Luhangan historiassa on ilmennyt lukuisia merkittäviä kunnallisia päättäjiä, jotka ovat olleet osallisina monissa kuntaa koskeneissa päätöksissä ja edistäneet sitä kautta kunnan asioita monipuolisesti, ja jotkut ovat suoranaisesti olleet joskus osallisina aivan kaikkeen. Joissakin tapauksissa voidaan puhua tiettyjen päättäjien kohdalla jonkinlaisesta yksinvallasta, vaikka ei kuitenkaan suoranaisesta despotiasta. Pieni kunta on ollut sopiva kenttä siihen, että kokonaisuuksia on pystytty pitämään yllä ja kasassa aivan yksilöidenkin kautta. Kuitenkin monissa tapauksissa merkittäviä miehiä on ollut vallan kahvassa monia samanaikaisesti.
Merkittäviä kunnallismiehiä ovat olleet esimerkiksi Antti ja Sipi Jutila, Benjamin Helenius, Sipi Ikonen, Mooses Partanen, Niklas Uus-Rekola, Sipi Ikonen, Santeri Niemelä ja Juho Kivilaakso monen muun miehen lisäksi.
Karl Johan Taube, joka syntyi vuonna 1831 ja kuoli vuonna 1879, oli aatelisesta saksalaisperäisestä suvusta tullut Vanhoisten herra. Hänen tilansa Klemettilään kuulunut Vanhoinen oli tila, jota Taube hallinnoi perusteellisesti ja huolella. Metsien arvoa ei vielä Taubenkaan aikana suuremmin tajuttu, mutta hän rakensi siihen aikaan ojia, jotka on voitu havaita Vanhoisten metsissä vielä nykyäänkin. Taube mutta etenkin hänen vaimonsa elivät aatelisten tyyliin yli varojensa, ja onkin aiheesta sanottu, että ”sen minkä Taube hankki ahkeruudellaan, sen emäntä hävitti keittiöllään”. Vanhoinen Tauben komennossa ajautuikin konkurssiin, ja Niklas Uus-Rekola ja Tuomas Huuskola ostivat sen vuonna 1880. Nykyään sen omistaa Weijon suku.
Ensimmäinen maininta Taubesta on vuodelta 1856, joka merkintä kertoo hänen olleen mukana rakentamassa pitäjänmakasiinia. Hän oli myös makasiinin johtaja yli kymmenen vuoden ajan ja jättäytyi tehtävästä vuonna 1871. Kunnan asioiden kirjurina hän toimi vuodesta 1869 vuoteen 1873. Samoihin aikoihin hän oli holhouslautakunnan esimies, vaivaishoitokunnan varaesimies, suonviljelyskomitean sihteeri sekä kirkon erilaisissa luottamustehtävissä. Hän oli kunnallislautakunnan puheenjohtaja vuosina 1871-73. Mutu tehtävät vaativat sen, että hän jättäytyi kesken kaiken pois tästä tehtävästä. Taube hoiti ahkeraan koulutuksensa ja säätytaustansa ansiosta kunnan asioita ja sai niistä myös aikaansa nähden varsin kohtuullinen korvauksen.
Toinen merkittävä kunnallismies oli insinööri Oskar Nordqvist, joka syntyi vuonna 1843 ja kuoli vuonna 1917. Hän oli osallisena kunnallistoiminnassa miltei neljänkymmenen vuoden ajan. Hänen hallinnassaan oli Koivumäen ja Matkutjärven tilat, joista ensimmäinen oli hänen pääasiallinen kotinsa. Nordqvistia on kuvattu ystävälliseksi ja kansanomaiseksi mieheksi. Hänen harrastuksiinsa kuuluivat hevoset, metsänhoito ja sepän työt.
Kunnalliselämä Luhangassa arvosti suuresti Nordqvistin laajaa näkemystä ja asiantuntemusta, joita tarvittiin monesti kunnan asioiden hoidossa. Hänellä ei ollut omaa dynastiaansa kunnan asioiden hoidossa, mutta kaikkien uusien hankkeiden ja uudistusten yhteydessä hän oli innokkaasti mukana. Hän oli kuntakokouksen esimies 1883-85 ja 1892-94, minkä lisäksi hän oli kunnallislautakunnan ja kuntakokouksen esimiehenä useaan otteeseen. Näiden lisäksi hänen merkittäviin tehtäviinsä voidaan laskea myös kunnankirjurin toimi vuonna 1873, kasöörin toimi vuonna 1880, kutsuntatoimiston, suostuntakomitean, kirkkoraadin jäsen, kirkon isäntä, tilintarkastaja ja holhouslautakunnan puheenjohtaja.
Kun pitäjään perustettiin säästöpankki, oli Nordqvistin yksilöpanos suurin kaikista ihmisistä. Hän vastasi mm. pankin sääntöjen laatimisesta, jota hän hoiti pankintarkastajan ja kuvernöörin toivomusten mukaisesti. Nordqvist kuului luonnollisesti pankin ensimmäiseen hallitukseen, jossa oli muitakin merkittäviä kunnallismiehiä kuten A.F. Danielson, Robert Ruohtula, Juho Kivilaakso, Mooses Partanen ja Niklas Hietanen. Kun perustettiin Luhangan-Putkilahden osuuskauppa, oli Nordqvist siinäkin puuhamiehenä. Hänen viimeisin kunnallistoimi oli jäsenyys vaalilautakunnassa.
Yksi merkittävä kunnallismies Luhangassa oli maanviljelijä Vihtori Jaakkola, joka syntyi vuonna 1877 ja kuoli vuonna 1959. Hänen on sanottu olleen lujahermoinen, tarkka ja lujatahtoinen mies. Hänen säästäväisyyden ihanteensa aiheutti joskus yhteenottoja toisten kunnallismiesten kanssa. Hänen osakseen kunnassa tuli suuren luottamuksen kantaminen, ja hänet valittiin mm. vuonna 1915 yksimielisesti kunnallislautakunnan puheenjohtajan toimeen, vaikka hän oli samana vuonna yrittänyt estää erään kunnankokouksen päätöksen toimeenpanemista. Kun pitäjässä alettiin suunnitella uutta kunnantaloa, piirsi Jaakkola sen pohjapiirroksen tupakka-askin kanteen, ja katsoi ettei kalliita piirustuksia sitä varten tarvita. Mitä hullunkurisinta – hänen esityksensä hyväksyttiin, vaikka kunnantalon rakentamisen pitkittyessä sen piirustukset pystyttiin tilaamaan ammattilaiselta.
Jaakkolan kunnallinen toiminta alkoi vuonna 1906, milloin hän oli kunnallislautakunnan jäsen. Alkaen vuodesta 1909 hän oli yhteen menoon viisi kautta lautakunnan puheenjohtajana. Kunnallislautakunnan jäsen hän oli aina 1950-luvulle asti. Hänen miehuutensa päivät sijoittuvat 1910- ja 1920-luvuille. Lautakunnan puheenjohtajan virassa hän hoiti noihin aikoihin paljon köyhäinhoitotoimen asioita. Erityisesti voidaan korostaa hänen ansioitaan taloudenhoidon ja kirjanpidon piirissä. Kunnan tilien hoito alkoi uudelle uralle 1910-luvulla. Jaakkola oli suunnittelemassa ja rakentamassa kunnan toimitaloa myöhempien aikojen merkittävän kunnallismiehen maanviljelijä Lauri Koivikon ohessa. Jaakkola sei herastuomarin arvonimen vuonna 1941 oltuaan lautamiehenä kymmenen vuoden ajan. Hän teki myös töitä säästöpankin, kirkon ja suojeluskunnan toiminnan eteen.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti