Joulu

Joulu meidän,

koulu teidän

Muistamme tätä päivää

Odotetun Messiaan ilmestymisen pyhänä

kalentereissa aina oleilevana pyhänä päivänä

On tässä todellinen vuoden alku

kuin aina uudestaan ja uudestaan käytävä leveä polku

Ja katso: valo alkaa aina lisääntyä

Kun päivät alkavat samaa vauhtia pyhiintyä

Joulu on määrätietoinen askelma raikkaaseen kevääseen

kuin kevät on keveä askelma pehmeään suveuteen

Avoin hetki,

suljettu hetki,

poimittu hetki

kuin kesken oleva riemastuttava retki

Joulu pysäyttää aina kaiken hetkeksi

kun jokainen käsittää toisen veljeksi

On joulun merkitys ehkä hiljentymisessä

vaikka jotkut käsittävät sen majailevan humalaisessa mesoamisessa

Parasta joulussa on rauhoittuminen

vaikka lapsien ja muiden mielestä pakettien haaliminen

Muistamme perhettä aina jouluisin

kun aukeaa tie uusiin ilmaviin keväisiin

monille joulu on sekulaaria pseudokristillisyyttä

kuin uuden krääsän uhrilahjalla annettavaa pyhitettävyyttä

Mainostavat mainosmiehet meille aina sitä

että sinun on aina saatava uudestaan ja uudestaan tätä

Se on niin, että et voi tulla toimeen ilman näitä

Siksi tässä ei tule nyt missään nimessä ainakaan käyttää päitä

On minän brändäys ylittänyt Suomessa soveliaisuuden rajansa

Ja on siinä samalla tehnyt joulupukista oman kuvansa.

Selkeämpää puhetta politiikkaan

Mielestäni tulevien presidentinvaalien ensimmäisiä vaaliväittelyjä katsottuani on niin, etteivät ehdokkaat osaa vastata oikein kysymyksiin. Heillä on puheessaan paljon jargonia ja sekavia menettelytapojen ja sääntöjen kuvauksia. Ei tavallinen äänestäjä tiedä mitään Eurooppaneuvostoista tai turvallisuus- ja yhteydenpitovaliokunnista.

Esimerkkinä kysymys siitä, auttaisiko Suomi, jos Viron ja Venäjän välillä syntyisi väkivaltainen kahakka. Ehdokas Huhtasaari sanoi, että Suomi pyrkii turvaamaan oman alueensa, ja esimerkiksi Matti Vanhanen alkoi monimutkaisesti selvittämään niitä yhteydenpitoinstituutioita, joiden kanssa asiaa pitäisi konsultoida. Ainakaan nämä kaksi eivät osanneet antaa suoraan kysymykseen suoraa vastausta. Kysymykseen olisi tullut vastata kyllä tai ei, eikä linnoittautua ammattipoliitikon karriääriensyklopediaan tai kääntää koko kysymys päinvastoin oman puoluelitaniansa keppihevoseksi.

Esimerkiksi nuoret ovat Suomessa vuodesta toiseen sitä mieltä, etteivät erilaisia puolueita edustavat poliitikot vaikuta mitenkään toisistaan poikkeavilta. Ja vaikka nuori mieli olisi vielä niin korruptoimaton, ettei se pystyisi huomaamaan sitä, miten eri puolueissa tulee puhua, on se kuitenkin niin avoin, että tuon tulisi olla syvämerkityksinen viesti kaikille Suomen poliittisille puolueille.

Presidentivaalitentissä vastaaminen on nykymuodossaan kuin sitä, jos jalkapallohyökkääjä sanoisi pelin lopputulostoivomusta kysyttäessä, että aion hakeutua sellaiseen paikkaan ja olla keskikenttäpelaajien tavoitettavana tehdä maalin ja olla toivomatta sitä, että vastustajien hyökkääjät tekisivät maaleja, samoin kuten puolustaja sanoisi, että yritän ottaa vastustajien hyökkääjät vahdintaani ja estän heidän maalintekoyrityksensä ja heittää keskityksiä kärkipelaajille.

Tässä vaalissa voiton tulisi saada se, joka vastaisi suoraan suorasti esitettyihin kysymyksiin ja pyrkisi hakemaan itselleen kannatusta myös oman puolueensa ulkopuolelta, joka poistaa haetun henkilön potentiaaliselta paikalta ainakin kaksi vasemmistolaistanttia ja Laura Huhtasaaren. Tässä maassa ei ole niin paljon vasemmistolaisia ja perussuomalaisia, että pelkästään heidän kannatuksellaan voisi tässä vaalissa tulla valituksi.

Kysymykseen Viron auttamisesta potentiaalisessa tilanteessa, olisi tullut vastata, että ei, tai kyllä, toki autamme heitä, ja siihen olisi voinut heittää vielä jonkinkin potentiaalisen perustelun. Vaalitentit ovat näyttäneet sen, että ehdokkaat ovat antautuneet presidentin toimivaltuuksien heikentämiseen ja kertovat jopa tenteissä monipolvisia selvityksiä siitä, millaisten asioiden kautta presidentin tulisi toimia, ja tämä on asia, joka ei ihmisiä miellytä. Vaikka sanonkin olleeni joskus presidentin toimivaltuuksien lisäämistä vastaan, niin on kuitenkin selvää, että suomalaiset tahtovat kunnioittaa presidenttiään ja hakea hänestä johtajuutta.

Jotta tuo johtajuus voidaan saavuttaa, on potentiaalisen viranhaltijan osoitettava se, että hän voi vastata suoraan suoriin kysymyksiin ja että hänellä on mielipiteitä ja kykyä perustella ne tarpeeksi vakuuttavasti.

Potentiaalinen äänestäjä ei hyödy millään tavalla poliittisen jargonin levittämisestä ja monimutkaisen ammattikohtaisen byrokratiakoneiston kuvaamisen litaniasta. Kansa haluaa etenkin suoria ja selkeitä vastauksia, ja sen takia on ihmeellistä, että ehdokkaat puhuvat vaalitenteissä kuin toisille poliitikoille.

Olli von Becker

YTM

Konservatiivisuudesta, oikeistolaisuudesta ja sosialismista

Nykyajan vallankumouksellisuus tarkoittaa vapaan yhteiskunnan ja talouden aatteen korostamista. Vallankumouksellisuudessa tulisi jatkaa Reaganin ja Thatcherin näyttämää esimerkkiä. Tärkeintä tässä vallankumouksellisuudessa on kuitenkin se, että silloin tulee tunnustaa olevansa oikeistolainen. Oikeistolaisuuden vastakohta on sosialismi, kollektiivi, lauman valta. Siinä kukaan ei saa olla parempi tai mitenkään toisista myönteisesti erottuva. Sosialismissa johtajat valitaan huutoäänestyksellä, ja heidät myös erotetaan tai teloitetaan sillä. Sosialismissa kaikki jaetaan ja ei anneta minkäänlaista pienintäkään huomiota ihmisten yksityispanokselle. Sosialismissa kaikki on joukon yhteistä ja siinäkään ei voi mitenkään erottautua toisista. Sosialismissa ajatellaan, että koulussa huomio ja resurssit tulee kuluttaa etenkin joukon huonoimmista huolehtimiseen. Konservatiivin vastakohta on vihervasemmistolainen liberaali kaikensuvaitsija. Siinä annetaan korkein arvo vieraille ilmiöille ja ihmisille. Nämä ihmiset eivät esimerkiksi tunnusta sen kaltaista kulttuuripolitiikkaan liittyvää käsitettä kuin kansanluonne, he toimivat täysin päinvastaisella tavalla sen suhteen, kun useimmilla se vaikuttaa päätöksiin ainakin tiedostamattomalla tasolla. Tätä suuntausta luonnehtii kukkahattutätimäinen kaiken hyväksyminen jossa on liitteet 1960-lukuun, jolloin alkoi kulttuurivasemmistolaisten leviäminen neuvostopropagandan perusteella nuortemme joukkoon. Nämä ihmiset käyvät läpi täysin yhtenevää nuoruuden kapinaa, jonka myötä nämä ihmiset eivät osaa kokea järkevää arvostavaa asennetta minkäänlaista vanhaa instituutiota kohtaan. Konservativismissa katsotaan säilyttämisen olevan tärkeää. Siinä tunnustetaan se, että mennessä on arvokasta. Tässä suuntauksessa on myös erilainen tapa suhtautua arvostavasti instituutioihin. Se tunnistaa sen, että kaikessa on jotain hyvää, eikä voida sanoa, että jokin mennyt instituutio olisi sellainen, että se voitaisiin suoralta kädeltä täysin unohtaa ja haudata. Siinä katsotaan, että instituutiot ovat parhaimmassa tapauksessa hyviä. Oikeistolaisuus tarkoittaa liberaalia sosiaalipolitiikkaa, vapautta yhteiskunnassa ja taloudessa. Kaikki tämä edellyttää yksilöiden vapauksia, joka pitää lainsäädännöllisillä toimenpiteillä vankasti taata. Oikeistolaisessa järjestelmässä siis annetaan mahdollisuuksia yksilöiden vapauksille. Siinä siis kunnioitetaan ihmiste n personaalista autonomiaa. Sosialismi on reaktionääristä ja historian jätettä, koska Neuvostoliitto on jo menneisyyttä. Olla nykypäivänä konservatiivinen oikeistolainen on olla vallankumouksellinen!

Uskonnon olemuksesta

Uskonto tarkoittaa rituaaleilla saavutettavaa pyhän kunnioitusta. Se tarkoittaa monesti myös perittyä käsitystä yliluonnollisesta. Peritty uskonnollisuus on parempi tapa omaksua uskonto, koska se iskostuu ihmisen elämän aikana aikaisempana perintönä tällaisen ihmisen aivoihin, jolloin voi myös tulla mahdollisuus uskonnollisen ironian omaksumiseen, kun taas uskontoon otetut tulevat monesti hyvin kiihkomieliseksi sen suhteen. Se on yhdenlainen rituaali- ja oppijärjestelmä ihmisten keskellä. Kristinusko voi juutalaisuuden ohessa parhaimmassa tapauksessa tukea koulutusta ja ihmisenä kehittymistä. Uskonnollisuus ilmenee ihmisten hurskautena. Tuo hurskaus on monesti hyvin hauska ja sivistynyt tapa suhtautua toisiin ihmisiin, vaikka toisinaan se kuitenkin voi tuoda ihmisten keskuuteen sen kaltaisen lähestymistavan, jolla toinen ihminen lukee toiselle ihmiselle neuvoja toista korkeammalta korokkeelta. Se ilmenee myös erilaisina uskontoihin liityvinä tapoina. Uskonnollisuus on myös jonkinlaisen korkeamman transsendentaalisen tason etsimistä ja korkeamman tietoisuuden tavoittamisen pyrkimystä. On tärkeää myös miettiä sitä, mitä väärää uskonnoissa ja uskonnollisuudessa voi joskus olla. Uskonnollisuus on väärin jos se vahingoittaa ihmistä ja haittaa hänen vapaata toimintakykyään jollain tavoin: jos uskonto vie ihmiseltä jotain hänen käytössä olevista vapauksistaan, on uskonnollisuudessa silloin jotain väärin. Mielestäni uskonnollisuus ja sellaiseen uskontoon luottaminen on väärin, joka pitää joitain uskonnon ulkopuolella olevia ihmisiä vääräuskoisina, joita ei tarvitsisi kohdella paremmin kuin eläimiä. Tämän takia tietyt muut uskontokunnat kuin luterilaisuus ovat sellaisia toimintatavaltaan, että ne voivat kohdella toisia uskontonsa ulkopuolella olevia väärin ja joskus oikeuttavat tällaisia ihmisiä kohtaan tapahtuvat vahingonteot. Uskonnollisuus on väärin jos se ei luota ihmisiin. Uskonnollisuus on väärin myös silloin, jos se on julma tai epäoikeudenmukainen joitain ihmisiä kohtaan, jotka joko ovat uskovaisia tai eivät ole. Uskonnollisuutta ja uskontoja voidaan arvioida sen perusteella mitä uskonto hyväksyy ns. luonnollisena. Tuo luonnollisuus monesti määrittelee ihmisten arviointeja toisistaan. Pitäisi tuoda esiin se tosiasia, että uskonto voi olla iloinen ja avarasti maailmaan suhtautuva järjestelmä! Sen toimintakykyisyyttä voidaan myös arvioida sen perusteella miten sopeutumiskykyinen se on suhteessa kansalaisyhteiskuntaan, eli kuinka vähän ristiriidassa sen näkemykset ovat yleisimpien yhteiskunnassa ilmenevien asennerakenteiden kanssa. Uskonnollisuuden toimintakykyä voidaan myös arvioida sen perusteella kuinka avoin uskonnon ihmiskuva on. Mielestäni kirkko on pyyteetön instituutio ja sen takia sen tulisi aina olla mahdollisimman suvaitsevainen suhteessa ihmisten keskellä vallitsevaan erilaisuuteen. Uskontoa tarvitaan etenkin rauhoittamaan ihmistä ja tasaamaan hänen maailmankatsomustaan ja ihmiskuvaansa. Uskontoa tarvitaan osoittamaan se että ihminen on kuolevainen ja samalla kuolematon sekä näyttämään se että ihmisissä on jotain hyvää. Kun ajatellaan sitä, miten kristinuskon vastaisia sosialistit ovat, niin voidaan helposti havaita se, että kirkko tukee yhteiskunnassa henkistä korkeutta ja henkisesti toisista erottautumista. Uskonto osoittaa myös sen, että ihmisellä on transsendenssi, eli kyky ylittää itsensä henkisellä tasolla. Uskonnot siis edustavat ihmiselle olennaista korkeinta metafyysistä tasoa, ja samalla kun uskonnon institutionaalinen taso tunnustushierarkiassa on korkein kaikista tasoista, voidaan havaita, että se on myös pyyteettömin taso tunnustushierarkiassa ja yhteiskunnassa, joka selittää sen, että uskonnon tulee aina olla suvaitsevainen ja inhimillinen. Uskonnollisuus tuottaa ihmiseen inhimillisyyttä ja vaatimattomuutta, jotka ovat ehkä kaikkein korkeimpia arvoja ihmisten keskuudessa. Kristinusko edustaa myös pysyvyyttä, kunnioitusta, nöyryyttä, pyyteettömyyttä ja altruismia. Uskonnon eli kristinuskon tehtävä on etenkin olla elämää ylläpitävä voima ja suuntaus, joka on läsnä ihmisyhteiskunnan elämässä ja jatkuvassa toiminnassa myös paralleelisesti. Kristinuskon tulee myös tukea yksittåistä yksilöä yhteiskunnan jäsenenä. Uskonnon tulee myös tukea sitä, että se itse voi muuttua, eli koko uskontokunta voi muuttua avarammaksi sen mukaisesti kuinka ihmiset löytävät uudenlaisia vapauden mahdollisuuksia yhteiskunnassa, ja kuinka tällaiset vapaudet tulevat kehityksen myötä välttämättömiksi yhteiskunnassa.

Sotilaskentän aidan takana

Sotilaskentän aidan takana seisoo rampa

Hän on tullut nähdäkseen entisen ihanteensa

sen joka häneltä kiellettiin

Lapsuudessa ja syntymässä erimuotoisuutena

koki hän ensimmäisen maailman tyrskeen

lyövän kohti kasvojaan suojaamattomia

niin sieltultaan kuin ruumiiltaan tuomittuna

Sotilaskentän aidan takana seisoo rampa

joka toivoi elämälleen suuria

ansaita upseerikunnioituksen veljiltään

puolustaakseen maata jota hän rakastaa

antaa vanhemmilleen oikeuden ylpeyteen

Sotilaskentän aidan takana seisoo rampa

joka ei huomannut virheitään ennen kuin sanottiin

joka toivoi kunniaa itselleen ja joukolleen

jonka minä kertoi hänelle ei, et pysty

Ihminen, vapaus, yksilöllisyys, itsenäisyys, minuus ja sosialismi

Vapaus tarkoittaa sitä, että jollakin ihmisellä on mahdollisuus sitoa ja laajenta vapauttaan eli riippumattomuutta ulkoisen taholta tulevasta painostuksesta mielensä mukaisesti. Vapaus on ominaisuus jonka mukaan ihminen voi ajatella riippumattomattomasti ilman toisten tahojen ohjausta ja kaitsentaa. Vapaus tarkoittaa riippumattomuutta siitä, että jokin ylempi taho säätelisi sitä, miten hän haluaa toimia ja lausua ajatuksiaan. Vapaus tarkoittaa kykyä valita ja olla valitsematta. Yksilöllisyys tarkoittaa sitä, että ihmisellä on mahdollisuus poiketa toisista. Yksilöllisyys tarkoittaa myös sitä, että ihminen voi vapaasti valita mieltymykset elämänsä viettämiselle. Itsenäisyys taas tarkoittaa sitä, että ihmisellä on kyky toimia ilman kaitsentaa. Itsenäisyys on mahdollisuutta erkaantua ja sitoutua. Ihminen voi siis valinnoillaan sitoutua eli luopua vapaudestaan ja toisaalta erkaantua, eli laajentaa johonkin tiettyyn situaatioon kuuluvaa vapauttaan. Ihminen valitsee preferenssinsä eli määrittää itselleen tietynlaisen preferenssiautonomian. Vapaus ei siis ole suoranaisesti jonkinlainen yksinkertainen ominaisuus joka voitaisiin antaa ihmisille, todellisuudessa vapautta tulee lähestyä preferenssiautonomian kautta, jolloin ihmiset itse voivat valinnoilla rakentaa vapauttaan. Preferenssiautonomia tarkoittaa sitä, miten ihmiset toimivat kun he päättävät laajentaa tai rajoittaa vapauttaan erilaisissa tilanteissa. Minuus tarkoittaa sitä ominaisuutta, jonka perusteella ihminen säätelee toimintaansa ja ajatuksiaan. Minuudessa piilee kyky omaperäisyyteen eli luovuuteen. Ihmisen luovuutta säätelevä tekijä on vapaus ja minuus, jotka määrittävät sitä, kuinka ihminen näkee ja kokee, ja kuinka hän voi tuottaa erilaisista impressioista tulleita sisäisiä kuvia ympäröivään todellisuuteen. Minuuden kautta ihminen voi todeta omat mahdollisuutensa ja rajoitteensa. Minuuteen liittyy myös kyky analysoida syitä ja seurauksia. Minuus on se alue, jolla ihmisen persoonallisuuden ympäristöä arvottava vaikutus todetaan. Sosialismi tarkoittaa poliittista näkemystä, jonka mukaan lauma on aina oikeassa kaikissa asioissa. Sosialistien mielestä kollektiivi tulee aina ennen yksilöä. Sosialismissa uskotaan valtion puolesta rajoitettuun taloudelliseen vapauteen ja sääntelyyn. Sosialismissa uskotaan yksilönvapauksien rajoittamiseen. Sosialismissa ei tunnisteta pyhyyttä eikä henkistä korkeutta. Kun ajatellaan sitä, kuuluvatko vapaus, yksilöllisyys, itsenäisyys ja minuus sosialismiin, voidaan havaita että ollaan selkeästi hakoteillä. Sosialismi ei tunnista minkään noiden asioiden tärkeyttä. Tällaiset arvot kuuluvat oikeistolaiseen yhteiskuntaan. Sosialismissa kaikesta valitaan karkeimpien periaatteiden ohjatessa toimintaa. Oikeistolaisessa yhteiskunnassa korostetaan itsenäisen toiminnan ja tekemisen tärkeyttä. Oikeistolaisessa yhteiskunnassa annetaan tilaa ihmisille ja heidän henkiselle vapaudelleen. Oikeistolaisessa yhteiskunnassa ihmisille annetaan mahdollisuus hyötyä itsenäisestä ajattelusta, pystyvyydestä ja oman minän mukaisesta toiminnasta ja sen tuomisesta toisten ihmisten keskuuteen. Oikeistolaisessa hyväksytään tasoerot erilaisissa yhteiskunnan toimintaa määrittävissä piirteissä ja yhteiskunnan sisällössä. Oikeistolaisessa politiikassa ei madella ulkopolitiikassa ja anneta huonommille yhteiskuntajärjestelmille myönteistä huomiota. Oikeistolaisessa politiikassa yksittäisten ihmisten preferenssiautonomia on ideaalisimmassa tasossaan. Ihmiset saavat oikeistolaisessa yhteiskunnassa olla vapaita, ja hyödyntää tai tuoda oma panoksensa vapaan markkinatalouteen.

Voltaire ja raakalaiset

Voltaire oli 1700-luvun suurin valistus- ja vapausajattelija. Hän vastusti rahvaan mystisismia, taikauskoisuutta, vanhoillisuutta ja sokeaa uskonnollisuutta. Voltaire kirjoitti mm. näin: ”Tiedän olevani sivistyneiden ihmisten parissa koska sotivat raakalaisen tavoin”. Tässä Voltaire halusi arvostella yksinkertaisten ja tavallisiin nautintoihin sitoutuneiden ihmisten tapaa asettua kriisitilanteessa toisiaan vasten aseiden ja julmien asenteiden kanssa. Tavallisimmat asiat joista ihmiset tulevat ja ovat tulleet riippuvaisiksi ohjailevat ihmisiä niin suuresti, että heidän on käytävä sotaa tällaisen nautinnon poisviejän kanssa.

Voltaire kirjoittaa: ”Ensimmäinen pappi oli ensimmäinen konna, joka kohtasi ensimmäisen hölmön.” Tässä Voltaire kritisoi uskontoa ja sen välittäjiä, pappeja. Voltairen asenne kristinuskoa kohtaan ei ollut täysin kielteinen, vaan hän halusi vastustaa etenkin uskonnon välittäjiä, eli pappeja, kardinaaleja ja paavia. Voltaire kirjoittaa: ”Ihminen tulee sotaan tullessaan maailmaan.” Tällä Voltaire halusi kritisoida äärimmäisyyksiin menevää ihmisten välistä kilpailua ja siten humaanisuutta. Voltaire kirjoittaa: ”Rahan ollessa kysymyksessä kaikki tunnustavat samaa uskontoa.” Tällä Voltaire halusi tuoda esiin sen svyvällisen tosiseikan että kirkotkin ja uskonnonsuunnat taipuvat silloin kun ihmiset kilpailevat rahasta ja käyttävät sitä. Voltaire kirjoitti myös: ”Joka kirjoittaa, käy sotaa.” Voltaire siis korosti etenkin sanan- ja mielipiteen vapauden oikeutusta. Sananvapaus ja ilmaisunvapaus on taattava kaikille ihmisille puolueettomasti, ne on taattava sen takia, koska vain silloin ihmiset voivat olla yleisesti vapaita. Mielipiteiden ilmaisemista ei saa rajoittaa tai säädellä vapaassa yhteiskunnassa. On voitava tuoda maailmaan arvokkaampia ajatustapoja kuin mitä ovat ne, joita massojen idiotismi ja sitä hyödyntävät poliitikot tuottavat maailmaan. Voltaire kirjoittaa: ”En hyväksy mielipiteitäsi mutta teen kaikkeni sen eteen että saat tuoda ne julki”. Tämä on selkein osoitus siitä, mitä Voltaire tarkoittaa suvaitsevaisuudella. Ihmisten on saatava ilmaista mielipiteitä julkisesti vaikka ne olisivatkin ristiriidassa toisten ihmisten erilaisten ajatusten kanssa. Voltairen vastakohtien eli raakalaisten teot osoittavat ettei tämä maailma ole paras mahdollinen, jota esimerkiksi filosofi Gottfried Wilhelm Leibniz oli väittänyt. Voidaan siis sanoa, että suurin osa ihmisyhteisöistä perustuu tyhmyyteen ja niitä kehitetään tyhmyyden ja yksinkertaisuuden näkökulmasta. Tavallisten ihmisten aatteet perustuvat ikiaikaiseen tyhmyyteen ja tekototuuksiin. Voltaire kirjoittaa: ”Jos jumalaa ei olisi, hänet täytyisi keksiä:” Tässä Voltaire tuo esiin sen totuuden, että ihmisillä on tapa ajatella ja toimia siten kuin uskonnollisuus yleensä esittäytyy ja siinä on vain erilaisia modifikaatioita. Ihmisillä on tapa kunnioittaa jotain tahoa siten, kuin siihen sisältyisi pyhyyden uskonnollinen elementti.

Voltaire edusti siis sivistystä ja yksilön näkökulmaa, Voltaire oli myös realisti ja ei ajatellut, että olisi olemassa mahdollisuus tuottaa parhainta maailmaa. Voltaire edusti vapautta, ihmisten oikeuksia, yksilönvapautta ja liberalismia. Kuten aikaisemmin mainittiin, Voltaire tiesi sen, että maailmassa on ristiriitaisuuksia ja sitä ajattelutapaa edustaa esimerkiksi hänen ehkä tunnetuin proosateoksensa Candide, jossa päähenkilö eli Candide edustaa esimerkiksi Leibnizilta tullutta naiivia optimismia.