Jotkut väittivät natsiksi

Lapsuudenkodissani on aina korostettu kovuutta ja sitä, ettei ihminen voi vaikuttua ympäristönsä vääränlaisista virikkeistä. Kovuuden arvostaminen on johtanut esimerkiksi siihen, että lapsena, kun en osannut vielä valikoida oikeanlaisia virikkeitä toiminnalle, olin niin ulalla itseni ja maailman kanssa, etten osannut ohjata omaa suuntaani. Se, miksi jotkut alkoivat pitää minua natsina teini-iässä johtui siitä, koska menin maakuntalehden extempore-haastattelussa sanomaan jotain sen kaltaista, etteivät saksalaiset ole aina olleet natseja, ja että käytännössä kaikenlaisilla yhteiskuntaideologioilla on jonkinlainen pysyvä asema maailman ja kulttuurien historiassa. Minä en ole ollut tunkemassa juutalaisia myrkkykylpyihin tai uuniin. Kovuus ja vahvuus ovat ne tekijät, minkä takia jotkut alkoivat pitää minua natsina ja Hitler-n. 2:na. On sanottava, että teini-iässä katsoin mielelläni natsien puoluekokouksesta kertovaa Leni Riefenstahlin kuvaamaa Triump des Willens-elokuvaa. Lisäksi minua jollain tavalla miellytti se, miten Hitler seisoi ainoana pystyvänä ihmisenä kansansa edessä. Tämän natsihoureen voi jollain tavalla liittää myös siihen, minkä takia vuonna 2004 ylistin innokkaasti alkukantaista miehyyttä ja reviiriajattelua korostavaa englantilaista Football Factory-elokuvaa, joka kertoi Chelsea-jalkapalloseuran tappelevista huligaaneista. Isäni on aina ollut kotona hahmo, joka on vaatinut ja jolle äitini on useimmiten vaatinut ehdotonta valtaa, jota ei ole voinut kyseenalaistaa. Isälläni on myös ollut aina viikset, kuten Hitlerillä. Varmasti kotini psykodynamiikka, joka on korostanut miesten oikeutta ja miesten vahvuutta, johti minut myötäilemään muiden mielikuvaa itsestäni äärioikeistolaisena. Tietyssä mielessä hyväksyn edelleenkin radikaalin oikeistolaisen politiikan, kunhan se pysyy lain sisällä ja sen viitearvoissa. Hitler varmaan puolitahattomasti edusti minulle omaa isääni ja hänen totaalista valtaansa, jota myös äitini toistuvasti myötäili, koska hänen ”aatelisessa” perheessään on aina korostettu miesten ja isän oikeutta kaikenlaisten akkamaisten pehmoilujen sijaan ja niiden tilalla. Olen huomannut iän myötä, että esimerkiksi oma seksuaalisuuteni on enemmänkin feminiinisten ihmisten seksuaalisuutta, ja tämän myötä olen alkanut suhtautumaan naisiin paljon paremmin kuin miten suhtauduin heihin paljon aikaisemmin. Naisilla, sellaisilla joilla on valtaa, tulisi aina pyrkiä estämään miesten asettautumista toisiaan vastaan. Yleisesti konfliktinestäminen on aina hyvin miellyttävä piirre missä tahansa ihmisessä. On mainittava esimerkiksi, kun toimin teini-iässä Kokoomusnuorissa ja olin presidentinvaalien aikaan Kokoomuksen kahvilassa yövahtina, tuli paikalle jonkinlainen rantojen mies, joka etenkin katsoi minun katseessani olevan jotain häntä provosoivaa. Tässä tilanteessa väliin tuli eräs miellyttävä kokoomusnuori, joka esti tilanteen eskaloitumisen. Sellaiset naiset, jotka itkeskelevät hetken ja mukautuvat sen jälkeen maskuliiniseen vallankäyttöön, eivät ole mistään kotoisin ja he ovat perustavalla tavalla vallattomia naisia. Rauhanturvaaminen on tärkeä asia, kuten sinäkin, tähtisilmä, uskot. Minulla ei siis ole ollut koskaan siskoa, eikä äitini ole koskaan edustanut koskaan muunlaista naiseutta, kuin sellaista, joka myöntyy aina ”herran sanaan”. Jos kovuus, vahvuus ja itsenäisyys korostuvat lapsuudenkodissa kaikessa tapahtuvassa, on mielestäni aika vähäpätöistä millä perustein tällaista järjettömyyttä korostava ihminen voi joidenkin mielestä vaikuttaa vaikka sitten ”natsilta”. Kaikki äärioikeistolaisuuteen suuntautuminen johtui pinnanalaisista virikkeistä ja siitä eetoksesta, jota minulle lapsena ja varhaisnuorena syötettiin. Nykyään katson että valta ja vahvuus voivat korostua ihmisessä ja ihmisryhmissä aivan eri tavalla kuin natsinousukkaissa. Olen jo pitkään ajatellut että vahvuus on etenkin henkinen arvo, vaikka esimerkiksi persusukulaiset voisivat olla tällaista ajattelua vastaan. Ruumiillisen vahvuuden voi saavuttaa kuka tahansa riittävällä harjoituksella, mutta henkinen vahvuus ei ole yhtä helposti tavoitettavissa kuin ruumiillinen vahvuus. Myös valta on täysin erilainen kuin mitä se oli esimerkiksi Adolf Hitlerin jutuissa. Saksalainen porvarillinen massakeskeisyys oli syynä siihen, minkä takia Aatun tyylinen hahmo pääsi siellä valtaan, ja on todellakin niin, että etenkään saksalainen aateli ei arvostanut Hitlerin kaltaista nousukasta. Olihan heinäkuun 20. päivän salaliiton osallisista suurin osa saksalaisia aatelisia upseereita. Eli on hassua, kun äitini suvussa on aina korostettu miesten etua ja paremmuutta suhteessa naisiin, niin isäni on saanut sukunimensä isänsä äidiltä, koska isoisäni siitos on vieläkin tietyissä piireissä niin – hys hys – tyylinen juttu. On varmaan niin, että se, miten etenkin isäni on sanonut, että ihmisen kasvatus ei voi millään tavalla vaikuttaa kielteisesti ihmiseen, on seurannut mukana minun filosofiseen järjestelmääni. Sehän korostaa koko sosiaalisen ja tunteellisen maailman vähäpätöisyyttä periaatteisiin ja objektiivisiin arvoihin, jossa mielessä joku voi ajatella, että koska katson joidenkin arvojen olevan parempia kuin toiset, että hyväksyisin siinä mielessä jonkinlaisen diktatuurin, jossa toisella tavalla ajattelevilla tai tunteiden kautta maailmaa hahmottavilla ihmisillä ei olisi oikeutta ajatteluun ja yhteiskunnan ohjaamiseen poliittisilla periaatteilla. Olen täysin sitä mieltä, että ihmiset voivat ajatella yhteiskunnassa joko oikeiden tai väärien periaatteiden kautta, vaikka en todellakaan olisi työntämässä eri tavalla ajattelevia esimerkiksi ”Petsamon Heinäsaarille”; kuten poliitikko Elias Simojoki on kolmekymmentäluvun alussa sanonut Eero Hiekkalasta, Sasusta ja oikeusministeri Ernst von Bornista. On varmasti niin, että minussa on esimerkiksi moitteettoman kielitaidon kautta paljon saksalaisia luonteenpiirteitä, vaikka yksi tapa, jolla eroan saksalaisesta liittyy siihen, että olen monessa asiassa hyvin suurpiirteinen ja työskentelytilani on useimmiten luovassa kaaoksessa. Jämptiys ja perusteellisuus (eikä varmaan voi liikaa korostaa asiallisuutta Sic!) ovat ainakin tulleet minulle mahdollisesti molempien vanhempieni kautta. Hitleriin ja natsismiin oli ohjaamassa etenkin se, että muut periaatteet kuin älyllisyys ohjailivat monesti minun periaatteitani. Nyt kun minulla on ylempi korkeakoulututkinto filosofiassa ja olen tekemässä väitöskirjaa, on sanottava, että nykyään käsitykseni vallasta ja sen symbolisuudesta on hyvin älyllinen ja vastustan periaatteellisesti kaikenlaista masterointia ja tanterointia. Nimen omaan tanterointi, että korostetaan omaa valtaa kaikenlaisella kenkänkantojen kopsauttelulla ja tantereen tömistelyllä, on kaukana siitä, millaisia poliitikkoja nykypäivänä arvostan. On siis sanottava, että olen tässäkin kirjoituksessa käyttänyt itsestäni termiä natsi vain sen takia, koska se oli joidenkin minua seuranneiden ihmisten mielestäni vääreellisin perustein muodostama käsitys minusta, ja minä en ole koskaan ollut esimerkiksi antisemiitti, enkä ole koskaan hyväksynyt, etteikö erilaiset kulttuurit ja kansanryhmät voisi elää toistensa keskuudessa siihen asti, kunhan kaikilla ihmisillä periaatteisiin kuuluvat työskentely ja opiskelu. Tarvitsemme Suomessakin sairaanhoitajia, lähihoitajia, siivoojia, taksikuskeja ja bussikuskeja, koska sellaisia töitä kantasuomalaiset eivät enää halua useimmin tehdä. Mielestäni natsit, eli kansallissosialistit, olivat enemmänkin vasemmistolaisia kuin oikeistolaisia, koska minä katson oikeistolaisuuteen kuuluvan etenkin taloudellisen kapitalismin, mitä ei todella ollut natsien sosialistisessa korporaatiojärjestelmässä. Joku voi väittää, ja en itsekään ole siitä mielipitteestä kaukana, että jossain mielessä saksalaisen perusluonne tuli ideologiaansa natsien myötä. On kuitenkin sanottava, että koska Saksa on sodan jälkeen ollut enemmän läntisessä blokissa kuin omassa perisaksalaisessa irredentismissään, että nykyään etenkin läntisessä Saksassa ollaan hyvin liberaaleja ja suvaitsevaisia, ja olen itsekin asunut pariin otteeseen Düsseldorfissa Nordrhein-Westfalenissa, jota pidetään Saksan osavaltioista liberaaleimpana, onhan lähellä esimerkiksi Kölnin kaupunki, jossa on joidenkin arvioiden mukaan eniten homoja ja lesboja prosentuaalisessa osuudesta kaikista maailman kaupungeista. On sanottava, että innokkaimmat uusnatsit tulevat nykyään entisen DDR:n alueilta, koska he ovat tottuneet sotien jälkeen elämään natsismia muistuttavassa diktatuurissa ainoana poikkeuksena se, että DDR kesti yli kolme kertaa kauemmin kuin natsi-Saksa. On myös sanottava, että Sozialistiche Einheitspartein luonnollinen parlamentaarinen perillinen on Saksan vasemmistoliitto Die Linke, joka on monella alueella entisessä idässä suosituin puolue, vaikka entisessä lännessä se on suurimmin täysin marginaalisessa asemassa vallan suhteen. Sotilaselämän ihannoiminen on varmaan ollut se tekijä, josta löysin natsismissa itselleni jonkinlaista vastinetta. Se on sanottava itsestäni että minä en ole koskaan ollut aggressiivinen ja rupeamassa tappelemaan toisten ihmisten kanssa. Football Factoryn ja SA:n harjoittama reviirin vartiointi ja tappelemisen harrastaminen muita ihmisryhmiä kuten juutalaisia kohtaan ei ole koskaan minua viehättänyt. Professori Kari Uusikylä on joskus maininnut sen, että luovat ihmiset ja etenkin luovat miehet ovat tavallisesti vähemmän aggressiivisia kuin henkisesti lahjattomat miehet. Minä en ole koskaan halunnut tapella, olen vain aina halunnut olla rauhassa keskittymässä omaa elämääni tavallisesti ohjaaviin asioihin. Se on tyypillinen reaktio miehillä, että aggressiivisempi ja parempi tappelussa oleva mies yrittää provosoida erilaista tyyppiä tappeluun ja kiistelyyn ja nämä odottavat sitä, että erilainen on helpompi nujertaa, kun tämä ensin provosoituu riitapukarin tasolle. Minä en nykyään edes huomaa tai en ainakaan millään tavalla reagoi siihen, jos joku tavanomainen mies katsoo tarpeekseen minun provosoimisen. Natsit olivat vasemmistolaisia, koska he olivat sosialisteja, ja minä en taas ole koskaan ollut sosialisti enkä vasemmistolainen. Natsiaate perustui yhden ihmisryhmän paremmuuden korostamiseen, totalitarismiin ja yhden sosiaalisen järjestelmän ehdottomaan ylistämiseen kaikkien muiden ajatusten ja ideologioiden kustannuksella. Kuitenkin on muistettava se, kuika paljon kiinalaiset ja ryssät ovat tapattaneet oman kansansa jäseniä oman ideologiansa aseman tiivistämiseksi. Ja on näitä muitakin: Kuuba, Pohjois-Korea, Kamputsea, Vietnam jne. Totalitarismi on mielestäni sellaista ajattelua, joka tuhoaa kaiken mahdollisuuden tämän ajattelun vastaiseen ajatteluun. Olen mielestäni korostanut ideologioissa mielestäni sitä, että henkisten arvojen ja objektiivisten totuuksien tavoittaminen tapahtuu ihmisillä useasti sen kautta, kuinka kehittyneitä he ovat henkisesti. Katson kuitenkin, että ihmisillä, jotka haluavat ilmaista ja korostaa arvojaan, onnistuu se parhaiten tosiasioiden tunnustamisella, ja mielestäni esimerkiksi sosialistiset poliitikot, jotka valittavat aika ajan perään perustavampien arvojen hallitsijoille kuin nalkuttavat ämmät. Mielestäni reaktiivisuus, suhteellisuus ja negaatioksi asettuminen eivät ole mitenkään parhaita tapoja muodostaa arvoja ja tuoda niitä esille. Eduskunnassa ei tarvitsi olla nalkuttavia akkoja, koska he voisivat tehdä sen kotipiirissä samalla kun kasvattavat tissejään, tekevät kakaroita ja värjäävät hiuksiaan valkoisiksi – sillä eikö tämä juuri nimenomaan ole sitä pahinta natsismia? Mielestäni ihmiset, kunhan ovat riittävällä henkisellä ja älyllisellä tasolla, voivat edustaa parhaimpia mahdollisia arvoja, vaikka niitä ei pakotetakaan ihmisille kovuudella ja vallalla. Mielestäni esimerkiksi pakottamisesta tulisi päästä eroon yhteiskunnassa ja korostaa yksilön autonomiaa mutta etenkin preferenssiautonomiaa, joka antaa ihmisille mahdollisuuden valita itse ne periaatteet, joiden kautta pitäisi elää. Arvottamisen perusteena on siis etenkin vapaus, joka ei voi olla millään tasolla provinsiaalisista päämääristä ohjautuva. Ihmisille on annettava mahdollisuus tunnustaa ja toteuttaa omia arvojaan, mutta on varmasti kuitenkin niin, että arvojen henkinen ja älyllinen perusta on tapa erotella arvoja sen mukaan kuin pysyväiä ja objektiivisia arvoja voivat olla. Tässä todellakin järki on täysin ylivoimainen tekijä verrattuna itkeskelyyn ja tunteellisuuteen. Kuitenkin mielestäni naisten tulisi siirtyä omalle vaikeusalueelleen siinä, kun mietitään miten miehistä järjenkäyttöä voitaisiin nähdä myös siinä muodossa, jossa naiset tuovat siihen omat panoksensa. Naisella on luontainen tarve alistua ja nalkuttaa, joista pitäisi päästä eroon. Hyvä ystäväni J. Sai kerran ministeriössä ollessaan kommentin silmälaseistaan ministeriön naispuoliselta virkamieheltä, kun tämä sanoi J:stä, että noiden silmälasien kautta ei vaikuta mehumaijamieheltä. Ihminen kehittyy varmaan vasta evoluution myötä arvoissaan, ja voidaan sanoa varmasti, että high functioning autism-termin sisään jäävä ihmisryhmä edustaa varsin selkeästi jonkinlaista evolutionaarista eteen harppausta. Ja näin on ollut aina: Sokrates oli autisti, Kopernikus oli autisti, Da Vinci oli autisti, Newton oli autisti, Kant oli autisti, Darwin oli autisti, Einstein oli autisti ja jne. jne. Tässä maailman suurimpien ajattelijoiden arvioinnissa ei ole vielä perustavalla tasolla otettu kantaa siihen, että tosiasiassa maailman historian suurimmat ajattelijat ovat suuremmalta osin olleet ominaisuuksiltaan sellaisia, joka antaisi heille nykypäivänä suoran autismi-diagnoosin. Winston Churchill oli autisti ja Nikola Tesla oli autisti. On valitettavaa, että kakkosella tulevaan Kirjolla-sarjaan ei ole otettu älykkäitä autisteja, todisteena oli esimerkiksi se, että sarjan urheileva lievästi kehitysvammainen meni lenkillä mahalleen maahan ja ryysti kuralätäköstä vettä. Katson nykypäivänä mielelläni sitä kehitystä, jonka mukaan naiset ottavat omanlaisensa asennoitumisen ajatteluun ja työntekoon. Vallattomat naiset kuitenkin ovat niitä, jotka vain alistuvat miehiseen vallankäyttöön, nalkuttavat ja ylittävät luovia yli mahdollisimman monesta sellaisesta konfliktitilanteesta, johon he eivät näkemyksensä rajoittuneisuuden takia ota osaa. Eduskunta ei Suomessakaan tarvitse vallattomia ihmisiä. Sen voin kyllä myös sanoa, vaikka joku voi väittää minua tästäkin natsiksi, että henkinen maskuliinisuus on täysin ylivoimainen verrattuna henkiseen feminiinisyyteen, koska jälkimmäiset tarvitsevat muita ihmisiä potkimaan heitä perseille ikävissä tilanteissa sekä tarvitsevat koko ajan toisilta ihmisiltä pyydettyjä vaikutteita, joiden mukaan henkinen miehyys ei todellakaan koskaan toimi. Henkinen miehyys on rohkeutta toteuttaa omaa tehtäväänsä ja tuoda sitä myös julki. Ja vaikka joku voisi saada tästä jonkinlaisen käsityksen sen suhteen, ei henkinen mies tarvitse minkäänlaisia ”tiimejä” korostamaan omaa arvoaan. Henkinen mies on tarvittaessa oman tien kulkija, joka ei ohjaile ja suuntaudu ihmisiin tunteellisella ärsyketavalla. Korkeimmat henkisesti miehet ajattelijat toimivat ideoiden ja periaatteiden maailmassa, jossa he pyrkivät aina puolueettomasti koko lähi- ja suuryhteisön hyödyksi. Ideologiaa tai arvoa ei siis voida perustella sillä tavalla, jos se tuottaa jonkinlaista provinsiaalista hyötyä – eli kaikessa on arvostettava myös kaikkien muiden hyvää ja oikeinta mahdollisuutta toimia ja ajatella. Kuitenkin korkein mahdollinen yhteiskuntajärjestelmä ei ollut niin Neuvostoliitto kuin myöskään natsi-Saksa. Nimenomaan minun järjestelmäni korostaa autonomiaa ja vapaaehtoisuutta. Silloin ei siis tarvitse ajatella jaettua henkistä intimiteettiä. Myös niin sanottu ideologinen nautinto, jota monet etenkin vallattomat ihmiset haluavat, ei voi olla objektiivinen ja vapauteen puolueettomasti suhtautuva järjestelmä. Ideologinen nautinto siis tarkoittaa sitä, että periaatteiden ja ideoiden harrastamisesta ohjaudutaan saamaan omaa provinsiaalista nautintoa sellaisessa asemassa, jossa nämä ihmiset todistavat olevansa täysin ja todellakin vallattomia ja väärässä paikassa ja virassa. Toisin kuin natsit, minä katsoa, ettei vallattomia ihmisiä tarvitse poistaa parlamentista pakkokeinoilla, vaan heitä voidaan tarvittaessa ohjata ajattelemaan asioista objektiivisemmalla tasolla. Ongelma on siis monessa mielessä se, että esimerkiksi äänestäjät tyytyvät liian vähän ja nöyristelevät ja myötäilevät tiimejä ja muita valheellisia vallan symboleita. On sanottava