Maaseudulla elettiin vielä 1800-luvun lopussa niin sanottua luontoistaloutta. Vasta niin myöhään kuin 1870-luvulla alkoi rahaa tulla myös maaseudulle, vaikka tuonkin jälkeen maaseudulla vallinnut talous säilytti hyvin paljon piirteitä luontoistaloudesta. Muinaisen pankin muotoa näytteli tässä järjestelmässä lainajyvästö, jonka piti toimia hyvien ja huonojen viljavuosien välisenä säätelijänä.
Luhankaan perustettiin ensimmäinen lainajyvästö vuonna 1856. Tämä kehitys täytti sen tarpeen, joka oli ilmennyt pitkään kunnan ihmisten ja päätöksentekijöiden puheissa. Makasiinin rakentamisesta päätettiin syyskuussa 1856, ja tämäkin kunnallinen uudistus oli ajamassa kunnan itsenäisyyttä Sysmän emäpitäjästä. Rakennus valmistui lopulta vuonna 1860, rakentajat olivat Matti Jauhoniemi, ja Tuomas ja Esaias Juhonpoika. Rakennus koottiin vankoista hirsistä ja se oli kaksikerroksinen. Lainajyvästö tuli tarpeelliseksi viimeistään 1860-luvun lopun katovuosien aikana. Lainajyvästön kirjureina toimivat mm. värjäri Pihlman, Sipi Helenius ja Niklas Hietala. Lainajyvästön vaikeaksi ajaksi on laskettava punakapinan aika, jossa kuntalaiset katsoivat viljantarpeen olevan muualla sodasta kärsineillä seuduilla ja niin lainajyvästöstä otettiin muualle toimittamista varten 10 000 kiloa viljaa.
Luhangan säästöpankin perustaminen
Vuonna 1895 säädetty säästöpankkiasetus aloitti maamme säästöpankkien historiassa aivan uuden kauden. Aloitteiden myötä pankkeja alkoi syntyä myös maaseudulle. Kunnat saivat oikeuden perustaa säästöpankkeja, kunhan ensin niiden perustamiseksi vaadittiin tuhannen markan pääomaa. Luhangassa pankin perustamista joudutti se, että Hartolaan, Sysmään, Joutsaan ja Leivonmäelle oli perustettu pankit jo aikaisemmin. Joutsan säästöpankin perustaja lähetti Luhankaan terveiset, että pankki ei tule siellä koskaan pärjäämään.
Majuri Odert Otto Alfred von Becker esitteli kuntakokouksessa tammikuussa 1898 asian, ja tämän myötä säästöpankki perustettiin. Valittiin viisimiehinen toimikunta, johon kuuluivat maisteri Heikki Aarne, insinööri Oskar Nordqvist, agronomi Pekka Kesäniemi, puustellinvuokraaja A.F. Danielsson ja maanviljelijä Robert Ruohtula. Kunta antoi pohjarahaksi 2000 markkaa ja niin ollen Suomen 203. säästöpankki perustettiin. Perustajat äänestivät puheenjohtajaksi Robert Ruohtulan, joka alkoi samalla myös kirjuriksi.
Pankki avattiin ensimmäistä kertaa huhtikuun toisena päivänä vuonna 1900. Se sijaitsi Tammijärven Ruohtulassa. Säästäjiä ilmeni ensimmäisenä päivänä kolme, joista kaikki tallettivat 100 markkaa. Ruohtulasta pankin toiminta siirtyi Mäentaloon, missä se toimi vuoteen 1922. Sen jälkeen pankki muutti sekatavarakaupan kanssa saman katon alle. Oma rakennus pankille saatiin vasta vuonna 1955.
Säästöpankin toiminnassa ovat monet luhankalaiset tehneet pitkän ja vaikean työn. Toimihenkilöt eivät saaneet minkäänlaisia palkkioita ja ei aina edes välttämättä matkakorvauksia. Robert Ruohtula sai arvostusta toimessaan ja hankki itselleen kuntalaisten luottamuksen. Hänen jälkeensä Kaarlo Laaksovirta toimi hallituksen puheenjohtajana. Puheenjohtaja vastasi kassakirjasta, varapuheenjohtaja toisesta kassakirjasta, yksi hallituksen jäsen vastasi kassasta ja toinen kirjoitti pöytäkirjaa. Vuonna 1922 pankkiin perustettiin kamreerin virka, jonka jälkeen pankin liiketoimintojen hoitaminen siirtyi hänelle. Ensimmäinen kamreeri oli Sauli Rasia. Rasia johdatti pankin pienestä yrityksestä monipuoliseksi rahoituslaitokseksi. Sauli Rasia siirtyi virastaan eläkkeelle vuonna 1960.
Säästöpankin tehtävänä ei ollut alkuun suurien voittojen tavoitteleminen, vaan kuntalaisten palveleminen ja säästämiseen totuttaminen, joka oli ainakin alkuun pankin tärkein tehtävä. Oma pankki helpotti rahaliikennettä kunnassa, kun pankkiin ei tarvinnut lähteä ulkopaikkakunnille.
Luhangan Säästöpankki oli olennainen edistysaskel kunnan taloudelliselle kehitykselle. Se on edistänyt asiakkaidensa taloudellista ajattelua ja tarjonnut mahdollisuuden monelle pääomien tarvitsijoille.
Maakunnan lukuiset Säästöpankit eivät vielä olleet saavuttaneet 1900-luvun alkuun mennessä täydellisiä maaseudun luotto-oloja. Maanviljelijät tarvitsivat pääomaa kivisten peltojen raivaamiseen ja omien rakennustensa kehittämiseen. Kun osuusmeijerit ja osuuskauppa olivat antaneet hyviä kokemuksia osuustoiminta-aatteesta, Vuonna 1910 perustettiin Luhankaan kaksi osuuskassaa, toinen Tammijärvelle ja toinen kirkonkylään. Kassa ei voinut ottaa rahaa vastaan kuin omilta jäseniltään, ja niin sen päätehtäväksi muotoutui luoton antaminen., Se jakoi valtion matalakorkoisia lainoja.
Osuuspankki kehittyi verkkaisesti kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä. Osuuspankki helpotti maatalouden hankintoja,mm. Koneiden ostoa, lannotteiden hankintaa sekä uusien peltojen raivaamista ja entisten alueiden kohentamista varten
Pitkäaikaisimman työn Osuuskunnan toimihenkilöinä ovat tehneet opettaja Katila, D. Lehtovirta, ja Onni Valanto sekä Eino Kivilaakso.Ensimmäinen päätoiminen hoitaja osuuskassalla oli Päiviö Litja ja sen jälkeen Touko Rahnasto, ja hänen jälkeensä Pentti Kuparinen.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti