Tämä kertomus alkaa siitä, kun ei ollut vielä alkuun olemassa Hartolaa eikä varsinaisesti edes minkäänlaista Suur-Sysmääkään. Koko seutu oli yhtä korpea ja erämaata. Kuitenkin on todettu, että alueelta on voitu löytää sellaisia jäännöksiä, jotka kertovat rautakauden aikaisista asuttamista. Rautakaudelta on voitu löytää tunnusmerkkejä ihmisten liikkumisesta ja alueella olemisesta. Voidaan epäillä että jo tuolloin alueelle on muodostuneet pysyvämpiä asuttamuksia. Kuitenkin Päijänteen itäpuoli oli vielä pitkään asumattomana. Esimerkiksi viikinkiaikaan oli asuminen jo jokseenkin vakituista.
On kirjoitettu, että pitäjän nimi ”Sysmä” on tarkoittanut aina masentavaa asumatonta umpikorpea. Hartolan sekä Sysmän alueet vallattiin jo keskiajan alkuvaiheissa Hämeen ydinalueiden apuerämaiksi. Tuohon aikakauteen voidaan varmasti liittyvän Hartolan varsinainen perustaminen. Sysmälle on monesti tulkittu sen perustuksen olevan läntistä Hämettä. Sysmän alkuperäiset kylät ovat jo pitkän aikaa olleet: Huittila, Saaren, Linnan, Voipalan ja Rapalan kylät.
Sääksmäki on ollut yhteydessä Hartolan alueiden nimiin, mm. Kalhon ja Leivonmäen nimet on tulkittu alkuperältään sinne. Joten Hartola on varmasti joskus kuulunut Sääksmäen metsäalueisiin. Hartolan paikka Itä-Hämeessä ja Savon Karjalan rajan välillä on tuonut alueelle muitakin kuin vain sääksmäkeläisiä virikkeitä ja leimaantumia. Sekä Vanajalla ja Hattulalla on ollut nykytiedon valossa omia erämaita nykyisten Sysmän ja Hartolan alueilla. Sekä Sääksmäki, Hattula ja Vanaja ja niiden erämaissa liikkuminen on vakiinnuttanut jopa pysyvääkin asutusta Hartolan alueelle.
Hartolan asutuksen historia ulottuu aikaan ennen kristinuskon tuloa, ja sen takia sitä voidaan havainnoida vain jonkinlaisissa viitteissä. Juva on katsonut, että Hartolan ensimmäinen asuttaminen sijoittuu kuitenkin 1300-luvule. Tuohon aikaan varhaisimpina ajatuskeskittyminä on pidetty Putkijärveä, Kirkkolaa ja Ruskealaa. Alkuperä 1300-luvulla on helppoa todistaa esimerkiksi sen kautta, kun Hartola mainitaan ensimmäistä kertaa vuonna 1398 kirkkopitäjänä. Merkittävä tekijä itähämäläisessä asutuksessa tapahtui vuonna 1405, kun Hollolan ylisen kihlakunta perustettiin. Tämä oli merkitsevä tekijä siinä, koska sen jälkeen kihlakuntaan kuulumattomien oli mahdotonta ryöstää maita Hartolasta.
Nimitutkimus kertoo, että Hartolan asuttamisessa myös savolaisilla oli merkittävä rooli. Tämä kehitys alkoi keskiajan lopulla ja jatkui sen jälkeen kauan uudelle ajalle asti. 1400-luvulle tultaessa Sysmän alueella oli jo vakituinen asutus. Sysmä oli muodostunut itsenäiseksi hallintopitäjäksi ja varhaiset kylät kasvattivat väkimäärää. Näitä kiinteän väestöjen alkuperiä olivat Leivonmäen, Sysmän, Hartolan, Luhangan kylät ja osia Pertunmaasta. Asutuksen keskittymiä Hartolassa oli etenkin Rautaveden tuntumaan ja Jääsjärven länsi- ja pohjoispuolelle. Hartolan nykyiset asutuskeskittymät ovat muodostuneet varhaisten rautakautisten leirien alueille.
Hartolan asutus oli kasvanut huomattavasti keskiajan kuluessa. Merkittävimmät asutuskeskittymät olivat Putkijärvi, Hartola, Kirkkola ja Ruskeala. Näiden kylien maihin liittyi myös ikivanhoja ulkomaita, Ruskealasssa Niemistenmaa, Hartolalla palsta Vastanäestä, Koskipäällä Koukjärvenmaa ja Putkijärvellä alueita Rautajärven tuntumassa. Maa-loppuinen paikannimi on tyypillisesti tarkoittanut erämaita, samalla kun nimen alkuosa on tavallisesti tarkoittanut sitä tahoa, joka on erämaan omistanut. Näitä alueita kutsutaan Hartolan ensimmäisiksi asutuksen alueiksi. Kaikki varhaiset kylät ovat olleet pääasiassa Hartolan länsiosissa mm. Kalhon-Pohjolan alueelle.
Pian asutuksen vakiintumisen ja kasvamisen myötä rajariitoja käsiteltiin paljon käräjillä. Hartola mainitaan ensimmäistä kertaa kylän nimenä vuonna 1443 Kauppi Hartolan nimenä. Kalho esiintyy kylän nimenä ensimmäistä kertaa vuonna 1405, milloin Pekka Kalho on ollut rajantarkastuksessa toimitusmiehenä. Pohjola mainitaan ensimmäistä kertaa kylän nimenä 1430, jolloin Pohjolan ja Kalhon välinen rajan muodostus asetettiin. Putkijärvi on kirjattu ylös ensimmäistä kertaa vuonna 1437 ja sen jälkeen vuosina 1462 ja 1469. Kirkkola nimenä merkitään ensimmäistä kertaa tarkoittamaan aluetta keskiaikaisissa merkinnöissä vuonna 1443, silloin mainitaan Sysmän käräjien lautakunnassa Hinzika Kirkkola. Samana vuonna Koskipää mainitaan ensimmäistä kertaa historiallisessa lähdeaineistossa. Seuraavan kerran se esiintyy jo seuraavana vuonna, koska Björn Koskipää oli silloin tuomittu sakkoihin tämän tehtyä vahinkoa Kälan metsämaalla. Se että alueet keskittyvät läntiselle puolelle kertoo siitä, miten asutus on vähitellen tunkeutunut alueelle.
Hartolan nimi mainitaan ensimmäistä kertaa vuonna 1398, jolloin paavi oli luvannut synninpäästön kaikille Hartolan kirkossa kävijöille. Hartola siis mainitaan jo silloin kirkkopitäjäksi. On kirjoitettu: ”Paavi kehottaa asukkaita käymään entistä enemmän tässä ”uskottomien venäläisten alueitten rajalla olevassa kirkossa. Niille jotka kymmenenä lähemmin mainittuna juhlapyhänä kirkossa kävivät, lupasi paavi kaikkiaan kahden vuoden 80 päivän synninpäästön.
On mainittava, että vielä tuohon aikaan Sysmästä ei ole kirjoitettu mitään etenkään kirkkopitäjänä, eikä Sysmää mainita edes paavin kirjelmässä, jonka myötä voi ajatella että Hartola on ollut alueen keskuspaikka. Hartola on joka tapauksessa kuulunut entisen Suur-Sysmän alueiden ydinpaikkoihin. Kuitenkin Sysmässä on mahdollisesti ollut asutuskeskittymiä jo ennen Hartolan aluetta. Kuitenkin se että kirkko oli jo rakennettu, kertoo siitä, että asukaskeskukset olivat voimakkaita ja jokseenkin kehittyneitä, mistä kertoo myös paavin kirje asukkaille. On todennäköistä, että Hartolaa suunniteltiin alueen kirkolliseksi keskustaksi ennen sitä, kun Sysmään rakennettiin oma kirkko.
Paavin kirjeen lisäksi ensimmäisen kirkon sijaintia ei ole voitu' määrittää tarkasti, vaikka voi olettaa kirkon sijainneen Kirkkolassa Rautaveden ja Jääsjärven välisellä kannaksella. Hartola voidaan laskea Hämeen asutuksen itäiseksi etuvartioksi, joka piti puolensa epäuskoisten venäläisten rajaa, perustettiin ensimmäinen kirkko alueen itäiselle laidalle.
On mainittu hypoteesina, että Hartolan ensimmäinen kirkko olisi ollut niin sanottu seutukirkko, Näissä kirkoissa oli ominaista, että pappilaa eikä vakituista pappia ollut. Sitä voidaan kuvata myöhemmän ajan rukoushuoneina ja saarnatupina, joiden hoitamista harjoitti lukkari. Nämä rukouspaikat muodostuivat kappeleiksi, joihin määrättiin omat pappinsa. Hartola on mainittu 1540-luvulla Sysmän Koskipää-nimisenä kappelina.
Olli von Becker
Yhteiskuntatieteiden maisteri
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti