Minotaureksettarena tunnettiin se iäkäs nainen, joka oli tuonut tähän maailmaan kohdustaan oikean Minotauroksen, eli ruumiiltaan kaksiosaisen osin härkää ja osin ihmistä muistuttavan hybridin, joka oli aina yhtä ankara omille lapsilleen ja vaimolleen. Minotauros ei kokenut kaksiosaista ruumistaan hyväksi asiaksi, koska kaikki työtoveritkin suhtautuivat häneen syrjivästi. Työpaikan hän oli saanut siten, kun hän kerran päätti esittää normaalia ihmistä, ja onneksi toimitusjohraja oli puolisokea ja likinäköinen, että tulta ja tappuraa sylkevät Minotaureenin sieraimetkin jäivät ilman huomiota, vaikka toiset työntekijät olivatkin kiinnittäneet huomiota hänen ulkomuotoonsa. Minotaureksetar oli luonteeltaan kolhiva, neuroottinen, paranoidinen, manipuloiva, ajoittain kovaluonteinen ja loukkaava ja korosteisen tunneherkkä, mitä herkkyyttä hän ei kuitenkaan hyväksynyt toisissa ihmisissä. Kun sukulainen oli ollut ahdistunut ja kokenut kuolemanpelkoa, oli rouva Minotauros ensiksi vakuutellut sukulaiselleen, ettei mitään hätää olisi olemassa, mutta sitten kerran sanonut, ettei hän tiedä mitään kenenkään toisen terveydentilasta. Ja tämän hän oli tehnyt vakavana ja kovana. Minotaureksetar oli nuuka ja epäluuloinen kaikkia sellaisia kauppiaita kohtaan, jotka yrittivät tarjota hänelle jotain ostettavaa, ja jotka odottivat kummallisesti, että heidän tulisi saada ostettavista maksu. Mrs. Minotauros ei suvainnut kämpässään vieraita, ainakin silloin, jos ne eivät olleet hänen vähälukuisia sukulaisiaan. Minotaureksetar oli kohdannut kotimatkallaan maitokaupasta Eila-nimisen naisen, joka kertoi hänelle, että Eila-maito, ei-laktoosinen maito oli saanut nimensä hänen nimestään – Eilaa oli kuskattu Valion pääkonttorin lisäksi mm. presidentinlinnassa keskustelemassa tuotteen nimeämisestä. Nainen uskoi kaiken ja oli aina kertomassa hurjimpia jutuistaan myös sukulaisilleen, joista ainakin yksi näki tämän Mrs. Minotauroksen taikauskon ja käänteisen paranoidisuuden läoi. Sukulaisilleen hän oli antanut mallin, jossa oma porukka oli arvokasta, hyvää ja oikeassa, ja tämän piirin ulkopuolelle jäävät ihmiset olivat epäiltäviä, pahoja, huonoja ja huijareita. Tämä ilmensi Minotaureksettaren pikkuporvarillista luonnetta, missä ei otettu huomioon mitään sellaista, mikä tuli ulkopuolelta ja oman pienen piirinsä ulkopuolelta. Läheisten kanssa porattiin ja muut ihmiset ohitettiin olankohautuksella. Myös hän oli nähnyt parhaaksi sen, että omalla omaisuudella ei tarvinnut leveillä ja kaupasta piti aina ottaa se kaikkein halvin vaihtoehto. Hän ei siis nähnyt väliä toisten ihmisten kuolemalla, vaikka hän itse itkeskeli itsensä puolesta, kun pystyi havaitsemaan jonkin taudin oireen – ja kaikki tämä siitä huolimatta vaikka 80 vuoden rajapyykki tuli ylitettyä jo aikoja sitten. Hän suhtautui kielteisesti etenkin alkoholiin ja muihin päihteisiin. Vaikka hän ei ollut koskaan niitä kokeillut voisi hän kuitenkin tuomita alkoholin käyttäjät heikoiksi. Kuitenkin hän ei käyttänyt alkoholia, ei sen takia, että hän olisi voinut olla vahva niistä joskus luopuessaan vaan hän oli ajatellut niidenkin kohdalla siten, ettei hänen tarvinnut kokeilla mitään uutta tavallisen elinpiirin ulkopuolelta, ja alkoholi oli tällainen asia, jota hän tiesi vastustavansa siitä huolimatta, vaikka hän ei ollut sitä koskaan kokeillut. Mustavalkoiset linssit hänellä oli aina valmiina päässään, toiset olivat huonoja tai erittäin huonoja (tai pahoja) ja toiset hyviä tai erittäin hyviä ja aina oikeassa tai erittäin oikeassa. Tällä naisella oli myös tapana se, että hän ylisti itseään nuorempia naisia, joilla oli hänen mielestään hyvä ulkonäkö. Edellisen kerran hän oli ylistänyt pääministeriä, ja arvellut tämän olevan hyvännäköinen ”ilman meikkiäkin”. Näin hänellä oli tapa toimia henkilönpalvonnan mukaisesti. Jotkut olivat hänelle aina parempia kuin toiset. Kun Minotauros oli ollut pieni, puhdisti äiti Minotaureksetar poikahärän pippelin ja pyllynreiän ympäryksen, sillä Minotauros piti siitä ennen kaikkea. Kuitenkaan Minotauros ei omaksunut äidiltään tämän vakavaa siisteysneuroosia ja monesti hänen autostansa noustessaan kanssamatkustaja pystyi aistimaan penkistä löhähtäneen perseen-, paskan-, ja pierunhajun. Minotauroksetarta luonnehti siis etenkin manipuloivuus, neuroottisuus, paranoidisuus, epätasa-arvoisuus ja mustavalkoisuus. On mahdollista, että hänen elämänsä ihmisenä oli mahdollisesti ollut vaikuttamassa hänen myöhempään karskiuteensa, mutta on mahdollista, että hänen ajattelutapansa ”Minä olen äiti”, oli saanut kolauksen kylkeensä sen myötä, kun Minotauros oli putkahtanut pillusta ulos. Pahin asia Minotauroksettaressa oli se, että hän pyrki lietsomaan paranoidista asennettaan ihmisiä kohtaan myös sukulaisilleen – hänen mukaansa kaikki vieraat ihmiset halusivat vain pahaa ja hänen rahansa. Tällainen körttiläisasenne, jonka mukaan ihminen voi identifioida itsensä toisia paremmaksi oman porvarillisen moraalinsa kautta sopi hyvin Minotauroksettareen. Hän koki itsensä paremmaksi etenkin sen takia, että hän kieltäytyi lähes kaikesta sellaisesta, jolla olisi voinut hankkia itselleen parempaa elintasoa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti