Vuoden 1917 kunnallislaki pakotti kuntia perustamaan kunnanvaltuustoja. Joissakin harvoissa tapauksissa kuntakokouksen muodosta oli luovuttu jo aiemmin mutta se ei tosiaan ollut mitenkään yleistä. Eri ryhmittymillä oli tästä lähtien mahdollisuus asettaa omia ehdokkaitaan kunnallisiin vaaleihin. Luhangan kohdalla uuden järjestelmän käyttöönottaminen poikkesi tavallisesta.
Uutta kunnallislakia ja sen toteuttamista käytännössä opettamaan oli Mikkeliin järjestetty kursseja aivan vapaussodan kynnyksellä. Luhangasta sinne lähetettiin talolliset Konstantin Nieminen ja Lauri Koivikko. Kurssit kuitenkin peruttiin, koska kapina oli alkamaisillaan, joten myös Koivikko ja Nieminen palasivat kotiin tyhjin käsin.
Valtuustovaalit oli määrätty järjestettäväksi 20. maaliskuuta, jolloin sota oli jo käynnissä ympäri maata. Vaaleja ei kuitenkaan pidetty, sillä puolueiden, osuuskaupan ja yksityiskaupan kannattajat sopivat ehdokasasetelmasta niin, että ylimääräisiä ehdokkaita ei mukaan otettu. Vuorotellen molemmat ryhmät nimesivät edustajansa valtuustoon ja tätä myötä keskuslautakunnan tunnistama 18-jäsenestä koostuva valtuusto tuli valituksi.
Luhangan historian viimeinen kuntakokous järjestettiin 17. päivä maaliskuuta vuonna 1918, ja valtuuston ensimmäinen kokous pidettiin ensimmäistä kertaa 1. päivä huhtikuuta. Kuntakokous ei kuitenkaan kokonaan hävinnyt, vaan sen toimintaa jatkoi manttaalikunnan kokous. Valtuuston ensimmäiseksi puheenjohtajaksi tuli agronomi P.O. Kesäniemi, varapuheenjohtajaksi Iivari Rantamäki ja sihteeriksi opettaja Ilmari Katila. Jäsenet jatkoivat toimintaansa aina kolmen vuoden kauden ajan. Lisäksi määrättiin siitä, että 1/3 valtuustosta erosi kolmen vuoden välein ja se luonnollisesti täytettiin uusilla asiamiehillä. Vuodesta 1925 alkaen kaikki edustajat on valittu samanaikaisesti. Ensimmäisen valtuuston ammattijakauma oli: kuusi talollista, kolme torpparia, kaksi opettajaa, kauppias, agronomi, rouva, mäkitupalainen, emäntä, työnjohtaja ja vuokraaja.
Uusi kunnallislaki toi sellaisen uudistuksen, jonka myötä täysivaltaiset ja täysi-ikäiset kuntalaiset pääsivät ottaman osaa kaikille yhteisten ja samojen asioiden hoitamiseen. Kansanedustuslaitoksen synnyttyä vuosisadan alussa maahan oli syntynyt järjestäytyneitä puolueita. Kunnallinen elämä Luhangassa ei varsinaisesti alkuun vaatinut poliittisten puolueiden myötätuulta. Kaksi syntynyttä ryhmittymää keskittyivät yksityiskaupan ja osuuskaupan keskuuteen. Vaikka torpparit pääsivät osallistumaan aktiivisemmin kunnalliselämään, ei se kuitenkaan aiheuttanut oikeiston ja vasemmiston keskinäistä kamppailua. Luhanka oli maatalousvaltainen paikka, eikä torpparikysymys ollut kunnassa niin hektinen kuin mahdollisesti muualla.
1950-luvulta alkaen on vasta alkanut kannanottoja poliittisten ryhmittymien näkemysten värittämänä. Voimasuhteet oikeiston ja vasemmiston välillä pysyi pitkään samanlaisen staattisena. Tässä Tammijärvi ja kirkonkylä ovat muodostaneet binaarisen vastinparin. Tämähän havaittiin jo 1880-luvulla kirkon rakentamisen aikoina. Periaatteena kunnan asioiden hoitamisessa on korostettu yksimielisyyttä, eli kunnan parhaan arvostamista. Lapuan liikkeen ja kyyditysten aikana yhteenotoilta ei selvitty Luhangassakaan. Kuitenkin erimielisyydet hävisivät nopeammin kuin monella muulla paikkakunnalla.
30-luvulta alkaen kunnallinen päätöksenteko vaati yli kahtakymmentä toimi- ja lautakuntaa. Näitä olivat kunnallisten vaalien lautakunnat, 12-jäseninen tutkijalautakunta, 3-henkinen metsälautakunta ja raittiuslautakunta. Vuodesta 1919 oli toiminnassa maatalousrahasto ja varallisuusverolautakunta. Seuraavana vuonna perustettiin uudelleen asutuslautakunta.
Varhaisessa vaiheessa vuonna 1921 Luhanka liittyi maalaiskuntien liittoon, jossa oli muutamaa vuotta myöhemmin jäsenenä yli puolet maalaiskunnista. Jäsenmaksua vartin perittiin 20 markkaa jokaista sataa kuntalaista vastaan. Kunnallislautakunnasta erotettiin vuonna 1922 köyhäinhoitoasiat ja niitä varten perustettiin erityinen lautakunta. Vuonna 1952 perustettiin sosiaalilautakunta. Sairaalalaitoksien osalta yhteistyötä on tehty etenkin Joutsan kanssa omien varojen ja resurssien puutteen takia. Ammattientarkastajan virka perustettiin vuonna 1925. Liikuntakasvatuslautakunta vuonna 1932. Kunnansihteerin virka perustettiin vuonna 1948.
Sanotaan, että kunnan taloutta on hoidettu tarkkuudella ja kaukonäköisyydellä. Tulot on kerätty pääasiassa kuntalaisten verotuksella, joten on pitänyt venyttää penniä. Pääomatuloilla on pystytty tarpeen mukaan rahoittamaan rakennustöiden vaatimia kustannuksia. Luhangan veroäyri oli alkuun yksi suurimpia koko maassa, joka ei enää muistuta nykyistä tilannetta. Kunnalle on lahjoitettu ajan saatossa paljon rahastoja, joista suurin osa on kuitenkin menettänyt arvonsa inflaation takia. Esimerkiksi Valter Veijo lahjoitti 10 000 markkaa Klemettilän koululaisille.
Kunnalliskoti valmistui kuntaan vuonna 1932. Kunnantupa taas oli jo vuoteen 1920 niin rähjäisessä kunnossa, ettei sen käyttö enää ollut sopivaa. Sen takia päätettiin rakentaa uusi toimitalo. Rakennuksesta tuli taitekattoinen kunnantalotyyppiä edustanut talo ja sitä on myöhemmin kohennettu toisen kerroksen uusimisella ja talon alakertaan rakennettiin arkisto-osa. Talo, joka nimettiin Kuntalaksi, maksoi noin 150000 markkaa.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti