Kaari osa II "Huora"

Naisen mielessä ei ollut minkäänlaista tavallisilla välineillä tunnettavaa häpeää. Hän oli aina ollut sitä mieltä, että naiset voisivat itse kantaa ja pitää huolen omista lapsistaan, etenkin kun hänen kotitalonsa ei ollut paikkakunnan pienimpiä ja kun torpparit kantoivat talon isännälle jatkuvasti rahaa. Olipa taloon juuri äskettäin ostettu uusi Ford-mallinen automobiilikin. Hän ei ollut koskaan kokenut itseään aidoksi avioelämäihmiseksi ja miehen kanssa toteutuvan rutiinin pyörittäjäksi, rumanpuoleiseksikin häntä oli joskus kuvattu ja sen takia hän oli ollut arka kylänraitin kauniimpien tyttöjen parissa. Tämä mies, hänen lapsensa siittäjä, ei ollut hänen suosikkejaan, vaikka oli häntä korkeammasta syntyperästä, vain eräs, jonka myötä laivat kohtasivat toisensa keveästi kesäisen yön hiljaa hengittävässä lämmössä. Nainen aikoi kyllä kasvattaa lapsensa, vaikka sitten huoran häpiällä. Hän ajatteli, että tämän tuli ehkä vain olla näin. On sanottava, että nainen oli saanut kokemuksia tälle ajalle epätyypillisistä tai ei ainakaan niin tavallisista irtosuhteista jo Amerikassa, josta hän oli näytösmalliin lähettänyt kuvia itsestään pukeutuneena prameisiin pukuihin ja hattuihin, jotka oli todella lainattu tällaisia kuvia varten Mrs. Waltonilta, jolla nainen oli ollut palveluksessa sisäkkönä. Walton oli aina suhtautunut naiseen alentuvasti mutta myös samalla suojelevasti, koska hän oli huomannut sen miten varovaiseksi nuori savolaistyttö oli tullut komeiden  palveluksessa myös olleiden ja samalla Haalilla käyneiden pohjalaisnaisten rinnalla, joita heitäkin palveli varakkaampia täällä New Yorkin Brooklynin Finntownissa. Nainen oli tietysti saanut ripityksensä paikkakunnan kappalaiselta Järveläiseltä, joka oli aina suhtautunut langenneisiin naisiin kielteisesti ja jopa jonkinlaisella 1800-luvun puolenvälin pastorin syyttävällä ja katumusta peräävällä tyylillä.  Hän oli tietysti saanut kärsiä tekemänsä valinnan takia. Tuolla hetkellä nainen oli onnellinen hiljalleen hiipuvasta kesästä ja pian syntyvästä lapsestaan, jopa naisen isä, vanhoillinen körttiläinen Jumalaa pelkäävä mies, joka piti hallussa kylän suurinta taloa ja tuhansien hehtaarien maa-aluetta, oli ilmaissut odottavansa pienen lapsenlapsensa syntymää. Kuitenkaan kaikki eivät olleet yhtä hyväntahtoisia. Esimerkiksi naisen äiti ja tädit olivat kutsuneet naista huoraksi ja harmitelleet tämän aiemmin vielä kohtalaisen tahraantumattoman maineen muuttumista ja menettämistä. Ei ollut edes varmaa, että nainen voisi varmasti hoitaa lapsensa aikaihmiseksi, koska naisen terveys ei koskaan ollut ollut voimakas ja hyvä, ja Amerikassakin hän oli ollut lavantaudissa muutamia kertoja samalla kun sydän oli alkanut reistailemaan toisinaisen mutta rankan ryyppäämisen takia. Naisen onneksi hän tuli isosta talosta, jossa oli huoneita monille lapsille ja näiden jälkeläisille, sillä jos hän olisi ollut tavallinen torpan tyttö olisi hänen lapsensa eroteltu huutolaiseksi jollekin vieraalle ihmiselle, ja sitä nainen ei olisi voinut kestää, sillä hän suhtautui jo valmiiksi arvostavasti lapseensa ja toivoi tälle hyviä geenejä, olihan hän kuitenkin arvioinut muille salassa olleen kumppaninsa jo valmiiksi siten, ettei ainakaan mieheltä olisi lapselle tulossa häntä itseään huonompia geenejä. Jos lapsi olisi laitettu huutolaiseksi, ei hänestä olisi välttämättä myöhemmin kuulunut mitään. Kuitenkin orastavasta katumuksestaan huolimatta nainen oli aina ollut liian valmis lankeamaan sänkyyn kauniiden poikien kanssa, jotka käyttivät hänen maalaisen ulkonäkönsä hänelle aiheuttamaa jokseenkin henkis- ja seksuaalisluonteista traumaa hyväkseen ja jättivät tämän yhden kohtaamisen jälkeen. Nyt nainen oli velvoitettu istumaan huoran penkissä kirkon edessä seuraavan sunnuntaijumalanpalveluksen aikaan, vaikka hänen lapsensa ei ollut vielä edes syntynyt. Elettiin sitä aikaa, jolloin kirkon tuomioihin suhtauduttiin vielä vakavasti. Nainen koki jonkinlaista hiljaista ylpeyttä siitä, että hän oli voinut näyttää yksilöllisyytensä omalla valinnallaan. Huoraksi hän ei itseään kokenut, koska vaatimaton ulkonäkö ei ollut tehnyt hänestä yleensä ja kaikessa seksuaalista ja ylpeätä. Siinä mielessä miten jotkut nätit tytöt muuttuvat käveleviksi monumenteiksi sen myötä, kun he huomaavat innostavansa enemmän kuin yhtä tarjolla kylänraitilla olevaa miestä. Nainen ei koskaan ollut ollut kovin viisas tai älykäs, ja noin neljäkymmentävuotiaana hän katsoi, että hänen olisi yksinkertaisesti saatava lapsi keinolla millä hyvänsä. Naisen pienoinen kauneus oli jäänyt pois kilojen lisääntyessä, ja huonomaineinen nainen ei ollut kovin suuressa kurssissa avioliittomarkkinoilla. Naisen sisaruksetkin suhtautuivat naiseen alentuvasti, koska he huomasivat sen, että tämä nainen oli liian huomioon jäämätön siihen, että hän olisi voinut tavoitella merkittävämpää huomiota renkejä ja torpan poikia kummoisemmalta taholta. Kun nainen istui sunnuntaina huoran penkissä kirkon oven vieressä, koki hän tilanteessa siltä, ettei se tulisi murtamaan häntä, vaikka pitäjän hurskaat emännät irvistelivät ja miltei sylkivät häntä päin. Nainen koki orastavaa ylpeyttä siitä, ettei hän ollut katunut liikaa. Tämä asia ei tulisi murtamaan häntä.