Suomalaisesta alkoholipolitiikasta

Alkoholipolitiikka Suomessa on kautta aikojen perustunut ihmisten paapomiseen, holhoamiseen ja kädestä pitäen ohjaamiseen. Suomessa alkoholijuomia myydään etenkin alkon monopoleissa samalla kun suurimmissa länsimaissa kaikkia, myös vahvoja alkoholijuomia voi ostaa ruokakaupoista. Nyt on äskettäin Suomessa mietitty yli viisiprosenttisen oluen tuontia ruokakauppoihin, mutta mielestäni se ei riitä.

Mieleeni on jäänyt jostain vanhasta sanomalehdestä löytynyt kuva, jossa kieltolain päätyttyä ja alkojen avauduttua ensimmäinen laillisen alkoholin ostaja, vanhahko mies, ryystää alkon pihalla ensimmäistä viinapulloaan sellaisella tyydyttyneisyydellä, jonka voivat jokainen sellainen ihminen ymmärtää, jonka suupielet kääntyvät ylöspäin, kun kaapissa on paljon viinaa. Tuo ei kuitenkaan nykypäivän näkökulmasta ole kovinkaan yleistä.

On mielestäni niin, että kun joka kylällä ei ole alkoja, on alkoholin käsiin saamisen vaikeus sellainen asia, että kun tuo vaikeus on ylitetty niin ihminen haluaa enemmän viinaa kuin silloin kun sen saaminen on helpompaa. On niitä muitakin nautintoa tuottavia asioita ja tuotteita, eikä alkoholi suinkaan ole eikä sen tulisi olla ylikorostetussa roolissa.

Kun menee esimerkiksi Ranskaan tai Englantiin ja huomaa kaupassa helposti saatavilla olevan alkoholin, voi siitä riehaantua korkeintaan muutamaksi päiväksi ja sen jälkeen aivojen välittäjäaineet tasaantuvat pre-alkoholitasolleen. Isoäitini on joskus ironisesti todennut sen, että kyllä rantaremmin jäsenillä on kovaa, kun heidän pitää päivästä toiseen kumota kurkustaan kaikenlaisia juomia. Alkoholistin määre on kovin epäsuhtainen, koska jollekin sellainen annos, joka on jollekin pieni voi olla myös iso jollekin toiselle. Markkinatalouden periaatteisiin kuuluu se, että kulutushyödykkeet tulee olla mahdollisimman yleisesti saatavilla, eikä alkoholi ole sellainen epäkulttuurinen tuote, että sen kohdalla tulisi tehdä poikkeus. Ja tässä on korostettava yksilön vastuuta itsestään, sillä harvemminhan ihmiset kaatavat viinojaan toisten kurkuista alas.

Alkoholikulttuurimme ja monopolimme takia suomalaisten alkoholitottumukset eivät muistuta kultivoituneimpien länsimaiden alkoholikulttuuria. Koska yhteiskunta ja poliittiset päättäjät ovat tehneet humaltumisesta tabun ja kielletyn asian, etsivät useimmat alkoholin käyttäjistä Suomessa etenkin päihtymystä ja näin ollen ostavat lähinnä kirkkaita viinoja. Voi miettiä kuinka monella muulla alkon asiakkaalla on sinunkin kassajonossa ollessasi ollut kädessään tai korissaan kirkasta viinaa.

Suomessa tulisi korostaa sitä tosiasiaa, että viinanjuonti ei aina johda jonkinlaiseen moniongelmaiseen alkoholismiin. Ja tässä tarkoitan muille ihmisille tulevaa haittaa, sillä omat sisuskalunsahan on jokaiselle sallittua käyttää oman harkintansa mukaisesti.

Viinikulttuuria tulisi korostaa myös Suomessa ja siinäkin voidaan tukea esimerkiksi suomalaisia herukka/mustikka jne. viinejä, eikä pelkästään suurten viinin tuontimaiden omia yleisemmin saatavilla olevia tuotteita.

Natosta, Venäjästä ja viidennestä kolonnasta

Mielestäni Suomen tulisi liittyä välittömästi Natoon. Vain siten voimme turvata maamme itsenäisyyden idästä tulevalta uhkalta. Arwidssonin toteamus: ”ruotsalaisia emme ole ja venäläisiksi emme tahdo tulla – olkaamme siis suomalaisia”, pätee hyvin vielä tänäkin päivänä. Ja virkkeen ensi osaa voitaisiin myös käyttää siinä, kun huomaamme miten haluton Ruotsi on ollut puolustusyhteistyön kahdenkeskiseen kohentamiseen. Mielestäni Venäjän tuottamaan uhkaan on suhtauduttava vakavasti ja saatava sen takia yhteys länsimaitten puolustusliittoon. Sotilasreservin määrää ei tulisi missään nimessä pienentää, vaan se tulisi nostaa takaisin entiselle 450000-475000 tasolleen.

Venäjän vaikutusta Suomessa tulisi muutenkin pyrkiä kartoittamaan ja sen jälkeen miettiä ratkaisuja miten tavaritsien vaikutusta Suomessa voitaisiin vähentää. Voitaisiin laatia esimerkiksi sellainen laki, etteivät venäläiset saa ostaa minkäänlaisia maatontteja Suomesta. Venäjä toimii samalla tavalla kuin Turkki. Eli he rakentavat viidettä kolonnaa monissa maissa itsenäisten kansakuntien johdon sitä huomioimatta. Esimerkiksi Turkin yritys lähettää ulkoministerinä puhumaan Hollannin turkkilaisille maahanmuuttajille parlamenttivaaleihin vaikuttaakseen on yksi esimerkki siitä, miten tällaiset totalitaristiset ja viidennettä kolonnaa hyödyntävät valtiot toimivat.

Turkki on saanut Erdoganissa totalitaristisen hallitsijan, joka vertaantuu Putinin asemaan ja toimintatapoihin Venäjällä. Krimin liittäminen Venäjään on esimerkillinen tapaus siitä, miten venäläiset vaikuttavat mielipiteisiin toisissa maissa omien vähemmistönsä jäsenien kautta ja sitten kun venäläisiä on itsenäisessä kansakunnassa tarpeeksi, katsotaan sopivaksi liittää alue Venäjään, ja tästä löytyy muitakin esimerkkejä kuten esimerkiksi Georgian sisällissodan tapahtumat.

Venäläisten taloudelliselle vallankäytölle Suomessa tulisi siis pistää piste Suomessa siten, että estettäisiin maa-alueiden ja yritysten siirtyminen venäläisen hallinnon alaisuuteen. Venäläinen nationalismi on korkeimmalla kuin koskaan ja se vertaantuu toisen maailmansodan tapahtumiin siinä mielessä, että kun silloin venäläiset halusivat ja vetosivat eri maiden työväenluokkaan siinä kun yrittivät saada alamaisia soviettijärjestelmään, niin nykyisin samassa roolissa ovat venäläiset kansallisuutensa kautta.

Venäläinen totalitaristinen nationalismi on korkeammalla aallonhuipullaan, ja joku voisi sanoa, että se muistuttaa nykyään entistä tsaarien suurvenäläistä aikaa. Nykyään siis ideaalikansalainen Venäjällä ei ole työläinen vaan tavallinen venäläinen, joka hyväksyy Putinin panslavistiset näkemykset. Venäläiset yritykset ja pääomatahot eivät pysty sopeutumaan suomalaiseen kulttuuriin, koska he haluavat korvata sen omallaan.

Suurvenäläisyyden aika on taas koittamassa. Meidän on ratkaistava se haluammeko säilyttää länsimaisen kulttuurimme vai mukautua taas tavaritsien valtaan. Kun puolustuslaitoksemme on vahva ja kun olemme liittyneet Natoon, voimme taas toivoa olomme turvatuksi tässä maassa, joka on lähes meille kaikille yhtä rakas. Ja on varmasti niin, että tällaisena aikana tarvitsemme Niinistön kaltaista oikeistolaistaustaista presidenttiä.

EU:n roolituksesta

EU:n roolia tulisi nykyään muuttaa uudenlaiseksi. Kun Britannia on jättäytymässä pois Euroopan unionista, tulisi sen periaatteita voida tarkastella uudelleen. Ranskan presidentinvaalien tulos on voitto Euroopalle ja Euroopan unionille, koska emme kuitenkaan kokisi toisia länsimaita läheisiksi, jos palattaisiin passin tarkastusten ja rajojen ihmisiin, tavaroihin ja aatteisiin kohdistuvan kontrolloimisen aikaan.

Tuen Hollannin Vapauspuolueen Geert Wildersiä ajatuksen tasolla, mutta mielestäni yhdenkään Euroopan valtion itsemääräämisoikeus ei ole niin tärkeä kuin se, että voimme Euroopan tasolla päättää asioista, jotka johtaisivat kansojen tasolla entiseen impivaaralaisuuteen. Eurooppa on yhtenäisempänä vahvempi kuin jos palaisimme aikaan, jolloin olimme vielä erillään. Mitä Suomi olisi ilman muuta Eurooppaa? Sulkeutunut maa Euroopan laidalla, joka tukee sisäänpäinkääntyneisyyttä kaikilla tiedon jaon tasoilla.

EU:n tehtävä on ylläpitää omaa olemassaoloaan myös sen reuna-alueilla kuten esimerkiksi Syyriassa ja Turkissa. Sillä tavoin EU selviäisi siitä uhasta, jonka Brexit on saanut aikaan. EU:n tulisi siis voida neuvotella myös sellaisten maiden kanssa, joissa vapaudet ja oikeudet eivät ole yhtä kehittyneitä kuin sivistyneissä länsimaissa. Euroopan sisäistä yhteistyötä tulisi siis laajentaa nopeasti omien taisteluosastojen organisoimiseksi. Siinä yhteistyötä tulisi käydä etenkin Naton kanssa.

Koska EU:n vastustajien joukko on Euroopassa varmasti pienempi kuin sen tukijat, niin pitäisi välttää sitä, että EU-vastaiset populistit saisivat täällä valtaa. Kun muistetaan se, miten takapajuisempi maa Suomikin oli ennen vapaata liikkuvuutta, niin voidaan sanoa, että perussuomalaisten löpinät kansanäänestyksestä voidaan varmasti unohtaa.

Saksassa Alternativ für Deutschland on hyvällä asialla maahanmuuton suhteen, mutta EU:n tasolla se tarkoittaa muuta kuin kapeisiin piireihin kangistumista. Mielestäni EU:n tulisi kontrolloida venepakolaisten ottamista Eurooppaan. On mietittävä sitä, miten opiskelukykyisiä ja työkykyisiä tämän ryhmän enemmistö on. Emme korvaa brittien lähtöä unionista millään marginaalivähemmistöjen otolla. Britanniasta ei ole vielä tullut venepakolaisia yhteiselle mantereellemme, he ovat rauhassa omalla saarellaan. Sen sijasta marginaalikulttuurien jäsenten pakolaisvirta jatkuu kaikista ovista ja akkunoista.

EU:n yhteisillä taisteluosastoilla ja toisaalta ei-sodankäyntiin liittyvillä strategioilla voidaan saada suurta etua esimerkiksi pakolaisvirran keskeyttämistä varten. Niiden on toimittava Unionin reuna-alueilla ehkäisemässä paikallisten rajakulttuurien ja Unionin välistä kaksijakoisuutta ja eroutuneisuutta.

Taloudellinen säätely tulisi tuoda Unionin päätäntävallan tasalle täysin totaalisesti, jolloin se korvaisi kansallisen ja alueellisen säätelyn. Euroopan Unionin tulisi olla mahdollisimman omavarainen, esimerkiksi kuitenkin brittien kanssa tulisi voida käydä vielä vuoropuhelua vielä heidän unionista eroamisensa jälkeen. Unionin tulisi olla vastavoima Yhdysvaltain taloudelliselle vallalle ja toisaalta sen tulisi korostaa eroavaisuutta idän suuriin kulttuureihin nähden.

Balladi skitsofrenian ylistämiseksi

Pukenia pienia partakoita

sakevia suhtanoita surtuja

mannimaisia mehkeviä milloja

kimpuramaisia koutoja kurttanoita

honeloita himpakkaita hömpiä

amalaisia armakkaita ampuroita

erkavia eskavia etkoroita

vimpeitä vernaisia vihjoja

tempuramaisia timpuroisia tamppoja

nirkkamaisia nörmisiä nimpuroita

orkisia ompakoita okkeja

jermakoita jomperia jorkkeja

ihmakoita iveriä imppoja

Sosiaalisesta oikeudesta

Sosiaalinen oikeus ilmenee etenkin sillä tavalla, että se huomioi ihmisten oikeudet sosiaalisessa ympäristössä. Tässä tulisi huomioida se tärkeä asia, että jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus kaltaiseensa sosiaalisuuteen. Ihmisiä ei siis voida asettaa parhaimmuusjärjestykseen sen mukaan mikä on heidän sosiaalisen toimintatapansa muoto. Ihmisten joukossa on erilaisella tavalla sosiaalisissa yhteyksissä toimivia yksilöitä, joita ei voida erottaa sosiaalisen oikeuden valvomisen alta sen perusteella, jos joku ei heistä pidä. Tässä voi esimerkkinä käyttää sitä, kun jossain malliohjelmassa yksi hedelmäpetteri sanoi toisesta joka oli joutunut jättämään kisan kesken, että ”ei ole kenelläkään mitään kielteistä sanottavaa”! Jos joku ihminen on keskittynyt elämässään vain siihen, ettei kenellekään hänen kanssaan tekemisissä olevalla ole pahaa sanottavaa hänestä ei hän kuitenkaan voi olla toisia sosiaalisessa ympäristössä parempi, joka ansaitsisi jonkinlaisen erikoiskohtelun. Tämä on varsin naiivia ajattelua, joka pyörii oman navan ympärillä, sillä eihän yksittäisen ihmisen kokemus jostain ihmisestä ylitä sitä, minkälainen ihminen tavallisesti esimerkiksi muihin ihmisiin nähden on. Ja toisaalta myös ihmisestä ei voi tietää kaikkea vain sen perusteella että ”kaikki” sanovat jostain ihmisestä jotenkin. Joku voisi sanoa, että tässä esimerkiksi arvio voitaisiin tehdä sen kautta miten ihminen suhtautuu vaikka omiin lapsiinsa tai esimerkiksi alaisiinsa töissä. Sosiaalista oikeutta siis tarvitaan etenkin sosiaalisesti poikkeavien ihmisten puolustamisessa. Sitä tarvitaan siihen, että sosiaalisuuden elementti ei suhtautuisi kehenkään ihmiseen pahalla tavalla. Tällainen pahuus voi syntyä siitä, kun sosiaalisen ulottuvuuden hait, sosiaalisesti psykopaattiset ihmiset pyrkivät arvottamaan ihmisiä sosiaalisessa ulottuvuudessa itsensä manipuloimien ominaisuuksien tai niiden varjoreaktion kautta. Varjoreaktio tarkoittaa sitä, kun sosiaalisesti psykopaattinen ihminen pyrkii manipuloimaan tietyn sosiaalisessa ulottuvuudessa ilmenevän arvon määreen sisältöä saadakseen hyötyä siitä, kun muut sosiaalisessa ulottuvuudessa olevat ihmiset alkavat arvostelemaan yksittäistä ihmistä tai ihmisten joukkoa jonkin sosiaalisessa ulottuvuudessa mukaolevan ominaisuuden kautta. Oikeuden käsitteen mukaan ihmisillä on oikeuksia johonkin. Ihmisillä on oikeus esimerkiksi harmiintumattomuuteen. Oikeuden käsitteen yhteydessä verrataan asioiden hyviä ja huonoja puolia toisiinsa. Sosiaalisen käsite tarkoittaa ulottuvuutta, joka muuttaa ihmisiä, joitain hyvään ja toisia huonoon suuntaan. Sosiaalinen korostaa ihmisten välisiä ominaisuuksia, joita ovat etenkin naissukupuoleen liitettävissä olevat empaattisuus ja myötäeläminen.. Sosiaalinen on liima, jonka kautta ihmiset tarkastelevat toistensa sosiaalisia ominaisuuksia ja tässä on muistettava se, miten puolueellinen ”parempaa sosiaalisuutta” ylläpitävien ihmisten toisista annettu arvio voi olla. Sosiaalisen voidaan jostain näkökulmasta katsomalla unohtavan ei-ihmistenvälisyyden, joka on myös merkittävä ihmisten luonnetta määrittävä tosiasia, sillä kaikki ihmisten ominaisuudet eivät