Tieto ja ominaisuudet kulkevat koko ajan, eli ne ovat liikkeessä ja eivät sijaitse mitenkään sementtisesti yhdessä paikassa. Ominaisuudet ovat ihmisessä paralleelisessa muodossa, eli ne sijaitsevat koko ajan samassa suhteessa vierekkäin siten, että ne ovat koko ajan samalla tavalla läsnä. Tietokaan ei ole minkäänlainen yksittäinen möykky, joka sijaitsisi aina samassa paikassa ja samoissa ihmisissä. Myös voidaan sanoa, että kaikki inhimillisyys koskettaa kaikkia ihmisiä samanaikaisesti. On toki olemassa rooleissa eläviä ihmisiä, jotka haluavat olla etenkin jotain tiettyä, kuten vaikka esimerkiksi hyvännäköisiä naisia, huolehtivia äitejä, miehekkäitä miehiä. Kuitenkin nämä ihmiset elävät varjotodellisuudessa ja tukahduttavat koko ajan persoonansa muita puolia. Tämä voi aiheuttaa joskus ahdistusta tämänkaltaisissa ihmisissä.
Roolit voivat liittyä myös työtehtäviin etenkin silloin, jos ammatti on painottunutta esimerkiksi jommankumman sukupuolen edustajiin. Kuitenkin esimerkiksi taiteilijuus vaatii kaikkien persoonan piirteiden ja osa-alueiden kunnioitusta ja itsensä kuuntelua. On myös hyväksyttävä jonkinasteinen heikkous jollain osa-alueella, koska ihmisen perusluonto on heikko. Esimerkkinä korkean menestyjän inhimillisestä puolesta on esimerkiksi Finlandia-voittaja Juha Hurmeen vasen käsi, jonka sormet ovat surkastuneet, ja hän kirjoittaakin pääasiassa vain oikean kätensä etusormella. Siitä huolimatta hän on saanut kirjoitettua parikymmentä näytelmää ja viisi paksua kirjaa.
On varmaan niin, että tavanomaiset ihmisten roolit liittyvät etenkin sukupuoleen. Kuitenkaan mielestäni kun 2004 Aasian tsunamin yhteydessä poliitikoilta vaadittiin, että heidän olisi tullut lehdistötilaisuuksissa ilmaista rohkeammin tunteitaan (=itkeä), niin se ei kuitenkaan välttämättä sovi kaikille. Mielestäni poliitikkojen tulisi kuitenkin näyttää esimerkkiä tunteidensa hillitsemisessä, eivätkä kaikki poliitikot edes osaisi itkeä tuollaisessa tilanteessa. Kuitenkaan itkemistä ei tulisi kenenkään väistellä, sillä monesti se puhdistaa mielialan ja antaa voimaa jaksamiseen erilaisissa tilanteissa.
Esimerkiksi koulussa tulisi opettaa lapsia ja nuoria myös opettamaan ja vaihtamaan roolia eri tilanteissa. Sillä opettamisen kautta jotkut voivat oppia jopa paremmin kuin passiivisluonteisen kuuntelun kautta. Myös esimerkiksi toisen rooliin itsensä asettaminen vaikkapa kiusaamista mietittäessä voisi olla hyvä kehityskeino kiusaamisen vähentämisessä. Ihmisten on oltava monissa eri rooleissa elämän aikana, ja sen takia olisi valvottava sitä, ettei identiteettiä rakennettaisi kapeakatseisesti jonkin yksittäisen rooliaseman kautta. Vaikka seksuaalisuus kiinnostaa ja kiihottaa ihmisiä, ovat siinäkin vain tavanomaiset Saarijärven Paavot ja Juurakon Huldat sellaisia, että heitä kiinnostaisi vain sama asia.
Jotta lapsille ei tulisi yksioikoista käsitystä roolistaan ja omasta tehtävästään maailmassa, olisi vanhempienkin näytettävä esimerkkiä siinä, ettei minkään inhimillisen tulisi olla yhdellekään ihmiselle vierasta.
Olli von Becker
YTM
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti