Olen suunnitellut uudenlaista tapaa suuntautua filosofiaan ja etenkin sen merkitsevään osaan, joka on etenkin käytännöllistä filosofiaa. Oleminen yhteiskunnassa ja käytännön elämässä tarkoittaa etenkin sitä, mitä minä nimitän termillä ontofysiikka. Onto- tarkoittaa olemista ja fysiikka toiminnan olemista ja olemisen toimintaa. Olen suunnitellut käyttäväni kaikesta tästä termiä ontotiede, joka siis tarkoittaa etenkin olemisen tutkimista. Oleminen on siis mielestäni toimintaa, joka on spontaania mutta suunniteltua, harkittua ja järkevää. Esimerkiksi oman alkuperänsä mukaisesti toimiminen on siis jotain sellaista, jota voidaan tutkia ontotieteen antamin välinein. Esimerkiksi se, jos ihminen pyrkii olemaan yhteydessä historiaan, on se silloin ontotieteen tutkima asia, koska ontotiede tarkoittaa monessa mielessä juuri ihmisen elämän ja olemisen yhteyttä historiaan. Ontofysiikka tarkoittaa olemisen rakennetta silloin kun se on asetettu mahdollisimman suureen potenssiin, ja samanaikaisesti ontotiede tarkoittaa tuon ontofysiikan tutkimista. Fysiikka on siis perinteisessä mielessä etenkin kaikenlaista toimintaa kuvaava tieteenala, ja liitteessä olemiseen se on etenkin olemisessa olevaa toimintaa. Miksi ihmiset toimivat ja minkä kannalta ja huomioonottaen tapahtuva toiminta on järkevintä ja voidaanko olemiseen liittyvää toimintaa arvottaa jollain tavalla – tämä on se, mitä ontotieteen on tarkoitus tutkia. Ontologia on pelkästään oppi olemisesta, mutta kun siihen tuodaan fysiikka, voidaan antaa perustavia arvioita siitä, millaista toimintaa yhteiskunnassa voitaisiin suosia. On varmaan niin, että oma alkuperäni on jollain tavalla motivoinut ontotieteen tutkimista, mutta ei siinä mielestäni ole mitään suurta vikaa, koska esimerkiksi ontotieteen sijoittuminen ihmistieteiden kenttään tarkoittaa nimenomaisesti esimerkiksi sitä, että siinä otetaan huomioon etenkin kulttuuriset ja historialliset muodostelmat, ja siinä mielessä ontotiede tutkii etenkin sitä, miten ihmisen ja yksilön toiminta, - ontofysiikka – vaikuttaa kulttuurisiin ja historiallisiin muodostelmiin, vaikka tässä olen käyttänyt käsitettä, jonka käyttöä suuresti vierastan, eli vaikuttamista. Vaikutteellisuus on etenkin jotain sellaista, joka monesti aiheuttaa sen, ettei ihminen pysty käsittämään ontofysiikkaa eikä sen myötä myöskään käsittämään sitä mitä ontotiede tarkoittaa. Ontokratia eli olemisen valta on siis sellainen taho, joka pyrkii estämään ihmisltä sen että ihmiset saisivat käsityksen ontofysiikasta, eli se pyrkii kieltämään olemisen vapauden eli ontoeleuterian, joka on aina vaadittavaa siihen, että ihminen pääsee käsitykseen ontofysiikasta ja sen tutkimisesta ontotieteen menetelmin. Ontotiede siis tutkii sitä, mikä on olennaisinta ja arvokkainta olemisen todellisuudessa, jota ontokratia ja sen ohjailemat kommentaariaatti ja vaikutteellisuus pyrkivät vähentämään merkityksessään. Ontokratia siis suosii etenkin sitä, että siinä pintapuolistetaan olemisen todellisuutta ja sen merkitystä - se siis on etenkin vähämerkityksellistämistä ja pintapuolisuuden ja teennäisyyden korostamista edistävä suuntaus. Siinä ihmisten ei anneta päästä käsiksi olemisen todellisuudesta, johon perehtymisen on alettava olemisen vapaudesta, koska olemista jossain pintapuolisessa mielessä ei voida tosi asiassa pakottaa kenellekään ihmiselle vastaanotettavaksi ilman kummempia perusteita. Ihmisen tulee siis päästä tekemisiin olemisen toiminnan kanssa, joka vaatii alkuun olemisen vapautta. Siihen ihminen pääsee, kun hän ei omaksu liian yksinkertaisia selityksiä ihmisestä, maailmasta ja olemisesta. Eli ontofysiikkaa tukee etenkin niin sanottu kulttuurillinen liike ja asenne New Depth, uusi syvällisyys, jonka pyrkimys on vastustaa ontokratian mukanaan tuomaa pinnallisuutta ja korkeampien merkityksien murentamista. On siis oltava syvällinen, jotta pystyy olemisessa vapauteen ja sitä seuraavaan olemisen toiminnan ymmärtämiseen ja sen tieteelliseen käsittelyyn ontotieteen menetelmin. Ontotiede perustuu etenkin siihen, että se tutkii asenteen syvyyttä ja oikeiden asioiden arvostamista, koska on mielestäni täysin selvää, että jotkut ovat tärkeämpiä asioita kuin jotkut toiset asiat esimerkiksi syvällisyyden mielessä, ja mielestäni myös jotkut arvot ovat objektiivisempia kuin jotkut toiset arvot. Jotkut ”arvot” ovat todellisuudessa vain jonkinlaisten pintapuolisten arvostusasenteiden matkimista, joka voi perustua esimerkiksi henkilönpalvonnan kehittymättömiin muotoihin. Sen takia syvällisyys perustuu etenkin siihen, että arvostavat asenteet syntyvät omasta pohdinnasta, eivätkä esimerkiksi toisten ihmisten kehumisesta. Oman pohdinnan on siis oltava vapaudesta alkavaa, koska pakotettuna se johtaa hyvin usein muiden ilmastoon tuomien asenteiden ja esimerkiksi fraasien matkimiseen. Voidaan sanoa esimerkiksi tämän oman käsitykseni olemisen toiminnasta ja olemisen tieteellisestä tutkimisesta perustuvan siihen, että olen halunnut mahdollisimman vapaasti tutkia olemista ja sen eri osa-alueita. Siinä mielessä tämä minunkin ohjelmani on vain ajatuskoe, jonkinlainen proggis, jota voidaan muodossaan ymmärtää, mutta en välttämättä ole minkään Marxin tavalla hakemassa tällekään kuitenkaan kaikkien muiden ihmisten hyväksyntää, koska kaikki filosofiset järjestelmät ovat lopulta vain yksittäisen ihmisen vapaasta ajattelusta syntynyttä materiaalia, jota ei voida yleistää kaikkien muiden ihmisten kohdalle. Kuitenkin esimerkiksi vapauden kannalta voidaan määritellä sitä, millaiset järjestelmät palvelevat yksilön ja vapauden mukaisinta filosofiaa ja ajattelua. Ontokratia siis pyrkii viemään vallan ja oikeutuksen kaikilta tällaisilta järjestelmiltä ja pakottaa ihmiset samanmukaisuuteen ja omasta ajattelusta luopumiseen. Ontoeleuteria eli olemisen vapaus taas mahdollistaa sen, että ihminen pystyy vapaasti havaitsemaan ne periaatteet, joiden varaan oleminen kannattaa autenttisimmalla tavalla antaa ja vapauttaa. Ontoeleuteria on siis etenkin erilaisten vaihtoehtojen havaitsemista ja sitä, että sen myötä ihmiset voivat arvioida olemisen toimintaa kuvaavaa järjestelmää muunkin kuin suosion ja pintapuolisen mielihyvän kannalta. Aivan kuten John Forbes Nash on kuvannut peliteoriaansa, on ihminen tällaisen harkinnan edessä täysin yksin, mutta toisaalta kuten Peter Singer on kuvannut Nashin peliteoriaa, voidaan siinäkin mielessä luopua suurimman oman hyödyn tavoittelusta, ja sopia että molemmat kilpailun osapuolet voivat ottaa vähän lunkimmin ja rennommin. Eli itsekkyyteen ja olemisen käsittämiseen vallan kautta johtaa aina pintapuolisin ja itsekkäin oman edun ajaminen, koska oman filosofisen maailmankatsomuksen löytäminen ja omaksuminen ei koskaan tapahdu omaa pintapuolisinta hyötyään etsimällä. Olemisen vapaudessa on siis aina jonkinlainen välinpitämättömyys suhteessa omaan pintapuolisimpaan hyötyyn ja sen jatkuvaan ajamiseen ja paremman tavoitteluun muiden ihmisten keskellä. Ontotiede siis tutkii sitä, millaiset asiat liittyvät olemiseen silloin kun se tapahtuu puhtaimmillaan. Voidaan tehdä esimerkiksi havaintoja siitä, milloin historia tulee huomioida jollain tavalla nykypäivän päätöksiä tehdessä, tai vaikkapa miten voidaan yleistää näiden olemisesta nousevien järjestelmien pitävyyttä, kun tekemisissä on toistensa kanssa useammista ihmisistä koostuva ryhmä. Ontotieteessä siis tutkitaan etenkin tällaisten järjestelmien koherenssia ja konsistenssia. Miten yksittäinen järjestelmä perustaa ja perustelee itsensä on siis tällaisen tieteellisen harkinnan kohteena. Siinä mielessä tällainen järjestelmä toimii etenkin deduktion kautta, koska induktiivinen järjestelmä ei koskaan pysty perustelemaan itseään tällaistenkaan järjestelmien ja esimerkkien kautta. Tässä voidaan käyttää kategorioita kuten laji tai suku. Siinä mielessä ontotiede kuitenkin perustuu myös joihinkin tavallisen luonnontieteen menetelmiin, jossa kuitenkin oleminen varataan enemmän deduktiivisen filosofisen päättelyn alaiseksi, koska liiallinen koviin tieteisiin keskittyminen voisi olla viemässä olemisen pohdintaa hyvin kauas myös kaikenlaisesta filosofiasta. Oleminen on siis käsitettävä etenkin sen mukaan, millä tavalla ihmiset elävät ja sen takia sillä on oma yhteytensä myös kulttuurintutkimukseen tai kuten olen jossain aiemmin kuvannut – yksilöntutkimukseen. Ontotieteessä vaaditaan nimenomaisesti yksilöntutkimusta, johon oman osansa voivat tietysti tuoda esimerkiksi historia, kulttuurintutkimus ja vaikkapa mediantutkimus. Yksilöä on ruvettava tutkimaan omassa kategoriassaan, joka voidaan sisällyttää myös ontotieteeseen. On otettava perusteellinen selvyys siitä, mikä tekee ihmisen ihmiskäsityksestä vaikuttavan, ja miten jotkut tietyt perustellut näkemykset yksilöllisyydestä ja yksilön olemisesta saavat aikaan vaikutusvaltaa myös syvällisesti ajattelevien ja ajatuksensa syvällisesti perustelevien ihmisten keskuudessa. Ontotiede on siis myös yksilöntutkimusta, ja siinä on tarkoitus saada käsitys siitä, miten kehittynein ihminen toimii, kun hän voi itse valita omien motiiviensa ja tarkoitusperiensä suunnat. Olemisen vallan mukainen toiminta on nimenomaan sitä kun vallattomat ihmiset antavat oman käsityksensä vallan muodosta saneltuina toisille ihmisille, jotka eivät esimerkiksi tyhmyytensä tai luottavaisuutensa takia pysty kyseenalaistamaan vaikkapa sitä, jos joku niin sanotusti itseään hyvännäköisenä pitävä ihminen pyrkisi sanelemaan heille sitä, miten jopa perustavimmat asiat tällaisen mielestä kuuluisivat olla. Tässä mielessä on ajateltava myös sitä, miten vaarallista totuudelle ja etenkin olemisen totuudelle on se, jos ihmiset tottuvat esimerkiksi jonkinlaiseen politiikkaan tai poliitikkoon sen takia, koska hän vaikuttaa olevan jonkinlaisessa näkyvässä asemassa. On voitava sanoa myös näkyvälle taholle, että en arvosta sinua oman pintapuolesi takia tai siitä huolimatta. Ontotieteelle olennaista on myös aika, vaikken kuitenkaan tarkoita tässä mielessä mitään Heideggerin Sein und Zeitia tai kuolemaa kohti olemista jne. Kuitenkin ihmisen on tunnustettava se, millaisessa historiallisessa lokerossa hän elämässään on, ja on sanottava tästä, että ne, jotka pystyvät havaitsemaan omat historialliset liitekohtansa ovat sellaisia, jotka pystyvät ymmärtämään ontotiedettä eli olemisen tiedettä. Olemisen valta siis pyrkii viemään ihmisiltä ja yhteisöiltä olemisen vapautta, minkä voi esimerkiksi katsoa tapahtuneen vaikkapa koulussa yläasteella, kun urheilijanuorukaiset saivat kuljeskella pitkin koulua rinta pystyssä ja arvostella kaikkia muita, joilla oli jotain parempaa tekemistä jo silloin. Myös toisenlaisten kiusaaminen hyväksyttiin tällaisilta jolpeilta. Ontotiede on siis etenkin syvällisyyden ymmärtämistä ja kaikessa kysytään syytä ja tarkoitusta enemmän kuin vain kerran. Ontotieteessä tutkitaan siis sitä mikä olemisessa on eniten merkityksellistä ihmisen ja yksilön kannalta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti