Isot pojat itkevät

Isot pojat itkevät

vaikka muut tunteita heistä pois kitkevät

Minä itken, mutten vuoksesi

itken kosmisen arvon takia

itken myös joskus jalkapallon takia

vaikken aina turkkilaisessa raflassa juo myös rakia

itken ihmisen tragediaa

joka vetää maton jalkojemme alta

joka toistuu kaikialla samoin tavoin

koska kaikki eivät voi olla samaten avoin

ihminen tappaa itsestään tunteen

laittaa tunteidensa alut umpeen

itke siis mies, näytä tunteesi

ei itkun aihe ole mikään proteesi

itku ei kuulu pelkästään naisille

noille kapoisille olennoille maisille

meidän on voitava näyttää tunteemme

muutenkin kuin vain kertomalla unemme

Ei rakkaus ole henkilöitynyttä

aina tussun ympärille pönkitettyä

En itke vuoksesi koska

ei minua koske rakkautesi tuska

vaikka kävelisit perääni

en lopeta siksi erääni

Isot pojat itkevät, ja sitä ei tarvitse peitellä

eikä siitä mitään heitä kohtaan heitellä

Vaasankin veri vapisee

Hei Kosola, hei Kares

Hei Leinonen ja Santeri Alkio

Ette aseta minulle muuta mahdollisuutta

kuin arvioida uudestaan asemanne

sillä Vaasankin veri vapisee

Vaasankin veri vapisee

kun joukot nuoret Savonmaan

asettavat maan järjestykseen

ilman suurta uhoa

ilman suurta tuhoa

sillä Vaasankin veri vapisee

Vaasankin veri vapisee

kun joukot Karjalanmaan

joukot urheat Savonmaan

asettavat asiat kuntoon

vaikuttamatta maan tuntoon

voitamme kaikki lopulta

sillä Vaasankin veri vapisee

Vaasankin veri vapisee

Hei Mietaa, hei Isotalo

Hei Susanna Koski

ette lopulta ole niin mahtavia

eivätkä naiset yhtä pantavia

Sillä Vaasankin veri vapisee

Vaasankin veri vapisee

Kun joukot Suomen itäisen

Näyttävät suunnan

jota Vaasa ei muunna

Voisimmeko jo unohtaa pohjalaisen uhon

jotta välttäisimme joukon mahtavan tuhon

Sillä Vaasankin veri vapisee

Vaasankin veri vapisee

samalla kun kansa eteläinen rapisee

kuin rotat piironkien alla

siellä pohjalaisella maalla

jossa miehet ovat miehiä

ja vieras ei ammenna suuresti kieliä

Sillä Vaasankin veri vapisee

Vaasankin veri vapisee.

Nuorisokulttuurista tulee luopua

Koulujärjestelmämme joka noudattaa opetuksessaan nuorisokulttuuria ja sen mukaisia kulttuurisia artefakteja, ei ota huomioon sitä, että nuorisokulttuuri taannuttaa ja ei valmista nuoriamme aikuisuuden mukanaan tuomiin velvoitteisiin. Ei ole mitään syytä siihen, että meidän tulisi mallintaa esimerkiksi kielten opetus vastaamaan esimerkeissään jotain viihdekulttuurin eri tavalla matalalla asteella olevia ”tähtiä” ja heidän täysin todellista elämää vastaamattomia elämiään huumeiden ja kevytkenkäisten huvien parissa. Nuorisokulttuuri, joka ylistää huumeiden käyttöä, alkoholia ja harkitsemattomia seksuaalisia relaatioita ei sovi nuorille, koska se ei ota huomioon mitään järjellistä elämässä tärkeää roolinmukaisuutta.

Miksi jotkut nuoret sitten tarvitsevat itselleen tällaista viihdettä? Sen takia, koska he katsovat kehittymättömästi, että jotkut voisivat ottaa aikuisuuden tuomat nautinnot ilman sitä, että he ottaisivat vastaansa aikuisuuden tuomat velvoitteet ja vastuut. Etenkään ei tulisi omaksua eurooppalaiselle kulttuurille vieraita kulttuurisia esikuvia, jos nyt niitä voidaan edes minkään kulttuurin mielessä todella kuvata.

Minkä takia suomalainen koulujärjestelmä on omaksunut tavakseen käyttää tällaisia esikuvia koulunkäynnissä? Se liittyy siihen, kun vasemmistolaisesti orientoitunut ja täydellisesti sosialismin perinteitä edustava kulttuurin kommentaariaatti, feministit ja olematonta autonomiaa kulttuurisena esikuvanaan käyttävä väki, joka on pesinyt vaikka minne osiin tätä yhteiskuntaa, katsoo että nuoriso pysyy tyytyväisenä kun siitä ei odoteta liikaa ja nuorille ihmisille annetaan kuva, ettei heidän tarvitse pystyä nuorella iällä mihinkään suurempaan.

Tämänkaltaiset vasemmistolaiset ihmiset, joiden mielestä yhteiskunnan alalla pientä vapaudenalaa ylläpitävien mielestä on helpompaa, jos nuoriso passivoidaan puuhakerhoihin kuten nuorisovaltuustoihin ja kaikenlaisen mökämusiikin edustajien fanikerhoihin, jossa he eivät olisi nuoruudelle kuuluvalla innolla antamassa esiin mielipiteitä, jotka voisivat olla piristävämpiä kuin näiden keski-ikäisten sosialistien omat mielipiteet, ovat varsin epäpäteviä poliittisia kannanottajia.

Nuorille on annettava tila ottaa roolinsa ja kasvaa oikeanlaisten, ei-passivoivien esikuvien mukaan, että he voisivat näyttää meille vanhemmille itsensämukaisia mielipiteitä, jotka voisivat haastaa sosialistisesti ajattelevan ja passivoivan kulttuurieliitin. Sosialistisesti ajatteleva kulttuurieliitti, joka on kaikkialla määrittelemässä sitä, mikä vapaus heidän mielestään sopii erilaisille ihmisille, ajattelee, että kaikki ihmiset eivät voi olla tässä yhteiskunnassa samalla tavalla vapaita.

Vapaus tulee sallia myös nuorille, ja sen heijastinkohtana pitää käyttää sillä tavalla ajattelevia ihmisiä, jotka ovat maailmankirjallisuudessa, -taiteessa ja filosofiassa edistäneet vapauden ja kriittisesti ja satiirisesti vallankäyttöä ja yhteiskunnallista valtaa kohtaan suuntautuvaa ajattelua. Nuorille on annettava oikeanlaisia esikuvia, eikä mölisevää, häiritsevää ja väkivaltaa ja huumeiden käyttöä ihannoivaa nuorisokulttuuria malliksi siihen, millaisia heistä tulisi tulla.

Sosialistit haluavat passivoida ja vähentää ihmisillä olevaa vapautta. Tämän he tekevät sen takia, koska he itse eivät ole uskaltaneet koskaan antaa itselleenkään edes henkistä vapautta olla jotain suurempaa kuin se, mitä vieressä oleva ihminen on.

Olli von Becker

YTM

Petteri Orpo ei vie Kokoomusta voittoon tulevissa vaaleissa

Petteri Orpo ei ole puolueellemme sellainen puheenjohtaja, joka voisi estää seuraavien vaalien jälkeen Keskustan ja sosialistien keskenään muodostaman punamultahallituksen. Orpo on väritön, aatteeton, ja muistuttaa mielestäni läheisimmin vuokrakiinteistövälittäjää. Orpo on näköjään päättänyt, että valtionvarainministerinä hänen ei tarvitse ottaa selkeän aatteellista kantaa mihinkään asiaan. Hän lähinnä myötäilee pääministeri Sipilää, eikä huomaa, että tuollainen toiminta ei aseta häntä kovin hyvään asemaan tulevia vaaleja ajatellen. Eihän hän ole pystynyt estämään dissidenttien ilmaantumista sote-malliasiassakaan.

Puoluejohtajan tulisi ottaa selkeästi kantaa oikeistolaisista aatteista, sekä taloudellisella että sosiaalisella puolella. On selvää, että Kokoomuspuolue tarvitsee uuden puheenjohtajan, joka voi vastata siihen puutteeseen, minkä valtakunnanpolitiikan ulkopuolelle siirtyneen puolueemme todellisen ideankantajan Jan Vapaavuoren poistuminen eduskunnasta ja hallituksesta on aiheuttanut. On selvää, että Vapaavuori olisi tullut valita silloin puheenjohtajaksi kun puolueen kevytkenkäinen siipi näki paremmaksi valita puheenjohtajaksi silmänkääntäjä ja pelleilijä Alexander Stubbin.

On selvää, että puolueen vapaavuorelainen suuntaus on aidoin, rehellisin ja puolueuskollisin liike puolueemme sisällä. Sen takia tarvitsemme tähän aatteelliseen suuntaukseen liittyvän puheenjohtajan, joka ei pelkää sanoa aatteeseemme kuuluvia oikeistolaisia mielipiteitä erilaisissa tilanteissa kuten esimerkiksi muiden puolueiden edustajien kanssa tekemisissä ollessa. Kokoomus on ajautunut ”keskustaoikeistolaisuuteen” sen takia, koska sosialistit ovat alkaneet vaikuttaa koko Suomen poliittisen kartan tulkintaan siten, että jokainen suoraselkäinen ja aito oikeistolainen ajatus tulkitaan Suomessa nykyisin sosialistien äärisiiven propagoiman ajatuksen mukaan äärioikeistolaisuudeksi ja fasismiksi.

Kokoomuksen on saatava puoluejohtaja, joka on taloudellisesti liberaali, ja sosiaalisesti yhdistää liberaaleja ja konservatiivisia ajatuksia. On mielestäni selvää, että Kokoomus tarvitsee nuoren ja dynaamisen puoluejohtajan, joka voi viedä tämän puolueen 2020-luvulle ja olla aidosti oikeistolainen ja vaalia niitä aatteita, jotka mainittiin tälle puolueelle tyypillisiksi, jo silloin kun Pehr Evind Svinhufvud loi alkusanat tälle puolueelle.

Mielestäni mäntyharjulainen ensimmäisen kauden kansanedustaja Antti Häkkänen on ainoa kunnon vaihtoehto puolueemme puheenjohtajaksi, kun Jan Vapaavuori ei ole enää tarjolla tähän tehtävään. Mielestäni Häkkänen edustaa sellaista poliitikkotyyppiä, jossa häntä voidaan pitää puolueen vapaavuorelaisen perinnön jatkajana. Kun saamme uuden nuoren puoluejohtajan, joka ei pelkää sanoa ääneen niitä oikeistolaisia aatteita, joita lähes kaikki edustamme, voimme katsoa hyvin mielin tulevaan ja tuleviin vaaleihin.

Orpo on jo varsin iäkäs ja mitäänsanomaton. Onhan hän vanhempi kuin esimerkiksi Jyrki Katainen. Hän ei edusta peruskokoomulaisia aatteita, ja voidaan olettaa, että hän Stubbin tapaan vähentää yleisesti Kokoomuksen kannattajakuntaa, ainakin jos hän on asemmassaan vielä silloin, kun äänestetään poliittisesta vastuusta. Puolue kaipaa värikästä dynaamista ja nuorta johtajaa, jonka avulla voimme kulkea voittoon tulevissa vaaleissa. Orpo on siirrettävä syrjään, jotta tuo tavoite voi toteutua.

Olli von Becker

YTM

Oppivelvollisuusikää ei saa nostaa

Jotkut sosialistit ovat viime aikoina puhuneet sen kaltaisesta hankkeesta, jonka myötä oppivelvollisuusikää nostettaisiin kahdeksaantoista ikävuoteen. Tämä on täysin hullu ajatus. Jos se kävisi toteen, nuoret ja jo varhain oman oppisuuntansa tietävät ihmiset pakotettaisiin olemaan passiivisina koulussa ilman valinnanvapautta ja kykyä vaikuttaa opintojensa suuntaan ja muotoon . Voidaan sanoa, että jo nykyinen oppivelvollisuusikäkin viidessätoista ikävuodessa on aivan kipurajoilla. Koululaisia tulisi rohkaista koko koulun ajan olemaan kiinnostuneita ja erikoistumaan sellaiseen alaan, joka heitä aidosti ja yksilöllisesti kiinnostaa. Koulujärjestelmän ei tulisi olla tämän pyrkimyksen tiellä. Pitäisi saada erikoistua jo varhain.

Lukiot tulisi yksityistää ja poistaa käytöstä antiikkinen ja rajoittava opetussuunnitelma. Lukiot tulisi järjestää erillisten koulutusyhtymien alaiseksi, jossa koulutusyhtymä pitäisi huolen siitä, että sen sisällä olisi tarjolla mahdollisimman monta erikoistumisalaa tarjoavaa oppilaitosta. Lukioiden oppimiskäytännöissä tulisi alkaa korostamaan itsenäistä opiskelua, ja siihen liittyen yksityiset työnantajat tulisi velvoittaa palkkaamaan lukioikäisiä nuoria erikoistumisalansa mukaisiin osa-aikatyötehtäviin.

Voidaan helposti nähdä, että jo nykymuotoinen oppivelvollisuus rajoittaa lahjakkaimpien oppilaiden pyrkimyksiä. Sen takia tällainen hullu vasemmistolaisperäinen ajatus oppivelvollisuusiän nostamisesta on väärä ja se tulisi estää. Toki sosialistit ajavat tässäkin hankkeesssa vain oman äänestäjäryhmänsä, niiden ihmisten asioita, joihin kouluoppi kaikkein vaikeimmin tekee jäljen.

Koulupolitiikassa tulisi tehdä kaikki sen eteen, että ihmiset voisivat erikoistua mahdollisimman nuorella iällä, ja yhteiskunta saisi sen myötä enemmän asiantuntijoita ja tutkijoita keskuuteensa. Jos nuoret pakotetaan olemaan samantasoisessa koulussa kahdeksaantoista ikävuoteen asti koulunkävijöiden heikoimman osan takia, vietäisiin siinä samanaikaisesti potentiaalia, jonka tarjoavat ne ihmiset, jotka näkevät omat tavoitteensa selkeästi jo ensimmäisen asteen koulussa.

Mikä siis on ensinnäkin koko koulunkäynnin tarkoitus? Se ei ole se, että koululaiset pakotettaisiin olemaan koulussa räknäämässä kertotaulua. Koulun tulee tarjota oppilailleen sellaista itsevarmuutta, jossa he näkevät oman paikkansa tässä maailmassa, joka on monissa heistä jo varhaiselta ikävuodelta alkaen. Ainoa vaihtoehto, jossa tämä ehdotus voisi toimia olisi se, jos oppivelvollisuusikä määrättäisiin jo koululaisten ollessa lapsia, kypsyyden, toimintakykyisyyden ja älykkyyden mukaan.

Olli von Becker

YTM

Lämpimät ja empaattiset vanhempani

On korostettava aluksi väärinkäsitysten estämisen takia se, että minulla on tänä päivänä kohtuullisen hyvät välit vanhempiini. Minulla ei ole tarkoitus tällä kirjoituksella demonisoida heitä, vaan tuoda esiin sellaisia pointteja, joita ei olisi kannattavaa toistaa lapsien kasvatuksessa. Kaikki alla esitetyt lausahdukset ja ovat autenttisia. Jotkut niistä ovat olleet mielessäni näihin päiviin ja jotkut miltei parikymmentä vuotta.

”Älä tie niin kuin minä tien, vuan tie niin kun minä sanon.”

-Isäni vaalilause

”Ei saa erottua joukosta.”

-Äidin vaalilause

”Aapisia ja lorukirjoja”

-Isäni mielipide kiinnostuksestani korkeakirjallisuutta kohtaan

”No sepä oli lempeästi sanottu!”

-Isäni äidin mielipide isäni korkeakirjallisuudesta tekemää kommenttia kohtaan

”Yhtä punaset korvat ku meijän entisellä koiralla.”

-Isäni havainto noin kymmenvuotiaana kokemastani ujoudesta

”Mene vuan koppiis!”

-Isäni lapsuudenkodissa usein antama neuvo

”Persettäskö sinä menet sinne myymään?”

-Äitini tiedustelu ulkomailla opiskeluun kokemaani tarvetta kohtaan

”Ee vuan sinä laetat sen sinne ku minä niin sanon.”

-Isäni täsmennys käskyvallan järjestystä kohtaan

”Pese hampaas!”

-Monesti kuulemani kommentti kun isäni tuli kotiin, tietynlainen ensitervehdys

”Hah, en usko”

-Äitini esittämä huomio naismarkkinoilla menestystäni kohtaan

”Onks sul kavereita”

-Tyypillinen isäni esittämä, monesti pienessä tai suuremmassa hönössä esitetty vinoilu pakotettua epäsosiaalisuuttani kohtaan

”Koulu on lapsen työtä.”

-Isäni esittämä körttiläisyydestä epäilemättä vaikutteita saanut käsitys siitä miten kouluun ja oppimiseen tulisi suhtautua

”Pidä turpas kiinni!”

-Isäni usein esittämä huomio joskus esiin tullutta iloisuuttani kohtaan

”Tunge se vaikka perseesees.”

-Isäni ehdotus, kun jouluna pyysin saada yhden saunakaljan

”Mene minne hyvänsä kunhan et pyytele täältä rahaa”

-Äitini neuvoja ulkomaille lähtemisen hetkellä

”Mene minne hyvänsä kunhan et soittele tänne.”

-Isäni neuvoja ulkomaille lähtemisen hetkellä

”Antaa tehä!”

-Isäni anarkistinen huomio kun äitini yritti antaa neuvoja toiminnan suhteen

”Pidä persereikäs kiinni!”

-Isäni ei hyväksy muiden kuin omaa piereskelyään

”Perkele kun minä lossautan”

-Useasti 7-18-vuotiaana isäni esittämä arvelu seuraavasta toiminnasta

”Onko huone siivottu!?”

-Useasti ensimmäisiä esitettyjä sanoja, kun isäni tuli töistä

”Putkimiehen koulutuksella olis töitä!”

-Isäni esittämä arvio yliopistokoulutukseni arvosta

”Kunnioita isääsi ja äitiäsi että menestyisit hyvin ja tulisit autuaaksi maan päällä”

-Isäni äidin useimmin vanhemmista sanotun arvostelevan sanan jälkeen esittämä kommentti

Paradoksi

Kun lapsi A käyttäytyy huonosti tuottaa hän vanhemmilleen häpeää, koska he ovat osa tätä.

Entä jos kuitenkin käytös johtuu puutteesta joka liittyy kasvatuksen puuttumiseen?

Aggressiivinen, karkea, maalainen mitätöivä. Alistava narsistinen ja persooallisuushäiriöinen junttieinari

Miten muuten vanhemmat voisivat vaikuttaa lapsen käyttäytymiseen kuin kasvattamalla häntä?

Eli kun olen jotenkin huono tai paha, ei se liity kasvatuksen puuttumiseen vaan siihen että olen paha ja huono vanhempiani kohtaan.

Eli: vanhempi aina oikeassa. Minä sanelen yksipuolisesti sinulle velvoitteet minua kohtaan mutta minulla ei ole mitään, esimerkiksi esikuvana olemisen, velvoitteita sinua kohtaan ja sinun hyväksesi.

Katson kuitenkin, että olen jossain mielessä saanut hyvän kasvatuksen, koska kohtelu on monesti tuonut oman minuuteni ja oikeudenmukaisuuden tunteeni esiin. Minua ei ole vain hivelty vaaleanpunaisessa kuplassa, kuten monia muita ikäisiäni, vaan olen joutunut havainnoimaan itseäni. Olen saanut hyvän kasvatuksen, koska minua on koeteltu ja olen selvinnyt siitä. Kuitenkin, voisin sanoa samoin kuin Snelkku, että olen tehnyt pääni itse. Jos olisin tyytynyt lapsuudenkodissa vain passiiviseen ympärillä annettuna olevien resurssien käyttämiseen ja dysfunktionaalisten vanhempieni epä-älyllisten aktiviteettien seuraamiseen, olisi minusta varmaankin tullut se putkimies, mitä he ilmeisesti olisivat hallunneetkin.

Niin minullekin tehtiin!

En minäkään suanu

Kun minä sanon päivä niin sinä sanot yö

Kukkaan muu ei ou sammoo mieltä ku sinä

Minä tien teille ihan niin kun minä halluun!

YTM Yritän olla tekemättä mitään

Mitä sinun pitää vielä tähän lisätä

Jos tämä ee kelepoo, niin olokoon iliman

Lapsen velvollisuus on kuunnella minun mölinäni ja olla silti hiljaa

Uudistus kieltenopetukseen

Kielten opiskelu kouluissa ja lukioissa kaipaa uudenlaista oppimisjärjestelmää. On mielestäni väärin, että kieliä koulussa opiskelevat oppilaat pakotetaan ottamaan osaa samanaikaisille eri kielten kursseille. Kielten opiskelussa tulisi korostaa nykyistä enemmän vertailevaa kielitiedettä, kielten genealogiaa ja kielten historiaa. Tämä sen takia, että nykyinen heittelevyys eri kielten arvosanoissa ei näkyisi yhtä selvänä.

Kaikkia indoeurooppalaisia kieliä voitaisiin opettaa saman oppiaineen alla, jossa kursseja olisi nykyistä enemmän, ja siinä pyrittäisiin lähestymään Noam Chomskyn ja Kalevi Wiikin käsitteellistämää eri kielten välistä (Wiikin tapauksessa suomen kielen) protokieltä. Suomen kielen opiskelun yhteydessä tulisi korostaa kokonaista finnougristen kielten kokoelmaa, mutta painottaen etenkin niihin kieliin, joiden puhujat asuvat lähellä maamme rajoja. Samalla kun tässä oppiaineessa opetettaisiin kaikkia kieliä, saisivat oppilaat keskittyä kaikkien kielten tosiasiallisuuden, historian ja vertailuvuuden oppimiseen.

Vertaileva kielitiede tarkoittaa kielten ominaispiirteiden vertailua toisten kielten ominaispiirteiden kanssa. Ei todellakaan tarvittaisi useita oman nimensä alla opetettavia kielikursseja, kun kaikkia voitaisiin opiskella yhden nimikkeen alla, sillä esimerkiksi indoeurooppalaisissa kielissähän on paljon yhtäläisyyksiä toistensa välillä. Samalla kun perehdyttäisiin kielten historiaan ja etenkin niiden yhteiseen historiaan, voitaisiin saada käsitys kaikkien kielten pohjalla olevista erityispiirteistä.

Esimerkiksi englannin opiskelussa tulisi keskittyä esimerkiksi Beowulfin opiskeluun, ja ranskassa voitaisiin hyödyntää mm. Rabelaisin renessanssin aikaista kieltä. Samalla kun keskeisimmät kieliaineet ovat ruotsi, englanti ja saksa; mutta mahdollisuuksien mukaan myös ranska, jos voitaisiin opettaa myös romaanisten kielten historiaa, jota kautta avautuisi tie myös espanjaan, italiaan ja romaniaan; niin voitaisiin myös opettaa muinaiskreikkaa ja latinaa, samalla kun niidenkin yhtäläisyyksiä voitaisiin pohtia vertailevan kielitieteen avulla.

Nuorisokulttuuri tulisi poistaa kielten opetuksesta, koska se passivoi ja ei edistä nuorten aikuistumista. Samalla tulisi poistaa tuohon nuorisokulttuuriin perustuvat pikkutehtävät, jotka edistävät vain koulumestariloimista. Oppilaat tulisi laittaa lukemaan klassikoita, kuten saksassa esimerkiksi Niebelungeinlaulua, ranskassa Rolandin laulua ja sukulaiskielemme viron opiskelussa Kalevipoegia. Ja mielestäni myös kääntämistä opeteltavalta kieleltä vastaanottajakielelle tulisi arvostaa nykyistä enemmän, sillä sehän on perusmerkityksessään tärkein opeteltavan kielen funktio.

Olli von Becker

YTM