Ei ole tämä minun Kuopioni
luinen kaliseva Luopioni
se ei anna vaan se ottaa
kalistaa se entisten lapsiensa pottaa
näen ihmisten vääräleukojen hymyjä
kuitenkin raakoja kovia ja tylyjä!
kävelin täällä ennen rauhassa kuin Edenissä
ihmisten hyväntahtoisten rauhaisassa välissä
Nyt kaupunki on harmaa ja tumma
kuin ruskea, heppatuttujen humma
Kävelen läpi kaupungin, kovan ja aution
levähdän ja levitän itseni kuin raukion
tässä paikassa maailmaan tulin
en tiennyt, ennen kuin sulin
Nyt en jää tänne syksyä pidemmäksi
koska voimani kasvavat muualla suuremmaksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti