Työn
tausta liittyy jossain määrin etenkin sukulaisuussuhteeseen Uno von
Schrowen kanssa. Schrowe siis oli isoisäni isoisän äiti.
Mielestäni joitain piirteitä Schroweilta on tullut meillekin. Olen
keskustellut aiheesta myös Hellevi von Schrowen kanssa, jonka
isoisän veli Uno von Schrowe oli. Hellevi von Schrowe on kuvannut
tätä alussa olevaa työtä todella tärkeäksi myös hänen oman
sukunsa kirjalliseksi dokumentiksi.
Kuitenkin
hankkeella on myös selkeä paikalinen ja Itä-Hämettä koskeva
merkityksensä mutta myös yleinen kansamme kirjallisuushistoriaa
koskettava merkitys. Tilasin Schrowen yli sata vuotta sitten
postuumisti julkaistun runoteoksen itselleni jo noin viisitoista
vuotta sitten. Schrowe on ollut merkitttävä runoilija omana
aikanaan. Hänet on myös jollain tavalla unohdettu, eikä hänestä
kertovaa materiaalia ole helposti saatavilla. Tätä varten tulee
harrastaa perusteellista lähteiden etsimistä sekä tietysti
lähdekritiikkiä. Ritarihuoneen Schrowe-suvun kansioissa saattaa
aika varmasti olla jonkinlaisia lähteitä aiheeseen liittyen. Myös
tiettyjen hänelle läheisten ihmisten kirjeitä, mm.
Kansallisarkistossa voidaan hyödyntää tältä osin. Olen
ottanut selvää lähteistä ympäri Suomea ja ulkomailta. Tämä
saavutettu tieto mahdollistaa sen, että Schrowesta voidaan saada
aikaiseksi elämänkerta. Schrowea on kutsuttu Itä-Hämeen
ensimmäiseksi nimeltä tunnetuksi taiderunoilijaksi ja sen takia
olen valinnut maakuntarahastoista Päijät-Hämeen rahaston. Olen
saanut suosittelijoiksi historian emeritusprofessori Ohto Mannisen,
mainitun Hellevi von Schrowen ja Itä-Hämeen museonhoitaja Vesa
Järvisen. Näistä Järvinen on pitänyt Koskipään kartanossa
olevassa Itä-Hämeen museossa näyttelyn Uno von Schrowen vaiheista.
Siinä mielessä kaikki kolme ovat tietoisia siitä, että kyseessä
on merkittävä, hieman unhoon jäänyt kulttuurihenkilö
1800-luvulta. Olen myös keskustellut aiheesta myös esimerkiksi
emeritusprofessori Yrjö Varpion kanssa. Manninen kertoo
lausunnossaan lukeneen kirjoittamaani Reinhold von Beckerin
elämänkertaa ja kokee sen takia minun olevan kompetentti
kirjoittamaan myös Uno von Schrowen vaiheista. Olen aina halunnut
kirjoittaa hänestä elämänkerran, ja tällä hetkellä hänen
vaiheensa kirjoittamisen kohteena on koittanut. Schrowen elämänkerta
on myös kunnianosoitus sammuvalle von Schrowen-suvulle ja sen
historialle, ja Uno von Schrowe on varmasti oman sukunsa eniten
yleistä merkittävyyttä kantava yksilö. Tämä siitä huolimatta
vaikka hän meni kuolemaan varsin varhaisemmin kuin ihmisen taival
tavallisesti jopa tuona akana on nähty ja tulkittu. Hain
hankkeelle apurahaa jo pari vuotta sitten, mutten sitä saanut, ja
sen jälkeen hanke on ollut väliajoin telakalla ja väliajoin työn
alla. Nyt aion kuitenkin saada elämänkerran valmiiksi tämän
vuoden aikana. Schrowen elämä liittyy moniin aikansa
kulttuurihenkilöihin, runoilijoihin ja kirjailijoihin. Tållaisia
ovat esimerkiksi Paavo Cajander, Oskar Uotila, Arvi Jännes, Isa Asp,
Julius Krohn ja Kaarlo Kramsu. Tutkimuksessa on myös tarkoitus
vertailla Schrowen tuotantoa mainittujen aikalaisrunoiljoiden
suomenkieliseen tuotantoon. On siis tarkoitus miettiä sitä,
millä tavalla kulttuurielämä oli tuohon aikaan muotoutunut ja
millainen rooli Uno von Schrowella siihen oli. Minuun Uno von
Schrowe liittyy siten, että isoisäni isoisän äiti oli Johanna
Fredrika von Schrowe, jonka veljenpojan poika Uno oli. Olen siis
ollut tietoinen Uno von Schrowesta jo viimeistään teini-ikäisestä
alkaen. On valitettavaa miten vähän tästä mestarillisesta
runoilijasta on tähän mennessä tiedetty. Siinä mielessä olisi
tärkeää saada elämänkerta valmiiksi ja sitten laittaa se
kustantajille. Schrowen elämäkerralle on tarve siinäkin
mielessä, että saadaan hahmotettua sitä, millaisessa
kulttuuripiirissä hän luovuuttaan toteutti ja miten hänen elämänsä
on osunut yhteen muiden esim. aiemmin mainittujen runoilijoiden ja
kirjailijoiden luovan työn kanssa. Schrowella on siis merkittävä
rooli suomenkielisen lyriikan ja etenkin Päijät-Hämeen mutta myös
koko Suomen laajuisen lyriikan edustajana, ja hänestä ei olla
aiemmin tehty yhtä mittavaa tutkimusta.
Itä-Hämeen
alue saisi tästä työstä boostia oman kulttuuri- ja
kirjallisuushistoriansa tutkimiselle ja pönkittämiselle. Tässähän
kronikoidaan Uno von Schrowen vaiheiden lisäksi myös Itä-Hämeessä
olevia virikkeitä kirjallisuudelle ja runoudelle. Schrowe on
paikallisestikin niin merkittävä kirjallisuushistoriamme hahmo,
että hänestä on hyvä aika saada tehtyä elämänkerta. En tunne
yhtään elävää tutkijaa, joka olisi koskaan keskittynyt Schrowen
merkityksen ja elämänvaiheiden kuvaukseen. Siinä mielessä hänet
on merkityksestään huolimatta unohdettu varsin täysin.
On mielestäni väärin ajatella niin, että jos joku
hahmo on unohtunut menneeseen, eikä hänestä ole julkaistu juuri
mitään, että tällaisesta hahmosta kirjoitettu tutkimus olisi
tarpeeton tai että se ei kiinnostaisi ketään. Samalla tavalla kuin
Reinhold von Beckerin elämäkerta, on Uno von Schrowen
elämänkertakin merkittävä pioneerinen hanke saada ajassaan
tunnettua ihmistä näkyville nykypäivässä.
Uno
von Schrowen vaiheet ovat tärkeitä kuvattaviksi, koska hän kuvasi
merkittävällä tavalla runoissaan myös aikaansa ja oloja täällä
sekä muualla. Hän oli innostunut Unkarin pyrkimyksistä erottautua
emämaastaan Itävallasta, ja on lisäksi miainittava yksi tietty
runo, nimittäin Pieni mierolainen, joka kuvaa olosuhteita
nälkävuosien aikaan Suomen maaperällä. Lisäksi hän sai
virikkeitä lähiympäristöstään Hartolan Putkijärveltä ja
myöhemmin perheen muutettua Joutsan Puttolasta, joka sijaitsee
Joutsansalmen rannalla. Kotiseudulla ja lähiympäristöllä oli siis
merkittävä rooli hänen lyriikassaan ja etenkin sen
luontokuvauksissa.
Tutkimuksen
tavoitteena on esitellä Uno von Schrowen elämän vaiheita, ja
niiden kautta liittää hänet oman aikansa suomalaiseen
kulttuurielämään. Myös voi olla tarpeellista ajatella hänen
taustaansa, koska tuohon aikaan ei Suomessa ollut tyypillistä, että
aatelissuvusta tuleva mies alkaisi hieman epämääräiselle ja
paheksuttavalle runoilijan ja kirjailijan uralle. Tässä mielessä
merkittävä tekijä Uno von Schrowen kirjailijanuralle antautumiseen
oli hänen äitinsä Charlotta os. Sjöholm, joka ei ollut aatelinen
ennen kuin avioitui Johan Henrik von Schrowen kanssa.
Tutkimuksen tavoite on siis se, että hahmotettaisiin Schrowen elämän
tärkeimmät kohdat ja tuodaan esiin hänen merkitystään
tuonaikaiseen varsin lapsenkengissä olleesseen suomenkieliseen
lyriikkaan. On olennaista määrittää ne kontekstit, joiden
yhteydessä ja joihin liitteessä Schrowe toimi aikanaan. Myös on
tarkoitus miettiä sitä, miten Schrowen vaikutus on näkynyt hänen
jälkeensä tulleisiin suomenkielisiin runoilijoihin. Pääasiallinen
tarkoite on siis myös se, että hahmotettaisiin tuon ajan
kulttuurielämää ja minkälaiset ominaisuudet vallitsivat siihen
aikaan tärkeinä. Olisi myös mielenkiintoista pohtia nuorena
kuolleen Schrowen imagea tuon ajan runoilijana ja yleisesti
jonkinlaisena bard-tyyppinä. Paljon romantiikkaa liittyy myös
Schrowen perintöön etenkin kiivaan ja lyhyen elämänsä takia,
jota voidaan pitää aikalaisen tyypillisenä runoilijan elämänä.
Tutkimuksen
merkitys on etenkin se, että tässä saadaan tuotua esille
periaatteessa täysin unohdetun Uno von Schrowen vaiheita, hänen
merkitystään ja hänen elämänsä pääasiallisia kohtia.
Tarkoitus on purkaa kaikki saatavilla oleva lähdemateriaali tähän
kirjaan, koska minkäänlaista elämänkerrallista kokonaisuutta,
edes minkäänlaista puhetta tai esseetä, ei ole Schrowesta
aikaisemmin kirjoitettu.
Schrowen
vaiheiden esiin saaminen ja niiden vertailu muihin aikansa
runoilijoihin on tärkeää, koska sitä kautta voidaan saada esiin
erilaisia vaikutussuhteita samana aikana eläneiden runoilijoiden ja
kirjailijoiden välillä. Tutkimuksen merkitys on myös siinä, että
hahmotetaan myös ns. sivuhenkilöiden vaiheita tuona aikana, ja
millaiset suhteet Schrowella oli omiin aikalaisiinsa. Mieslinjaisia
Schroweja on nykyään elossa neljä tai viisi, ja on ollut
mielenkiintoista kuulla myös heidän mielipiteitään asiasta.
Merkitystä tällä työllä on siis etenkin sen takia, että saadaan
liitettyä Uno von Schrowe ja hänen työnsä muiden paremmin
tunnettujen aikalaistensa yhteiseen kontekstiin ja kuvaan. Olisi
lisäksi pohdittava sitä, miten lahjakkaita Unon ja hänen
aikalaistensa runot ovat huomioiden suomen kielen suhteellisen
kehittymättömyyden tuossa ajassa kirjakielenä. Minkälaisia runot
ovat genreltään ja minkälaisia kielikuvia ja ilmauksia niissä on
käytetty ja hyödynnetty.
Suoritan
työn kotonani, mahdollisesti on käytävä Kansallisarkistossa ja
Helsingin Yliopistolla. On käytävä Itä-Hämeen museossa Koskipään
kartanossa Hartolassa.. Lisäksi on ehdottomasti käytävä entisessä
Görbersdorffissa, joka on nykyään Sokolowsko Puolan rajojen
sisällä. Siellä sijaitsee Uno von Schrowen hauta, ja on
mahdollista että paikkakunnan arkistoista voisi löytyä jotain
kiinnostavaa Unoon ja hänen oleskeluunsa paikkakunnan kylpylässä
liittyen. On hankittava lisää lähdemateriaalia kaikkialta, ja
matkustaa tarvitsee etenkin Suomessa. Myös on mahdollisesti käydä
Saksassa, missä on pieni kylä, josta Uno von Schrowen suku on
saanut nimensä yli viisisataa vuotta sitten. Lisäksi on vierailtava
ainakin Hartolassa, Joutsassa ja Heinolassa. Mahdollisesti myös
Jyväskylässä ja Porvosssa, missä hän opetti Borgå
Gymnasietissa.
Tutkimuksen
tämänhetkisestä vaiheesta voin kertoa sen, että olen kirjoittanut
työtä jo jonkin verran, ja olen kirjoittanut alkuun tietoja hänen
alkuperästään, kasvuympäristöstään, sukulaisistaan ja
esivanhemmistaan. Alkuun tutkimuksessa käydään läpi biografisia
vaiheita ja muu, lyriikka ja sen vertailu aikalaisten tuotantoon,
tulee myöhemmin kirjan valmistamisessa.
On
siis tärkeää vertailla Schrowen tuotantoa aikalaisten tuotantoon
ja tämän takia olen ostanut kirjallisuutta mm. Uotilalta,
Cajanderilta, Jännekseltä, Aspilta ja Kramsulta. Olen siis
hankkinut jo suurimman osan saatavilla olevasta lähdemateriaalista,
joiden pohjalta voin valmistaa tämän elämäkerran. Muuten tavoite
saaada työ valmiiksi on tämän vuoden puolella. Minulla on
kokemusta elämäkertojen kirjoittamista sen kautta,, että minulla
on käytännössä valmis Reinhold von Beckerin elämäkerta
käsissäni sekämyös elämänkerta, joka käsittelee Reinholdin
poikaa taiteilija ja akateemikko Adolf von Beckeriä.
Toteutuksen kuvauksesta voi mainita sen, että ensin on
perehdyttävä lähdemateriaaliin huomioiden tietyt toistuvuudet ja
pysyvydet lähdemateriaalissa. Eli on löydettävä jonkinlaisia
yleisiä invariantteja, jotka voisivat kertoa siitä mitkä asiat
näissä asioissa ovat todella merkityksellisiä. On siis luotava
mahdollisimman tarkka kuvaus Uno von Schrowen elämänvaiheista,
jossa mitään ei saa jättää kirjoittamatta. On siis muotoiltava
kirjallisesti se polku, jota kautta Schrowe kulki Hartolan
Putkijärven hovista kuolemaansa Sleesian Görbersdorffissa. On
kirjattava kaikki mahdollinen tieto ylös ja täydennettävä sillä
kuvaa, jonka hänen elämänkertansa on saava. On myös perehdyttävä
kaikkeen hänen kirjoittamaansa materiaalin, mm. Dillingin
Jutelmia-kirjaan, jonka hän käänsi, Syntymäpäiväkirjaan,
Kaikuja Hämeestä-albumeihin kirjoittamiinsa runoihin sekä lehdissä
ja postuumisti julkaistussa Runoja-kirjassa olleisiin runoihin,
joista osa on käännettyjä ja osa omin pikku kätösin
kirjoitettuja. Myös on tarpeen ottaa huomioon esimerkiksi hänen
innostuksensa fennougristiikkaan, kun hän oli tekemisissä varhaisen
heimotyön kautta mm. virolaisten aktiivien kanssa. Hän lisäksi
käänsi mm. unkarilaista runoutta, kuten Petöfiä. Lisäksi on
tiedossa, että hän osasi myös esimerkiksi kroatiaa ja tsekin
kieltä. On oletettava, että hän sai tietämyksensä
epätavallisemmista ja epäyleisistä kielistä täysin
itseopiskelulla, vaikka nyt luentoja yliopistolla toisinaan
kuuntelikin. Kansallisarkistosta olisi myös mahdollsita saada
selville, millaisia hänen arvosanansa olivat kokeissa Jyväskylän
Lyseossa, vaikka tiedetäänkin se, että hän valmistui
ylioppilaaksi laudaturin yleisarvosanalla hypättyään ensin yhden
luokka-asteen yli varmaan lahjakkuutensa ja opinhalunsa takia. Olihan
hän toisaalta syntynyt tammikuussa. On otettava selvää, millä
tavoin hän menestyi kielissä, olihan hänen kotikielensä kuitenkin
ruotsi. Missä hän on suomen kielen oppinut ja minkä takia.
Reinhold von Beckeristä on sanottu, että hän oppi suomen kielen
leikittyään talonpoikien lasten kanssa, ja voi olla niin, että jo
Uno von Schrowen isä Johan Henrik von Schrowe oli vähintäänkin
kaksikielinen ja hallitsi suomenkin hyvin. Johan Henrik von Schrowe
oli ammatiltaan nimismies, joten on selvää, että hänen on
täytynyt hallita suomen kieli toimiessaan virassaan Hartolan
syrjäseudulla.
On
mielenkiintoista ajatella, että hän kirjoitti tuotantonsa suomeksi,
aikana jolloin suomenkielen yleinen käyttö ei ollut aatelin
piirissä tavallisesti yleistä. Hän on lisäksi edustanut sukuaan
säätyvaltiopäivillä, minkä takia on käytävä ritarihuoneella
lukemassa kyseisten valtiopäivien lokia. On myös mainittava, että
hänen nuorempi veljensä, Hellevi von Schrowen isoisä, Johan
Gerhard (Jussi) von Schrowe oli kahden muun ensimmäisen miehen
joukossa puhumassa suomen kieltä ritaristossa säätyvaltiopäivillä.
Kaksi muuta miestä olivat Pehr Evind Svinhufvud ja Yrjö Sakari
Yrjö-Koskinen. On ilmeistä, että Schrowe on ollut tekemisissä mm.
runoilija ja kirjailija Lydia Koidulan kanssa oleskellessaan
Tallinnassa. Myös ensimmäiset laulujuhlat kuuluvat Schrowen
osittaisansioon. On todennäköistä, että Schrowe on ollut
tekemisissä myös muiden itämerensuomalaisten vähemmistöheimojen,
kuten Kuurinmaan Liivinrannassa eläneiden liiviläisten kanssa.
Hän
siis omasta baltiansaksalaisesta alkuperästään huolimatta oli
Eestissä hoitamassa ja edistämässä vironkielisten asemaa, vaikka
hänen olisi voinut nimestään, aatelisuudestaan ja alkuperästään
johtuen ollut tuolloin hallitsevassa asemassa olleiden
baltiansaksalaisten puolella Baltiassa. Varmasti jonkinlainen
kansallisuusaate on ollut Schrowella hallitseva ja siihen nähden
voidaan katsoa yksinkertaisesti tuon edellyttävän myös suomen
kielen, Suomen valtakielen hallitsemista. Voi olla että aikalaisensa
Snellman on voinut vaikuttaa Schrrowen kielen valintaan ja
kansallisiin aattteisiin. Eihän baltiansaksalaiset olleet mikään
valtaryhmittymä, vaan he olivat omasta mielestään herrakansaa, ja
siksi parempia. Schrowella oli siis syvällinen tietämys
itämerensuomalaisten kansojen ja kielten vaiheista, vaikka hän
kuitenkin julkaisi myös käännöksiä ruotsista ja norjasta. Tässä
mielessä olisi järkevää käydä tutkimassa lähdemateriaalia myös
Tallinnassa ja Tartossa. Tämä sen takia, koska kun Schrowe-suku
tuli aateloiduksi vuonna 1650 Tukholmassa, niin on tulkittu, että
suku oli aateloitu jo jossain muualla, koska sen aateloitu kantaisä
Gerhard von Schrowe käytti prepositiota von jo ennen Ruotsissa
tapahtunutta itsensä ja sukunsa aateloimista. On todennäköistä,
että suku on aateloitu ennen Ruotsin aateloimista joko Saksassa tai
saksalaisessa Baltiassa.
Olisi
myös mielenkiintoista pohtia tuohon aikaan niin yleistä
keuhkotautiakin, joka lopulta vei Uno von Schrowenkin hengen. Lisäksi
olisi otettava selvää entisessä Görbersdorffissa sijainneesta
kylpylästä, ja miten siellä keuhkotuberkuloosin saaneita
yritettiin hoitaa parempaan kuntoon. Siinäkin mielessä
paikkakunnalla on käytävä. Lisäksi on otettava selvää Uno von
Schrowen tekemistä matkoista Euroopassa: onhan hänen kuvattu olleen
levoton ihminen runoilijalle ominaisella tavalla. Siinä mielessä
Schrowen vaiheet muistuttavat tyypillistä runoilijan elämää,
vaikka ei ole tiedossa, onko hapan hänelle maistunut ja jos niin,
kuinka usein ja kuinka paljon.
On
lisäksi hankittava kaikki mahdolliset valokuvat ja tiedossa olevat
muotokuvat Schrowesta omaan haltuun. Tällä hetkellä hänestä on
tiedossa kolme tai neljä ylävartalonkuvaa
Schrowen
alkuperää on myös tutkittava perusteellisesti, että saataisiin
selville mistä hänen runoilijan ja taiteilijan geeninsä ovat
peräisin. Niin isän eikä äidin puolella ei hänellä ole
varsinaisesti ollut vereen liittyviä esimerkkejä, ehkä äiti
lukuunottamatta, koska tämä harrasti kuulemma luovia aloja, kuten
näyttelemistä ja laulamista. Julius Krohn otti Unon siipiensä
alle, ja olisi tältäkin osin tarpeellista selviittä, kuinka
läheinen näiden kahden yhteys oli. On kerrottu, että Scherowe
asuikin tietyssä vaiheessa alivuokralaisena Julius Krohnin kanssa.
Viljo Tarkiainen kirjoitti esipuheen postuumisti julkaistuun
Runoja–teokseen ja Tarkiaisen papereista voitaisiin varmasti löytää
jonkinlaista julkaisemattonta materiaalia Unoon liittyen.
On
myös käytävä perusteellisesti läpi Unon esipolvet ja katsottava
millaisia miehiä ja naisia sieltä löytyy. Tätä olen jo jonkin
verran ennättänyt harrastaa. Myöhemmin tulleista luovista
ihmisistä Schrowe-suvusta voidaan mainita Viivi von Schrowe-Kallio,
joka oli taidemaalari, eikä hänen sukulaisuussuhteensa Uno von
Schroween ollut edes kovin kaukainen. Pääosa suvusta on ollut
sotilaita, ja Kari Uusikyläkin on kirjassaan Lahjakkaiden kasvatus
maininnut, ettei sotilaan ja runoilijan uta ole ihan niin erilainen
kuin luulisi. Runoilija voi syntyä upseeriperheeseen samalla kun
luovaa ilmaisua korostavasta suvusta tai perheestä voi tulla
ammattisotilas.
Schrowen
runot ovat merkitsevällä tavalla henkilökohtaisia ja hän hallitsi
runouden genreistä etenkin balladit, josita on mainittava
esimerkiksi runo Morsian, joka kertoo hänen vanhemman siskonsa
epäonnesta rakkaudessa. Lisäksi on mainittava hänen loistelias
tapa kuvata luontoa ja etenkin Päijät-Hämeen ja Itä-Hämeen
luontoa. Monissa runoissa sihde paikkaan on jopa obsessiivisen tarkka
ja omistautunut. Hän on lisäksi kirjoittanut joitain ns.
taistelulauluja kuten Oi terve, Magyar, joka liittyy siis Unkarin
kansannousuun ja itsenäisyyden tavoitteluun.
Kääntäjänä
Schrowea on kutsuttu yhdeksi parhaimmista, ja hän käänsi mm.
mainittua Petöfiä, Tegneriä; Goethea ja Schilleriä. On sanottu,
että hän oli enemmän parhaimmillaan käännöstöissä kuin omissa
runoissaan, jotka ovat nykypäivän näkökulmasta vanhentuneita
sanastoltaan.
Uno
von Schrowe on unodettu, mutta tämän häntä koskevan työn jälkeen
hän ei enää ole sitä. Samalla kun Schrowe-hanke on kunnianosoitus
sammuvalle von Schrowe-suvulle, on se myös kartoitus, jossa saadaan
lähemmäksi kuva Schrowen aikakaudesta, tovereista ja aikansa
kulttuurielämästä. Minulla ei ole tiedossa, puhuiko Schrowe
esimerkiksi Helsingissä suomenkieltä kuten Yrjö-Koskinen, vai
oliko hänen suomen kielen harrasteensa vain ammatillista, joka
voidaan liittää yhteen Reinhold von Beckerin suomenkielisen lehden
ja suomen kielen kieliopin kanssa. Voidaan katsoa että sellainenkin
merkitys Unosta löytyy, että hän oli mukana aloittamassa
suomalaisen aateliston osittaista suomenkielistymistä, ja nykyään
aatelisista ihmistä Suomessa noin 45 prosenttia on enssijaisesti
suomen kielisiä, kuten myös jäljellä olevat mieslinjaisen
Schrowe-suvun viimeiset jäsenet.
Liitteessä
Hartolaan ja Joutsaan tulee tietysti perehtyä paikallishistoriaan
ja alueiden maantietoon, mitä olen jo harrastanut lehtien minulta
ostamissa paikallishistoria-jutuissa.. On myös otettava selvää,
onko olemassa valokuvia Hartolan Putkijärvestä ja Joutsan
Puttolasta, ja tässä mielessä varmasti Museoviraston kuva-arkisto
olisi asiaan sopiva paikka, mistä lähteitä voisi hyvinkin löytyä.
Mutta yksi tärkeä asia on etenkin se, että on otettava selvää,
millaisia puheenvuoroja hän on käyttänyt edustaessaan sukuaan
Ritairhuoneelle ritariston säätyvaltiopäivillä. Ilmeisesti tästä
päätellen hän kuitenkin koki itsensä aateliseksi ja oli varmaan
ylpeäkin omasta alkuperästään. Schrowea voidaan kutsua
kameleontiksi, koska hänen alkuperänsä, minänsä ja
harrastuksensa poikkesivat toisistaan ja hän edusti itsessään
monta roolia samanaikaisesti.
Suunniteltu
sisällysluettelo (päivittyy)
1.
Esipuhe
2.
Johdanto
3.
Schrowe-suvun tausta ja yhteydet
3.1
Millaisia miehiä ja naisia
3.2
Miehet menevät sotaan
4.
Vanhemmat ja perhe
4.1
Isä
4.1.1
Suvun ensimmäinen siviilivirkamies
4.1.2
Otto Reinhold von Beckerin huoltaja (!)
4.2
Äiti
4.2.1
Tuliko taiteellisuus täältä vai tädeiltä
5.
Nuori aatelismies oppimassa porvariksi
5.1
Miksi olisi menetetty potentiaalia
6.
Paluu Jyväskylään oppimaan
6.1
Iloa tiedosta
7.
Riemuylioppilas
7.1
Potentiaalia löytyy
7.1.1
Kirjalliset harrasteet ylioppilaana
8.
Harhailua luovuuden ja teologian välillä
8.1
Murros
8.2
Luopuminen teologiasta
9.
Uusi vakaumus: töihin
10.
Runojen kirjoittelua leikillä ja vakavasti
10.1
Missä runoja on ollut
10.2 Ketkä ovat ottaneet
10.3
Laaja kielitaito ja sen hankkiminen
11.
Aateluuden ja saksalaisuuden paino
11.1
Säätyvaltiopäivillä
11.1.1
Pikakirjoittajana
11.1.2
Sukunsa edustajana
11.2
Vanha ja arvokas suku
11.3
Schrowe-suvun alkuperä
12.
Valmistuminen yliopistosta
12.1
Mitä hyötyä opinnoista oli Unolle
13.
Nostalgiset tunnot kotiseudusta
13.1
Hartolan Putkijärvi
13.1.1
Putkijärven historiaa
13.2
Joutsan Puttola
13.2.1
Maisemat
14.
Rahan takia tehtävää työtä
14.1
Runoilijan osa
15.
Vertailukohdat ajan runotaiteessa
15.1
Cajander
15.1.1
Kirjailijana
15.1.2.
Kääntäjänä
15.2
Kramsu
15.2.1
Viinan kauhistus
15.2.2
Synkkyys
15.3
Uotila
15.3.1
Ehkä lahjakkain aikalaisista
15.3.2.
Yhteys Schroween
15.4.
Asp
15.4.1
Nuorena kuolleiden runoilijoiden osa
15.5.
Jännes
15.5.1.
Tieteellinen työ
15.5.2.
Runoilijana
15.5.3
Yhteys Schroween
15.6.
Erkko
16.
Yhteyksiä Krohniin ja muihin aikalaisiin
16.1
Heimotyö Eestissä
17.
Aatelismies jolle ruotsi ei ollut tärkeää
17.1
Schrowe-suku ensimmäisten suomalaistuneiden aatelissukujen piirissä
18.
Hengen vienyt hullutus
18.1.
Jaegerilaisuus
19.
Mies lepää saksalaisuuden seudulla
Sleesia
ja sen kulttuuriyhteydet
20.
Liitteet
21.
Lähdeluettelo
Kirjallisuusluettelo,
joka päivittyy koko ajan
Aateliskalenteri,
Finska ridderskapets och adelns kalenderm useita vuosia
Anrep,
G.: Svenska släktboken
Dilling,
Lars,; Jutelmia, suomenkielinen käännös 1885
Ellilä,
E.J.: Itähämäläisiä kirjailijoita, 1966
Heikinheimo,
I.: Suomen elämäkerrasto, s. 670, 1955
Hyytinen,
E.: Isa Asp, Elämä ja valitut runot, 1983
Juvelius,
E.: Sysmän pitäjän historia
Jännes,
A.: Muistoja ja toiveita, 1918
Kaikuja
Hämeestä: Hämäläisen osakunnan albumi, 1874-1883
Kallio,
O.A.: Uudempi suomalainen kirjallisuus I-II, 1928
Korhonen,
A.: Hakkapeliittain historia, 1928
Kramsu,
K.: Runoelmia
Kramsu,
K.:Valikoima runoja
Markkanen,
E. Toim.: Hartolan kirja, 1968
Musikka,
M.: Joutsan kirja, 1976
Niemi,
J.: Paavo Cajander, Suomentajan ja runoilijan muotokuva, 2007
Niinistö,
M.: Kaarlo Kramsu
Ramsay,
J.: Frälsesläkter i Finland intill stora ofreden, 1909
Schrowe,
M.: Sukukirja – von Schrowe, 1950
Schrowe,
U.: Runoja, 1913
Schrowe,
U.: Syntymäpäiväkirja – värssy kullekin vuoden päivälle, 1885
Stjernvall-Järvi,
B.: Kartanoelämää Itä-Hämeessä, 2009
Suomalainen
Parnasso: Varhaisrunous II, 1958
Suomi,
V.: Aleksis Kivestä Martti Merenmaahan, 1954
Suvijuhla:
Itä-Hämeen kansanopiston 20-vuotisjulkaisu juhannuksena 1928
Talvio,
M.: Itä-Hämeestä ollaan, 1928
Uotila,
P. Toim.: Oskar Uotilan kootut runoteokset, 1911
Wasastjerna
', O.: Ättartaflor öfver den på Finlands riddarhus introducerade
adeln
Wilmi,
J.: Heinolan pitäjän historia 1860-luvulle, 1988
Vuorinen,
A.: Itä-Hämeen kirja, 1959
Kirjoitetun
median lähteet:
Suomen
kuvalehti
Virallinen
lehti
Hälläpyörä
Uusi
Suometar
Turun
ylioppilaslehti
Kirjallinen
kuukausilehti
Kaikuja
Hämeestä Hämäläisen osakunnan albumi
Muut:
Ritarihuoneen
arkisto, Schrowe-suvun kansio
Valtiopäivien
protokolla ritarihuoneella
Ylioppilasmatrikkeli
1853-1899
Kansallisarkiston
kokoelmat
Helsingin
yliopiston kokoelmat
