo aiemmin kerran naimisissa. Kylmälä harrasti lukemista ja oli itseoppinut esimerkillinen talonpoika, joita tuon aikaiset valtiopäivät säännöllisesti suosivat ja toivat esille. Hän oli osallisena Itä-Hämeen Maalaisseurassa, ja hänellä sanotaan olleen merkittävä osa paikallisen maanviljelyksen edistämisessä. Kylmälän Judinsaloon pystyttämä kaksikerroksinen päärakennus on ollut pitkään pystyssä vielä hänen jälkeensäkin. Kylmälä oli kansanvalistusseuran asiamies ja jäsen sekä seuran kalenterin pitkäaikainen tilaaja. Heinolan tuomiokuntaa valtiopäivillä hän edusti v:n 1867 ja vuosien 1877-1878 valtiopäivillä, missä hänen etevyytensä tuli esiin. Valtiopäivillä hänet valittiin talonpoikaissäädyn valitusvaliokunnan jäseneksi, muutamaan talonpoikaissäädyn lähetystöön ja suostuntavaliokuntaan.
Kylmälä teki paljon aloitteita: hän esitti kanavan rakentamista Vesijärven ja Päijänteen yhdistämiseksi, tuomiokuntien erottelua pienemmiksi, Mikkelin lyseon suomalaistamista sekä oman sotaväen perustamista maahan. Kylmälällä oli myös paljon kunnallisia luottamusmiesasemia. Hän oli kunnallislautakunnan esimies ja varaesimies, suostuntaverokomitean jäsen vuosina 1865-1866, pitäjänmakasiinin rakentamisessa vuonna 1856 ja kirkkoneuvostossa useita vuosia. Edelleen vielä 1880-luvulla yli 70-vuotiaana Kylmälä oli henkikirjoituksessa kylänjohtajana ja taksoituslautakunnan jäsenenä. Hän ehdotti uusia ”rasituksia” kunnalle säännöllisesti, vaikka hänen tilansa joutui maksamaan suuria maksuja sekä kunnalle että seurakunnalle. Näihin kuului mm. kansakoulun perustaminen pitäjään. Toimekas ja tietoviisas mies kuoli lopulta vuonna 1898.
Alfred Filip Danielson syntyi Hauholla ja siirtyi sittemmin opettajan toimestaan Sysmän meijerikoulussa Luhankaan vuonna 1887. Hän viljeli Käärmelahden virkataloa siitä alkaen kuolemaansa vuonna 1904 asti. Hänen halukkuutensa kehittää uudistuksia maanviljelyssä antoi ympäröiville ihmisille aiheen kutsua häntä termeillä: ”hullu maisteri”. Danielson edusti Heinolan tuomiokuntaa valtiopäivillä vuosien 1888 ja 1900 välisenä aikana. Danielsonin on sanottu olleen perusteellinen mies ja yksi huomatuimpia omassa säädyssään. Danielson toimi lukuisia kertoja talonpoikaissäädyn valiokunnissa ja Suomen pankin tilintarkastajain toisen varamiehen tehtävässä. Hän teki anomuksia mm. maatalouden kehittämisestä, naisten ja miesten tasa-arvoisuudesta, Mikkelin lyseon suomalaistamisesta ja rautatien rakentamisesta Jyväskylästä Leivonmäen ja Joutsan kautta Lahteen. Danielson teki muutaman muun edustajan kanssa esityksen pienviljelijäin lainansaannin helpottamiseksi vuonna 1894. Vaikka talonpojat tukivat ehdotusta, ei siitä tullut mitään, koska kaikki muut säädyt vastustivat sitä.
Kun vuoden 1891 valtiopäivillä käsiteltiin rautatien rakentamista Pohjanmaan radan yhteydestä Jyväskylään, Danielson oli sitä mieltä, että rata tuli rakentaa Keuruun kautta ja hylkäsi ehdotetut Myllymäen ja Vilppulan. Hänen mukaansa rata ei saanut tuottaa etua pikkupaikkakunnille vaan sen tuli edustaa koko maan etua. Tälle esitykselle koko sääty antoi runsaat suosionosoitukset. Myös Danielson oli mukana myös paikallisissa luottamustehtävissä: Hän oli kahteen kertaan Itä-Hämeen Maalaisseuran esimiehenä ja kunnan esimiehenä hän oli vuodesta 1895 alkaen, mutta joutui luopumaan tehtävästä huonon terveyden takia. Hän oli merkittävänä osana Tammijärven kansakoulun ja kunnan säästöpankin perustamisessa.
Robert Ruohtulaa on kuvattu perin hämäläiseksi luonteeltaan: hän oli suuresti huumorintajuinen vaikka hiljainen mies. Ollessaan säästöpankin johtajana antoi hän virkatehtävässään olleelle pankintarkastajalle yöpöytälukemiseksi pankin korkokirjan ja sanoi vieraalleen: ”Hyviä unia”. Ruohtulasta on jäänyt kunnan asukkaille pitkään viljelty fraasi: ”Sitä mieltä minäkin, sanoi Ruohtula valtiopäivillä”. Koska valtiopäivillä ollessaan vuosina 1911-1913 hän käytti vain yhden ainoan puheenvuoron, on sanonnalla varmasti jonkinlainen totuusperä. Pyrkiessään valtiopäiville hän palkkasi erään maisterin puhumaan puolestaan vaalikarjalle. Valtiopäivillä ollessaan hän oli monien valiokuntien jäsenenä ja varajäsenenä. On sanottu Ruohtulasta, että hän ei ollut puheen vaan toiminnan mies. Myös Ruohtula toimi kunnankokouksen esimiehenä ja lisäksi hän toimi kunnallislautakunnan esimiehenä ja lautakunnan jäsenenä vuosina 1889-91, 1892-94 ja 1898-1900.
Kun pitäjään alettiin suunnitella säästöpankkia, Ruohtila oli mukana hankkeen valiokunnassa, säästöpankin toimikunnassa ja pankin ensimmäisessä hallituksessa. Ruohtula valittiin heti pankin perustamisen jälkeen sen kamreeriksi ja esimieheksi. Tässä tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka. Hän sai paljon aikaan etenkin Tammijärven suunnassa: hän oli kansakoulun johtokunnan esimies vuosina 1908-1914, Tammikosken osuusmeijerin puuhamiehenä, puimaosuuskunnassa, maamiesseurassa, yhteissahassa, nuorisoseurassa ja Itä-Hämeen maanviljelysseurassa. Hän lahjoitti vuonna 1913 täytettyään kuusikymmentä vuotta vaimonsa Amandan kanssa 3000 markkaa köyhien koululaisten kouluolojen parantamiseksi. Vielä samaisena vuonna hän perusti Mikkelin läänin ensimmäisen metsänhoitoyhdistyksen, johon kuuluivat Luhangasta ainakin seuraavat tilat ja tilalliset: Pohjola, Veijo, Vanhoinen, Ruohtula, Kesäniemi, Nisula ja Koivumäki. Ruohtula kuoli vuonna 1914.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti