Lisää merkityksetöntä "höpöttelyä"

Mummoni sanoi minulle juuri, kun minulla ei ole kerrassaan yhtään kavereita, että: ”eihän minullakkaan ou”. Tämän itseensäpäin kääntyneen, epäsosiaalisen ja ihmisiä hyljeksivän 86-vuotiaan mummelin takia, on ihan selvää, ettei minullakaan tarvitse ystäviä olla. No toisaalta jo vanhempanikin ovat hyvin epäsosiaalisia ihmisiä, vaikka eläkkeelle jäätyään ovat tehneet joitain näennäisiä siirtymiä ihmisten kanssa tekemisessä olemiseen. High functioning autism on periytyvää, minä en ole itse sitä valinnut. Oikeastaan miltei kaikki sukulaiset sekä äidin ja isän puolelta eivät muistuta minua millään lailla. Se aika, kun von Becker-suvussa oli kirjailijoita ja taiteilijoita suuressa määrässä on jo mennyt ohi. Yksikään sukulainen ei ole näyttänyt olevan kiinnostunut kriittisestä ajattelusta, kirjoittamisesta ja taiteesta ja kirjallisuudesta yleensäkin. Yksi serkkuni on yksinkertainen Persu, joka kuvittelee kaikkien ärsyyntyvän omasta persuudestaan. On jättänyt mm. vanhempieni luokse pieniä persuudesta kertovia lippuja löydettäväksi (herätti vain huvitusta, mietimme vain, ettei kukaan meistä kuulu persuihin), ja kuvittelee, että suunsoittaminen persujen negaatiotahojen kanssa kertoo niin suuresta rohkeudesta ja miehisyydestä. Minun mielestäni tällainen ei kerro kuin tyhmyydestä ja yksinkertaisuudesta, missä suhteessa tämän isä ei ole saanut polveaan parannettavan. Average-Joet ovat tietysti asia erikseen, kaikki pukeutuvat, puhuvat, arvostavat ja toimivat samojen massatyhmyyden osoittamien periaatteiden mukaisesti. Eniten yhtäläisyyttä koin äitini äitiin ja äitini isään. Ja vaikka he eivät harrastaneet turhanpäiväistä suunsoittoan anybodyjen kanssa maaseudulla, oli heillä runsaasti kaikenlaisia harrastepiirejä, sukulaisia, harrastuksia ja luottamustehtäviä – aivan siten miten maa-aateli tai landed gentry on aina tehnyt. Netissä on saatavilla sellainen gradu, jonka nimi on Kankaisten vapaaherrat, jotka kertovat Kankaisten kartanon viimeksi omistaneen suvun isästä ja pojasta. Siinä vertaillaan jokseenkin myös sitä, miten suomalainenkin aateli on lyhyessä ajassa muuttunut. Olen huomannut siinä esimerkiksi joitain samankaltaisuuksia, jos ajatellaan esimerkiksi isoisääni Leoa ja enoani Markkua, jotka ovat olleet Virrantalon viimeisimpiä isäntiä. Ensimmäisestä Aminoffin vapaaherrasta on kerrottu, että hän pukeutui vanhan ajan herrasmiehen tyyliin, oli huoliteltu ja muisti aina vastaan tullessa tervehtiä alustalaisiaankin nostamalla hattunsa ylös. Tämän pojasta taas kerrotaan, että hän oli boheemi ja ei esimerkiksi kiinnittänyt huomiota pukeutumiseen yhtä paljon kuin isänsä. Hän muutti Kankaisten myytyään 1990-luvulla Portugaliin, ja en tiedä elääkö vielä. Minulla ei ole enää omassa kämpässäni Aateliskalentereita, joista tuon asian voisi tarkistaa, kaikki on viety porukoille. Suvussa on ehkä aiempaan aikaan jäänyt vastuu luottamustehtävien hoidosta, vaikka tiedän yhden pikkuserkkuni yrittäneen päästä Kokoomuksen listalta kunnanvaltuustoon Polvijärvellä. Virrantalossa asuva enoni on minulle joskus kehaissut, että jos hän haluaisi hakea kunnanvaltuustoon Kaavilla, ei hänen tarvitsisi tehdä minkäänlaista työtä ihmisten tietoisuuden herättämiseksi ja se voikin olla ehkä totta. Monessa mielessä suku on menettänyt aikaisempaa prestiisiä, jonka pystyi helposti havaitsemaan vielä isoisäni polvessa, suvussa on nykyään vaaleahiuksisia ja lyhyitä ihmisiä. Ennen sääntö oli: mustat tai vähintään tummanruskeat hiukset ja suuri pituus lähes samalla tavalla kaikissa suvun naisissa ja miehissä. Minä epäilen, että lyhyys on tullut sukuhaaraamme isoäitini Sallin ja ennen sitä äitini isän äidin Hildan kautta. Se on kuitenkin epäolennaista, jos joku haluaa pullistella kompensaatioksi hankitulla fyysisellä voimalla ja kuvittelemalla, että tällainen toisten nujertaminen olisi muka minkäänlaista valtaa. Mutta ajatuksen tonavia ja ajattelijoita tässä suvussa ei ennen minua ole ollut enää pitkään aikaan. Joku on kirjoittanut, että vanha ja etabloitunut suku tuottaa neron sillä hetkellä, kun suvun ensimmäiset rappion merkit ovat tulleet näkyviin. Ja rappiossa tämä suku todella onkin. Kuitenkin olen itse aina korostanut aatelisia arvoja ja niiden noudattamista, ja sitten taas tämä primitiivisimmällä vallan muodolla rehentely on jotain mitä ei tarvitse suurimmin kommentoida. Pippelin pituus ja fyysisellä voimalla toisen nujertaminen ovatkin joidenkin mielestä olennaisimmat asiat joilla päteä. Antaa heidän olla sitä mieltä, niin kuin muitakaan kehitysvammaisia ei tule syrjiä. Voin sanoa, että erityisen luonteeni olen saanut siitä, että olen monissa asioissa hyvin avoin. Minulla ei ole taipumusta arvostaa asioita sen takia, vaikka joku muu taho sanoo, että niitä tulee arvostaa. Minussa on aina ollut yksilöllisyyttä. Minulla on myös nykyään sen verran tehokas taito tuoda ajatuksiani julki, että varmaan jotkut kokevat sen vaarallisena. Massan kepin päähän nostama ihminen, arvo tai premissi ei herätä minussa minkäänlaisia arvostuksen tunteita. Minussa on myös ainakin oman näkemykseni mukaan taitoa olla oikeudenmukainen ja loukkaantua siitä, jos jonkun oikeuksia tai omia oikeuksiani rikotaan jollain tavalla, jonka syynä on monesti välinpitämättömyys. Koska väitöskirjan voi tehdä missä paikassa hyvänsä, harkitsin vielä äsken todella monenteen kertaan uudestaan Virrantaloon muuttamista, mutta aika paskassa kunnossa se on, ja aion nyt miettiä uudestaan paikkaa ulkomailla. On kylläkin sanottava, että kun tässä suvussa suurin osa mieslinjaisista tyypeistä suurin osa on nimeltään Virrantalo, että miksi he eivät toimi mitenkään sen säilyttämiseksi ja ilmaantuvat ehkä abouttiarallaa joka toinen kesä töllistelemään päärakennusta, joka hajoaa pian kasaan. Itselläni ei tällä hetkellä ole varattuna Virrantalon kunnostamiseen menevää rahaa. Olisi kuitenkin ollut hyvä, jos enoni vanhin poika olisi muuttanut taloon, ja ammattinsa puolesta hänessä olisi vielä ollut itsellään kykyä remontoida taloa. Ilmeisesti hänen rouvansa ei halua Kaaville. Mutta oli sekin naurettavaa, kun enoni kertoi ex-vaimonsa vaatineen joskus että Kaavi-Outokumpu-tieltä lähtevään Virrantalontiehin olisi pitänyt teetättää katuvalot Virrantalon päärakennuksen pihaan asti. Juha Hurme on lähiaikoina puhumassa Reinhold von Beckeristä Kangasniemellä ja aion mennä tilaisuuteen, jos viitsin Länsi-Euroopasta paikalle tulla. Valitettavasti intellektuaalisiin keskusteluihin Hurmetta ei tilaisuuden jälkeen Reinikkalan kartanoon saada, mitä isäntä oli ehdottanut, koska Hurme kertoi jo varanneensa itselleen mökin ja kuusivuotiaan poikansa olevan Kangasniemellä mukana. Aion kuitenkin luetuttaa Hurmeella (jos hän haluaa ne lukea) muutaman oman näytelmäni). En tiedä sitten, onko hän käynyt koskaan katsomassa ns. Helkavirsitaloa, josta voisi kysyä Ohto Manniselta, mutta Manninen on tietysti jo tähän aikaan vuodesta Katajanokan residenssissään. Lisäksi ollut äskettäin jonkinlaisessa leikkauksessa. Virranportin myyminen suvun ulkopuolelle oli teko isolla V:llä. Olen miettinyt väitöskirjaa, sen piirteet ovat jo jotenkin selkiytyneet mielessäni sen suhteen, minkä haluan tuoda tuossa esiin ja mitä haluan siinä tutkia. Toivottavasti Amartya Senillä riittää vielä aikaa siihen, että voimme keskustella teemoista perusteellisesti hänen vuonna 1998 voittamansa taloustieteen Nobelin pohjalta. Minua kiinnostaa sukuni, koska sellaisilla, joilla suku on, saattaa se kiinnostaa. Haluaisin kirjoittaa perinpohjaisesti maineikkaimmista esivanhemmista eri maissa, mutta se on selvää, että se on jopa keskimääräistä pidemmän elämän kestävä projekti, ja kun muutakin pitää tehdä. Toisaalta on sanottava, että esimerkiksi Britanniassa arvostetaan enemmän sellaisia aateliin/landed gentryyn/aatelisiin liittyviä kirjoja, ja niillä ansaitaan enemmän siellä kuin Suomessa , jossa aateli ei aatelittomia tavallisesti kiinnosta. Olen myös kuullut jonkun akan naureksivan sille, kun olen maininnut esimerkiksi isoisäni isoisän. Suurin osa tällaisista hupakoista tietää omasta suvustaan korkeintaan isovanhemmat. On se tietysti suloista, että he eivät halua puhua tai kirjoittaa omista esivanhemmistaan tarkemmin, koska siihen aikaan jotkut näistä ihmisistä olivat torppareita, loisia ja mäkitupalaisia minun aatelisten sukulaisteni alaisuudessa, varmaan vielä noin sata vuotta sitten. Aateluudessa keskeisintä on historian ja esivanhempien kunnioittaminen, koska vielä aiemmin he ovat olleet merkittävällä tavalla osallisina Suomenkin historiassa. Tietysti esimerkiksi meidän suvullamme nuo juuret levittäytyvät aika moneen Euroopan maahan. Mukaan mahtuu kaikenlaisia ihmiskohtaloita. Jotkut ovat kulkenee maailmaa ympäri (mm. isosetäni Reino, joka ei ollut suhteellisesti mitenkään varakas, teki eräässä vaiheessa maailmanympärysmatkan tyttöystävänsä kanssa) ja asettautuneet muualle. Kuitenkin monille olennaista on ollut kotimaa. Aion ehdottomasti Britanniassa hankkiutua itseäni kiinnostavia kulttuurihenkilöitä haastattelemaan. Myös hampaita on jonkin verran rempattava. On mainittava yksi esimerkki landed gentryn historiantajusta. Eräs (ehkä juuri Guardianin) toimittaja oli käymässä Francis Fulfordin suvulla 800 vuotta olleessa Great Fulfordin kartanossa, ja kun he olivat kävelleet tiluksilla ja näkyviin oli tullut suuri kuoppa, oli Fulford murahtanut: ”sotavahinkoja”, johon toimittaja oli sanonut: ”toisesta maailmansodasta?” niin Fulford oli kertonut tarkoittavansa sisällissotaa. Ja tiedoksi: Englannin sisällissota sodittiin 1600-luvulla. Historian tuntemus on tärkeä asia, ja vaikka en ole koskaan lukenut yliopistossa yhden yhtä kurssia, koen hyvin sivistyneenä ja viehättävänä sen, jos joku kokee tärkeäksi lukea yliopistossa historiaa. He ovat monesti etenkin sivistyneitä ihmisiä. Talous tarkoittaa rahan kulkemista ja liikettä yhteiskunnissa. Kapitalismissa raha tarkoittaa etenkin hyödykkeiden ja omaisuuden hankkimista varten tarkoitettua rahaa. Kuitenkin on mm. paheksuvasti puhuttu miten eläkeläiset eivät kuluta rahaa, vaan laittavat kaiken säästöön, joka kyllä minunkin mielestäni epätoivottava tendenssi. Uskoisin, että tämä lisää pankkien valtaa valuutasta. Kun rahat ovat pankissa, niitä ei silloin sijoiteta mihinkään. Tietysti sijoittamisessakin on erilaisia tendenssejä, josta voi yksilötasolla seurata se, että ihmiset alkavat hamstraamaan rahaa itselleen, ja voivat kokea rahan esimerkiksi sivistystä tärkeämmäksi. Eettinen talous tarkoittaa etenkin yksilötasolla sitä, että ihmiset ohjataan, eli heitä ei siis pakoteta, ostamaan sellaista, johon liittyy eettinen huoli. Pyrkimys eettisen huolen ratkaisuun on nopeasti ajatellen ilmaistuna yksi talouden periaatteista, sitä ei pidä vaan yleistää yhteiskunnan kannettavaksi. Johtajien ja poliitikkojen moraalinen monopoli tulisi poistaa, ja kansalaisia ei tulisi aliarvostaa niin paljon, että korkeammassa asemassa olevat ihmiset ovat sellaisia, jotka kertovat heille hyvän ja väärän. Tästä on mainittava, että eräs innokkaasti runoja rustaava virkamies Savosta luuli minun tarkoittavan, kun oli uutisoitu Japanin pääministerin tulleen murhatuksi, että minä olisin jotenkin erityisesti hänen etuaan korostava, kun kirjoitin ettei tällaisessakaan tapauksessa ylimmän johdon tulisi yrittää ohjata ihmisiä heidän yksilöllisen moraalinsa kautta. Terve ihminen osaa tunnistaa, mitä näissä asioissa on ajateltava ja tehtävä. Minun mielestäni pitäisi pyrkiä eroon vallan ja tiedon monopolisoimisesta, ja siinä jatkuva ja avoin tiedonhankinta, joka ei vähättele minkäänlaista tahoa, on tärkeässä roolissa. Me emme tarvitse poliitikkoja ja johtajia kertomaan itsellemme miten mistäkin asiasta on ajateltava. Poliitikon tehtävä on siis olla jonkinlainen vapaasti toimiva insinöörityön harjoittaja, jonka tehtävä on asiakeskeisesti setviä kaikenlaisia pulmia ja ongelmia ja pyrittävä korjaamaan niitä kun ne vain ilmestyvät esiin. Omaa minuutta ei tule korostaa liian ihmiskeskeisesti ja epäolennaisia asioita korostaen. On tulkittava koko ajan sitä, mitkä asiat ovat olennaisia tiedon ja järjen kannalta. Valtaa ei tulisi koskaan korostaa, ja esimerkiksi kansanedustajiin on aivan turhaa suhtautua sillä asenteella, että he jotenkin symboloisivat valtaa. Loppujen lopuksi kaikki valta rakennetaan puskureilla ja vallan symboleilla, jotka esimerkiksi Markkina ja Mainonta-lehteä lukevat ihmiset tietävät. Olen joskus myös miettinyt sellaista, että voisi tehdä vapaaehtoisesti vaikka pari tuntia viikossa, jossa voisi olla tekemisissä kaikenlaisten eläinten kanssa, en siis kuitenkaan tällaisella tavalla millään tavalla hyötyisi tai pyrkinyt muuhun kuin eläimiin liittyvän tiedon kasvattamiseen. Vaikka tunnen nykypäivänä monta professoria (ja he tuntevat minut) ja voin laskea monta heistä ystäväkseni, on kuitenkin sanottava, että norsunluutorniinsa takertuneet tutkijat ovat monesti nykypäivänä sellaisen taantumuksen edustajia, joiden mukaan tämä asia on niin ja niin vaikea, mutta minä sen osaan ja olen sen takia parempi. Tässäkin korostuvat vallan ja tiedon monopolit, joita ontokratia pyrkii vahvistamaan vaikutteellisuudella. Siinä mielessä ainakin kunnioitan tasa-arvoa, kunhan se ei johda ns. kolhoosimalliin. Suomessa opiskelijat opetetaan sellaiseen pepunnuolentaan, että ehkä koulunsa aloittanut lapsi voisi olla lukiolaista tasokkaampi kaikenlaisten filosofisten ongelmien käsittelyssä ja ehkä omaperäisempien ajatuksien ilmaisemiseen. Myös kyseenalaistaminen onnistuisi varmaan mainiosti sellaisilta ihmisiltä, jotka kysyvät toistuvasti ”Miksi?”. Jos ihminen on kaikkialla, hän myös ilmentää itsestään sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat ominaisia ainakin miltei kaikkialla. Tässä mielessä innovatiivinenkin virkamies on tavallisesti vain ratas isommassa järjestelmässä. Terapeuttini sanoi, kun sanoin hakeneeni Ulkoministeriön diplomaattikouluun, että ”kokisit huoraavas henkisesti”: En tosiaan varmaankaan ole niin vähäpätöinen ja rajoittunut, että sopisin jonkinlaiseksi diplomaatiksi. Toisaalta Kekkosen aikaisen nuoren diplomaatin Jussi Mäkisen elämä on minua jollain tavalla kiehtonut, onhan esimerkiksi Seppo Heikinheimon Mätämunan muistelmissa kerrottu hänestä. Heikinheimohan nosti siinä esille kysymyksen siitä, oliko Mäkinen itse asiassa Kekkosen avioton poika, sillä niin paljon hän katsoi sormien lävitse Mäkisen viinan juontia, homostelua ja yleistä sekoiua. Onko talouden tarkoitus siis mahdollistaa yksilöiden rahan tavoittelu? Mielstäni rahan suunta on tärkeämpi asia kuin se paljonko sitä on. Loppujen lopuksi numeroiden pyörittely tulisi jättää Heikki Koskenkylän kaltaisille ihmisille. Taloudessa ja politiikassa on olennaista pohtia sitä, mihin julkiset rahat käytetään, mistä ne tulevat, mikä asetetaan allokoinniksi eri kohdissa, ja mitä tarkoitusta varten julkisia rahoja tulisi suunnata. Tällä hetkellä sosialistit itkevät sitä, kun hallitus ei harrasta edellisen hallituksen tapaa tunkea rahaa kaikkialle tuntematta minkäänlaista pohjaa rahan suollossa. Siinä mielessä parlamentin tehtävä on taata kaikille mahdollisimman paljon vapautta, ja siinä yhteydessä miettiä sitä, mitkä olisivat riittävän yleisiä arvoja, periaatteita ja asenteita yhteiskunnassa toimimiseen. Kouluissa tulisi opettaa moraalifilosofiaa ja arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkiä. Vaikka en halua korostaa omaa rooliani, kansanedustajien tulisi alkaa lukemaan filosofiaa, tai filosofien tulisi ryhtyä edustamaan kansaa. Ja en tarkoita myönteisten asenteiden tarkoittavan sosiaalisen dominanssin manipulointia ja suoranaista kansan syvistä riveistä syntyvää ”moraalisuutta”, koska sillä asialla ei ole minkäänlaista tekemistä minkään etiikan kanssa. En ole vielä saanut, vaikka olen sen tilannut, Morgensternin ja von Neumannin kirjaa peliteoriasta ja taloudellisesta toiminnasta, jonka koen olevan varsin olennainen teos väitöskirjani aiheen ymmärtämiseksi. Peter Singer on tätäkin peliteorian aihetta joskus käsitellyt ja miettinyt strategioita siihen, miten peliteoriaa voitaisiin havainnoida sellaisissa tilanteissa, jossa etiikka asettaa strategialle toiminnan motiivin. Kylmät ja etäiset vanhemmat voivat aiheuttaa tällaisenkin ihmisen, joka monien lapsena kaltoin kohdeltujen tavoin ei tule aggressiiviseksi nyrkkipukariks, vaan joka keskittää kaikessa huomion oikeudenmukaisuuteen, erilaisten arvojen hyväksymiseen ja myötätuntoon niitä ihmisiä kohtaan, jotka ovat pahimmin ahdistettuja nurkkaan. Sivistys on olennaisinta ja korkeinta mikä voi liittyä ihmisen toimintaan ja tiedonhankintakykyyn. Sanon muutaman anekdootin korkeasti oppineesta ystävästäni MJ:stä. Hänessä olen nähnyt historiantutkijan piirteisiin liittyvän taipumukseen lannistaa sellaista ihmistä, joka pyrkii saavuttamaan jotain enemmän kuin mihin nykyhetkiseen kaanoniin sisältyvät ihmiset ovat päässeet. Joku Pentti Saarikoski – HOHOHOHO. Lisäksi hänen ironiansa taju ei ole kovin kehittynyt, hän kuitenkin sanoi kerran hyvin hauskan lorun: Sisero soitteli selloaan vai Kikero koitteli kelloaan. Kun tuli puhetta Väinö Linnan poliittisesta kannasta, sanoin että ehkäilyn jälkeen, kun häneltä oli asiaa kysytty, hän sanoi isänsä olleen ”lahtari”, johon MJ totesi: niin, valkoinen. Minä taas huomasin Linnan itseironian ja halun ohittaa kysymys sanomalla isäänsä lahtariksi, koska hänen isänsä nimittäin oli teurastaja ruots. Slaktare. Mielestäni ihmisen tärkein tehtävä nykypäivän maailmassa on olla vapaa ja olla tuottamatta vapaudellaan muille vaikeuksia. Tietysti tärkeää olisi, että vapaudella saavutettaisiin myös muille näkyvää hyötyä.