Olen juuri luopunut jatkuvaluonteisesta ja rankasta ryyppäämisestä. Olen tullut vuoden alussa vegaaniksi, koska päätin asian niin. Nytkin olen päättänyt, että juon vain silloin kun siihen on aikaa/aihetta. Olen huomannut, että viinanjuonti tuottaa varsinaista itsekästä anarkiaa, johon liittyy olennaisena osana kyltymättömyys ja välinpitämättömyys. Se on itsekästä sen takia, koska jatkuvasti ryypätessä tärkeäksi tulee vain se mistä saa uuden lastinsa, ja riittääkö se. Anarkiaa se on monessa mielessä sen takia, koska monet tärkeämmät asiat jäävät vähempiarvoisemmalle sijalle, kun viina maistuu pitkään. Kyltymättömyys tässä tarkoittaa sitä, ettei mikään tunnu riittävältä ja juoma-annoksia täytyy vain vähitellen lisätä ja juomista nopeauttaa. Monesti voidaan sanoa, että kyltymättömyys voi vaarallisten aineiden yhteydessä johtaa yksilöä jopa kuolemaan, kun aivot tai sisäelimet pettävät. Siinä mielessä voin pitää varjelevana sitä, että minulla on ilmeisesti äitini suvun kautta aika suuri mahdollisuus sietää alkoholia. Monen elämä olisi jo päättynyt aiemmin tällä läträyksellä. Kuten alussa kirjoitin, minulla ei ole tosiaankaan aikomusta ruveta absolutistiksi, koska en koe itseäni niin heikoksi ja viinaa niin pelottavaksi asiaksi kuin jollain Erkki Metsola-honkkelilla. Olen aina vastustanut jonkinlaisia valta-arvoja, joiden omaksumiseen ihmiset pakotetaan käytännöillä, ja sen takia viinanjuonti on tukenut porvarillisten arvojen piiristä poisjääntiä. Kuitenkin mielestäni minun mieleni on sen verran originaali, etten usko tarvitsevani itsetuhoista ryyppäämistä siihen, että pystyn olemaan luova ja ajattelemaan ja kirjoittamaan. Välinpitämättömyys liittyy muihin mainittuihin käsitteisiin ja se on niistä ehkä tärkein myös itseenpäin suunnattuna. Välinpitämätön ihminen ei ajattele mitään sellaista mikä on todella merkityksellistä ihmiselle ja ihmisessä. Minulle liiallinen juominen on siis aiemmin ollut etenkin itsetuhoista juomista, joka tarkoittaa sitä kun ihminen pyrkii pakenemaan maailmaa ja muita ihmisiä viinan avulla. Olen tänään käynyt lenkillä, syönyt terveellistä ja täyttävää ruokaa, puhdistanut kissan hiekkalaatikon, vienyt kissan kakkapussin ja roskapussit roskikseen ja käynyt kaksi kertaa kaupassa. Lisäksi olen sopinut injektioajan, ottanut selvää ostettavasta koirasta, suunnitellut tutkimussuunnitelmaa, lukenut ja katsonut etenkin dokumentteja koneelta. Säännöllinen kirjoittaminen tulisi taas aloittaa suhteellisen pitkän tauonn jälkeen. Tämä on siinä mielessä hyvä avaus. Minulla on auki pari hakua väitöskirjan tekemiseen, Kriittisen korkeakoulun kirjoittajalinjalle, Harjoittelupaikasta New Yorkin pääkonsulaatissa. Lisäksi odottelen tietoa Aalto yliopiston käsikirjoittajalinjan ennakkotehtävien arvioinnista. Lisäksi olen yhteishaussa hakenut perustutkinto-opiskelijaksi kääntäjälinjalle, jonka valintakoe on noin kuukauden sisällä. Olen tänään lisäksi siivonnut ja huolehtinut kotiympäristöstä. Saan pian Chagallin etsauksen. Tilasin kirjallisuutta Skotlannin aatelista, yhdeksän saman sarjan kirjaa. Juomisen vähentäminen siis takaa myös sen, että elämäntavalla on mahdollista tulla tasapainoisemmaksi ja harmonisemmaksi. Olen siis pahoinpidellyt itseäni viinalla yli viisitoista vuotta. Toinen asia ovat lääkkeet. Olen syönyt suuria annoksia etenkin uni- ja rauhoittavia lääkkeitä, joskus varmaankin yliannostus on ollut lähelllä. Viinan juonnin vähentäminen ja lääkkeiden ylisyönnin lopettaminen siis mahdollistaa sen, että aikaa ei mene sammuneena, kohmelossa, kännissä tai lääkekoomassa maatessa. Ajatustoimintani on taas monen päivän jälkeen entisellään, vaikka joku voisi varmaann pitää tällaisen asian rasittavana, jos miehen pitää kirjoittaa koko ajan ajatuksiaan ylös. Olen kuitenkin ollut tällainen jo lukioiältä alkaen. Tasapainoisempi elämä tarkoittaa säännöllistä ulkoilua, säännöllistä ruokailua, sekä fyysistä että henkistä työntekoa ja vaivannäköä. Lisäksi unen määrä ja laatu on tärkeää. Lähitalossa pitäisi olla asukasyhdistyksen oma kuntosali, jonka käyn tuossa joku päivä tsekkaamassa. Aion jatkossa ulkoilla ainakin kaksi kertaa päivässä ja niiden tulee olla saman reitin muutaman kilometrin matkoja. Koen etabloituneeni jollain tavalla filosofi- ja kulttuurimaailmassa, ja uusia ystäviä ja tuttavia on kertynyt aina lisää vähitellen. Kirjoitan seuraavaksi kirjoituksen Hervannan ilmapiiristä, eikä se, yllätys yllätys, ole, niin kuin sinä tähtisilmä luulet, persuhenkinen. Hervannassa on enemmän asukkaita kuin koko Siilinjärvellä, ja heillä on oma paikallislehti. Lisäksi SWS:n sihteeri kysyi minulta, haluaisinko kirjoittaa Seuran Wagneriaani-lehteen. Olen miettinyt koiraksi etenkin englanninbulldogia, rotukoira sen olla pitää. Toinen vaihtoehto voisi olla esimerkiksi saksanpaimenkoira. Viinan kauhistus on siis etenkin se, miten se vähitellen vie ihmisen rappiolle ja alkoholiriippuvaiseksi. Minulla on nykyään niin paljon mielenlujuutta (Sinnesstyrkan Carl von Becker ks.!), että pystyn olemaan menemättä viinakauppaan silloin kun en sitä halua. Paperitöitä, väitöskirjaa ja muita kirjallisia töitä ja pienempiä kirjoituksia on paljon työn alla. Viinaan minut johti varmasti taipuvaisuuteni alkoholismiin ja nyt minua on vieroittanut sen luota etenkin tekemäni päätös viinankäytön vähentämiseen. Saan nykyään paljon enemmän nautintoa hyvästä ruuasta, vaikka limpparista, ulkoilusta, lukemisesta, kirjoittamisesta ja hyvänlaatuisista unista. Minulla on vajaat kymmenen käsikirjoitusta ilman kustantajaa. Sain NVL:ltä arviot runokokoelmistani, joista olen lukenut vain osittain yhtä. Kuitenkin huomattavasti minua kokeneempi kirjailija kirjoitti runojeni ainakin ”erottuvan”. Koen että elämänlaatuni paranee huomattavasti tämän alkoholiin liittyvän päätökseni suhteen.
tiistai 22. huhtikuuta 2025
lauantai 12. huhtikuuta 2025
Kööpenhaminan matkasta SWS:n kanssa
Matkaan lähtö oli perjantaina 4.4 aamupäivällä. Takaisin tultiin illalla maanantaina 7.4. Porukka näytti varsin itselähtöiseltä. Mukana oli paljon värikkäästi ja tyylikkäästi pukeutunutta joukkoa. On sanottava myös, että suurin osa matkalaisista olivat vanhuksia, joiden takia käytin jo aikaisemmin tämän porukan ydinilmapiiristä termiä geriatrikratia. Tämä tarkoittaa hyvin säilyneiden ja maksukykyisten vanhusten valtaa. Tuli mieleen se, että tämä matka osoitti hyvin sen asian, jonka mukaisesti Suomessakin kulttuuriin liittyy paljon rahaa. Siinä mielessä monet matkalaisista olivat elintasoesteetikkoja, eli siis sellaisia ihmisiä, joiden rahatilanne mahdollistaa esimerkiksi tällaisilla taidematkoilla käymisen. Siinä mielessä minä en keskustellut juuri monen matkalaisen kanssa, koska he näyttivät keskittyvän omaan iäkkyyteensä ja lääkäripalveluiden saamiseen. Keskustelin kuitenkin mm. Seuran sihteerin kanssa, joka kertoi olevansa ammatiltaan laivaston upseeri. Hän sanoi tuntevansa sukuumme vaimonsa kautta kuuluvan komentaja Olavi Kinnusen. Olin varmasti matkan nuorin ihminen, vaikka minun ikäni alkaa lähentyä neljääkymmentä. Hotelli, Kööpenhaminan Strand sijaitsi keskeisellä paikalla Havnegadilla, vaikka huoneeni oli suhteellisen pieni. Minibaari oli kuitenkin tasokas ja tyhjensin sen matkan aikana kahdesti. Lasku oli varsin suuri verrattuna jopa yöpymisten hintaan. Aamiainen oli laaja ja monipuolinen, pidin etenkin päivän kakusta, joka oli tehty aina artesaanityyliin. Mielestäni on ikävää, etteivät nuoret ihmiset harrasta enemmän kulttuuria vanhojen ihmisten tavalla. Monesti tällaiset matkat ovat pelkkää elintasolla ja siitä hyötymisellä eksperimentointia. Varmasti mukana oli myös todellisia taiteen ja Wagnerin arvostajia, vaikka monesti nuo asiat liittyvät yhteen rahan kanssa, ja on varmaa, että monet matkalaiset olivat mukana pelkästään sen takia, koska heidän elintasonsa sen mahdollisti. Vajaat kaksi tonnia kolmen yön matkasta kaikkine muine kuluineen on kuitenkin mielestäni aika paljon, ja on varmaankin niin, että monilla nuorilla ihmisillä ei ole halua eikä varaa ottaa tällaisiin matkoihin osaa. Kuitenkin lähtö oli perjantaina työaikaan ja takaisin tulokin vasta maanantaina illalla. Mielestäni kulttuurin riippuvuutta rahasta tulisi vähentää, vaikka on varmaan niin, että ooppera ja baletti eivät ole sellaisia kulttuurin osia, joiden riippuvaisuutta rahasta olisi kaikista helpointa vähentää. Kun ihmisten keski-ikä kasvaa, kasvaa myös tarve geriatrisille palveluille, ja tuollaisessa porukassa tarve on vain elää mahdollisimman pitkään ja katsella elämää sivusta. Kuitenkin on ikävää, että geriatrikratia määrittää nykyisin esimerkiksi sen, että millaiset arvot yhteiskunnassa ovat etenkin vallankäyttöön ja elintasoon liittyviä arvoja. Mielestäni on väärin, että jotkut voivat hyötyä vanhuudestaan ja elintasostaan niin paljon, että muodostuu tällaisia porukoita, jotka ovat koheesioltaan hyvin yhtenäisiä. Mielestäni kouluopetuksessakin tulisi korostaa paljon enemmän kulttuurin harrastamista esimerkiksi liikunnan harrastamisen sijaan. Ovatko yhteiskunnan eliittiä siis etenkin jatkuvaa geriatrista huomiota saavat vanhukset, jotka eivät esimerkiksi itse muotoile käsityksiään ja arvojaan, vaan jotka tyytyvät siihen, että heidän elämiään jatketaan jatkuvalla rahan kautta tulevien palveluiden huomiolla. Kaikki muut ihmiset, jotka eivät kuulu tällaiseen elintasoelämän arvostamiseen ja monessa mielessä samanlaiseen työtaustaan ja ikään, eivät ole muuta kuin vitsailun ja irvailun aihe. Mielestäni on ensinnäkin väärin, että yhteiskunta vaikkapa terveydenhuoltopalveluiden epätasa-arvoisessa jakamisella vaikuttaa siihen, että jotkut saavat elää pitkään ja nauttia elintasostaan, samalla kun muiden ihmisten annetaan kuolla ja kurjistua. Tämä porukka oli siis miltei kokonaan geriatrikratiaa, ihmisiä, jotka ovat etuoikeutetun asemassa yhteiskunnassa ja palveluiden saannissa oman henkilökohtaisen elintasonsa takia. Minun mielestäni julkisella rahoituksella voitaisiin laajemmalla tavalla mahdollistaa se, että kaikenlaiset ihmiset yhteiskunnassa voisivat harrastaa taidetta ja olla siitä kiinnostuneita. Yksi papparainen vittuili takaisin tullessa toiselle ihmiselle minusta, että ”Seuraava matka Uuteen-Seelantiin”, mikä liittyi varmasti minuun – Uuteen-Seelantiin minä en ole lähdössä, ja tuollainen kommentti kertoo vain siitä, että jo ennen ryssän Suomeen tuloa nämä viekkaudella ja ennakoimisella kauan eläneet ja yleisiin valta-arvoihin mukautuvat mummot ja papat ovat valmiina ennakoimassa tilannetta, jossa täytyy kollaboroida ryssien kanssa. Nämä siis tukevat yleisiin valta-arvoihin mukautumista, joka on tuottanut heille mahdollisuuden haalia kokoon elintasoa. On kuitenkin sanottava, että vanhukset monesti ovat vähemmän biologisia, minkä takia heidän itsetuntonsa ja vallantunteensa ei ole enää pitkään aikaan aiheuttanut tunneperäistä kerskumista ja itsensä ylentämistä. On varmaan niin, että kun nainen muuttuu keski-ikäisenä seksuaalisemmaksi, muuttuu mies vähemmän seksuaaliseksi, minkä takia voidaan selittää se, miksi jotkut vanhemmat naiset kiinnostuvat nuoremmista miehistä. Kulttuuria tulisi harrastaa pienestä lapsesta alkaen, ja kouluissa opettaa lapset ja nuoret arvostamaan ja ymmärtämään kulttuuria. Kulttuurin ja taiteen arvostaminen muuttaa jo lapsia ja nuoria erilaiseksi, jos sitä verrataan vaikkapa lyhytjännitteisiin urheilulajeihin, kuten jääkääkkään. Pitäisi kouluissa sisällyttää opetukseen enemmän kulttuuri- ja taideaineita, käyttää lapsia ja nuoria konserteissa ja teatterissa, ja antaa opiskelijoille säännöllisesti kulttuuriseteleitä, joiden käyttöä tulisi seurata esimerkiksi kulttuuritapahtumista tehtävillä arvosteluilla ja esittelyillä. Myöskin valtion ja kuntien tulisi tukea kulttuuria entistä enemmän, että se ei enää liittyisi niin suuresti elintasoon ja varallisuuteen. Mestarilaulajat oli tehty hienoksi produktioksi, jossa karrikoitiin vanhojen mestarilaulajien vaivoja ja vanhuutta ja rollaattoreita, joiden arvostelun kautta Hans Sachs sai voimaa pyrkiä itsepintaisesti Mestarilaulajien joukkoon. Uuvertyyri Mestarilaulajissa on vaikuttava ja ponnekas, ja sen takia sitä soitetaankin usein erilaisissa sekalaista esittävissä konserteissa. Tanskan kulttuuri on vanha, ja esimerkiksi brittiläinen englanti on saanut ohjaavia suuntia myös tanskan kielestä. Kuitenkin on sanottava, että kulttuuri esimerkiksi on kovin kliininen ja välimallin mukainen. Tietyt instituutiot Tanskassa ovat kuitenkin vanhoja ja revered. Kuitenkin esimerkiksi kauppoja löytyy keskustasta vähemmän ja baarien ja kapakoidenkin aukioloaika on jopa Suomeen verrattuna rajoitetumpi. En ennen matkaan lähtemistä muistanut edes muita tanskalaisia kirjailijoita kuin Oehlenschlägerin ja HC Andersenin. Mielestäni jopa Tukholma on Köpikseen verrattuna eloisampi paikka. Kaikki on Köpiksessä kallista ja kauppoja tosiaan vähän ja rajoitetulla aukioloajalla keskustassa. Kävin Amalienborgissa seuraamassa keskipäivän vahdinvaihdon, - ja eivät soittaneet edes Porilaisten marssia - saatanat. Kööpenhamina ei mielestäni ole viehättävimpien pääkaupunkien joukossa Euroopassa. Pidän enemmän yksin tai kaksittain tehtävistä matkoista.