Luovuus

Minua on useaan otteeseen sanottu luovaksi ihmiseksi. Kun ajatellaan luovuuden ominaispiirteitä, niin voidaan sanoa suuren määrän luovuudesta tulevan perityistä geeneistä, jolloin siihen voivat liittyä esimerkiksi korkea älykkyys ja mahdollisesti myös mielenterveyden ongelmat. Luovuus erottuu merkittävämmin etenkin suhteessa pikkuporvarillisiin keskinkertaisiin ihmisiin, jotka voivat pitää luovaa ihmistä omituisena, epäkypsänä ja jopa kehitysvammaisena. On sanottu ihmisistä, että lapset ovat monesti luovempia ihmisiä verrattuna varttuneempiin ihmisiin, koska heidän talamuksessa ei ole yhtä tarkkaa filtteriä kuin aikuisikäisillä ihmisillä. Toisin sanoen luovien aivot tuottavat enemmän ideoita käytäntöön ja luovat pystyvät mahdollisesti vertailemaan toisille vastakkaisia esimerkkejä ajattelusta ja kehittämään sitä kautta tärkeitä ideoita ja ajattelun periaatteita. Luovan ihmisen piirteisiin kuuluu avoimuus, ennakkoluulottomuus ja monessa mielessä lapsenomainen herkkyys ja aistiminen. Luovat ihmiset voivat luoda taidetta, tiedettä ja filosofiaa. Esimerkiksi minua on sanottu jälkeenjääneeksi ja vammaiseksi pelkästään sen takia, etten valikoi omia tietojen ja inspiraatioiden lähteitäni sen mukaisesti millä tavalla auktoriteetit ja olemisen valta pyrkivät määrittelemään ihmiset näin tekevät. Jotkut sanovat, että luovuus tarkoittaa uuden luomista, vaikka mielestäni sen voisi myös tulkita tarkoittavan luovia uutta. Eli etenkin kykyä yhdistellä konventionaalisesti yhtenä ja samana käytettyjen ideoiden ja käsitteiden yhteistoimintaa. Mielestäni luovat ihmiset ovat etenkin olemisen vapauden alla toimivia, samalla kun porvarit ja pikkuporvarit korostavat hegemoniaa ja vapauttaan määräillä olemisen valtaa omilla ennakkoluuloisuuksilla ja pieneksi rajoitetuilla piireillään. Myös tiedon monopoli on itse asiassa epä-älyllinen asenne, koska se jakaa tiedon vain tietyille tahoille yhteiskunnassa. Tiedon tulisi olla kaikille avointa. On kuitenkin sanottava siitä, mikä on valitettava tosiasia, ja en itse muuttaisi järjestelmää, mutta diktatuurit ovat aina menestyneet sodassa länsimaisia vapauksia sisältävien yhteiskuntia vastaan. Kuitenkin olemisen valta ja tiedon ja tuotteiden monopoli ovat tyypillisiä esimerkiksi Venäjällä tällä hetkellä. Esimerkiksi Vernon Smith sai Nobelin taloustieteen palkinnon omasta työstään, joka yhdisti laboratiotutkimusta taloustieteen tulkintaan. Smithillä on diagnosoituna aspergerin syndrooma, joka on etenkin kaksisuuntaisen mielialahäiriön kanssa yleinen piirre etenkin selllaisissa suvuissa, joissa on taitelijoita ja etenkin humanisteja. Nämä ihmiset lukevat paljon kirjoja, ja eivät ainakaan katsele helpomman juonenkulun sisältäviä tv-ohjelmia ja elokuvia. Älyllinen integriteetti on tärkeä asia opiskelussa ja älykkyydessä. Mielestäni perustavin tieto asioista saadaan etenkin kirjojen kautta, mikä on unohtunut nykypäivänä monelta – kuunnellaan äänikirjoja ja katsotaan tiedot etenin wikipediasta. Ihmisten tulisi voida muistaa totuudet etenkin paksuista kirjoista ja tutkimuksista. On sanottava, että kirjojen lukeminen ja niiden hankkiminen on ollut pitkäjänteistä keräilytoimintaa. On sanottava kahdesta herkästä taiteilijasielusta Stalinista ja Hitleristä, että etenkin Hitlerin kohdalla kirjaroviot motivoituivat siitä, koska hän ei itse saanut aiemmin kaupallistettua omaa taidettaan ja ajatteli monomaanisella tyylillä rajoitetun taidekäsityksen eli klassismin olevan parasta kaikille taiteilijoille, vaikka taiteilijuuteen ja luovuuteen sisältyy aina etenkin vapaus, ja monet ovat sanoneet diktaattorien alamaisten olevan etenkin intellektiltään saati luovuudeltaan rajoittuneita ihmisiä. Jos taiteen tarkoitus on vain palvoa jotain ihmistä tai ideologiaa ei luovuudelle silloin ole riittävästi autonomiaa ja tilaa omien näkemysten muodostamista varten. Luova ihminen voi olla esimerkiksi kirjailija, tutkija, professori, taiteilija tai näyttelijä. Luova ihminen, joka pyrkii oman luovuutensa villitsemiseen ja jatkuvaan maailmankatsomuksen horisonttiin suuntautuvaan tarkkailuun on ihminen, joka tulee kehittymään koko ajan iästään riippumatta. Leikkisyys on luovuuteen liittyvä piirre, joka liittyy usein etenkin kielellä ja ideoilla leikkimiseen. Leikkisyys on siis etenkin sitä, että haastaa omat käsityksensä ja pystyy sen takia avoimeen vertailuun. Pikkuporvarit tavallisesti menettävät leikkisyytensä viimeistään täysi-ikäisiksi tultuaan. He alkavat myös jonkin pikkumielisen vertailun ja perusasenteensa suvaitsemattomuuden takia arvostelemaan sellaisia ihmisiä, joilla ei ole koko ajan tarvetta todistella kunnollisuuttaan ja ajamaan tiukkoja aitoja ihmisten ympärille. Olemisen vapaus on etenkin sitä, että voidaan käyttää vaihtelevia ja poikkeavia tapoja suuntautua tietoon, samalla kun olemisen valta vie ihmisiltä vapautta ja resilienssiä ja pyrkii antamaan heille määritelmiä oman kapea-alaisen arvojärjestelmänsä mukaisesti, joka ei kuitenkaan ole edes olemisen valtaa määrittelevän kommentaariaatin tietoisuudessa selkeänä, vaan he pyrkivät etenkin subjektivoimaan kaiken ja asettavan sellaisia premissejä, jonka mukaan objektiivisia arvoja ei voitaisi löytää mistään ihmisten keskuudesta. Monesti on niin, että etenkin suurkaupungeissa ihmisten välinen yhteisöhenki katoaa. Mielestäni se, ettei ole kiinteää käsitystä jaetusta henkisestä intimiteetistä, on sellainen yhteiskunta, missä ihmiset saavat keskittyä ilman haitantekoa omiin päämääriinsä eikä vain toisten ihmisten elämän seuraamiseen ja kommentointiin, ja voidaan sanoa näin, että etenkin kommentaariaatti on siis sellainen yhteisö, jonka osapuoli kommentoivat ihmiset määrittävät pintapuolisten periaatteiden kautta toisiin ihmisiin suhtautumista, jonka myötä he muodostavat tiedostamattaan kommentaariaatin, vaikka he eivät suoranaisesti osaa yhdistää omaa olemistaan tähän viitekehykseen, joka on todellista totuutta. Eli voidaan sanoa, että ihmisten kommentointi on etenkin olemisen vallan ja kommentaariaatin merkittävimmän arvojen vierautustavan alkuperä, se siis alkaa siitä, kun ihmiset eivät keskity olemisen vapauteensa, vaan he alkavat rajoittamaan omaa vapauttaan olemisen vallan kautta, jonka kommentaariaatti välittää heihin vaikutteellisuudella. Mummoni on hyvin kuvastanut pikkuporvarillista ja olemisen valtaan liittyvää asennettaan sanomalla ”kaikkiehan meijän pittää!”, joka on siis Heideggerin Das Manin kaltainen piirre, eli ei kaikki ja ei kukaan. Siinä tulee osiin olemisen vallan sattumanvaraisuus, koska mummoni kaltaiset ihmiset eivät tosiasiassa toimi kuin omien periaatteidensa kautta pyrkien levittämään mielipiteitään ja kritiikkejään muihin ihnmisiin, jotta heidän olemisen valtansa vähenisi. Mummoni on puritanisti, jonka mielestä kaupasta tulee ostaa halvimpia tuotteita eikä esimerkiksi sitä, minkä kaupasta haluaa ostaa. Banaalinen pahuus on siis olemisen vallan taustalla, jotka pyrkivät estämään liian suuriin mittoihin yltäviä keskustelujen rajoja. Olemisen vallan olemus on etenkin pintapuolisia käsityksiä, kansan syvistä riveistä nousemaa kurinpalautusta ja välinpitämättömyyttä. Eli reagoidaan asioihin sen mukaisesti, mikä tulee ensimmäisenä ennakkoluulona mieleen. Olemisen valta on etenkin suvaitsemattomuutta ja yksikanavaisuutta harkinnassa ja päättelyssä. Ihmiset eivät halua antaa muille ihmisille autonomiaa ja vapautta, ja sen takia he alkavat järjestelmään ennakkoluulojaan sellaiseen asti, että kaikkien on hyväksyttävä epävapaus kollektiivin epävapauden takia. Tästä tulee mieleen esimerkiksi Neuvostoliitossa ja Kiinassa aikaansaadut maatalouden kollektivisointiin liityvät pyrkimykset. On luotava vertauskuva myös natsi-Saksan keskitysleirit, joissa ns. kapot, jotka olivat luottovankeja, olivat paljon julmempia ja raadempia kuin erinäiset vartijat ja sotilasväestö. Kapo pyrki aina viemään vankien käsitystä mahdollisesta vapaudesta, koska he eivät itsekään olleet vapaita. Luova ihminen on utelias ja avoin, sanotaan luovasta ihmisestä, että he ovat sellaisia, jotka seuraavat perhosta kallionjyrkänteelle. Vapaus on luovuuden edellytys. On kuitenkin niin, että luovien alojen ihmiset jotka pyrkivät kaveraamaan itsensä asemassa aiemmin olleita, rajoittuu silloin myös heidän luovan toimintansa ala. Mielestäni Danton käsitys taidemaailmasta olisi johtamassa taiteellisia yksilöitä pelkästään toistensa seurailuun ja näin ollen epäaitouteensa. Minä olen aina korostanut vapautta tärkeimpänä arvona, minkä jälkeen tulee etenkin yksilönvapaus. On monia taiteilijoita, jotka katsovat että he tekevät taidetta, vaikka tosiasiassa he vain matkivat toistensa töitä. Eräs ko. Kategoriaan kuuluva ihminen lukioajalta kertoi jossain haastattelussa, että hän tunsi kateutta kun koulussa opettaja kehui jonkin toisen oppilaan kirjoitusta. Voi harmi! Mikä merkitys tällaisen asian kertomisella on? Ei tiedä varmaan sitä itsekään. Samanmerkityksinen ja -tasoinen asia voisi olla, että koin kateutta, kun joku toinen ennätti ennen häntä opetella kuinka perä pyyhitään kakalla käymisen jälkeen. Derrida on sanonut, että Aristoteleestakin voidaan sanoa vain, että hän syntyi, ajatteli ja kuoli. Eli tämän tapauksessa syntyi, koki kateutta ja kuoli. Myös tämän viime vuonna kuolleen runopojan itsetunnolla on ollut monta mielipidettä minusta, vaikka en ole koskaan tätä tuntenut tai yleensäkään halunnut tuntea. Luovat ihmiset ovat vähemmän aggressiivisia kuin keskimääräiset ihmiset mutta etenkin keskimääräiset miehet. Luovuuden liitettä mielenterveyteen on tutkittu viime aikoina paljon ja esimerkiksi ruotsalaisen Karoliinisen instituutin tutkimuksessa huomattiin, skitsofreniaa, kaksisuuntaista mielialahäiriötä, ahdistusta, masennusta, autismin kirjoja, itsemurha-alttiutta ja päihteiden väärinkäyttöä ilmeni monta kertaa suuremmalla tavalla luovilla aloilla työskentelevien ihmisten keskuudesssa. Minun suvussani ei nykyään ole tiettävästi yhtään toista autismin kirjon ihmistä, mutta mielialahäiriöitä on monella, ja jotkut näistä työskentelevät luovilla aloilla. On arvioitu, että luovan ihmisen todennäköisyys kuolla oman käden kautta on yli kaksinkertainen luovien ihmisten piirissä verrattuna keskimääräisiin ihmisiin verrattuna. Sylvia Plath, merkittävä kirjailija, josta olisi ollut pitkälle kirjailijanuralleen, teki nuorella iällä itsemurhan. Hän vuorasi lastensa huoneiden välit pyyhkeillä ja teki itsemurhan hengittämällä kaasua. Virginia Woolf laittoi kolttunsa taskuihin kiviä ja käveli jokeen. Itsemurhasta muistan etenkin Stalingrad-elokuvan kohtauksen, jossa upseeri työnsi pistoolin suuhunsa ja ampui aivonsa seinälle, koska ei enää jaksanut taistelun tuomaa stressiä ja tuskaa. Derridan mukaan kaikki Aristoteleen esimerkin mukaisesti toimivat huomaavat muun tiedon olevan pelkkää anekdoottia, ja näin ollen kaikki elämäkertakirjallisuus on vain merkityksellistä siinä mielessä, että siinä kerrotaan kyseenalaisessa totuusarvossa olevia satuja ja tarinoita. On mainittava edellisestä Aarno Karimon kirjoittama Kumpujen yöstä neliosainen kirja, joka oli pääasiassa fiktiota, mutta esimerkiksi AKS:n ja IKL:n oppijärjestykseen se kuului keksityistä jutuista huolimatta. Kyseinen teos löytyy minulta, ja sen viimeisen sivun julistus kehotti rakentamaan Suur-Suomen, jonka kansa olisi väkevää ja rajat kaukana idässä. Luovuus on siis leikkisyyttä ja leikkisyyttä etenkin totuuden, käsitteiden ja sanojen yhdistelyn ja ideoimisen muodossa. Eli miksi jotkut pitävät minua kehitysvammaisena, se johtuu nimenomaan siitä, miten minä lasken leikkiä ja yritän kysymyksillä joskus jonkinasteista Havocia. Lapsellisuudesta on joissain tapahtumissa mainittu, vaikka lapsellisuus ja leikkisyys ei itsessään kerro siitä, että tällainen ihminen olisi matalammalla tai vieraammalla tasolla. Minä pystyn itse valitsemaan sen miten ihmisiin suhtaudun, jota kykyä oikeilla kehitysvammaisilla ei ole. Olen myös huomannut sen, että epäsovinnainen tapa suhtautua esimerkiksi naisiin tai seurusteluun saa joskus ihmiset mutta etenkin naiset haukkumaan ja pilkkaamaan tällaista ihmistä. En tiedä, voiko heidän käsitystapansa olla niin rajoittunut, että he tekevät tällaisen arvion muulla kuin älykkyyden ja kognitiivisen kyvykkyyden perusteella. Luovan ihmisen leikkisyys ja se, että tällainen ihminen ottaa kaiken tapahtuvan opetus- ja oppimismielessä aiheuttaa joillekin käsityksen tyhmyydestä tai jälkeenjääneisyydestä. He ovat kuitenkin rajoittuneita ihmisiä ja varsin syvällä käsityksissään. Platonin Valtio on minun suosikkikirjani, vaikka esimerkiksi Platonin käsitys taiteista vastaa monesa mielessä jonkinlaista diktatuuria, koska hän katsoi taiteiden käyvän vain urhoollisuuden ja sotimisen ylistämiseksi. Käsittelen parhaillaan Aristoteleen Politiikkaa ja Nikomakhoksen etiikkaa, koska ne sisältyvät lähdeteoksina väikkäriin. Aristoteles laajensi käsityksensä metafysiikasta ja politiikasta jonkinlaiseen pluralismiin, samalla kun Platon korosti vain yhdenkaltaista ideaoppia. Isaiah Berlin kirjoitti kirjan Siilistä ja ketusta, jossa hänen vertauskuvansa vastasi siilen tapauksessa että tällaiset ajattelijat osasivat yhden ison asian, ja kettu monta eri asiaa samalla aikaa ja ei mahdollisesti samantasoisella intensiteetillä. Minua on haukuttu vammaiseksi lukiossa ja moneen kertaan yliopiston aikana. Morrissey on tullut tunnetuksi monitulkintaisten sanoituksiensa kautta ja voidaan sanoa hänen tuotantonsa olevan täysin päinvastaista esimerkiksi Platonin runouskäsitykseen, koska edellä mainittu on sisällyttänyt kappaleisiinsa itsesääliä ja pahojen asioiden harkitsemista. The Smiths on ollut aina suosikkiyhtyeeni ja tietysti Morrissey sen jälkeen kun bändin tiet erosivat. Tietyssä mielessä Aristoteles ajatteli binaarisuuksien olevan kielteistä yhteiskunnassa, ja hänen eettiset ideansa koostuvat kahdesta ääripäästä, joiden välillä keskellä on ydinhyve, minkä toteuttamiseen tulisi pyrkiä. Sosiaalinen ja emiotionaalinen puoleni on mahdollisesti kehittynyt suhteellisen myöhään, mutta sanoisin nykypäivänä, että minulla on hyvä ihmistuntemus ja myös kyky välittää empatiaa oikeanlaisissa tilanteissa. Monessa mielessä filosofian opiskelijoidenkin piirissä pelataan sosiaalisia dominanssipelejä, koska tällaiset ihmiset eivät pysty aitouteen eivätkä ole luovia, joka voisi olla nostamassa näitä ihmisiä nerouteen – se vaatii aina omaa panostusta ja preferenssiauotonomiaa. Sosiaalisten pelien ihmiset ovat itsensä vankeja, samalla kun luova ihminen voi nauttia olemisen vallasta, missä ne tarkoituksen mukaan pyrkivät mahdollisimman pitkälle ulottuvaan riippumattomuuteen. En tue SAK:ta ja mielestäni kommunitaristinen järjestelmä olisi paras, jossa korostettaisiin instituutioiden autonomiaa ja rauhan arvon välittämistä. Joku yksi instituutio tai ihmisten ryhmä ei voi asettua määräävään asenteeseen itseisriippuvaisia ja autonomisia instituutioita vastaan. Instituutiot siis olisivat jonkinlaisia pienoismaailmoja, jotka voisivat myös kehittyä itsenäisyyden myötä. Yhteiskuntakritiikin tulisi tuoda esiin perustavimpia arvotunteita ja suhtautumista olemisen valtaan. Koska ontokratia korostaa pelkästään omaa valtaansa tyhjyyden verukkeella, ja koska se ei pysty muuttamaan ihmisten asenteita, voidaan sanoa, että etenkin satiiri ja ironia paljastavat tällaisen poliitikon tai ryhmittymän pohjattomuuden, jonka myötä porkkana nostetaan kasvimaalta. Ontokratia ja kommentaariaatti siis pyrkivät rikkomaan instituutioiden rajat ja autonomian ja vallata yksi tai useamman instituution, jota se alkaa käyttämään siten, että vapauden määrä yhteiskunnassa laskee, ja yleensäkään ajattelulle ei anneta minkäänlaista tilaa ja mahdollisuutta funktioitua ja kehittyä. Instituutioiden vapauden menettämisen myötä myös yksilöt menettävät autonomiaansa ja vapauttaan. Olen aina ajatellut varsin samalla tavalla ja joku voisi mahdollisesti liittää näkemykseni anarkismiin, vaikka on sanottava, että en ainakaan suoranaisesti ole tarkoittanut tällaista oppisuuntaa. Tiedän tietysti Bukaninin, Kropotkinin ja Feyerabendin mm, Tässä mielessähän on sanottava, että koska en suosi sitä, että isommat firmat valtaisivat pienemmät, originellimmat ja kulmahenkiset liitteet, olisi yhteiskunnassa ohjata käyttämään etenkin lähiseudun palveluita. Luova osallistuminen on uusi käsite, jonka ovat kehittäneet etenkin Michele Micheletti ja Andrew S. McFarland. Siinä korostetaan innovatiivisuutta ryhmätoiminnassa joka voidaan mieltää poliittiseksi sen pyrkimysten takia. Luova osallistuminen on siis etenkin innovoimaa ryhmätoimintaa, vaikka esimerkkinä se miten Sisiliassa addiopizzo-hankkeen myötä tietyn alueen kaupat päättivät yhdessä olla maksamatta suojelurahaa mafialle, ja koska he kaikki olivat hankkeessa mukana, ei minkäänlaista seurausta tullut asiaan. On myös mainittu niin sanottu Boston Tea Party, jossa yhden laivan sisältö heitettiiin 1700-luvulla satama-altaaseen, koska Britannia veroitti lasteista aina paljon ja pitivät yllä suuria tullimaksuja. Yksi esimerkki on sekularisoituneita maahanmuuttajia opettaneella miehellä, joka kehitti näistä tunneista suuren merkin. On mainittava siitä, että koen ylpeyttä suvustani, vaikka se nykypäivänä on enemmänkin köyhtynyt sivistyssuku. Sanoisin, että suvussa on vieläkin musikaalisuutta ja taiteellisuutta. Myös mielenterveyden vaivat ovat tulleet samaa tiétä. Luovuus on suuri rikkaus, ja on varmaan niin, että tavalliset keskinkertaiset ja epäluovat ihmiset eivät pysty sitä huomaamaan ja arvostelevat näitä ihmisiä omien ennakkoluulojensa kautta. Yleensä luovuuden sanotaan olevan perinnöllistä, mutta on sanottava, että harrasteilla tätä piirrettää voidaan kasvattaa entistä enemmän. Taulujen maalaaminen ja kirjojen kirjoittaminenkin ovat aloja, jossa voi kehittyä vain toimimalla. Ei kukaan ole Hemingway ilman kirjoittamista. Mielisairaaloissa voi havaita sen että taideterapia on hyväksi ihmisille. Edesmennyt Rafael Wardi oli tuomassa taideterapiaa suomalaisiin mielisairaaloihin ja heidän tekemistään maalauksista ovat olleet myös näyttelyn aiheena Helsingissä. On sanottava, että jotkut näistä töistä vaikuttavat tosi pelottavilta ja hirveiltä, vaikka jälki siinä mielessä, että näillä ei ollut Ateneum-koulutusta, vaikuttaa monessa tapauksessa hyvinkin kehittyneeltä. On sanottava, että monessa työssä on kirkas värimaailma, jotenkin ekspressionismi tulee mieleen. Luovuus on tärkeä asia vaikka kuinka monessa työssä. Sanotaan, että etenkin uusien ideoiden luominen on luovuuden alaista todellisuutta Ja on sanottava, että vaikka kaikkien luovien filosofinen maailmankatsomus ei yllä korkeimmalle tasolle, on siinäkin jo jonkinlaista myönteistä, että pystyy käsitteellisten välineiden kautta ymmärtämään totuutta ja luovuutta. Kaikki toiminta alkaa vapaudesta ja se pyrkii myös koko ajan vapauteen, mahdolllisesti hienostuneemman käsitystavan kautta.