ole sosiaalisen ulottuvuuden sisällä, vaikka nykyaikainen naisistunut yhteiskunta pyrkii jotenkin nykypäivänä virheellisesti niin väittämään. Kun jostain ihmisestä tehdään sosiaalinen hahmo, tarkoittaa se jotain sen suuntaista kuin että hänen toimintaansa voidaan jossain määrässä ennakoida. Kun ihmisestä tehdään sosiaalinen eläin, tarkoittaa se sitä, että hänellä on silloin tietyn tyyppiset maneerit toiminnassa. Sosiaalinen oikeus on tärkeää siinä, kun nähdään tilanteita, jotka vaikuttavat ihmisiin sosiaalisen kautta. Kaikilla ei ole yhtä hyvää ja tasaista kykyä toimia sosiaalisissa yhteyksissä ja sosiaalisessa ulottuvuudessa. Sosiaalinen oikeus on tärkeää siinä, kun valvotaan julkista tilaa, jossa ihmisten on toimittava ainakin osittain sosiaalisen ulottuvuuden sääntöjen ja ohjeiden mukaan. Sosiaalinen oikeus elää sosiaalisen arvotuksen tapahtumissa. Niissä katsotaan siis sitä mikä ihmisiä yhdistää, ja voivatko he löytää toisistaan jotain samanlaatuisuutta. Samanlaatuisuuden puuttuessä sosiaalinen oikeus valvoo sitä, ettei sosiaalisesti vähemmänlahjaista tuomita liian suorilta käsin. Mutta mitä sitten on ei-ihmistenvälisyys? Sosiaalisesti psykopaattiset ihmiset muuttuvat sosiaalisen ulottuvuudessa, ja sen takia pitäisi sosiaalisen oikeuden kannalta tukea etenkin niitä, jotka eivät muutu sosiaalisessa ulottuvuudessa sosiaalisesti psykopaattisten ihmisten tavalla. Sosiaalista oikeutta voidaan edistää etenkin seuraamalla sosiaalisia hahmoja ja niiden suhteita, sekä ennakoimalla sosiaalisten psykopaattien varjoreagoimista, koska juuri se on keskeisin asia siinä, kun sosiaalisen oikeuden täytyy toimia ei-sosiaalisesti suuntautuneiden ihmisten puolustamiseksi sosiaalisessa toiminnassa. Sosiaalisen oikeuden on siis seurattava sosiaalisia vaikutussuhteita ja sitä minkä takia joistain ihmisistä tulee sosiaalisen ulottuvuuden sisällä psykopaattisesti reagoivia. Sosiaalisen oikeuden sisällä siis tulisi ennakoida sosiaalista arvottamista, ja sitä, miten arvottamiseen voidaan parhaimmalla mahdollisella tavalla puuttua sosiaalisen oikeuden kautta. Joissain kulttuureissa kohdellaan sosiaalisia ihmisiä ja ei-sosiaalisia ihmisiä eri tavoin, koska jotkut tiettyjen kulttuurien sisällä toimivat ihmiset katsovat kulttuurinsa olevan absoluuttista siten, että sosiaalisuus määrittyy etenkin kulttuurin sisäisen toimintakyvyn kautta. Tulisi huomata se, että monessa tapauksessa kulttuurin arviointi on ahdistava, rajoittava ja pakottava, ja sen takia sosiaalista poikkeavuutta ei itsessään voida aina tulkita tarkoittavan sitä, ettei tällaisella ihmisellä olisi kulttuurista arvoa tuottajana tai ymmärtäjänä. Kulttuuri voi olla ahdistava siinä mielessä, että se asettaa jonkinlaisen normiarvotuksen tärkeäksi monissa tilanteissa, jotka se määrittelee oman säteensä sisäiseksi. Kulttuuri rajoittaa ajattelua ja toimintaa sen takia, koska se monesti määrittyy myös toisten kulttuureiden ominaisuuksista ja sen takia sen on määriteltävä se, mikä on etenkin tämän kulttuurin arvojen mukaista. Toisaalta yhteiskunta tai kulttuuri voi olla myös pakottava siinä mielessä, kun se ohjaa ihmisiä etenkin nuorella iällä omien maneeriensa mukaiseksi. Kuitenkin on sanottava tässä yhteydessä, että olen kulttuurisesti konservatiivi ja tuen etenkin länsimaista kulttuuria, mutta on sanottava, että kulttuurisen arvottamisen tasolla ei tulisi kaikkia ihmisiä sitoa samoihin noudatusarvoihin, koska luovuudelle on annettava tilaa, ja kulttuurin tulisi aina olla tärkeämmässä roolissa siinä, kun se antaa ihmiselle oikeuden ajatella, eikä sitä tulisi tulkita aina jostain ylemmältä pilvenpiirtäjätasolta.

Alustus Beckerin koulun kevätjuhlaan v. 2017

Hyvät nuoret

Tänä toisena Professori Reinhold von Beckerin stipendin antamisen vuonna olemme halunneet korostaa kirjoituskilpailussa historiaa ja historian tutkimusta. Olisi mielestäni hyväksi, että jo ensimmäisillä luokilla olevat nuoret saisivat opiskella koulussa historiaa, sillä historiaa ei voi arvostaa, ellei ennen sitä tiedä siitä jotain. Sen lisäksi, että Reinhold von Becker oli tunnettu kielimies ja suomen kielen edistäjä, oli hän myös historian tutkija ja historian professori. On sanottu, että Suomen historian opettaminen nykymuodossaan on alkanut hänestä. Reinhold profiloitui etenkin kansallisen historiamme tutkijana, samalla kun monet muut olivat unohtaneet kotimaan historian. Reinhold von Becker opiskeli, opetti ja tutki etenkin kansanrunoutta ja sen kertomia faktoja suomalaisen kulttuurin historiasta. Säilyiväthän tarinat kansamme menneisyydestä aiemmin eniten juuri erilaisten runonlaulajien puheesta, ja onkin niin, että tulevaisuudessa kirjoituskilpailun aiheena voisi olla esimerkiksi runous tai muu kaunokirjallisuuden ala.

Reinhold von Becker suuntautui opintojensa ja opettamisensa alussa matematiikkaan, mutta vaihtoi sitten suunnan historiaan. Turun Akatemiassa hän toimi historian apulaisprofessorina ja tuurasi monesti historian professori Avellania. Siellä hän esitteli ensimmäisenä Suomessa luentojensa aiheeksi Suomen historian. Siinä Reinhold osoitti arvostavansa toista tunnettua suomalaisuusmiestä A.I. Arwidssonia ja hänen kuuluisaa suomalaisuuden julistusta: ”Ruotsalaisia emme ole ja venäläisiksi emme tahdo tulla – olkaamme siis suomalaisia!” 1832 hän pyrki Helsingin keisarillisen Aleksanterin yliopiston historian professoriksi, jossa haussa konsistorin myönteisestä päätöksestä huolimatta hänet ohitettiin ja virkaan valittiin nuorempi ja venäjänmielisempi Gabriel Rein. Sen jälkeen hän ei jatkanut historian tutkimista, vaan sai vaatimattoman viran senaatista kielenkääntäjänä. Hänen viimeiseksi historian alan tutkimuksekseen jäi professorihaun opinnäytteeksi tarkoitettu De Comitatu Raseborgensi, joka käsitteli muinaista Raaseporin kreivikuntaa. Hän sai professorin arvonimen 1830-luvulla.

Ensimmäisen palkinnon tänä vuonna saava kirjoitus oli mielenkiintoinen ja toisista erottuva. Siinä korostettiin omaa kokemusta ja näin ollen kaunokirjallisuuden elementtejä, ja monesti historialliseen kerrontaan saadaan sopivaa otetta kaunokirjallisella tyylillä. Toisen palkinnon saavassa kirjoituksessa oli erikoista etenkin aiheen valinta, ja siksi se miellytti useita von Becker-suvun toimikunnan jäseniä. Päätimme tänä vuonna, että kirjoitusten tasaisuuden takia palkitsemme kaikki viisi arvioitavaksi annettua kirjoitusta: kolme ensimmäistä saavat viime vuoden tapaan rahapalkinnon ja kaksi muuta saavat lahjakortin. Von Becker-suku jatkaa Reinhold von Beckerin stipendin myöntämistä hänen nimensä mukaan nimetyssä koulussanne myös tulevina vuosina. Lopuksi toivotan koulun oppilaille ja opettajille hyvää kesää.

Von Becker-suvun toimikunnan puolesta, Olli von Becker

Historian käsitteestä

Historia tarkoittaa ihmisten muistiin talletettua tietoa menneisyydestä. Monesti historia koetaan sen takia tärkeäksi, koska ihmiset ajattelevat, että muistiin talletetut tiedot auttavat ihmisiä säilyttämään kulttuurinsa ja elämäntapansa. Monet myös arvostavat heitä edeltäviä sukupolvia, koska ilman niitä, vain pieni osa nykyisestä olisi olemassa. Kun tarkastellaan käsitteen historiaa, niin voidaan havaita, ettei historia kulje jatkuvasti eteenpäin, vaan esimerkiksi keskiajalla unohdettiin menneisyys ja menneisyyden sivistys kiihkouskonnollisuuden takia. Ajan mittaamista on harrastettu jo kauan ja se tapahtuu tavallisesti sovituilla suureilla, jotka määrittävät ympäristönsä ihmisten elämää. Maapallo on jaettu aikavyöhykkeisiin, koska ihmisen paikka maailmankaikkeuden voimien vaikuttamana vaatii sitä. Länsimainen ajanlasku on ollut käytössä jo kauan, ja se on ehkä yksi sellainen asia, jota ihmiset eivät voi muuttaa, vaikka muissa kulttuureissa onkin vaihtoehtoisia historian mittaamisen tapoja. Voidaan sanoa, että pohja nykyiselle länsimaiselle sivistykselle luotiin antiikissa ja se löydettiin keskiajan päätyttyä uudelleen renessanssissa. Voidaankin sanoa, että tietynlaisia omaan yhteisöönsä voimakkaita arvoja tuovia ihmisiä voidaan kutsua renessanssifiguureiksi. Keskiaika oli pimeä ja se edustaa ihmiskunnan historian surkeinta aikaa. Kuitenkin voidaan siitä havaita se, miten suuri rooli erilaisilla dogmeilla ja aatesuunnilla on siinä, kun ihmiset muuttavat ympäristöään ja vaikuttavat siihen tapaan millä tavalla aika ja historia nähdään erilaisissa ympäristöissä. Kuitenkin voidaan sanoa, että keskiajassakin oli jotain hyvää sen takia, koska se juurrutti kristinuskon länsimaihin. Kun tarkastellaan näkökulmia mitä historiasta on sanottu aiemmin, niin yksi sanoo, että ihmiset muokkaavat aikaa ja siinä tapahtuu näin ollen historian kulku. Ajan muokkaaminen siis tarkoittaa tietynlaisten kulttuurimuodostelmien luonnetta. Yhden mukaan tapahtumat liikkuvat ajassa ja ihmiset eivät suoranaisesti vaikuta tietoisesti historian kulkuun, vaan heidän epätiedostetut tekonsa muokkaavat historiaa. Sen mukaan voitaisiin sanoa, etteivät ihmiset hallitse historian käsitettä, vaan heidän heiltä piiloteltu luontonsa on yhteydessä aikaan ja historiaan. Yksi tärkeä kysymys on siinä, voiko ihminen hallita aikaa ja historiaa. Silloin ihmiset voisivat tuoda itselleen tyypillisiä humanistisia arvoja elämään ja ajan kokemiseen. Toinen tärkeä kysymys on siinä, voiko ihminen hallita aikaa ja historiaa. Sillä voitaisiin selittää dejavu-kokemukset ja liitteen menneeseen aikaan. Historiassa olennaista on varmasti se, mitä ihmiset tekevät ja mitä he jättävät tekemättä. Yksi tuollainen asia, jonka voi jättää tekemättä on varmaan se, ettei pyri säilyttämään ihmisyhteisöä samassa muodossa tuleville sukupolville. Historian kulkuun vaikuttavina asioina voidaan nähdä esimerkiksi kulttuurin ikä, ihmistyyppi, kohtalo, aika, tapahtumat, sattuma, ja kulttuuri. On mielenkiintoista esimerkiksi ajatella sitä, että sattuma voisi vaikuttaa ihmisten vaiheisiin, koska niin asia varmasti todellisuudessa on. On varmaan niin, että kaikki noista asioista liittyvät ihmisten historiaan. Historia siis koostuu ajassa toistuvista tapahtumista, joita tietyt ihmisten keskellä toistuvat kulttuurimuodostelmat tuottavat. Historia on jotain jota aika koskettaa. Yksi mielenkiintoinen filosofinen näkökulma aikaan on Henri Bergsonin tuottama, ja siinä hän tarkastelee aikaa keston näkökulmasta. Ihmiset siis havainnoisivat aikaa sen myötä, miten hän havaitsee ympärillään olevat kulttuurimuodostelmat ja toiset ihmiset. Näin ollen voisi ajatella, että historia koostuu entiteeteistä joilla on sija ajassa. Historia on tarpeellista sen takia, koska ihmiset monesti käyttävät sitä apuvälineenä kun nykypäivää verrataan menneeseen aikaan.. Kuitenkin voidaan sanoa, ettei historia ole läheskään yhtä tarkka tapa mitata asioita kuin mihin esimerkiksi fysiikka ja matematiikka pystyvät. Historiantutkimus ei ole vahva tiede. Historiaa tarvitaan siinä, kun tarkastellaan myyttejä ja kansojen historiaan liittyviä legendoja. Sitä tarvitaan myös siinä, kun ennakoidaan historian kulkua ja kun tarkastellaan kulttuurin muutosta. Historiassa voi olla tiettyjä merkkejä ja enteitä, jotka voivat kertoa tulevaisuuden historiasta. Historiaa tarkasteltaessa täytyy muistaa se, että kulttuureilla on elinikä eli ne ovat orgaanisia entiteettejä, jotka käyvät läpi ihmiselämään verrattavat vaiheet. Lopulta kulttuuri käyttää omat voimavaransa loppuun ja kuolee, ja muut kulttuurit valtaavat sen alan, jossa se on aikaisemmin ollut. Kuitenkin osa kulttuureista on enemmän riippuvaista varsinaisen ajan virtaamisen vaikuttamista asioista. Myös kulttuurissa olevat symbolit määrittävät sitä, minkä voidaan sanoa olevan korkeakulttuuria ja mikä taas on vähemmän kehittynyttä kulttuuria. Kehittymättömimmissä kulttuureissa kaikki tärkein toiminta perustuu käytännöllisyyteen ja pragmaattisuuteen samalla kun korkeimmat kulttuurit ovat suuremmassa määrin symbolisia ja perustuvat korkeimpien symbolien eli syväsymboleiden mukaiseen toimintaan. Tämä liittyy siihen, että esimerkiksi Amerikan pragmaattinen kulttuuri perustuu yleishyödylliseen ryhmätoimintaan, eikä sen yksilöllisyydentuntu ole yhtä vahva kuin vanhoissa Euroopan ja Aasian korkeakulttuureissa. Syväsymboleissa on säilöttynä koko länsimaisen ihmisen kulttuuri ja historia, kun taas vähempiarvoisissa vertailukohdallisissa symboleissa, jotka määrittyvät julkisen piirin suosiontavoittelussa, ei ole aikaa ylittäviä tietoja, joita syväsymbolit sisältävät. Kommentaariaatti tarkoittaa ihmisten ryhmää, jotka pyrkivät puuttumaan toisten ihmisten elämiseen ja olemiseen, ja ne pyrkivät vaikutteellistamaan ihmiset omaan yksikköönsä. Kommentaariaatti lähestyy ihmistä tunnustushierarkian sisällä, ja tunnustushierarkia tarkoittaa rakennelmaa, jossa ovat järjestettyinä inhimillisen ihmiselämän tärkeimmät instituutiot omilla tasoillaan. Kommentaariaatti pyrkii vaikutteellistamaan ihmiset poimimalla hierarkiasta sellaisia instituutioita, jotka sopivat sen omiin toimintaperiinsä. Tiettynä aikana tuollainen korostaminen voi tarkoittaa esimerkiksi matalakulttuurin korostamista, kiihkouskonnollisuutta tai pitkälle vietyä sosialistista ”maailmankatsomusjärjestelmää”. Kun se poimii instituutioita, asettaa se ne toisia vastaan ja sillä se pyrkii ohjaamaan ihmisiä ajattelemaan tietyllä tavalla. Syväsymbolit tavoittuvat vain silloin, kun ihminen näkee tunnustushierarkian kokonaisena. Kommentaariaatti tuottaa vertailukohdalliset symbolit siten, että se manipuloi ihmisten arvotunteita, jotka tavallisesti terveimmässä muodossaan muodostavat ihmisen mieleen tunnustushierarkian ja pyrkii tekemään niistä arvo- ja tuki-instituutioita. Tuki-instituutiot tukevat arvoinstituutioita ja puolustavat niiden kyseenalaistamattomuutta. Instituutiot muodostuvat kuitenkin ensin arvotunteista tulevista vertailukohdallisista symboleista ja asettamiskonstanteista. Ensimmäiset tulevat arvoinstiuutioiksi ja toiset tuki-instituutioiksi. Toimimalla vaikutteellisuuden alla ihminen altistuu kommentaariaatin vallalle ja menettää kykynsä kokea arvoja. Sen takia ihmisten tulisi pyrkiä tuntemaan omat arvonsa riippumattomalla tavalla. Se kyllä onnistuu, jos on tarpeeksi vahva mentaalisesti.