Riskiyhteiskunnista

Riskiyhteiskunta tarkoittaa yhteiskuntaa, joka ei pysty omalta osaltaan vastaamaan siitä, miten maailman säilyminen ja yhteiskuntarauhan säilyminen voitaisiin varmistaa. Riskiyhteiskunniksi voidaan laskea sellaiset yhteiskunnat, jotka eivät ole edenneet täysin osallistumisen kulkutiellä. Riskiyhteiskunnaksi voidaan laskea esimerkiksi sellaiset yhteiskunnat, jotka eivät toteuta kansalaistensa keskuudessa yksilönvapauden periaatteita, sellaista yhteiskuntaa, jossa yhteisöllisyys ja yksilöllisyys eivät ole tasapainossa (eli preferenssiautonomia ei ole tasapainoisessa tilassa siten että vastuun ja vapauden välinen dikotomia olisi tasapainossa) ja sellaisia yhteiskuntia, jotka eivät saata jäsentensä tietoisuuteen periaatteita, joilla voitaisiin edistää maapallon säilymistä ja elämän säilymistä tämän maapallon päällä.  Joissain tietyissä yhteiskunnissa on monta riskiä ja sen takia niitä voidaan kutsua moniriskiyhteiskunniksi. Riskiyhteiskunnista puuttuu sellainen koulutuksellinen ja kasvatuksellinen yksilöllisen tietoisuuden herättäminen, joka on olemassa kaikissa sellaisissa yhteiskunnissa, jossa korostetaan demokraattista osallistumista ja demokraattista inklusiivisuutta. Osallistuminen tarkoittaa sitä, miten kansalaiset ottavat osaa yhteiskunnan järjestyksen ja lainsäädännöllisen säätämisen osa-alueilla. Kansalaisyhteiskunnan on perustuttava siihen, että ihmisyksilöt saavat vapaasti muodostaa yhteisöjä yhteiskunnan sisällä siinä tapauksessa, jos toiminta tukee yhteiskuntaa ja toisaalta myös yksilönvapautta ja valinnan vapautta yhteisön sisällä. Osallistuessaan kansalainen on yksi mikrokosmos koko lainsäädännön makrokosmoksen sisällä. Luovalla osallistumisella tarkoitetaan uudenlaisia tapoja, jolla kansalaisyhteiskunnan jäsen ottaa osaa uudenlaisiin innovaatioihin, joilla pyritään saamaan aikaan ja korjaamaan sellaisia dilemmoja, jotka ovat aiemmin vaikuttaneet yhteiskunnan kautta kaikkiin sen jäseniin. McFarland ja Micheletti kirjoittavat kirjassaan Creative participation, että esimerkiksi palermolaisten liikkeenharjoittajien perustama kampanja Addiopizzo, jossa he joukolla kieltäytyivät maksamasta suojelurahaa mafialle, on yksi esimerkki luovasta osallistumisesta. Riski tarkoittaa yleismaailmallisessa muodossa jonkinlaista uhkaa, joka aiheutuu tietynkaltaisesta toiminnasta. Yhteiskunnan tasolla riski tarkoittaa sen kaltaisia uhkia, jotka aiheutuvat yhteiskunnan toiminnasta ja sen yhtenäisyyden konsistenssista. Jotta riskiyhteiskunta voidaan ehkäistä tulisi yhteiskunnassa korostaa kollektiivisen toiminnan merkitystä sen kaltaisissa tilanteissa, jossa kollektiivinen vastaavuus ei uhkaa yksilönvapauksia yhteiskunnassa. On siis mietittävä sitä, millainen kansalaisyhteiskunnan toiminta tulisi olla silloin, jos ajatellaan, että ihnisten tulisi voida toimia kollektiivisesti mutta samalla kuitenkin säilyttäen oman yksilönvapautensa ja oikeutensa. Kollektiivinen toiminta on oikeutuksellista, jos siinä mukana toimivat jäsenet tunnistavat toiminnan muodon, jossa siihen tulee suhtautua sekä yksilöllisen että yleishyödyllisen aspektin kautta. Preferenssiautonomia mittaa vapauden ja vastuun välistä kahtiajakoa, jota voidaan hyödyntää myös siinä, kun ajatellaan yksilönvapauksien ja kollektiivisen toiminnan välistä suhdetta. Voidaan sanoa, että riskiyhteiskunnassa olisi ehdottomasti tuettava osallistumiseen kannustavaa kansalaisaktivismia, jolla tulisi miettiä sitä, mikä olisi ekologisesti eli maapallon hyvän huomioivaa ja toisaalta myös ihmisten onnellisuuden huomioonottavaa toimintaa ja asenteellisuutta. Eli tulisi koko ajan pohtia sitä, miten ilmastonmuutokseen vaikuttavia tekijöitä voitaisiin yhteiskunnasta eliminoida, koska ne eivät ota huomioon preferenssiautonomian tasapainoa, jossa vapauksien on oltava painotettuna ekologisen ja sosiaalisen vastuun kautta. Riskiyhteiskunniksi voidaan laskea suurin osa diktatuureista ja sen kaltaisista maista, joissa ei kunnioiteta yksilönvapautta eikä siitä parhaimmassa tapauksessa seuraavaa kollektiivisen puolelle leviävää innovatiivisuutta. Suomikin on tietyllä tavalla riskiyhteiskunta, koska täällä ei olla vielä noustu havaitsemaan sitä, minkä takia yksilön vapaudet ja yksilönsuoja ovat tärkeitä asioita. Jokaiselle ihmiselle tulee taata mahdollisuus syntyä vapaasti, elää vapaasti, arvottaa vapaasti ja kuolla vapaasti täydessä yksityisyydessä, sillä ihmisten arvostelu ei voi yltää siihen, missä tulevat vastaan yksilöiden integriteetti ja yksilön ja yhteisön välinen kontrollirakenne. Kontrollirakenne määrittää sitä, mihin asti toiset voivat arvioida yksilöä menemättä kuitenkaan siinä liian pitkälle ja astumaan toisen jaloille. Kontrolli muodostaa sellaisen vapauden yksilöille, joten sillä on tarkoitus kontrolloida yksilöitä kohtaan suuntautuvaa ja yksilönsuojan ylittävää arviointia ja arvostelua. Riskiyhteiskunta voi muuttua pitkään samankaltaisia säätelyn ja pakottamisen keinoja käyttävässä yhteiskunnassa suoranaiseksi riskikulttuuriksi, joka toistuvasti kieltäytyy neuvottelemasta toisten maiden edustajien kanssa siitä, mikä on maapallolle ekologisesti parhainta. Myös ihmisoikeuksia ja yksilön vapauksia polkevat yhteiskunnat ovat riskiyhteiskunta, ja pahimmassa tapauksessa riskikulttuuri. Osallistuminen tarkoittaa sitä, että suuri osa ihmisistä osallistuu yhteiskunnassa yhteisten asioiden käsittelyyn ja päättämiseen. Luova osallistuminen siis tarkoittaa sitä, että siinä yksilöt kehittävät uudenlaisia osallistumisen kanavia ja väyliä. Riskiyhteiskunnassa tuo ei ole mahdollista.