Tuli tunne ulos se kaikkein räiskyvin
olen minäkin sentään siihen yltävä
se monesti kantaa muualle kuin läiskyvin
se läpi maiden käy kuin väylän kyntävä
voisin minäkin jotain sinulle antaa
unohtaa häpyilyt kuin turhat ämpyilyt
tunnetta sinullekin ja sinussa kantaa
autismistani ovat johtuneet arkipäiväiset ärtyilyt
en halua kuitenkaan kaikkea siihen perustaa
on autismi joka paikassa vain turhaa luuloa
ei tarkoita sekään, mitään, vaikkapa kuuroa
on sinussa paljon uutta, otettavaa
haluaisin sinut heti lipullani jalustaa
on tämäkin kuitenkin turhaa todettavaa
olet ollut mielessäni aina se ensimmäisin
ei ole kukaan ollut lähellä sitä!
ja vaikka olisit minulle se viimeisin
ei muuta se tärkeintä joka on sitä, miten
voisimme lasketella pitkin Friedrichshainin yötä tummaa
nousta ylös taiteella kevennettyä saksalaisuutta
kuin sitoisit allesi samaa hummaa - minua
joka vaatii aina tietynlaista ratsastavaisuutta
Koskaan en saa sinusta kyllitseni!
on sinussa paljon mitä rakastaa
siitäkin huolimatta vaikka se kävisi ylitseni
haluan sinua kyltymättä armastaa
olet keskellä paikkaa, jossa on paljon mätää
on minun jäänyt sieltä paljon toivottavaa
sama on paikkasi keskellä aikaa tätä
on mieleni pitkin sinua armastavaa
tulisin luoksesi vaikka olisit planeetalla toisella
siellä vieläkin erilaisempien luona
tällä miehellä on sinulle, sanottavaa, joisella
tavataan pian, ulkona, siellä, tuolla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti