On kyseenalaista, onko Luhangan Honkalan tila ollut aiemmin suurempi kuin mitä se nykyään on. Joissain yhteyksissä on väitetty, että tilan päärakennus on koostunut 16 huoneesta, mitä ei nykyisen Honkalan päärakennuksen yhteydessä uskoisi. Kuitenkin eräs kaukainen sukulainen on maininnut, että alkuperäinen päärakennus ei ole sama kuin nykyinen. Toinen sukulainen on maininnut, että kun kartanolla hääri tuonaikuinen isäntäväki, oli kartanon lasinen ja puinen sisäänkäyntitilakin pilkottu polttopuiksi. Nykyinen Honkala on tosiaan vaatimaton.
Tietysti enää ei ole elossa sellaisia ihmisiä, jotka olisivat voineet nähdä talon siinä muodossa kuin sitä kutsuttiin kartanoksi. Vaikka päärakennus olisi aiemmin ollut sama, ei laajemmat osat ole ainakaan voineet ylettyä tien puoleiseen rinteeseen, koska siinä tosiaan maa nousee. Kuitenkin on ylöskirjattu, että von Becker-suvun viimeinen miespuolinen tilanherra Luhangassa majuri Otto Alfred von Becker kuoli omassa kartanossaan Honkalassa (ruots. Hongala) vuonna 1907.
Majuri oli kiivas ja isokokoinen ja haastoi elämänsä aikana riitaa kaikenlaisten viranomaisten kanssa ja ylvästeli, että jos hän saisi päättää asioista, olisi kaikki paremmin. Sittemmin kylän elämässä näkynyt naispuolinen Laito/von Becker-niminen nainen on minuun todella kaukaista sukua, isoisäni isoisän sisaren jälkeläinen useammassa polvessa. Majuri vei karjaansa maatalousnäyttelyihin ja menestyi niissä. Siinä mielessä mieleeni on tullut PG Wodehousen aatelinen kartanonherra Emsworth, joka piti eniten omasta palkintosiastaan, jolle tämä syötti herkkuja enemmän kuin omalle vaimolleen tai lapsilleen.
Maata viljelleet aateliset ovat aina kokeneet suurta liitettä maahan ja omaan karjaansa. Esimerkiksi omat isovanhempani Kaavilla olivat aina hyvin maanläheistä väkeä ja lypsivät omat karjansa ja siivosivat näiden sontansa. Siinä mielessä suku on köyhtynyt, vaikka suvun palveluksessa oli Kaavilla vielä paljon renkejä ja piikoja 1900-luvun puoleenväliin tultaessa, ja vaikka nykypäivänä palvelusväkeä navettahommissa ei nykyään ole Suomessa käytännössä missään.
Kuitenkin suku omisti Luhangassa Björkbackan, Nisulan, Ånäsin, Nygårdin, Taikinajärven ja Honkalan tilat. Toinen merkittävä aatelissuku Luhangassa oli Taube-suku, joka oli pitkään aikaan liitteessä etenkin Vanhoisten tilaan. Sukuni omisti suurimman osan Luhangan pitäjästä vielä 1800-luvun lopussa, vaikka isoisäni isoisän isä oli omien vaikeuksiensa takia ennättänyt myydä paljon suvun perintömaasta ja mm. kaupunkikartanonsa Heinolasta ja Mikkelistä, joissa hän oli työskennellyt virkamiehenä.
Suku oli perinteistä maata viljellyttä aatelia, joka ei ilmeisesti kaikonnut edes lehmänlannan hajua. Suvun vaiheet Luhangassa päättyivät siihen, kun majuri ei saanut lapsia vaimonsa kanssa, ja kun isoisäni isoisä päätyi lähtemään Savoon, missä mieslinjainen suku pitää nykyään omaa ”hoviaan”. Itähämäläisestä suvusta on siis tullut savolainen isoisäni isoisän päätöksen myötä. Paljon Luhangassa on kuitenkin vielä etenkin kaukaisia sukulaisia. Ånäskin kuului vielä pitkälle kaukaisten sukulaisten haltuun.
Olli von Becker
Kirjoittaja on Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti