Filosofian ja maailmankatsomuksen omaperäisyydestä

Olen pannut merkille, että etenkin aiemmin monet ajatteluani analysoineet ihmiset pyrkivät tyypillisellä postmodernilla tavalla yhdistämään sen johonkin jo valmiina olleeseen ajattelun suuntaukseen. Tietysti näin tehtiin sen takia, koska se on yksinkertaisin tapa suhtautua toisten ihmisten ajatteluun. Kaikenlaista platonistista ideaoppia ja hegeliläistä idealismia on tullut ajan saatossa minuun yhdistetyksi. Kuitenkin olen viime aikoina etenkin omien käsitteiden kehittämisen avulla tehnyt omasta filosofisesta maailmankatsomuksestani omaperäisen. Yhdessä asiassa on huomioitava myös se, että minun sukuni entinen ruotsinkielisyys ei tarkoita sitä, että katsoisin hyväksi tietynkaltaisten rantaruotsalaisten olemassa olon maassamme. Olen etenkin savolaista sisämaan aatelissukua, joita löytyy monia Suomen aateliston keskuudesta. Olen aina ajatellut, etteivät rantaruotsalaiset ole varsinaisesti todellakaan minkäänlaista yläluokkaa oman ruotsin kieleen keskittyvän huomionsa takia. Sisämaan aatelinen on etenkin kaksikielinen, eikä omaan ruotsinkieleensä uppoutuva rantaruotsalainen, jotka voivat monessa tapauksessa olla samanlaisia umpimielisiä maalaisjuntteja kuin esimerkiksi jotkut suomenkieliset Rautavaaralla tai Kiteellä. No niin, olen siis mielestäni saanut kehitettyä omaa ajatteluani siihen suuntaan, että se vaikuttaa varmasti omaperäiseltä monen muunkin ihmisen kannalta katsottuna. Lahjojani käsitteellisessä ajattelussa on kehuttu jo lukiosta alkaen. Ajattelen siis niin, ettei omaperäinen filosofinen maailmankatsomus voi perustua toisten luomaan ajatteluun ja käsitteisiin. On varmasti niin, että filosofia voi olla omaperäistä vain silloin, kun se laskee totuuden perustalle omat käsitteet, joilla todellisuutta kuvataan. Se onko tällainen filosofinen maailmankatsomus omaperäinen perustuu siis siihen miten tarkasti se pystyy kuvaamaan ilmiöitä tavalla, joka herättää ihmisissä konsistenssiin perustuvaa huomiota. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tehokas käsite on etenkin sellainen, joka luo tietynkaltaisen totuudellisen ilmiön ihmisten eteen uudenlaisella tavalla. On tietysti selvää, että osa uusistakin käsitteistä perustuu aiemmin eri tavalla kuvattujen ilmiöiden ilmentämiseen. Kuitenkin on niin, että sellainen filosofia, joka ei suoranaisesti perustu muilta lainattuihin käsitteisiin on omaperäistä filosofiaa. On esimerkiksi sanottava, että olen Suomessa profiloitunut poliittisesti oikeistoon ja etenkin Kokoomuspuolueeseen on johtunut etenkin siitä, että olen aina arvostanut kaikkien ilmiöiden ja käsitteiden pohjana vapautta ja etenkin yksilönvapautta. Siinä mielessä olen monikulttuurinen ihminen, koska etenkin Beckereiden kautta minun juureni johtavat useisiin muihin eurooppalaisiin kulttuureihin päällimmäisen suomalaisen kulttuurin ohella. Sen takia arvostan kansainvälisyyttä ja kielitaitoa, koska kehittymätön kulttuuri on sellainen, joka vajoaa omaan kansalliseen ja kielelliseen poteroonsa. Lukioaikaan, kun tulin kirjoittaneeksi sellaisia juttuja, jotka eräässä vaiheessa koskettivat etenkin Snellmania, jotkut lapselliset nuoret alkoivat kutsua minua Snellmaniksi, joka hänkin kuitenkin korosti suomalaisuuden yhteydessä sellaista suomalaisuutta, jota eivät esimerkiksi rasistiset perussuomalaiset omassa hatarassa maailmankatsomuksessaan edusta. Olen aina ajatellut kuitenkin niin, että esimerkiksi suvaitsevaisuuden varjolla ei voida perustella tuottamattomia ihmisiä, jotka eivät tuota minkäänlaista arvoa yhteiskunnalle. Rupesin lukemaan filosofiaa yliopistossa sen takia, koska koin sen edustavan vapainta mahdollista oppiainetta. Lisäksi sivistyneisyyden pyrkimys oli tuon takana myöskin. Monet menevät nykypäivänä yliopistoon lukemaan esimerkiksi tuotantotaloutta sen takia, koska he haluavat mahdollistaa opiskelullaan rahan tienaamisen. Minulla ei ole koskaan ollut tuollaista pyrkimystä, vaan oppiminen ja sivistyminen ennen kaikkia muita tavoitteita. Käsitteellinen ajattelu on tärkeää hallita filosofiassa. Olen sitä mieltä, että kaikenlaiselle ajattelulle tulee rakentaa perusta etenkin vapauden kautta. Vapauden on oltava kokonaisvaltaista, vaikka kuitenkin se ei saa liiallisesti korostaa kollektiivia tai yksilöä. Siinä mielessä olen sitä mieltä ehkä jonkun mukaan Hegelistä luontuvalla tavalla, että yksilön yhteydessä tulee myös huomioida yhteiskunta ja sen rakentaminen. Suomalaisessa politiikassa olen kokenut viimeaikaisista poliitikoista läheisenä itselleni etenkin Jan Vapaavuoren, joka on huippuälykäs ja ei pyytele sosialisteilta anteeksi omaa oikeistolaisuuttaan. Jos kokoomuslaiset olisivat kymmenen vuotta sitten tehneet oikeanlaisella tavalla, voisi nykyinen presidentti olla Vapaavuori Stubbin sijasta. Mielestäni yhteiskunta perustuu siihen, että ihmisten on voitava tuottaa jonkinlaista tuottamuksellista hyötyält yhteiskunnalle kokonaisuutena. Siihen perustuu esimerkiksi helppousindeksin ja helppousarvojen käsitteet. Ihmisten on siis koko ajan voitava ylittää itsensä sitä varten, että yhteiskunnasa tehdään työtä. Siinä mielessä olen korostanut helppouden käsitettä siinä mielessä, ettei yhteiskunnallinen potentiaali stagnatisoidu. Siinä mielessä olen myös taloudellisesti oikeistolainen, vaikka en nykyään hyväksy täydellisesti esimerkiksi Friedrich von Hayekin rajoittamatonta kapitalismia, koska se ei ota huomioon esimerkiksi sairaita ja vammaisia ihmisiä. Siinä mielessä olen lähestynyt etenkin Senin, Nussbaumin ja Singerin näkemyksiä, vaikka en viimeisenä mainitun yhteydessä ole täysin hyväksynyt omakseni hänen eettistä utilitarismiaan. Olen kokoomuslaisuuden ohessa lähestynyt myös vihreyttä siinä mielessä, koska he arvostavat luontoa ja eläimiä, ja siinä mielessä olen alkanut nimittää itseäni sinivihreäksi. Vihreät hallitsevat myös esimerkiksi kaupunkikulttuurin kehittämisen. Vapauden arvostamisen ansiosta olen alkanut tuottamaan käsitteitä, jotka kuvaavat etenkin sitä, miten ihmisten vapautta ei tulisi väheksyä ja vähentää esimerkiksi vasemmistolaisten tavalla. Vastustan kaikenlaista byrokratiaa, kollektivismia ja tarpeetonta ohjailua etenkin yksilönvapauksien kannalta. Siinä mielessä, koska nämä asiat johtavat myös esimerkiksi ihmisten arvollisen autonomian vähentämiseen, on vaikutteellisuus kielteinen asia. Se johtaa jossain vaiheessa siihen, että tietyt ryhmittymät yhteiskunnassa saavat määrätä sen, millaisia arvoja ihmiset voivat ja saavat siinä ilmaista ja toteuttaa. Olen käyttänyt termiä ontokratia eli olemisen valta kuvaamaan juuri niitä mekanismeja, joiden kautta ihmsiet eivät saa itse luoda omia arvojaan ja maailmankatsomustaan. Olemisen valta siis keskittyy omimaan ja yleistämään arvoja yhteiskuntaan, joista se tekee mahtiarvoja, jotka pakotetaan ihmisille tai näytetään heille se, että tällainen arvo tai arvot olisivat ainoita mahdollisia ja hyödyllisiä arvoja. Tässä olen käyttänyt termiä ideologinen nautinto kuvaamaan niitä tarkoitusperiä, jotka johtavat siihen, että jotkut ihmisistä luopuvat omista arvostaan kollektiivisen ja itsekkään provinsiaalisten tarkoitusperien ja omanvoitonpyyteen takia. Siinä mielessä ontokratia on etenkin suostutteleva järjestelmä. Ontokraattien viides kolonna muodostaa kommentaariaatin, jonka on tarkoitus olla nyrkki, joka ohjailee ihmiset ajattelemaan samalla tavalla kuin miten ontokratia haluaa ihmisten ajattelevan. Ontokratia pyrkii siis omimaan ja yleistämään tietynlaisia tapoja ajatella ja arvoja joita arvostaa. Se tarkoittaa siis jonkinlaista pakotettua yhteisajattelua. Ihmisen tulee siis varoa vaikutteellisuutta, jota kommentaariaatti pyrkii saamaan ihmisiltä toimiessaan ontokratian periaatteiden mukaisesti. Vaikutteellisuus onnistuu etenkin merkitysvallan ohjailun kautta. Merkitysvalta tarkoittaa sitä, millaisesta näkökulmasta yhteiskunnassa olevia käsitteitä tarkastellaan. Lisäämällä merkitysvaltaa itselleen ontokratia toimii niiden periaatteiden kautta, joiden takia esimerkiksi itsenäistä ajattelua uusilla käsitteillä ei ilmene, koska ne tulkitaan aina jonkin jatkumon osaksi. Filosofiassa vapaus tarkoittaa etenkin sitä, että vaikka se tiedostaa historian ja monesti alkaa filosofian historian perusteilla, on sen oltava riippumatonta aikaisemmasta historiasta, eli se nimenomaan tekee filosofiasta vapaata, ja jäljittelystä, kommentoinnista ja tulkinnasta pelkkää historian täytettä. Filosofian on siis uusilla käsitteillä näytettävä se, että se tiedostaa uudenlaisen tavan ajatella yksilöstä ja yhteiskunnasta. Siinä mielessä jokaisella filosofialla on oma historiansa, koska se perustuu tavallisesti aina kieleen, ja sen edistyneisyys perustuu aina etenkin kielen uudenlaiseen ymmärrykseen ja käsitteiden luomiseen. En siis esimerkiksi ole rakentamassa minkäänlaista omaa filosofiaani korostavaa rahvasta, esimerkiksi Marxin mielessä. Siinä mielessä ajattelun on perustuttava jonkinlaiseen eliittiin, koska muussa tapauksessa sen väärin ymmärtävät ihmiset alkavat tappamaan kymmeniä miljoonia ihmisiä, kuten esimerkiksi kommunismin ideologiakseen omaksuneissa yhteiskunnissa on tehty 1900-luvulla. Kutsun filosofiaani ontofysiikaksi eli olemisen fysiikaksi, koska se kuvaa toiminnan ajatuksellista vaikutusta ja elementtiä. Ontofysiikan on siis alettava käymään ontokratiaa vastaan kaikilla keinoilla, koska oleminen ei voi perustua valtaan vaan sen on aina perustuttava vapauteen ja myös ajattelun vapauteen. Sitä pyrkimystä, joka toteutuu ajattelun vapauden etsimisessä voidaan nimittää etenkin termillä ”uusi syvällisyys” tai ”new depth”, koska sen tarkoitus on korostaa ajattelua ja siinä kehittymistä. Voidaan sanoa, että nykypäivänä ontokratia, joka perustuu ajattelun vallan pakottamiseen, tarkoittaa etenkin sitä, että ajattelun arvoa ei tunnusteta eikä sitä oteta vakavasti. Nykyajan luoma ontokratia tarkoittaa etenkin sitä, että sen takia mitään perustavaa ei ymmärretä ja se pyritään näyttämään etenkin epävakavana ja turhanpäiväisenä. Nykyajan muodostama ontokratia siis ei ota mitään asiaa vakavasti ja se korostaa kaikenlaista kevytmielisyyttä ja hälläväliä-asennetta. Ontokratia on monessa mielessä ollut tuotosta postmodernin käsitteestä, koska ihmiset eivät edes itsekseen luulottele, että joku ihminen voisi sanoa jotain omaperäistä esimerkiksi filosofisen ajattelun mielessä. Ontokratia väittää sosialistisella tavalla, että kaikki ja esimerkiksi maailma on jo valmiina, ja enää ihmisten ei tarvitse tehdä muuta kuin ajatella samalla tavalla (ts. olla ajattelematta) ja vain oleksia näkemättä minkäänlaista vaivaa ja kehittymisen pyrkimystä helppoutta korostavassa passiivisessa huostayhteiskunnassa. Ontokratia siis pakottaa passiivisuuteen ja pakotettuun tuottamattomuuteen. Siinä mielessä ontokratia ja sen käsikassara kommentaariaatti perustuvat etenkin vasemmistolaiseen ajatteluun. Se yhdistää kaiken aiemmin olleeseen. Uusi syvällisyys tarkoittaa sellaista kulttuurillista liikettä, joka korostaa etenkin passiivisen tyytymisen heikkoutta ja kannattamattomuutta. Tästä ajatuksesta voi saada hyvän käsityksen (vaikka tietysti etenkin lukemalla) katsomalla saksalaisen ”Free Rainer”-elokuvan, joka löytyy esimerkiksi myös youtubesta.