Olen aina korostanut etenkin yksilön oikeuksia ja vapautta yleensä. Vapaus tarkoittaa minulle sitä, ettei siinä tarvitse aina vertailla itseään toisiin ihmisiin väljien kategorioiden kautta. Yliopistossa tulisi opettaa myös yksilöydentutkimusta. Vapaus tarkoittaa etenkin oikeutta ajatella eri tavalla ja toimia eri tavoin kuin miten ihmisten enemmistö toimii. Itse olen aina arvostanut enemmän vapautta ja itsemäärättyä arkea kuin rahan tekemistä ja itsensä muottiin laittamista. Modernin yhteiskunnan tulisi suuremmassa määrin olla tukemassa sitä, että ihmiset voivat tehdä arjestaan itsensä mukaista. Esimerkiksi minulla on sellainen boheemiluonne, etten tee töitä kuin pääasiassa öisin. Päivällä teen jotain muuta. En myöskään tavallisesti pysty kirjoittamaan silloin kun samassa kiinteistössä on toinen tai toisia ihmisiä. On selvää, että etenkin Sartren filosofiaa on kritisoitu sen takia, koska se johtaa monen mielestä nihilismiin, jossa ei olisi mahdollista edes minkäänlaisen yhteiskuntajärjestelmän olla. On siis sanottava vapaudesta etenkin yhteiskunnallisessa viitekehyksessä, koska silloin arvoja voidaan säilyttää ja ympäröivä yhteiskunta mahdollistuu. On siis esimerkiksi työjaon kautta ajateltava sitä, miten ihmiset voisivat muodostaa arkensa omien tavoitteiden mukaiseksi. On varmaan niin, että tämä vapaudentarpeeni on tullut suuressa määrin myös lievästä autismista. Minä en siedä etenkään vähättelyä enkä asioihini puuttumista. Silloin minussa nousee raivo. Ihmisen pitää siis saada vapautta etenkin ympäröivän yhteiskunnan sisällä. On selvää, että etenkin nykyiset sosiaalihuoltojärjestelmät vievät ihmisiltä vapautta ehkä enemmän kuin mikään muu asia yhteiskunnassa. Sosialistinen järjestelmä pakottaa ihmiset osallistumaan asioihin, joita ei olisi ilman sosialismia. Ihminen voidaan siis esimerkiksi laittaa pakotetusti sairaseläkkeelle tai hänet pakotetaan eläkkeelle tietyn ikävuoden tavoituttua. Helppousindeksi tarkoittaa sellaista marginaalia, joka voidaan asettaa työnteon pohjalle. Se kertoo kuinka helppousarvot toteutuvat työpaikassa ja sen kautta voidaan ajatella vapautta , joka toteutuu vain tietyissä työtehtävissä. Ihminen voi siis olla joko vapaa, riippumaton, ohjailtu tai manipuloija. Kun yhteiskunnassa helppousindeksi näyttää joissakin työtehtävissä olevan helpompaa eli etenkin ansaitsemattomasti helpompaa kuin muilla ihmisillä. Myös on sanottava rahan näyttelevän tässä helppouden mielessä jonkinlaista roolia. Helppouden kaksi binaarista kohtaa ovat vapaus ja vastuu. Tavallisessa työtehtävässä tulee siis olla molempia. Yhteiskunta siis perustuu siihen, että kommentaariaatti vaikuttaa vaikuteelliseksi tekemisen kautta ontokratialle mahdollisuuden säädellä sitä, millaista kieltä esimerkiksi politiikassa käytetään. Se on myös keinotekoisten auktoriteettien alkukohta. Ontokratia on siis olemisen valtaa ja se tarkoittaa etenkin sitä, millaisia asioita yhteiskunnassa tuodaan esiin ja miten niitä voidaan tuoda esiin. On sanottava, vaikka esimerkki on rahvaanomainen, että kun joku kirjoitti säkenöivällä Vauva-lehden palstalle, että toivoisi naisten pesevän ahterinsa ennen naimaan ryhtymistä, niin moni naikkonen perusteli, että kun heidän mukaansa miestenkin perse voi haista, niin pohjoismaisen tasa-arvoisuuden takia naisillakin on oikeus kuljeskella pesemättömällä perseellä. Feministien pitää siis aina asettua relatiiviseksi negaatioksi miesten oikeuksien mukaan. Kyllä kieltämättä minussakin on yliopistoaikana noussut viha, kun joku koppava uuden ajan nainen on minua nokitellut. Naisten tulisi olla hiljaa seurakunnassa. Vapaus tarkoittaa etenikin omien arvojen tunnustamista ja sen jälkeistä työtä näiden periaatteiden näyttämällä tavalla. Ihmisen kokemus asioiden tilasta alkaa subjektiivisten arvotunteiden kautta, jotka voivat tulla objektiivisiksi vain oikeanlaisen arvoharkinnan ja adaptaation kautta. Tuo hetki on olennaisin ihmisen henkisen elämän alussa. Arvot myös määrittävät ihmisen suhtautumista tieteeseen ja filosofiaan politiikan lisäksi. Vapautta korostavia arvoja ilmaiseva ihminen pystyy olemaan pyyteetön ja toimimaan tahdon sijasta koko ajan älyllisten asioiden ajajana. Sen sijaan ontokratia ja sen valtakoneisto pyrkii koko ajan hyötymään muiden ihmisten ajattelusta ja työstä. Se on siis tahdon ohjailema. Voidaan sanoa, että eduskuntaankaan ei tulisi ottaa vallattomia vallantäyttäjiä, joiden tilalla voisi olla kuka hyvänsä Perus-Pera Rautavaaralta. Subjektiivisten arvotunteiden muuttaminen objektiivisiksi arvoiksi on siis todella tärkeä asia. Siihen perustuu kokonaisuudessaan se, miten ihminen tunnistaa maailman ympärillään. Epävapaaksi jotutuva ihminen on aina manipuloinnin kohde, jonka toiminnalla ontokratian manipuloijat haluavat lisätä omaa provinsiaalista valtaansa. Kommentaariaatti on siis ontokratian käytännön toiminnan eli vaikutteellisuuden virittäjä, joka pyrkii tekemään ihmisistä vertailukohdallisia ja epävapaita. Heillä on aina pyrkimys vaaralliseen kevytmielisyyteen arvojen suhteen. Se on etenkin henkistä kevytmielisyyttä, jossa nämä epävapaat ihmiset eivät tajua sitä, että he ovat epävapaita. Siinä mielessä arvon integriteetti on vähäinen manipuloidulla ihmisellä. Eli tässä mielessä vapauden eli sen, mitä sanotaan, korvaa se, kuka sanoo. Arvojen manipulointi vaikutteellisuudella tarkoittaa etenkin henkilökultteja ja ihmisiä, jotka eivät tunnista mikä on elämän päämäärä. Ontokraatit siis tunnistavat mikä on myönteistä etenkin pintapuolisimman muodin kautta. Mielestäni tällainen ei kuulu politiikkaan. Ideologinen nautinto tarkoittaa nimenomaan sitä, että kun ihmisiltä viedään heidän vapautensa suostuvat he korvaamaan sitä itsekkäällä ja egoistisella hyödyllä. Ideologinen nautinto siis tarkoittaa sitä, että epävapaat ihmiset saavat provinsiaalista hyötyä kieltämällä arvonsa ja mukautumaan ontokratian, kommentaariaatin ja vaikutteellisuuden alle ja vaikutuspiiriin. Tällainen järjestelmä ei sisällä minkäänlaista oikeudenmukaisuutta, koska kaikki lasketaan anarkiaksi ja vain osa saa oman osansa elämästä ja esimerkiksi rahasta, joka saadaan työllä, ajattelulla ja toiminnalla. Arvon alkukohta siis on ihmisen aivoissa ja hermostossa, eikä ihminen vain omaksu ympäristöstään valmiita arvoja, koska ne on lähes aina rakennettu omakohtaista hyötyä ajatellen. Vallan kuvitteleminen vallattomille ihmisille on etenkin ontokratian politiikkaa, koska he ovat kuin marionetteja, jotka mahdollistuvat sen kautta, kun ihminen alkaa toteuttamaan epäkelpoa varjopuoltaan. Onhan selvää, että esimerkiksi ajattelu ei luonnistu sellaisilta ihmisiltä, jotka etsivät joka asiassa vain hedonistista tyydytystä. Politiikan on aina perustuttava etenkin työn ja koulutuksen käsitteiden pohtimiseen. On mietittävä miten filosofian paras puoli saadaan mukautetuksi politiikkaan. Esimerkiksi Marcus Aurelius – filosofikeisari - oli loistava stoalainen ajattelija, jonka kaikki ajatukset soveltuvat hyvin myös nykypäivän maailmaan. Hallinnon on perustuttava itsensä kieltämiseen omien arvojensa ja äänestäjien hyvän takia. Siinä mielessä politiikan tulisi aina keskittyä velvollisuuteen eikä brassailuun omalla pintapuolisella suosiollaan. Ja miten demokratia politiikassa on johtanut tähän. Koska politiikkaa ei tunnusteta ilman omakohtaista hyötyä. Ja mikä olisi tavalliselle hepsankeikalle suurempaa, jos joku saa etua hiljalleen katoavasta ulkonäöstään ja sen näyttämisestä. Ja koska nykypäivä suosii pintapuolisia arvoja, niin on monelle hepsankeikalle sopivaa, että valtaan saadaan ihminen, joka toteuttaa toiminnassaan tavallisen pintapuolisesti ajattelevan massan etuja ja elämäntapaa, niin monesti ei tarvita muuta. Ja jos joku väittää minua naisvastaiseksi, niin on lyötävä pöytään esimerkiksi Anneli Jäätteenmäki, joka joutui eroamaan tietojen vuodon takia, ei hän ainakaan kutsunut pintapuolisimpia julkkiksia luokseen vähän bailaamaan. Vallaton ihminen eii ota vastuuta ja nauttii vain pintapuolisimmista eduistaan. Vallaton poliitikko taas asettuu riitelemään vaikka minkälaisten hepsankeikkojen kanssa, koska naispuolisen poliitikon perusluonne nostaa esiin etenkin riitelyn ja toisten ihmisten arvojen kommentoinnin ilman minkäänlaista omien arvojensa tuomista esiin. Vallaton poliitikko ihailee valtaa ja haluaa sitä, vaikka juuri se asia vie häneltä vapauden. On mainittu, että parhaiten poliitikoiksi sopivat sellaiset ihmiset, jotka eivät halua valtaa tai poliittista asemaa. Vallanhalu ja sen tunnistaminen on naurettavinta toimintaa, koska se myöntää suoraan oman taustansa integriteetin. Ontokratia on siis ontoeleuterian vastakohta, koska ontoeleuterian eli olemisen vapauden toteutuessa ihmisillä on taitoa tunnistaa arvojaan ja ajamaan niitä. Ontokratia on siis etenkin epävapautta toteuttava manipuloijien joukko. Siinä joku saa etua provinsiaaleista pyrkimyksistä. Voidaan siis sanoa, että oikeanlainen vapaus vaatii etenkin omia arvoja ja niiden eteen toimimista. Jos ihmisellä ei ole itsenäisiä objektiivisia arvoja, on hän vain marionetti samalla tavalla epävapaiden auktoriteettien ohjailemana. Kommentaariaatti suuntautuu siis kaikkiin sellaisiin asioihin, joita se voi voimallisella tavalla edesauttaa ja vetää marginaalin. Vaikutteellisuus saa ihmisen ontokratian pyrkimysten tasolle ja kommentaariaatti vetää marginaalin, jota taas ontokratia hyödyntää ja tekee marginaaliin merkintöjä. Tällä tavalla toimiessaan ihminen ei perusta toimintaansa oikeudenmukaisuuteen ja unohtaa täysin olemisen oikeuden eli ontodiken periaatteet. Maksimointiavaruus määrittää sitä, miten arvo asettuu kohdalleen universaalisesti ja toisaalta verrattuna provinsiaalisuuteen. Provinsiaaliset arvot ovat aina sellaisia, jotka perustuvat itsekkääseen edun tavoitteluun, joka on aina samassa määrin poissa sellaisilta ihmisiltä, jotka tulevat ja ovat tulleet manipuloiduksi. Mediaähky, johon monien narsististen poliitikkojen toiminnassa on, on omalta osaltaan viemässä vallattomien poliitikkojen valtaa siihen suuntaan, missä lopulta he tunnistavat vain oman subjektiivisen hyötynsä. Media siis korruptoi syvästi, ainakin jos siitä saadaan mediaähkyn tavalla jonkinlaista valtaa, ja pian tällainen poliitikko ei tiedä syytä sille, miksi tällaista poliitikkoa tulisi äänestää. Mikä sitten motivoi manipuloijia: se on etenkin oma itsekäs etu, joka monesti perustellaan esimeriksi ulkonäöllä, varakkuudella, voimalla ja yleisellä vallaksi kuvitellulla asialla tai piirteellä. Manipuloijat eivät siis kunnioita ihmisten vapautta, koska he haluavat sitä saamalla hyötyä omasta vallastaan, johon he pyrkivät manipulaatiolla. Manipulaatio siis perustuu suoraviivaiseen koordinoimiseen, eli subjektiiviseen vapauteen, jossa kunnioitetaan aina karkeaa ja suoraviivaista periaatetta ärsyke-reaktio. Epävapaat ihmiset ajattelevat, tekevät, kuluttavat, nauravat ja harrastavat huumoria täysin samalla tavalla. Heille on opetettu se, mitä pitää kunnioittaa ja mille kuuluu nauraa ja irvistellä. Mielestäni kehittyneintä huumorintajua on etenkin se, joka transsendentoi normaalin huumorintajun ja huumorin kohteet. On selvää, että korkein huumori on etenkin ironiaa, itseironiaa ja satiiria, koska siinä tehdään huumoria asioista, eikä esimerkiksi yksilöistä sarkasmin ja slapstickin tavoilla. Ironia ei avaudu kaikille, minkä takia suurin osa suomalaisista ajattelevat että on naurettava kollektiivisesti ja sen on aina perustuttava häpäisemiseen. Minä ihmettelen tätä asiaa, eli minkä takia jotkut ihmiset kiusaavat toisia ihmisiä ja kiinnittävät muihin huomiota. Heillä ei ole ainakaan mitään kovin merkittävää sisäistä elämää. Eli kun ihmisellä ei ole tekemistä esimerkiksi omien ajatustensa ja asioihin keskittymisen kautta, haluavat he saada sosiaalista valtaa ja dominanssia, joka taas perustuu täysin koordinoimiseen, josta on ajattelu kaukana. Koordinoimisessa nimenomaan tavoitellaan sosiaalista valtaa ja dominanssia, josta eivät myöskään oma hyöty ja subjektiivisuus puutu millään tavalla. Valtaa on sellaisilla ihmisillä, joilla on itsenäiset ja autonomiset arvot, eli he eivät ole kenenkään vaikutuksen tai manipulaation alla. Vapaus on sitä, että tietää oman suuntansa ja syyt sille miksi pyrkii tiettyyn tavoitteeseen. Tässäkin mielessä Zweckmässigkeit-terapia tarkoittaa sitä, että siinä tarkastellaan yksilön pyrkimyksiä ja päämääriä ja myös käsitteet hyvinvointiarkeologia ja hyvinvointigenealogia liittyvät tähän. Autonomia päämääränä tulisi pitää onnellista elämää, jota ei tarvitse verrata koko ajan muihin ihmisiin ja vaikkapa esimerkiksi vastakkaiseen sukupuoleen. Mielestäni sekä mies että naissukupuolessa on omat etunsa ja hienot puolet: esimerkiksi jossain elokuvassa päähenkilö kuvasi naisia: pienempikokoisia, syövät vähemmän ja tuoksuvat paremmalta. Loka Laitinen kuvasi aikoinaan suomalaista naista hyvin aidoilla käsitteillä, josta tietysti feministitoimittaja sai twistejä lahkeeseensa. Vaikka olenkin sitä mieltä, että on hyvä asia jos naiset voivat tänä päivänä olla esimerkiksi poliiseja tai armeijan upseereita, niin ei kuitenkaan tulisi tuhota perusteellista naiseutta vain sen takia, jos naisista on tullut tasa-arvon ajajia. Molemmissa sukupuolissa on omat hyvät puolensa. Esimerkiksi yksi asia on epätasa-arvoinen elämässäni. Se on se, että aatelisen naisen lapset eivät saa aatelisarvoa Suomessa. Tämä jos mikä on asia, johon tulisi pikaisesti hakea muutosta. Olisihan tietysti mahdollista sekin, että vaikka naisten jälkeläisiä ei merkittäisi varsinaiseen aateliskalenteriin, niin voitaisiin muodostaa samanlainen kalenteri aatelisten naisten lapsille. Sitä ei myöskään tarvitsisi julkaista niin usein kuin aateliskalenteria julkaistaan. Kaikilla on siis oltava vapautta ja oikeutta omiin arvoihin, niin pitkään kuin ne eivät tuota haittaa toisille ihmisille. Vaikutteellisuus käyttää manipuloituja arvotunteita siihen, että niistä tulee nimen omaisesti vertailukohdallisia symboleita, jotka taas pintapuolellaan muodostavat arvoinstituutioita, joita niiden tuki-instituutiot suojelevat. Mielestäni arvot ovat vapaaehtoisia ja eivät tarvitse suojelua. Oikea arvo, joista voi muodostua instituutioita tunnustushierarkiaan on aina sellainen, että kaikki ne yhdessä löytävät, eli alun on tultava arvotunteista, joita mukautetaan ulkoiseen maailmaan. Minun mielestäni kehittyneessä yhteiskunnassa kaikilla ihmisillä on potentiaali olla vapaita ja toteuttaa omia arvojaan maailman ja itsensä suhteen. Objektiiviset arvot ovat siis arvoja, jotka aina siirtyvät objektiiviseksi, kun subjektiivinen arvotunnemateriaali yleistetään ja mukautetaan yhteiskunnan tasolle. Arvostaminen ja arvojen muodostaminen on tärkein asia siinä, miten ihminen voi toimia omassa yhteiskunnassaan. On varmaankin niin, että pohjoismaat ovat tässä mielessä edelläkävijöitä, koska esimerkiksi ääriliikkeet pysyvät valtion kontrollin alaisina. Myös on tajuttu se, että yksilöiden tulee ottaaa enemmän vastuuta itsestään kuin miten on aikaisemmin tehty. Myöskin peruskoulu tulisi poistaa, ja muodostaa itsenäisiä eri aloihin keskittyneitä oppilaitoksia. On selvää, että mahdollisimman vähäinen elementaarisuus tulisi tavoittaa sen takia, että ihmiset saisivat enemmän avuja soveltamiseen ja ajattelemiseen. Vaikka monet tunnustavat minut itsenäiseksi ajattelijaksi, ja olen itse halunnut korostaa kaikkien kohdalla samaa, niin on varmaan totta, ettei läheskään kaikista ihmisistä ole itsenäiseen ajatteluun. Nämä voitaisiin siirtää suoraan käytännöllisille aloille eri oppilaitoksiin. Koulussa tulisi matalemmilla luokkatasoilla siirtää korkeampia ajattelun tasoja lapsille etenkin leikin kautta. Minä haluaisin kirjoittaa satukirjan sen perusteella, miten korkeaa filosofiaa voitaisiin soveltaa nuorimmille sillä selittämisen tasolla, joka avautuu heille. Muistaakseni Einstein on sanonut, että filosofisella tai tieteellisellä teorialla ei ole minkäänlaista merkitystä, jos sitä ei voida selittää ymmärrettävällä tasolla seitsemänvuotiaalle lapselle. Objektiivisten arvojen kautta voidaan tunnistaa myös totuus, ja on selvää, että totuus muodostuu siitä, kun ihmisten arvostelukykyä ei ole viety arvojen vaikutteellistamisella. Filosofiaa tulisi opettaa koulussa jo alimmilla luokka-asteilla, koska filosofiasta on saatava se hyöty, jonka se parhaimmassa tapauksessa voi ansaita. Myös käytännön elämän ja myös politiikan kannalta on saatava aikaan filosofiset välineet, joiden avulla voidaan hahmottaa ihmisille parasta mahdollista hallitusjärjestelmää. Filosofeille, eli nuorille ihmisille, jotka hallitsevat riippumatonta ja vapaata ajattelua, on taattava jonkinlaisia eliittikouluja, joiden sisällä voisi vallita suurin mahdollinen vapaus muiden koulusysteemien sisällä. On siis selvää, että itsenäisyys ja omatoimisuus ovat tärkeimpiä arvoja, joiden mukaan nuorten tulisi toimia. On tietysti selvää, että koulussa on erilaisia ihmisiä, joista kaikki eivät mahdu tällaisen idealistisen järjestelmän sisälle. Nämä ovat sellaisia, joiden ei tarvitse saada yhteiskunnassa minkäänlaista avullista asemaa. On siis selvää, että koulutuksen tulisi palkita etenkin itsenäisestä ajattelusta esimerkiksi vaikka Ecole Normale Superiorin tavalla Pariisissa Ranskassa. On myös saatava sanoa se, että esimerkiksi mainitussa Ranskassa ja Isossa Britanniassa koulujärjestelmä on paljon kehittyneempi kuin mitä se on esimerkiksi Suomessa. Itsenäisiä oppilaitoksia tulisi saada paljon tännekin. Lisäksi lukiotasolle pitäisi liittää omien päämäärien mukaista työtoimintaa, ja yhteiskunta ja valtio pitäisi säätää siihen tilaan, että nuoria otettaisiin reilummin ja yleisemmin seuraamaan omaa ideaalialaansa työpaikoille. Myös on selvää, että kiinnostuksien soveltaminen on tärkeässä roolissa myös materiaalisen välttämättömyyden kannalta, ja työstään saamasta palkasta nuoret voisivat myös kustantaa etenkin omien erialojensa mukaista kasvatusta ja koulutusta. Lahjakkuudesta tulisi koulujärjestelmässä palkita enemmän kuin mitä on tähän mennessä tehty. Samalla myös maleksijat, kiusaajat ja toisten piinaajat ansaitsisivat myös oman panoksensa mukaista kohtelua. Mielestäni piiskaaminen voitaisiin etenkin kiusaajien kohdalla suosia edelleen: ja silloin se pitäisi mieluiten toteuttaa kaikkien koulunsa oppilaiden tai ainakin oman luokkansa oppilaiden edessä. Olen aina halunnut korostaa sitä, että arvot tulisi tunnistaa itsenäisesti ja sen jälkeen toimia näiden arvojen näyttämien päämäärien mukaisella tavalla. Totuuden edellytykset ovat myös oikeanlaiset arvot, joiden keskeltä totuuden tunnistaminen alkaa. Schopenhauerin sanoin, ihmisen on tultava puhtaan älynsä alaiseksi ja unohdettava provinsiaalinen tahto. Silloin tulee nautintoa tiedosta ja totuudesta. Silloin ihminen ei ole itsekäs, sillä hän silloin suuntautuu pelkästään omiin ajatuksiinsa eikä esimerkiksi kiusaa sellaisia ihmisiä, jotka eivät muistuta kiusaajaa ja hänen vaikutteellisia arvojaan. Kiusaaminen on siis monessa mielessä sellainen asia, joka realisoituu esimerkiksi koulussa siitä, että tällaiset kiusaajat eivät omaa itsenäisiä arvoja eikä toiminnan periaatteita. Silloin tosiaan epäautonominen ja tyhmä toiminta voi mahdollistua, koska nämä ihmiset eivät ymmärrä edes omaa parastaan. On pyrittävä siis siihen, että ihmiset voisivat jo nuorella iällä keskittyä enemmän omiin asioihinsa ja oman edistymisensä pyrkimykseen. Myös rahan merkitystä ja arviointia tulisi miettiä enemmän, sillä on valitettavaa, että jotkut alat tekevät opiskelijoistaan rikkaampia pelkästään alan valitsemisen kautta, samalla kun tiettyjä, tärkeitäkin aloja, joiden harrastamisesta yhteiskunta ei palkitse juuri minkäänlaisella tasolla. Olisi mietittävä käyttöarvon mukaista indeksiä, ja monessa mielessä voitaisiin ajatella myös itsenäisten valuuttojen mukaista arvoa ja mahdollistamista. Kuitenkin nykyinen tapa arvioida vaikka arvoja rahan tasolla ei todellakaan edusta minkäänlaista kehittyneisyyttä yhteiskuntajärjestelmien tasolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti