Adolf von Becker Pariisissa 1860-luvulla (Kuva: Ruth Stenius-Levänen)

 

Historioitsija ja kielentutkija oli uudisraivaaja, joka vakiinnutti suomen kieltä (TS 12/21)

Reinhold von Becker, joka syntyi 1788 ja kuoli 1858, oli merkittävällä tavalla vaikuttamassa nykyiseen suomalaiseen yhteiskuntaan etenkin kehittämiensä kielellisten edistysaskeleiden myötä. Sen lisäksi, että hän oli journalisti suomen kielen ja suomalaisen kansanrunouden tutkija, hän oli myös historioitsija ja varhaisemmalla urallaan matematiikan tutkija ja opettaja. Becker oli myös myöhemmällä iällään tunnettu suomalaisen lakikielen kehittäjä, jonka tekemät uudistukset ja uudet sanat löytyvät suomalaisesta lakikielestä vielä tänäkin päivänä.

Becker syntyi Kangasniemellä Etelä-Savossa, alueella jossa entisen Haapaniemen kadettikoulun ansiosta oli paljon upseeriperheitä ja etenkin Mikkelissä myös 1800-luvulla virkamiesperheitä. Jotkut aiemmat tutkijat ovat olettaneet, että vaikka Becker tuli täysin ruotsinkielisestä suvusta, olisi hän oppinut suomen kielen leikkiessään talonpoikien lasten kanssa, joka herätti hänessä voimakkaan kiinnostuksen suomen kieltä ja sen ilmaisuvoimaa kohtaan.

Beckerin suku oli etenkin isän puolelta pääasiassa vielä ennen Reinholdin syntymistä sotilas- ja upseerisuku. Reinholdin veljistä yhdestä tuli upseeri ja kartanonomistaja, toisesta lopulta pappi ja kolmannesta käräjätuomari. Merkittäviä näistä kolmesta olivat etenkin kapteeni Gustaf von Becker, joka taisteltuaan Suomen sodassa, jonka yhteydessä on mainittu, että venäläisten komentaja ruhtinas Dolgoruki kaatui Gustafin tykistä lähteneestä kuulasta, ryhtyi sittemmin maanmittausinsinööriksi; sekä Johan Gideon von Becker, joka toimi alkuun Kuopion triviaalikoulun lehtorina ja rehtorina, jonka jälkeen hänestä tuli kirkkoherra Pälkjärvelle. Johan Gideon tunsi hyvin Snellmanin ja toimi tämän Kuopion aikanaan mm. Saima-lehden sensorina.

Äidin, jonka tyttönimi oli Sundström, suku oli ollut jo jonkin aikaa etenkin pappissuku. Äidin suvusta löytyy mm. Prytz-aatelissuvun edustajia. Beckereitten suku oli tiettävästi tullut Hans Beckerin mukana Suomeen, jonka pojan pojan poika meni avioon rikkaan baltiansaksalaisen vapaaherratar Maria von der Pahlenin kanssa, jonka takia sukuun tuli tiloja etenkin Luhangasta, Sysmästä ja Kangasniemellä, jonka sukuhaaraan Reinhold kuului.

Becker kävi ensin Kuopion triviaalikoulun ja sen jälkeen Porvoon lukion. Reinhold asettui Turkuun suorittamaan opintojaan Turun akatemiassa vuonna 1807. Hän valmistui tohtoriksi 1810, amanuenssiksi 1813 ja historian apulaisprofessoriksi vuonna 1816, jossa tehtävässä hän joutui usein tuuraamaan professori Avellania, joka sairasteli paljon. Reinhold tunsi jo pienestä pitäen kiinnostusta suomalaista kansanrunoutta kohtaan, ja vuonna 1819 hän lähti usean kuukauden pituiselle kansanrunojen keräämismatkalleen, joka suuntautui ensin Pohjanmaan kautta Kainuuseen ja Lappiin ja sieltä Savon kautta takaisin. Näitä matkojen tuloksia julkaistiin sittemmin seuraavan vuoden alussa ilmestymisensä aloittaneessa Turun Viikko-Sanomissa, jonka Reinhold perusti ja joka menestyi etenkin hänen toimittaja-aikanaan vuosina 1820-1822. On mainittava myös, että Becker antoi oppilaalleen Elias Lönnrotille keräämänsä kansanrunot tämän maisteriksi valmistumista varten. Becker julkaisi jo vuonna 1820 lehdessään kuvauksen Väinämöisestä, joka oli Lönnrotin väitöskirjan aihe, ja tuota Beckerin artikkelia nimitetään tänäkin päivänä tutkijoiden keskuudessa Esi-Kalevalaksi.

Becker kirjoitti lehden aloittamista koskevassa hakemuksessaan senaatille, että jokaisen kansan sivistystason mitta on se, kuinka hyvin ihminen osaa maansa valtakieltä, joka ajatus voitaisiin varmasti hyväksyä tänäkin päivänä. Lehti oli vaikuttunut valistusfilosofeista, ja Reinholdia on pidetty myöhemmin etenkin suomalaisen talonpojan sivistäjänä, olihan tilaajista 9/10 talonpoikia. Becker on antanut lehden lukijoille tietoa kansoista, kulttuureista, eläimistä, säätyjärjestelmästä, oikeusjärjestelmästä, suomalaisesta kansanrunoudesta, Suomen historiasta, Suomen kansan muinaishistoriasta, suomalaisten alkuperästä jne. Lisäksi lehti sisälsi käytännön ohjeita, kuten tietoja koskien perkaamisesta, erilaisten ruokien ja suolojen teosta jne. Beckerin lehti on merkittävä, koska se oli ensimmäinen varsinainen suomen kielen promotointiyritys, koska Lizeliuksen Tietosanomat ei jaksanut kauaa, eikä sille tullut heti seuraajia. Becker halusi myös tuoda kirjasuomeen oman maakuntansa Savon kieltä, ja tästä käytiin kamppailua Mnemosyne-lehdessä etenkin Matthias Gottlundin ja Johan Gabriel Linsénin kanssa. Beckerin lehden levikki oli alkuun päälle 2000, joka oli enemmän kuin muiden siihen aikaan julkaistujen lehtien koko yhteislevikki. Kansanrunouden tutkija Martti Haavio on myöhemmin kuvannut Reinholdia ”suomalaisen journalismin varsinaiseksi isäksi.”

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija, joka kirjoittaa elämänkertaa sukulaisestaan

Runo

 Kumpaa tahdon: melua vai rauhaa

kun radio turhuuden koko ajan korviini pauhaa

joudummeko me ottamaan uuden tavoitteen

ylittää rajan sen, suuren entisen rajoitteen

mutta ei raja kuitenkaan meitä aseta

ei tulos sen, kuitenkaan ilman tasetta

ei minua rajoita mikään koskaan kuitenkaan

ei edes se mihin asettuu puitekaan

ylitän kaikki esteet sinun vuoksesi

jotta pääsisin joskus lopulta luoksesi

on rinnassani sydän syvä ja sitkeä

ei tunnettani sinusta pois voi kitkeä

voitan kaikki uhkat pois ajan ne

että estettä ilman voisi olla se

joka minua vastaan aina asettuu

lopulta kamppailustani minun masentuu

voitetaanko lopulta esteet edessämme

ja nähdään kaikki lopulta perässämme

voittoko meitä silloin odottaa

ja vastustajia meidän päin sitten jojottaa

Elegia Hyvälle Veljelle

Olen rajoittunut uuteen piiriini

johon olen päässyt sattumalta

luotan vain omiin hiiriini

en halua poistua tästä koskaan

kaikki jotka minua kiirii ne

vaikka hyöty on se joskaan

keskinkertainen on aivan ominta minua

minua kiinnostaa valtavasti mikä kiinnostaa sinua

ei minua kiinnosta hyödytön

joka ei etua ja tuloa tuota

joka ei ohita minua kuin työdytön

ei minua koskaan kukaan juota

utiliteetti on minusta parasta kaikessa

olen minä pieni kritiikin vaietessa

minua kiinnostaa vain pieni merkitön

mikä itsekin ehdottomasti olen

ei saa minulta arvoa tentitön

halua toisten mielipiteisiin poden

olen huomattavan kiinnostunut palautteesta

mitä muut ajattelevat minusta

ei anna se minulle jälkeä karautteesta

kun se vaan kertoo aatteesta, sinusta

muiden mielipide on tärkeintä kaikessa

kirjan lopullisen teidän omassa taitteessa

olen pieni poika vain kovin pelokas

vaikka en kuitenkaan kovin nerokas

siitä huolimatta raapustelen kaikenlaista

joka ei anna minun koskaan haista

Runo

 Liehkuvat valot piilossa

ne rajoittavat näkymää

kuin ydinohjukset siilossa

otatte kuin täky, mää

piirteet taivaan piirrossa

hiipii maan yllä hämy tää

halla syvä kuin uni

hiljalleen hiipii vaan

kuin talven tulon kuni

kätkee lämmön selän taa

voit ottaa talvesta opin

kuin olisi se vaan leikkiä

ja lopulta ottaa vielä kopin

kuin olisi kylmyys vaan feikkiä

talvi on täällä ja pysyy

hiipuu ympärillämme ja yltyy

välillä mieltämme jäistä kysyy

ja entistä enemmän kyltyy

Runo

Voisinko minä, voisitko sinä

voisitko sinä, voisinko minä

antaa uuden mahdollisuuden, viimeisen

hetken kaiken välissä kiireisen

voisimmeko me, voisivatko ne

voisivatko ne, voisimmeko me

katsoa vielä läpi, edes yhden kerran

vielä nyt, vielä yhden verran

pystymmekö me, pystyvätkö ne

pystyvätkö ne, pystymmekö me

vielä siihen, mikä tekemättä on vielä

mikä toteutuu kuitenkin lopulta siellä

kykenemmekö me, kykenevätkö ne

kykenevätkö ne, kykenemmekö me

ottaa askeleen uuden kohti uutta

kaiken välissä lopulta olevaa suurta

mahdammeko me, mahtavatko ne

mahtavatko ne, mahdammeko me

löytää vielä jotain uutta suurempaa kuin sitä

mitä eivät ole vielä, ne, mitä.

yllämmekö me, yltävätkö ne

yltävätkö ne, yllämmekö me

siihen minkä voimme tavoittaa

jonka raja meihin rajoittaa

Riitapoimu

 Riitapoimu riippuu raskaana kasvoillasi

olet kuitenkin samaan aikaan pasmoissasi

poimu on muiste ajan menneen kaukaisen

toivioretken vanhan olleen rauhaisen

et saa sitä pois muutenkaan ellen

jos et anna minulle muistoa kellen

sitä sinä yrität vain säilyttää

muistoa mennyttä yhä häilyttää

voisin tulla uudestaan uniin yhteisiin

uida läpi sinun uusiin pyhteisiin

roikkua läpi ajan yhden mutta kenen

yhdessä valutetun entisen veren