Aion nyt kirjoittaa vähän ja avata sydäntäni. Olen Britannian porteilla, vielä pitäisi saada työpaikka, opintopaikka ja jatko-opintopaikka, ja onneksi minulla on Britanniassa kontakteja, joiden avulla ovet alkavat vähitellen avautumaan. Britanniassa ei todellakaan ESTA-viisumilla tehdä töitä tai opiskella, vaikka olen tulkinnut että töiden etsiminen ja opintopaikan etsiminen eivät ole kiellettyjä turistiviisumilla, koska muuten kaikki hakuun tarvittava tulisi tehdä Britannian ulkopuolella, joka olisi mielestäni vähän hassua. Olen haalinut kokoon lähdemateriaalia etenkin Uno von Schrowen elämäkertaa varten, jossa sain hieman apua Itä-Hämeen museon johtajalta Vesa Järviseltä, joka järjesti pari vuotta sitten Hartolan kirjastossa näyttelyn Uno von Schrowesta hänen syntymänsä 170-vuotisuuden kunniaksi. Myös esimerkiksi Sanomalehtiarkistosta saa paljon tietoja Unosta. Uno siis oli tuntemani von Schrowe-sukuisen naisen (joka on myös sukua meille) isoisän Johan Gerhard (Jussi) von Schrowen veli. Tekeillä on tietysti paljon hankkeita, joihin moneen suuntaudun samanaikaisesti, sillä onhan syy siihen, jos joku on joskus pitänyt minua monipuolisena, että olen aina tehnyt monia erilaisia asioita samanaikaisesti ja ositttain jonkinlaisena kaksosluonteena minulle on ominaista olla utelias ja tehdä monia asioita samanaikuisesti. Joku voi väittää, että koska teen monta asiaa samanaikaisesti, niin ei laatu niissä ole kovinkaan kovin tasainen, koska motivaatio asioiden tekemiseen voi vaihdella hyvinkin suuresti. Mielestäni se ei kuitenkaan aivan täysin ole niin. Adolf von Beckerin elämäkerta minulla on tietysti myös työn päällä ja minulla on jo muutamia paksuja nivaskoja hänen kirjeitään lähdemateriaalina. Väitöskirjaa pitäisi tietysti tehdä myös ja olen saanut sille työnimen: Ajattelun periaatteet: tutkielma soveltavasta filosofiasta, eli sen päätavoite on siinä, miten filosofiasta voitaisiin saada niin paljon irti että siitä voisi olla hyötyä koko maailmalle ja maailman suurimmille ongelmille ja niiden ratkaisulle. Olen alkanut ajattelemaan, vaikka aiemmin ajattelin, että en ole huolehdittu ulkonaiselta olemukseltani, koska se voidaan liittää pikkuporvarillisuuteen, niin on sanottava, että pieni itsensä huolehtiminen voi joskus olla antamassa itsestään erilaista kuvaa sellaisille ihmisille, jotka antavat tällaisille asioille arvoa. Voi siis kammata hiukset, pestä hampaat, laittaa deodoranttia kainaloihin ja parfyymia partaan ja kaulaan. Olen tarjonnut haastatteluhanketta muutamille lehdille, joista yksi oli Hufvudstadsbladet. Kuitenkin yksi suomenkielinen lehti on nyt ilmaissut, että voivat haastatteluja mahdollisesti julkaista, mutta niiden arvostelu ja vastaanottaminen tapahtuu yksittäin. Olen miettinyt omaan filosofiaani liitteessä sellaista käsitettä kuin ontoscience tai ontotiede, jonka tarkoitus olisi siis tieteellisin ja filosofisin kriteerein tutkia olemista huomion kohteena, johon liittyvät myös termit ontokratia, olemisen valta, ja ontoeleuteria eli olemisen vapaus. Myös minun on kehitettävä työn, helppouden, vapauden ja vastuun väliä mittaavaa helppousindeksin ja helppousarvojen käsitteitä. Mielestäni se, miten työtä voidaan tutkia niin, miten vaikeaa tai helppoa se on, niin sen kautta voidaan myös arvioida yhteiskunnassa ilmenevän vapauden määrää. Ihmisten on siis työssään voitava kokea vapautta ja vastuuta, mutta on sanottava, että esimerkiksi AI:n ja kaikenlaisen teknologian kehittyminen tuo ihmisille vapautta, mutta se toisaalta asettaa ihmiset olemisen vallan alaiseksi, koska ontokratia kehittää kaikenlaisia keinoja, joiden kautta ihmiset näkevät vähemmän vaivaa ja siitä tulevan näennäisen vapauden kautta todellinen työskentely ja sen tuloksen ohjaaminen siirtyy kasvottomille tahoille, kuten vaikkapa keinotekoiselle älylle. Jo Unabomber korosti sitä, että ihmisen tekemä työ parhaimmillaan vaatii vaivannäköä ja sitä, että ihmiset voivat nähdä oman työnsä tuloksia, joka on nykypäivän työelämässä aikamoinen utopia. Ontokratia tarkoittaa siis etenkin uudenaikaisuutta sen keveimmässä mielessä, minkä kautta se yhdenmukaistaa ja yleistää ihmisten tapaa ajatella asioista ja suhtautua ja toimia suhteessa asioihin. Olemisen vapaus on valitsemista elämän tuomien mahdollisuuksien kautta mahdollisimman monialaisesti ja vapaasti. Kun kaikki työnteko annetaan koneille, jotka pian voivat itse alkaa ohjaamaan itseään ja toimintaansa, vähentyy ihmisiltä oikeanlaisen työn tekemisen velvoite, jonka myötä kaikki suhtautuvat työssä vapauteen, joka taas toisaalta aiheuttaa sen, ettei helppousindeksi ole tasapainopisteessä, minkä myötä ontokratian ja sen kommentaariaatin ja sen ohjaileman merkitysvallan ja vaikutteellisuuden kautta ihmisten vapaus yhteiskunnassa tosiasiallisesti vähenee, vaikka he itse kuvittelevat oman pseudovapautensa olevan todellisinta ja tavoiteltavinta vapautta todellisuudessa. Ajattelin lähteä jossain vaiheessa takaisin Yhdysvaltoihin, aion käydä katsomassa maata perusteellisemmin, vaikka kuitenkin New York Cityssä riittää katsottavia asioita, ja että olo siellä voi tuntua riittävän hyvältä vaatii vain sitä, että rahaa siellä tulee olla riittävästi. Olen miettinyt myös tavanomaisten Euroopan lomien lisäksi ainakin Chilessä ja Kuubassa käymistä. Minulla on ollut vuosia mietinnän alla ooppera, jonka nimeksi tulee Hiljainen ooppera, vaikka en tiedä vielä millä kielellä tulen libreton kirjoittamaan. Kuitenkin päähahmo, joka ei puhu kuin oopperan lopussa on varmasti basso, koska tuleehan tämän oopperan aihe suoraan omasta puhumattomuudestani, minkä takia kohtasin kommentaariaatin ja jatkuva arvostelun ja vittuilun jo viimeistään lukiossa. Oopperan pääaihe on siis se, kun muut hahmot haukkuvat päähenkilöä ja kommentoivat häntä koko ajan ja rakentavat päähenkilön kohdalle kaikenlaisia parafraaseja. Samanaikaisesti ihmiset seuraavat sitä, miten päähenkilö näyttää vaikenevan siitäkin huolimatta, vaikka hänen kohtalonsa kuljettaa häntä koko ajan merkittävistä ja vertauskuvallisista tapahtumista toiseen. Olen myös ajatellut, että esivanhempien haamut esiintyvät toistuvasti päähenkilölle, ja jonkinlainen välipuhuja ja -nauraja laulavat ulos päähenkilön arveluita ja miettimisiä eri kohdissa. Koko oopperan ajan siis etsitään syytä siihen, miksi hän ei puhu ja miksi hän ei katso aiheelliseksi reagoida sellaisiin asioihin, joihin kaikki muut ihmiset reagoisivat. Minä haluaisin, etteivät naiset kiinnostuisi minusta, koska mielestäni se on liian hatara pohja – joudun koko ajan miettimään sitä missä vaiheessa nainen muuttaa mielensä asiasta, koska on sanottava etenkin tässä asiassa itseni olevan täysin päinvastainen. Naisten ihastus ja huomio on niin väräjävää, että mielestäni minä en myöskään autenttisena tyyppinä halua vahdata sitä, mitä nainen haluaa ja toimia sen tavalla, koska tuossa pyrkimyksenä on poikkeuksetta halu yhtyä naiseen penetraalisesti. Minä en katso tarpeelliseksi muuttaa itseäni ja viihdyttää jotain sen takia, että saisin siitä palkkioksi seksiä, ja jos joku nainen minusta todella pitää, ei minun tarvitse koko ajan pelätä sitä, milloin kiinnostus loppuu ja alkaakin erilainen vaihe. Minulla on varmasti jonkinlainen attachment-disorder, koska minä aistin jo niissä kohdissa kun nainen näyttää pitävän minusta, että hänkin haluaa minut jossain vaiheessa hyljätä, joten on joissain tapauksissa parempi vaan olla noteeraamatta myönteistä huomiota. Terapeuttini kirjoitti jo yli kymmenen vuotta sitten, että kärsin edelleen lapsuudesta alkaneista hylkäämiskokemuksista, jotka aiheutuivat tunnesiteen hauraudesta vanhempieni kanssa, ja siitä, etten saanut hyväksyntää edes välttämättä silloinkaan jos tein niin kun minua käskettiin. Kumpikaan vanhemmistani ei ole koskaan lapsuudessani ja nuoruudessani pahoitellut minulle mitään asiaa, joten muistan sen, miten oudolta tilanteelta se tuntui, kun olin teini-ikäisenä jossain Snellman-tapahtumassa puhumassa, ja miten korkea virkamies kyseisessä lafkassa pyysi minulta anteeksi, koska kahvi oli vähän kylmää. Minulle on tullut kokona tunne, etten ole koskaan riittävän hyvä, en kummankaan vanhempani mielestä, ja tiedostan että olisin varmasti psykoanalyytikkojen märkä uni, koska minulla on ollut yhtä huonot välit sekä isäni että äitini kanssa. Etenkin isäni on aina pyrkinyt vieraannuttamaan ja eristämään minua itsestään ja on sitten tehnyt minut perinnöttömäksi sen takia, koska olen reagoinut suoraan hänen itsensä alulle saamiin asioihin: ”Kukkaan muu ei ou sammoo mieltä ku sinä!”. Hylkäämiskokemukset ja attachement-disorder. Siinä on jo itsessään sellainen yhdistelmä, joten ei tarvitse ihmetellä ihmisistä pois suuntautumista. Lisäksi ensimmäinen ihastukseni yläasteella suoranaisesti hyljeksi minua ja sain todellakin kokea suoraan etten ollut riittävän hyvä enkä miestä muistuttava. Annoin tälle tytölle lahjaksi Juhani Ahon romaanin Yksin, joka sekin varmasti antoi hänelle käsityksen, etten ollut niitä tyttöjen suosikeita häiriköitä ja jengipäälliköitä, joiden mukaan minulla olisi tuolloin täytynyt olla oma haaremi ja välinpitämätön asenne tyttöjä kohtaan, ts. riittävän suosittu, että olisin saanut tältä tytöltä huomiota, eihän epäsuosittuja voi vanhemmilleen näyttää, pitää olla jengipäällikkö ja oma haaremi ja väheksyvä asenne suhteessa tyttöihin. En yli kymmeneen vuoteen tuon jälkeen viitsinyt vilkaistakaan kirjastossani ollutta kirjaa, jossa käsiteltiin Juhani Ahon ranskalaista kautta, johon aikaan esimerkiksi Yksin-romaani on liittynyt. Tuo relaation haaveilu asetti minulle tiedon siitä, miten menisi oman reppanuuteni kanssa kaikissa muissakin tilanteissa. Minä en osaa olla nonverbaalisesti läsnä, ja tuon monet naiset kokevat siksi, ettei tällainen mies ole naisesta kiinnostunut. Olen kohdannut niin vihamielistä torjuntaa, ettei suoranaisesti kiinnosta jatkaa itsen haavoittamista ja vahingoittamista. Ja niinhän se on, kun nainen on 30-40-ikäinen alkavat he alentaa standardejaan, ensin haluttiin kaikki Manchester Unitediin, mutta tuossa vaiheessa sanotaan Stenhousmuir, hienoa! Olen aina arvostanut Basildon Athleticia! Mutta minulle tuollaiset häiriköiden ja rikollisten siemenessä kierineet ämmät eivät tee minkäänlaista vaikutusta. Minä olen ollut samanlainen aina ja sain teiltä jo silloin tietämyksen etten ole sopiva enkä riittävän hyvä, joten on aivan turhaa tulla näyttelemään, että jokin olisi todella muuttunut. Minulla on työn alla myös kabaree ”I come from Europe”, näytelmä ”I am a Finn who has totally become like an Englishman” ja näytelmä tai ooppera ”Anglophile”. Lisäksi minulla on työn alla tunnustusromaani työnimellä ”Elämäni romaani”. Myöskin yksi omiin mielenterveyskokemuksiin liittyvä näytelmä nimellä ”Hullujen huone” on työn alla. Selailin äsken Juice Leskisen Valittuja runoja ja on sanottava niiden olleen laadultaan hyvin epätasaisia. Joissakin pelkästään riimittelyn takia on keksitty hyvinkin yksinkertaisia ratkaisuja, eikä myöskään runojen nimet ole mistään kovin herkistä tunteista kertovia. Juice Leskinen oli ujo, vanhempana vanhan mummon näköinen, epäkarismaattinen mies, jolla oli vielä laulajaksi hyvin epätyypillinen ja epämusiikillinen lauluääni, joka kuitenkin halusi oman egoistisuutensa ja itsekeskeisyytensä takia tulla tunnetuksi laulun alalla, jonka yhteydessä hän kirjoittikin joitain oivaltavia laulun tekstejä, mutta runoilijaksi minä en häntä nimittäisi ja hänestä tehdyn elokuvan yhteydessä on sanottava, ettei Juice ollut ihmisenä ihan samanlainen kuin mitä häntä esittänyt Riku Nieminen on. Minä olen noiden runojen perusteella parempi runoilija kuin Juice Leskinen oli. Hänen runoteoksensa eivät olisi saaneet kustantajia, jos hänellä ei olisi ollut omaa viihdetaiteilijan statustaan näiden maineen nostatuksessa. Ja on naurettavaa, että miten jotkut naiset ja mummot kiekuvat omissa kirjallisuusblogeissaan näiden ”runojen” erinomaisuutta. Hyvin epätasaista jälkeä hän runoilijana tuotti, ja mielestäni hän on lisäksi joissain jutuissaan suorastaan törkeä alatyylisellä kriteerillä. Paska häntä on varmaan kiehtonut ainakin. Aion kaikkien aiemmin mainittujen projektien lisäksi koota tekemiäni käännöksiä yhteen kirjaan, johon olen miettinyt nimeksi jotain sellaista kuin ”Joskus osaa sanota asiat paremmin kuin aiemmat”. Voi hyvä skorpioni sentään, olet niin läpitunkematonta seksiä täynnä, etten tiedä miten voisin sanani sinulle muotoilla. Sinä vaikutat niin älykkäältä, älykkäämmältä kuin minä. Etkä sinä ole mitenkään vanha, en voisi sinulle mitään ilkeätä sanoa. Britanniassa aion vierailla myös niissä paikoissa, joissa esivanhempani ovat asuneet, kuten esimerkiksi Aldie Castle Kinrosshiressä Skotlannissa, missä olen käynyt jo kaksi kertaa. En tiedä, oli kerran aika sattumus, kun olin linja-autossa Edinburgissa menossa rautatieasemalle bussilla, olin antanut istuinpaikkani ikivanhalle mummolle, ja seisoin aurinkolasit otsalla linja-auton keskivaiheilla, ja yhtäkkiä lasit tippuivat lattialle, josta niitä tavoittelemaan alkoi neljä eri ihmistä. Onhan minulla tietysti paljon myös Skotlannin kuninkaita ja vapaustaistelijoita ja kansallissankareita esivanhemissani, vaikken tällaiseen telepatiaan kuitenkaan uskoisi, vaikka aika hauskan näköinen tilanne oli. Koin viime viikolla suurta kiihottumisen tunnetta muutaman naisen sanoista ja sananvalinnoista, vaikka kuitenkin on varmaan niin, etten ole aikaisemminkaan kaikkia naisia havainnut samanaikaisesti. Se on kuitenkin sanottava, että olen jostain syystä aiemminkin kokenut aidot punaiset hiukset omaavat naiset hyvin viehättävinä ja seksikkäinä, ainakin silloin, jos tällainen nainen ei ole muuten ruma tai lihava. Varmaan osittaisen kaksosluonteen takia koen sen, jos nainen puhuu törkeitä tai vihjailevaa, erittäin seksikkääksi ja joskus jopa kiihottavaksi. Siinä mielessä pelkkä orvaskeden hankaaminen toiseen ei suoranaisesti tee itseeni pelkästään itsessään minkäänlaista vaikutusta. Rumien puhuminen kiihottaa minua syvällisesti, ehkä sen takia, kun olen tosiaan puhumista ja keskustelua korostava ihminen. Teini-ikäisenä olin hobbohotellissa, mistä etsittiin verbaalista seksiä, ja vaikka toinen osapuoli olisi vain leikkinyt naista, koin nuo asiat tosi kiihottavaksi, vaikka fyysistä kosketusta ei netin kautta saanutkaan. On siis totta, että absoluuttisen köyhyyden poistaminen on tärkeä asia maailmassa ja politiikalla tulisi edistää sitä, että kaikki ottaisivat yhteisvastuullista osaa siihen pyrkimykseen, jonka mukaan esimerkiksi maapallon väkiluku tulisi saada laskemaan tai ainakaan sen ei tulisi antaa jatkuvasti nousta. Kuitenkin mielestäni länsimaiden vastuulle ihmisten elinolojen parantamista ei tule jättää, vaan ihmisiä tulisi ohjata itse ottamaan vastuuta ja arvojen asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikin kauttta opettaa ihmisiä tunnustamaan mahdollisimman hyviä ja järkeviä arvoja ja sitä kautta ohjata ajattelua ja toimintaa uudenlaiseen parempaan suuntaan. Esimerkiksi lasten hankkimista ei tulisi harrastaa pelkästään sen takia, että monilapsisessa perheessä on paljon työvoimaa ja tuosta seuraa paljon muutakin pahaa kuten vaikka tyttöjen sukuelinten silvontaa jne. Tulisi tajuta ne asiat, jotka ovat kannatettavampia ja mitkä asiat ovat yleisesti vähemmän kannatettavampia. Etenkin arvojen välittämistä tulisi harrastaa kehitysmaissa ja siinä mielessä ihmistä maailman kruununa antroposentrismin mukaan pitävät kehityssaarnaajat ja uskovaiset eivät välttämättä ole parhaimpia välittämään oikeanlaisia arvoja kehitysmaihin. Kuitenkin on ajateltava, että soveltavalla filosofialla ja etiikalla voitaisiin tuoda uskonnollisten tunteiden ja ennakkoluulojen joukkoon järjen ja humaanisuuden ääntä. On myös eräs hauska kirja, jonka Amartya Sen on kirjoittanut nimittäin Identity and Violence, jossa hän korostaa sitä, miten ihmisellä voi nykypäivänä olla monta erilaista ja samanaikaista identiteettiä ja on väärin, jos esimerkiksi terrori ja väkivalta puretaan vain yhteen kokonaisidentiteetin osaan. Esimerkiksi itsestään identiteettiliitteitä Sen esittää parikymmentä. Hän katsoo identiteettiliitteiden tarjoavan mahdollisuuden siihen, että ihminen voi osallistua ja olla aktiivisesti mukana monilla erilaisilla elämän areenoilla. Myös Birgitta Forsmanin kirjoittama kirja Gudlös Etik oli tosi mukava kirja, jossa hän tuo esiin kaikenlaisia epäeettisyyksiä ja epätoivottavuuksia mitä uskonnon ja jumalan sisällyttäminen etiikkaan, joka ohjaa ihmisten yksityiselämiä, voi kaikkinaan kaikkeen tuoda. Minä olen aina ollut ihminen, joka on kasannut yhteen tehtäviä hankkeita ja juttuja ja lopulta saanut suurimman osan niistä tehdyksi. Tietysti kun ihminen on älyllisesti utelias ja yleensäkin utelias koko elämää kohtaa, mahdollistaa se sen, että paljon ideoita tulee ja monesti niitä johdetaan lähemmäksi todellisuutta. Olen nyt hankkinut taas muutaman uuden lehtikontaktin ja hankin niitä vielä lisää, olen kirjoittanut ylös, ja olen jo joidenkin lehden jutut jo kirjoittanutkin, mutta olen siis suunnitellut millaisilla kirjoituksilla aloitan kuhunkin lehteen kirjoittamisen, jonka he saavat katsoa onko riittävän hyvää, ja tällaisia lehtiä on tällä hetkellä jo ainakin neljäkymmentä. Olen joskus maininnutkin pitäväni elävää isoäitiäni varsin rahvaanomaisena, ja hän todellakin puhuu välillä miten hyvä ”Luoja” on ollut kun on luonut meille tällaisen maailman. Jos hänelle rupeisi selittämään jotain evoluutiosta, ei se tekisi hänelle minkäänlaista vaikutusta. Hän todellakin syö makkaraa jne. ja ajattelee varmaan ainakin tiedostamattaan että eläimetkin on tarkoitettu ihmisten hyödynnettäväksi eli ajattelee kristillisesti ja antroposentrisesti, että ihminen on luomakunnan kruunu ja täydellistymä. Ei ole koskaan pitänyt eläimistä ja todellakin haluaa hyödyntää kaiken mitä eläimillä voidaan vaan hänen elämäänsä tyydyttää. Vaikka en ole koskaan tätä kenellekään kertonut, olen minä harrastanut yli kaksikymmentä vuotta jonkinlaista säveltämistä, ja aion Anglophile-oopperaani säveltää alkusoiton ”Overture to Britain”. En tiedä. En edes tiedä tämän naisen puhelinnumeroa enkä sähköpostiosoitetta, vaikka olen yrittänyt saada niistä selvää. Pitäisikö jättää kiinnostus tähän? Ei tämä ainakaan etene mitenkään ilman yhteydenottoa. Se on sanottava, että kun Kela on jo aiemmin esittänyt pienempään asuntoon muuttamista, niin varmaa on se, etten minä Suomessa enää muuta mihinkään asuntoon ja seuraava määränpää on todellakin Englanti. Joku Helsinki! HYI! Monet ovat korostaneet sitä, miten vähän minä muistutan ujon näköistä, pellavapäistä ja marimekon asusteisiin pukeutunutta normisuomalaista, joten on varmaan parasta, etten enää tähän maahan palaa. Minulla ei ole mitään pelkoa Britannian suhteen, vaikka tyhmät ja toisten juoruja kuuntelevat ja levittävät ihmiset haluaisivat minun eteeni luoda vain pelkokuvia. Ihminen voi omilla valinnoillaan ohjata omaa elämäänsä ja minä katson omalla kohdallani olevan tosiaan Britanniaan jäämisen. Työhaku ja opiskeluiden ja jatko-opintojen järjestäminen tulee hoitaa loppuunsa, ja seuraavan Britanniaan menemisen tulee palvella turistiosuuden lisäksi asioiden järjestelyä. En ole koskaan pitänyt blondeista, en niin aidoista kuin feikeistäkään, koska he ovat monesti hyvin tyhmiä. Minä en voi ottaa sellaista naista vakavasti, joka jokaisessa hetkessä näyttää olevan vain valmis panemiseen ja vaginaaliseen penetraatioon. Tietysti monesti tällaiset naiset, jotka tältä näyttävät myös tuovat omaa elämänfilosofiaansa esiin tällaisen olemuksen kautta. Minä olen sen verran älyllinen, ettei minua tuollaisten misukoiden pyllyn ja tissin näyttelyt tekisi minkäänlaista vaikutusta, jos vielä huomataan tosiaan se rumien ja vihjailevien puhumisen tapa kiihottaa itseäni. Minä en ole niin materiaalinen ja seksiin suuntautuvat että tällaiset misukat minulle riittäisivät. Pidän siis rumien puhumisesta eli verbaalisesta kommunikaatiosta mutta myös toisaalta siitä, jos nainen on itse aloitteellinen. Silloinkin kuitenkin pitää olla jonkinlainen olemassaoleva emotionaalinen side, joka antaa vahviketta joskus heikolle itsetunnolleni, joka on seurannut hylkäämiskokemuksista. Virrantalontie ja podcast, nettisivujen tekeminen ja wikipedian päivittäminen ovat tietysti myös pienempiä projekteja. Kaikenlaista sitä tuleekin tehtyä. Myös aforismikokoelman kokoaminen on työn alla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti