Varhaisista vaiheistani

Asuin Jyväskylässä alkuvuodesta 2008 vuoteen 2014 lukuisine katkoineen ulkomailla, Helsingissä ja Tampereella asumisen myötä. Muutin tammikuun alussa 2008 asumaan Vehkakujalle Jyväskylään Kortepohjan lähelle, koska olin tehnyt syksyllä 2007 Kuopion yliopiston avoimessa yliopistossa filosofian perusopinnot, ja aineopintoja varten Jyväskylä oli läheisin mahdollinen paikka. Olin kesän alussa 2007 ollut käytännöllisen filosofian valintakokeissa Helsingissä. Hakijoita oli noin 400 ja sisään otettiin silloin 12 opiskelijaa. Jäin toiselle varasijalle, joka vitutti minua suuresti. Huomasin vielä, että valintakoepaperini olivat tulleet vajavaisesti arvostelluksi, mikä ei kuitenkaan jälkikäteen auttanut asiaa. Olin syksyllä 2007 masentunut, koska suurin osa saman vuoden ylioppilaista Kuopion Lyseossa olivat jo suunnanneet muualle, joko opiskelemaan tai suorittamaan asepalvelusta. Oma asepalvelukseni jäi kesken kesällä 2007, koska olin jo aiemmin murtanut jalastani yhden metatarsaalin, joka kuitenkin huomattiin vasta asepalveluksen alussa, kun marssiminen teki kipeää. Olen myöhemmin hävennyt myös asepalveluksen keskeyttämistä. Sain tiedon Helsingin yliopistosta rannalle jäämisestä asepalveluksen alussa, kun kävin kanttiinissa katsomassa hakutuloksia tietokoneelta, ja muistan sen miten vihaisia kapiaiset olivat, kun sen takia myöhästyin joukkueen kokoontumisesta pihalla. Minua suoranaisesti itketti, koska oli ollut minulle niin selvää, että käytännöllinen filosofia Helsingissä on seuraava opintovaiheeni. En edes keväällä 2007 hakenut muihin kohteisiin kuin käytännölliseen filosofiaan Helsingissä. Syksy 2007 oli vaikeaa aikaa, koska minun täytyi jäädä porukoille, ja vietin mm. useita öitä kävellen etelä- ja keski-Siilinjärvellä. Kävelin rohkeasti pitkiäkin metsäreittejä pitkin sysipimeällä. Kun muutin loppuvuodesta Jyväskylään, vietin suurimman osan ajastani kotonani, mistä käsin tein opintoja avoimeen yliopistoon pääasiassa kotiesseitä tekemällä. Menin keväällä 2008 filosofian valintakokeeseen myös Jyväskylään, ja lähdin sen jälkeen kolmannelle miltei kaksi kuukautta kestäneelle reilille Eurooppaan. En ollut kotona edes silloin, kun Jyväskylän yliopistosta ilmoitettiin filosofian pääaineeseen valitsemisesta. Äitini oli käymässä asunnollani kun valintakirje tuli, ja olin itse silloin Pariisissa, minne äitini soitti minulle asiasta. Syksyllä 2008 mielenterveyden heittelemisen takia suhtauduin opintoihin välinpitämättömästi ja menin useita kertoja kirjatentteihin lukematta ko. Oppikirjoja. Valintakirjeessä oli toivotettu tervetulleeksi ”Suomen Ateenaan”, joka on vanha, mahdollisesti Volmar Styrbjörn Schildtiltä (joka on kaukainen sukulaiseni) tullut ilmaus. Syksyllä 2008 aloitin ottaa selvää mahdollisuudesta lähteä seuraavana talvena vaihto-opintoihin Saksaan. Varmasti oman karismaattisuuteni takia asia kävi helposti, ja sain sekä laitokselta, tiedekunnasta ja laitoksen dekaanilta suosituskirjeet Saksaan. Pari ensimmäistä paikkaa, joihin kuului mm. Bonnin yliopisto, eivät napanneet, mutta sitten esiin tuli Heinrich Heinen yliopisto Düsseldorfissa, jonka yhteydessä kaikki natsasi. Oli hyvin epätyypillistä, että opiskelija lähti vaihtoon opintojensa ensimmäisenä vuonna, mutta minulle se sallittiin, ja saavuin helmikuussa 2008 Düsseldorfiin. Siellä en juurikaan käynyt luennoilla, mutta mukanani oli runsaasti kirjoja ja hankin niitä koko ajan lisää sekä yliopiston kirjakaupoista sekä kaupungilla olleista kirjakaupoista. Asuin ensin kahdessa opiskelija-asunnossa kampuksella, minkä jälkeen muutin yksityiseen emeritusprofessorin ja hänen vaimonsa omistamaan ullakkoasuntoon arvoalueelle Friedrichstadtiin. Minusta tuli jonkinlainen connoisseuri ja keikari viimeistään tämän myötä ja irvistelin tavallisesti köyhille saksalaisopiskelijoille. Viinan juomiseni alkoi tämän vaiheen myötä. On jäänyt mieleeni ensimmäisestä keväästä sekin asia, kun heräsin kankkusessa opiskelija-asunnossani ja yhtäkkiä päätin lähteä Pariisiin. Kokosin muutamia tavaroita laukkuun ja lähdin aamuyöllä kävelemään rautatieasemalle, missä otin junan ja olin muutaman tunnin sisällä Gare d'Estillä. Siellä otin taksin ja jäin pois vanhan Sorbonnen kohdalla. Pariisissa vietin toista viikkoa ja palasin takaisin parin matkalaukun kanssa, jotka olivat täynnä taide-esineitä, tauluja ja kirjoja. Vaikka matka ei suuntautunut Pariisia kauemmaksi, on tuo matka kuitenkin jäänyt mieleeni yhtenä parhaista, koska päätös sille lähtemisestä tuli niin extempore ja nopeasti. Düsseldorfissa varmasti opetusauktoriteettien mukaan laiminlöin opintojani, vaikka kuitenkin opiskelin itsenäisesti koko ajan uutterammin, vaikka en siis kuitenkaan suorittanut juuri luentokursseja tai kirjatenttejäkään. Keväällä ja kesällä 2009 Düsseldorf tuli minulle etenkin hyvin tutuksi, vaikka tietysti matkustelin koko ajan paljon myös esimerkiksi Saksassa. On sanottava, että hygieniasta huolehtiminen on tullut minulle tyypilliseksi vasta myöhemmin, ja muistan esimerkiksi sen, että kun olin tuona kesänä Berliinissä ottamassa selvää, olisinko voinut muuttaa sinne seuraavaksi, menin erääseen Kreuzbergissä sijaitsevaan toimistoon, missä eräs tyttö tuli ajamaan minua ulos sieltä, mutta kun kerroin asiani, otettiin se vakavasti, vaikka muistan miten tyttö sanoi miehelle, kun olin lähtemässä ulos, että ”ei tuo herra saa tuolta haisevana mistään asuntoa”. Tapasin Oliver de Saiven Berliinissä, ja hänen kauttaan olisin saanut kunnollisen Bungalowin läheltä Mitteä. Kuitenkin epäröin ja palasin sen jälkeen Düsseldorfiin, missä olin loppusyksyyn asti. Tein kesällä ja syksyllä kaksi yli kuukauden mittaista reiliä, minkä matkan aikana vietin aikaa esimerkiksi Roomassa hotellissa lähellä Forum Romanumia, lekottelin siihen avautuvalla parvekkeella ja maistelin Camparia ja viiniä. Sitten kun rahat loppuivat, tuli suunnata Terminin asemalle ja palata Saksaan, mistä kokosin tavarani ja lähdin takaisin Suomeen. Kaikkien tavaroiden rahtiin kuljettamista varten minun tuli tilata neljä taksiautoa, joista kaikki olivat s-luokan mersuja, jotka ajoivat letkana rahtiin, koska vain ensimmäisenä tulleen auton kuski tiesi paikan. Tuon lisäksi en ole koskaan ajanut enemmän kuin kahden auton (ja tuossa mersun!) letkassa. Suomessa muutin Tampereelle keskustaan, missä vietin aikaa käyden illallisilla ja kapakoissa ja tietysti samanaikaisesti myös lukien. Minulla ei ollut aiettakaan palata vielä Jyväskylään. Alkutalvesta 2009 kävin Jyväskylässä hankkimassa myöntökirjeen Pariisiin Sorbonneen, minne lähdin marraskuussa 2009. Hankin jo aiemmin Pariisista asunnon, joka sijaitsi ydinkeskustassa hientostoalueella Ile Saint-Louis'n saarella. Asunnon omisti ranskalainen pankkiiri, joka oli muuttanut työn perässä jenkkeihin. Vuokra oli todella korkea, mutta vanhempani vain suostuivat sen maksamaan sen ohessa, että sain päivittäin runsaasti rahaa menoihin, minkä lisäksi Pariisissa ollessa minulle tuli yllättäen suurehko määrä rahaa yllättävältä taholta, mikä mahdollisti joksikin ajaksi jonkinmoisen highlifen siellä. Kävin sekä Pariisssa että naapurimaissa juhlimassa ja olin myös useita kertoja back-stage-juhlissa tunnettavienkin ihmisten kansssa. Opintotuen maksaminen minulle oli lopetettu jo aikoja sitten opintojen laiminlyömisen takia. Pariisissa ostin ja luin kirjoja, kävin syömässä ja juomassa ja tein pitkiä flaneerauksia Pariisin keskustassa. Vaikka en ole koskaan saanut muodollisten ihmisten kunnioitusta, kutsuivat lähialueen kapakoiden, ravintoloiden ja baarien isännät ja emännät minua kohteliaasti Monsieur von Beckeriksi. Viinan käyttö yltyi Pariisissa ollessa ylettömyyksiin, ja päiväannos oli kaikkien ravintoloissa nautittujen viinojen lisäksi ainakin puolitoista pulloa viinaa päivässä. On sanottava, että nyt 36-vuotiaana en pystyisi enää pysyttäytymään tuollaisessa tahdissa. Mutta olin tuolloin nuori ja elämäni kunnossa, painoinkin varmaan noin 70 kiloa ja en lihonut, vaikka söin epäterveellisesti ja käytin hyvin suuren määrän sokeripitoista viinaa. Olin käymässä Suomessa maaliskuussa 2010 ja takaisin mennessä Pariisiin jouduin onnettomuuteen, jonka takia palasin Suomeen käymään, mutta tuo takaisintulomatka johti siihen, että minut laitettiin psykiatriseen hoitoon, mistä alkoi kaiken huonontuminen. Tähän asti kaikki oli hyvin, vaikka en moiti nykyhetkeäkään.