Ei yhteistyötä kommunistien kanssa

Kokoomus menetti ääniä näissä vaaleissa etenkin Perussuomalaisille, joiden puheenjohtaja vetää vertoja Kokoomuksen nykyiselle vuokra-asuntovälittäjälle. Petteri Orpo on aina ollut liian vasemmalla, samalla kun Kokoomuksen kannattajakunta kaipaa oikeistolaista johtajaa. Moni vaihtoi näissä vaaleissa Orpon Halla-ahoon, joka kannattaa monomaanisen maahanmuuttajarupatuksen lisäksi taloudellista liberalismia, samalla kun Orpon Kokoomus on vajonnut läheisriippuvaiseen sääntelyyn monessa asiassa.

Voidaan katsoa, että Antti Häkkäsen saama henkilökohtainen äänimäärä kertoo siitä, kuka on Orpon todennäköinen haastaja. Mielestäni Kokoomuksen tulisi jäädä mieluummin oppositioon kuin jakamaan ministeripaikat sosialistien ja kommunistien kanssa. Mitä sosialistihallitus sitten tarkoittaisi? Se tarkoittaisi paluuta velkaan, heikkoon politrukkiriippuvaisuuskulttuuriin, itsenäisen panoksen arvotta jättävään orjuuteen, mitä ei olla luojan kiitos aivan äskettäin koettu. Jos Rinteestä tehdään pääministeri, tulisi ideologinen doktrinaatio lisääntymään kouluissamme, jossa suosittaisiin etenkin tyttöjä ja heikkolahjaisia häiriköitä.

Kokoomuksen tulee kieltäytyä hallitustyöskentelystä SDP:n ja Vasemmistoliiton kommunistien kanssa. Jos sosialistit saavat muodostettua enemmistöhallituksen, tulee koulutuksessa vallitseva äärifeministisuuntaus vahventumaan ja pian suomalaisissa yliopistoissa yksi mies vastaa kymmentä naista. Kokoomuksen tulee sanoa ei Rinteelle, jonka jälkeen hallitusneuvottelijan tehtävä siirtyisi Halla-aholle, ja jonka jälkeen voitaisiin muodostaa uusi porvarihallitus ehkä vihreillä ja rkp:llä täydennettynä.

Kun katsoo Keski-Euroopan maiden poliittista karttaa, niin voidaan havaita että suurimmassa osassa kommunismin aatteen jätökset ovat siivottu pois ihmisten keskuudesta, ja tämän muistaen voi ihmetellä sitä, miksi Suomen parlamentissa on vieläkin kymmenesosa Vasemmistoliiton kommunisteja. Sosialistit korostavat feministidiktatuuria, jossa jotkut alat halutaan keskittää etenkin naisille, samalla kun kaikille muille aloille halutaan naiskiintiöitä.

Politiikassa tulisi arvostaa sellaisia puolueita, joissa on ihmisiä, jotka todella ovat jotain mieltä. Li Andersson ja hänen kommarinsa keskittyivät vaalikeskusteluissakin vain vinkumaan keskustaoikeistoa vastaan joka asiassa, samalla kun Kokoomuksen piirissä on tavallisesti totuttu sanomaan mitä mieltä ollaaan eikä vinguta ja kommentoida toisten politiikkaa, ja tämä tarkoittaa sitä että oikeistolainen politiikka on vapaampaa, itselähtöisempää ja juurevampaa kuin sosialistien. Vasemmistolaiset ovat muodostaneet kaikkea vapaata vastustavan kommentaariaattikulttuurin, joka perustuu sosiaaliseen determinismiin ja ihmisten pitämiseen kantturalaumana. Kommentaariaatti on muunneltu ryhmittymä proletaariaatista jonka diktatuuria kommunistit eivät kaikesta päätellen enää tavoittele. Toisin kuin proletariaatti kommentaariaatti on tarkoitus pitää salassa, joka hyödyttää näitä valtaa tavoittelevia luottamusmiehiä.

Olli von Becker

YTM

olli.von.becker@googlemail.com