Koulussa tulisi opettaa arvokasta sosiaalista elämää

Arvokas sosiaalinen elämä tarkoittaa etenkin sitä, että tällaiset ihmiset harrastavat ja tekevät sellaisia asioita, joista heille on myöhemmin ja koko elämän kannalta pysyvää ja näkyvää hyötyä. Esimerkiksi voidaan sanoa, että kaikenlaiset urheilemiset, kuten ympyröiden jolkottaminen tai kiekon perässä koronoiminen ovat asioita, joista ei myöhemmin ole suurimmalle osalle tällaista harjoittaville myöhemmin minkäänlaista millään tavalla nähtävää hyötyä. Nykyään kukaan, ei edes kaikki yliopiston opettajat, saati sitten poliitikot eivät uskalla sanoa harrastavansa esimerkiksi kirjallisuutta ja lukemista, saati sitten oopperaa, koska he ajattelevat, että he näyttäytyvät silloin tavallisille äänestäjille - kymmenen uutisten katunäkymän ohikulkijoille liian kaukaisina, elitistisinä hahmoina. Arvokas on jotain sellaista, jota kannattaa vaalia, ja josta voi saada myöhemmin jonkinlaista hyötyä, joka ei ole esimerkiksi sellaista, jonka parissa voi talvi-iltoina huudella herjoja pienessä hutikassa vastakkaisen joukkueen pelaajille, ja vaikka pääsisikin jossain lajissa maan tai maapallon huipulle, ei urheilijan ura kestä koko elinikää. Ja entä sitten, kun oma kyvykkyys on käytetty loppuun ja huomataan että esimerkiksi lukuaineista ei koulunpenkiltä enää muistu mieleen mitään? Kirjallisuutta tulisi kouluissa korostaa kaikissa aineissa, eikä nykyisen tavalla pelkästään äidinkielessä. Kirjojen lukemisen ja niistä puhumisen kulttuuria tulisi korostaa yleisesti koulussa kaikkialla, ei pelkästään tietyissä lukuaineissa. Koulujen on mielestäni kasvatettava opiskelijoistaan etenkin kaikkien alojen asiantuntijoita, joka tarkoittaa sitä, että kouluissa on annettava lapsille ja nuorille mahdollisuus erikoistua eri alojen asiantuntijoiksi nykyistä järjestelmää varhaisemmassa vaiheessa. Myös kaikki päivän aikana annettava opetus tulisi vuorotellen antaa erilaisilla sivistyskielillä, koska on selvää kieltenkin tapauksessa, että opittu materiaali jäsentyy päähän etenkin siinä, kun kieliä käytetään käytännönmukaisessa merkityksessä. Kieltä on käytettävä, jotta se voi jäsentyä sen käyttäjän päähän. Ja koska nykyaikaisessa lukiossakin kielten opetus tapahtuu niin sanotusti teinikulttuurin ja lomamatkakielitaidon tasolla, olisi tällaisesta oppimisasiallisesta sanastosta paljon hyötyä oppilaille olivat he sitten minkä ikäisiä hyvänsä. Sivistys on etenkin rauhallista ja tasaista työskentelyä kohonneen tietoisuuden tason ja tiedon määrän hyväksi, jossa monesti ei ole haittaa oppijan ja sivistykseen pyrkivän yksinolosta tietyssä määrässä säännöllisesti. Kirjojen lukeminen on toimi, jossa vaaditaan kärsivällisyyttä ja keskittymiskykyä, ja voidaan sanoa, että sen takia siitä on nykyaikaisessa virtuaalisessa helppouden kulttuurissa tullut ihmisille vaikeata. Suomessa ei suurissakaan kaupungeissa ole enää kunnollisia kirjakauppoja, eikä antiikkikirjojen liikkeitä, paitsi varmaan jotkut sellaiset liikkeet, joiden hyllyissä kirjat istuvat korkeiden hintojen takia vuosikausia, ja tällaiset liikkeet tulevat toimeen jollain toisella tavalla, kuten videopelien ja pornolehtien myymisellä. On naurettavaa, miten suomalaiset ovat tietokoneiden ja pelikoneiden kehittymisen myötä poistaneet itseltään sen ajan käytön alan, joka aikaisemmin kuuluin kirjallisuuteen perehtymiseen. Kirjat ovat paras sivistymisen väline, koska niihin on tallennettu tietoa monta tuhatta kertaa enemmän ja pidemmän ajan kuluessa kuin koskaan minnekään Wikipediaan. Nykyisin kun jotain asiaa ei tiedetä, se katsotaan Wikipediasta ja vastaukseen tyydytään, vaikka asia voisi tavallisesti vastata paljon pidemmän luonteista perehtymistä siihen, esimerkiksi ristiriitaisten mielipiteiden takia, joita on voitu antaa esimerkiksi eri tahoilla aiheeseen liittyvässä kirjallisuudessa. Kirjan lukeminen on parasta mahdollista terapiaa ja mielen loiventamista, koska se tuottaa hyvän olon siitä, että on voinut laajentaa oman tietämyksensä määrää, ja monesti lukeminen on myös itseään ruokkiva ilmiö siinä mielessä, että monesti ihmisen kirjoihin suuntautuva intressi kasvaa ja laajenee, ja pian tällainen ihminen lukee myös sellaista kirjallisuutta, jota hän ei mahdollisesti aiemmin olisi tullut lukeneeksi. Eli tiedonhalu ja sen tyydyttyminen ei monestikaan lopu kesken ja kuten esimerkiksi muistaakseni Goethe jossain lausui, kasvaa lukijan mielenkiinnonhalu ja henkinen horisontti siten, että hän pystyy hyväksymään kaiken kirjoitetun, koska kaikessa voidaan tulkita olevan jonkinlaista järkeä eikä kukaan voi olla täydellisesti väärässä jossain tietyssä asiassa. Kirjailijoita ja taiteilijoita tulisi ehkä Suomessa tukea enemmän etenkin huomioiden ne periodit tällaisten ihmisten elämässä, jolloin luomistyö on käynnissä, eikä rahaa vuoda esiin kaikista rei’istä. Tässä kohtaa perustulo olisi paras vaihtoehto tukemaan tällaisia kirjailijoita, taiteilijoita ja freelancereita. Arvokas sosiaalinen elämä koulussa opetettuna tarkoittaa sitä, että lapsille ja nuorille opetetaan hyödyllisiä tapoja ylläpitää sosiaalista elämää. Tällaisia tapoja ovat esimerkiksi lukeminen, kirjoittaminen ja kirjoista, teorioista ja maailmankuvista ja -katsomuksista keskusteleminen ja näiden kokemusten avartaminen toisten asiaan perehtyneiden ihmisten kanssa. Kouluissa pitäisi järjestää enemmän kilpailuja kirjojen lukemisessa ja oppilaiden tulisi laatia nykyiseen verrattuna laajempia oppitöitä etenkin äidinkielessä ja kirjallisuudessa. Olisi hyväksi, jos tietyllä luokka-asteella järjestettäisiin aina lukuvuoden kuluessa jonkinlainen laajempi kirjoituskilpailu, jonka aihe voitaisiin päättää aina vuosittain lukuvuoden alussa, ja tämän tehtävän täyttämiseen lapsille ja nuorille tulisi antaa äidinkielen ja kirjallisuuden ja tarvittaessa myös muiden aineiden tunneilla vapaa-aikaa työskentelyssä tehtävän hyväksi. Arvokkaan sosiaalisen elämän opettamisen tulisi myös sisältää keskieurooppalaista tapakulttuuria, sivistyneiden tapojen ja sivistyneen ruokailun opettamista. Kouluille tulisi lisäksi antaa enemmän varoja sitä varten, että opiskelijat voisivat vierailla muualla Euroopassa tutustumassa maiden kulttuureihin, ja tämän takia ystävyyskouluhankkeita tulisi edistää rohkeammin ja määrätietoisemmin.