Itsenäiset ja yksityiset arvostuksen kohteet ja ideologiset nautinnot

Itsenäinen arvottaminen ja omien arvostuksen kohteiden yksilöllinen määrittely ei tue sellaista arvostus- ja nautintojärjestelmää, jota voidaan nimittää termillä ideologinen nautinto. Ideologinen nautinto on esimerkiksi jonkinlainen valmiina omaksuttu tapa, maneeri tai yksittäinen tai useampaan arvoon soveltuva arvostamisasenne, kuten vaikkapa oopperan seuraaminen Savonlinnassa. Ideologiselle nautinnolle on tyypillistä se, että siinä mukaudutaan kollektiivin näkemyksiin siitä, mitä ihmisen pitäisi esimerkiksi arvostaa ja miten nuo arvostukset viittaavat hänen hedonistiseen nautinnonhaluunsa. Itsenäinen arvostaminen tarkoittaa sitä, että siinä arvostuksen kohteet määritellään yksityisesti ja ilman minkäänlaisen yksilöä korkeamman hallintajärjestelmän väliintuloa. Kun arvostuksen kohteet pyritään määrittelemään riippumattomasti, voidaan tässä vaiheessa sanoa, että yksiöllisten yhteisöjen perustamisen tulisi olla tärkeä tavoite tulevaisuudessa. Tässä välissä voidaan sanoa se, että ihmiset voidaan karkeahkolla tavalla määritellä manipuloijiksi ja riippumattomiksi. Manipuloijat pyrkivät mukauttamaan omia arvojaan toisiin ihmisiin ja heidän kommentointiinsa. Manipuloijat pyrkivät jatkuvasti erottamaan ihmisiä heidän omasta arvostamisen pyrkimyksestään. Manipuloijat siis harrastavat ihmisten hämäämistä siten, että heistä tulee joidenkin tahojen palkallinen, joka on ensi askel siinä, kun ideologiat alkavat mukauttamaan politiikkansa kaikkeen yhteiskunnan sisällä tapahtuvaan. Esimerkiksi voidaan sanoa, ettei luovan työn tekijän kuuluisi koskaan kuulua manipuloijien joukkoon, koska he näkevät maailman raadollisemmassa merkityksessä ja katsovat kaikella tavoiteltavan jotain omakohtaista hyötyä tai hyödyn taetta. Riippumaton ihminen pystyy määrittelemään aatteensa, ajatuksensa ja arvonsa itselleen omin voimin ilman matkimista ja toisten ihmisten ajatteluun ja asenteisiin puuttumatta. Kuitenkin voidaan sanoa, että manipuloijien joukko on missä tahansa yhtä suuri ja suurempi kuin riippumattomien joukko, koska olla riippumaton tarkoittaa sitä, ettei tällaiset ihmiset pyri etsimään pyyteellisesti hyötyä. Voidaan sanoa, että kaikenlaisiin ideologioihin mukautuminen vaatii sitä, että yksilö tulee epärehelliseksi suhteessa totuuteen ja aidoimpaan yksilölliseen arvottamiseen. Voidaan sanoa, että jos riippumaton yksilö haluaa olla rehellinen itselleen ja kuitenkin samanaikaisesti harjoittaa politiikkaa tulisi hänen mieluummin perustaa oma puolueensa kuin mukautua toisten arvojen keppihevoseksi tai kepin päähän nostetuksi sian peräsuolen kappaleeksi. Puolueen perustamisesta tulisi tehdä Suomessa helpompaa ja puoluetukia tulisi myöntää myös eduskunnan ulkopuolella oleville puolueille. Ideologinen nautinto tarkoittaa sitä, miten jonkinlainen poliittinen ideologia vaikuttaa ihmisen yksityiselämään ja etenkin hedonistiseen nautintojen tavoitteluun. Ideologisissa nautinnoissa siis politiikka vaikuttaa yksityiselämään ja samalla yksityiselämä vaikuttaa politiikkaan. Ideologisia nautintoja ohjaavat ja manipuloivat poliitikot pyrkivät ideologisilla nautinnoilla hallitsemaan ja ohjailemaan ihmisten suurta enemmistöä, koska he käyttävät siinä hyväkseen sitä, että tavallisimmat ihmiset eivät tavallisesti poikkea suuresti toisistaan ja sen takia heitä voidaan ohjata kollektiivisten älyttömyyksien omaksumiseen ja ajattelemaan samalla tavalla. Kollektiivinen tapa määrittää arvot tarkoittaa sitä, että ihminen omaksuu jonkin toisten mahdollisesti kaukana ajassa ja historiassa eläneiden ihmisten aatteet ja ne alkavat vaikuttaa siihen miten ihminen havainnoi maailmaa. On mielestäni tämän kautta huolestuttavaa, miten esimerkiksi äärivasemmisto on vielä monissa maissa voimissaan, huomioiden sen, miten tuon Marxista juontuvan rahvaanomaisen ja henkisesti köyhän pseudoideologian olisi pitänyt tulla haudatuksi jo aikoja sitten. Toisaalta on myös sellaisia ihmisiä, jotka saavat esimerkiksi omaisuutensa kautta hyötyä siitä, jos ihmiset alkavat arvostelemaan toisia ihmisiä ja asioita samankaltaisten kollektiivisten periaatteiden kautta. Onhan sanottava, että individualismi ei koskaan varsinaisesti tuota massaliikkeiden kautta saatavaa hyötyä, sillä siinä tapauksessa yksilöllisyys vaikuttaa esimerkiksi kuluttajavalinnoissa ja elämäntavan omaksumisessa. Vaikka individualismissa tuetaan ihmisiä perustamaan yhteisöjä, on kuitenkin sanottava, etteivät ne voi olla sellaisia, jotka aiheuttaisivat jäsenilleen haittaa ja ideologiaan sidottuja velvoitteita ja nautinnon tavoittelua. Vaikka manipuloijien kollektiivisuudessa vallitsee oletettavasti jonkinasteinen pluralismi, jossa on sijaa kaikenmoiselle ajattelulle ja arvostamiselle, niin voidaan sanoa, että etenkin eduskunnassa olevien suurempien puolueiden keskellä vallitsee samanlainen pyrkimys, joka tarkoittaa elämäntavan totalisointipyrkimystä, sillä puolueiden välillä ei nykyisin Suomessakaan ole kovinkaan suuria eroja. Ideologiset nautinnot tarkoittaa siis etenkin valmiina omaksutun elämäntavan omaksumista. Vakaumus on valtaa, ja sen takia tulisi miettiä väliajoin sitä, minne kannattajat haluaisivat puolueen suuntautuvan. Ideologisista nautinnoista ja omien arvostuksien kohteiden valinnasta, on sanottava yksinkertaisesti se, että jälkimmäinen näistä järjestelmistä on vapaa ja toinen ei. Ideologisia nautintoja edustavat päätöksentekijät haluavat ihmisten keskelle sopeuttavia ja rauhoittavia säännöksiä, joiden avulla he voisivat taata sen, ettei heidän oma asemansa horjuisi. Ideologinen nautinto tulee esiin etenkin siinä, miten yhteiskunta ja poliittiset päätöksentekijät pyrkivät sopeuttamaan ja ohjaamaan kaikki ihmiset saman yhteiskunnallisen viitekehyksen alaisuuteen. Kaikki ei ole yhteiskunnallista eikä poliittista!