Kolumni

Demokratiaa ja rauhaa tulee puolustaa

Lakitieteen tohtori ja entinen Akateemisen Karjala-Seuran jäsen Urho Kekkonen kirjoitti 1930-luvulla pamfletin Demokratian itsepuolustus, jossa hän hyökkäsi etenkin oikeistolaista radikalismia kohtaan, samalla kun hän oli aiemmin kuulunut aktiiviseen kommunismin kieltäjiin oikeistolaisten parissa.

Tuolla kirjasella voidaan katsoa olevan pysyvä merkitys vielä tänäkin päivänä. Terroristit pyrkivät musertamaan suomalaisen yhteiskunnan omalla epähyväksyttävällä ja pöyristyttävällä toiminnallaan. Samalla kun pohditaan sitä, miten demokraattinen yhteiskunta ei voi hyväksyä terrorismia, on asiaa tarkasteltava myös sen kannalta, millaiset oikeudet, vapaudet ja velvollisuudet jokaisella kansalaisella on suomalaisessa yhteiskunnassa, sekä sitä, miten voidaan nykypäivänä vertailla kansalaisuuden ja kansallisuuden käsitteitä.

On selvää, että suurin osa länsimaita viime vuosina piinanneista terroristeista on ollut muslimeja. Kuitenkaan ei voida sanoa, että sen asiantilan takia kaikkia muslimeita tulisi pitää tämän vähemmistön osana. Kansalaisella on suomalaisessa yhteiskunnassa oikeus olla tulematta häirityksi omassa olemisessaan, hänellä on oikeus kokea itsensä samanarvoiseksi yhteiskunnan jäseneksi kuin kaikki muutkin. Kansalaisella on mm. mielipiteenvapaus, sananvapaus ja kokoontumisenvapaus. Kuitenkin samalla kansalaisella on velvollisuus siihen, ettei hän riko vastoin toisten ihmisten kansalaiselle kuuluvia oikeuksia ja vapauksia. Ilmeisestikin terroristit rikkovat tätä kansalaisvelvoitetta vastaan ja sen takia heihin ei voi soveltaa samanlaisia periaatteita, mitkä ovat todellisia rauhaa ja koskemattomuutta kunnioittavien kansalaisten parissa.

Mielestäni valtion tulisi edelleenkin perustua suuressa määrin kansallisuuteen, samalla kun nykyaika on tehnyt monikulttuurisuudesta tavoiteltavan asian. Kuitenkin esimerkiksi humanitaarinen maahanmuutto on jossain mielessä hyväksyttävää, koska siihen ovat sopeutuneet lähes kaikki Euroopan maista.

Kuitenkin mielestäni rasistiksi kutsuminen jokaisessa tilanteessa, jossa maahanmuuttaja kokee ristiriitaa oman kulttuurinsa ja valtakulttuurin välillä on asia, josta pitäisi Suomessakin päästä eroon. Suomella ei ole siirtomaataustaa, Suomella ei ole ollut kolonioita, kuten esimerkiksi Ranskalla tai Isolla Britannialla on ollut. Sen takia Suomeen tulevilla maahanmuuttajilla ei ole kokemusta suomalaisesta kulttuurista, kun taas esimerkiksi Englantiin tulevat intialaiset tai pakistanilaiset kokevat olevansa jo valmiiksi brittiläisen kansainyhteisön jäseniä, ja siten pystyvät paremmin mukauttamaan oman kulttuurinsa valtakulttuuriin, ja itse asiassa monet kantaenglantilaiset pitävät esimerkiksi Aasian kolonioista tullutta ruokaa perusbrittiläisenä.

Koska terroristit rikkovat niin näkyvästi länsimaisen kulttuurin periaatteita vastaan, on heitä vastaan voitava käydä sellaisilla periaatteilla, joissa ei ensisijaisesti oleteta tällaisten ihmisten toimivan länsimaisen yhteiskunnan periaatteiden osoittamalla tavalla, koska terrorismi ei ole länsimaista kulttuuria.

Segregaatio, joka maahanmuutosta on seurannut on epäilemättä ollut näiden ongelmien lähtökohtana. Vieraista kulttuureista tulevia maahanmuuttajia tulisi voida valvoa paremmin ettei radikaalistumista tapahtuisi. Muuten voitaisiin soveltaa hyvin takaisinlähettämisen periaatetta.

Olli von Becker

Kirjoittaja on yhteiskuntatieteiden maisteri, jolla on laaja kokemus Suomen ulkopuolella asumisesta