Mummoni on lähipiirini ihmisistä ensimmäinen esimerkki, kun miettii konservatiivista, menneeseen ja tietyllä hetkellä olevaan tarrautuvaa ihmistä. Näille ihmisille on ominaista myös se, että kaikkea taivastellaan ”mihin tämä maailma on mennyt”-tavalla ja ei voida ymmärtää mitään mikä ylittää oman käsityksen maailmasta. Konservatiivi jonkin Pentti Oinosen mielessä on nimenomaan silloin, jos oma käsitys maailmasta on toistuvasti pienempi kuin millainen todellinen maailma on. Liberaalina oleminen ei tarkoita sitä, että ei olisi omia periaatteita, joiden kautta haluaa elämää elää, mutta avoimena elämälle tulee olla, eikä kieltäytyä siitä ja vetäytyä poispäin siitä toistuvasti. Maailman ihmetteleminen eikä sen ymmärtäminen on konservatiivisuuden alkukohta, jossa tarraudutaan menneeseen ja aiemmin olevaan. Tällaisilla arvoilla varustettuna ihminen ei muutu, eikä todellakaan ainakaan kehity. Tällaiset ihmiset pysyvät samanlaisina riippumatta siitä paikasta, missä he aikaansa viettävät. Mummonikin on asunut yli neljäkymmentä vuotta kaupungissa, mutta siitä huolimatta hän vaikuttaa samanlaiselta maalaiselta, mikä hän varmasti on ollut ennen kaupunkiin muuttamistaan. Tällaisissa piireissä tyypillistä on jonkinlainen puritanismi ja elämän piirin pitäminen kapeana ja vaatimattomana. Etenkään ihmissuhteita ei harrasteta, eikä altistuta eri tavalla ajattelevien ja erilaisten ihmisten seuraan. Erilaisuus ja asioiden muuttuminen on nimenomaan sitä, mitä konservatiivit ja menneeseen jumittuja pelkäävät. Kuuntelin joskus suuren huvin kannalta Pentti Oinosen haastattelun netissä, jonka otsikko oli ”Mihinkä tää maailma on menny?”, jossa Oinonen mm. esittää paheksuntansa siitä, että joku ihminen oli hänen sanojensa mukaan ”menny vihille Eiffel-tornin kanssa”, jota hän todellakin paheksui, ja varmaan teki aiheesta välikysymyksen parlamenttiin. Onko tämä niin tärkeätä, voisi selväjärkisempi ihminen kysyä. Jos ihminen haluaa ymmärtää maailmaa, on hänen ymmärryskykynsä maailman suhteen oltava suurempi kuin maailma itse. Kaikkia ilmiöitä ei tarvits tietenkään hyväksyä, mutta kaikkea on voitava ymmärtää, eikä ainakaan taivastella jokaista uutta ja erilaista asiaa. On monessa yhteydessä korostettu sitä, että liberaalit ihmiset saavat konservatiiveihin verrattuna korkeampia tuloksia älykkyysosamäärätesteissä, mitä on sanottu myös uskonnottomista ja parisuhteeessa uskollisina pysyvistä miehistä. Tämä on tietysti selvää selväjärkiselle ihmiselle: liberaalit suhtautuvat toiveikkaasti uuteen ja tulevaan ja konservatiivit jumiutuvat menneeseen – kummanko näistä voisi selkojärjellä kuvitella olevan älykkäämpiä? Olen liberaali varmaan avoimuuden lisäksi senkin kannalta, koska olen aina suhtautunut toiveikkaasti ja tehokkaasti tulevaan, enkä ole esimerkiksi jumiutunut yhteen työpaikkaan tai yhdelle paikkakunnalle. Vapaus on myös yleisestikin ollut minulle aina tärkeämpi arvo kuin esimerkiksi raha, joka varmasti tiivistää todellakin liberaalisuuteni. Mummoni kavahtaa kaikkea ja parkuu, kun joku asia ylittää hänen elämänpiirinsä tason, ainakin silloin jos jotain uutta tekevä tai kokeileva ihminen kuuluu hänen mukaansa hänen lähipiiriinsä. Kaikkea ei tarvitse tehdä eikä hyväksyä, mutta lain puitteissa sen voi hyväksyä, jos joku toinen jonkin hyväksyy tai tekee. Tässä maailmassa, jossa Suomessakin elämme perustuslaillisessa demokratiassa, on ihmisille annettu varsin laajat oikeudet ohjata omia elämiään ja tehdä asioita, joita uskonnolliset ja konservatiiviset ihmiset kritisoivat. Laki on mielestäni asia, jota kunnioittaessa ei tarvitse muita toiminnan rajoituksia muistaa. Eettisyys tarkoittaa mahdollisesti sitä, että ihmisellä on henkilökohtainen käsitys siitä, millaisia asioita ihminen pitää hyvänä, mutta yhteiskunnallisen toiminnan tasolla mielestäni tulisi aina muistaa etenkin laki ja lainmukaisuus. Eettisiä järjestelmiä ei tule mielestäni ajaa syvään ristiriitaan lain kanssa, koska laki on loppujen lopuksi korkein ihmisen yhteiskunnallisen ja yhteisöllisen toiminnan ohjastaja ja seuraaja. Käsitteet, jotka johdetaan filosofiasta eivät koskaan keskity yksilöiden tuomitsemiseen, vaan ne liittyvät etenkin toiminnan tapoihin ja maneereihin, joihin ihmiset voivat tietämättömyyden takia ohjautua. Ja siinä mielessä on sanottava ultrakonservatiivisuuden olevan tuollainen tietämättömyyden takia ohjautunut maneeri ja toimimisen tapa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti