Äänestämättömyydestä ja nukkuvien puolueesta

Äänestämättömyys on suuri ongelma, ja nukkuvien puolue oli menneissä eduskuntavaaleissakin suurin puolue. Äänestämättömyyden syyt ovat moninaiset, joukossa on paljon nuoria, työttömiä, syrjäytyneitä, ulkosuomalaisia, äänestämään haluamattomia sekä sellaisia ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti esimerkiksi sairauden tai vanhuuden takia pääse äänestämään, mahdollisesti kauaksikin kodista.                                                                 

Mitä äänestäminen sitten merkitsee? Minusta se on kansalaisvelvollisuus, koska ihminen ei vaikuta yhtä suuresti äänestämättä jättämisellä kuin äänestämisellä. Kuitenkin kun usein kohtaa puhetta, jonka mukaan ääni tulee antaa ihmiselle ja ehdokkaalle, joka varmimmin pääsisi läpi, voidaan kysyä onko äänestämisessä sittenkään todellista merkitystä. Ihmisillä on tapana luottaa vaaleissa ehdokkaan ”kokemukseen” ja sillä perusteella, kun ehdokas on ollut eduskunnassa aiemminkin, katsotaan että hänen kuuluu olla siellä jatkossakin. Voidaan katsoa, että myös Savo-Karjalan vaalipiirissä läpi meni liian paljon jo aiemmin eduskunnassa istuneita, ja tuo on syytä siitä, että ihmisillä on tapana kollektiivisesti uskoa, että aiempi edustaja menee läpi riippumatta siitä antaako hänelle äänensä, ja koska ääni menee tuon kaltaiselle edustajalle, kasautuu edustajalle valtaisa äänimäärä ja hän menee taas uudestaan eduskuntaan. Mielestäni etenkin vanhat kansalaiset ovat tyypillisiä näkemään vallassa sellaisen symbolisen merkityksen, että jo yksi puoliystävällinen sana tuolta edustajalta heitä kohtaan on taipumuksellista vaikuttamaan äänestyspäätökseen.                                                                                                                    

Minkä vuoksi ei sitten tulisi äänestää. Valtakunnassamme on paljon elintaso- ja ammattipoliitikkoja, joiden paatuneisuus ei varmasti miellytä kaikkia ihmisiä. Ja kun tv-ohjelmissa vaalin jälkeen ihmetellään sellaisia eduskunnassa mahdollisesti kymmeniä vuosia istuneita edustajia, jotka ovat tippuneet, tulisi mielestäni enemmän ihmetellä ja haastatella sellaisia edustajia, jotka pääsivät vielä jatkamaan poliittista ”uraansa”. Heiltä tulisi kysyä, miksi he omasta mielestään ansaitsevat vielä demokratiaa murentavan tuloksen jälkeen istua eduskunnassa. Poliitikot tavanmukaisesti korruptoituvat ja tulevat mukavuudenhaluisiksi ja sen takia he yleensä haluavat olla eduskunnassa mahdollisimman kauan.         

 Jos otettaisiin ehdokaslistoille etenkin sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole istuneet eduskunnassa aiemmin, voitaisiin lisätä äänestyshalukkuutta, koska tuolloin äänen antaminen jollekin olisi osallisena todellisessa muutoksessa, jota ei ammattipoliitikkojen aikakaudella tapahdu. Nukkuvien puoluetta tarkastelemalla pitäisi voida havaita ne negatiiviset piirteet, jotka liittyvät meidän tekodemokratiaamme. Tuota puoluetta pitäisi pitää omanatuntona siinä kun tarkastelemme poliittista järjestelmäämme. On naurettavaa, että tarkastellaan vaalitulosta siten aivan kuin se kuvaisi koko kansamme mielipiteitä samalla kun kolmasosa väestöstä ei ole ottanut siihen kantaa. Demokratialla olisi todellakin aihetta itsetutkiskeluun. Valmis asema ei todellisesti takaa mitään vallan symbolista asemaa. Sitä on voitava koetella.