etenkin näistä tiimeistä, että siinä toimitaan täsmällisesti samalla tasolla kuin vaikkapa Football Factoryn toisten joukkeiden fanien kanssa riitaa haastavat ja tappelevat gorillat. Monessa mielessä ihmiset kuvittelevat valtansa lisääntyvän siinä kun ollaan porukassa, jossa vielä toivotaan olevan yhteisymmärrys siitä, kuka johtaa, mikä on ajattelun taso ja kenellä ja millä on eniten valtaa. Tämähän palautuu täsmälleen tähän jalkapallohuligaanien reviiriajatteluun, joka on suoraa yhteyttä eläinmaailmaan. Matalat henkiset aktiviteetit kasvuni vaiheessa varmaan oli syytä siihen, että vielä kaksikymmentä vuotta sitten koin Football Factoryn yhdeksi parhaimmista elokuvista. Ymmärrän myös sen, että varmaankin varsin militantti luonteeni on aina ollut ohjaamassa minua sotilaallisuuden ihailuun ja sitä myöten naissukupuolen väheksimiseen. Kuitenkin tämä on mielestäni ollut selkeää suuntausta lapsuudenkotini psykodynamiikasta. Äitini, vaikka hän on piristynyt huomattavasti ikäännyttyään, ei hän millään tavalla puuttunut ojentamiseen ja selkään saantiin. Vaikka hän nykyään voi joskus ilmaista omia mielipiteitään ja käydä joskus jopa ilmaisemaan mielipiteitään suhteessa isäni mielipiteisiin, oli hän aiemmin täysin isäni ohjailtavana. Hän myötäili aina isäni ajatuksia ja mielipiteitä, ja kun joskus tuli heille hyvin tyypillinen tilanne, jossa äitini olisi pitänyt esim. puolustaa omia näkemyksiäni, riitti muutama sana isältäni siihen, että äitini sanoi: ”niinhän se on. Ei siihen tarvitsekaan enää palata!”. Ilmapiiri, jossa isä on ja jossa isää ei ole, on varsinainen ja minun tapauksessani varsin perustava ristiriita, johon joudun toistuvasti uudelleen palaamaan. Isäni siis on toisen polven lehtolapsi, eikä ole ihmekään, että isän rooli on näkynyt aina vain käskemisessä ja rankaisusssa. En kuitenkaan usko, että militantti luonteeni olisi vain seurausta siitä, miten minua on käskytetty. Kuitenkin kun saa epäuskottavia ja sisäisesti ristiriitaisia komentoja ja käskyttämistä, voi olla, että jos älyä on enemmän, tulee jossain vaiheessa siihen nähden kapinoiva asenne ja tapa suhtautua elämään ja periaatteisiin. Isäni on koulutukseltaan LVI-teknikko, joka ei ole koskaan liiemmin kirjoitelltu, ja äitini on yo-merkonomi, jolla on paljon isäni vastaavaa yleissivistystä ja kielitaitoa suurempi kyvykkyys, ja hän on aina lukenut myös paljon kirjoja oman tapani mukaisesti. Kuitenkin isovanhempieni kirjastot olivat minulla jo lapsesta alkaen kiinnostuksen kohteina. Olemme siis isäni kanssa varsin eri alojen ihmisiä. Ehdoton kuri ja siitä poikkeamisesta seurannut rankaisu ja henkinen pahoinpitely ovat muodostaneet omankaltaisiaan viitekehyksiä kasvuni ajalle. En ole kovinkaan montaa kertaa käynyt keskustelua isäni kanssa mistään älyllisestä ja ideoihin palaavasta aihepiiristä. Hän on sulkeutunut ja tyly ihminen, jossa autismi varjopuolet tulevat paljon itseeni nähden voimakkaammalla tavalla esiin. Olen kuitenkin jollain tavalla pyrkinyt ymmärtämään häntäkin ja olen tullut siihen tulokseen, että hän ei vain todennäköisesti voi mitään omalle käyttäytymiselleen. Jos ajatellaan, että kun minä yritin olla vaihdossa lukion aikaan Englannissa, tuli perheen äiti kiehumaan minulle, että heidän nuorin poikansa kyselee koko ajan, mitä on tehnyt väärin, ja tuo siis tulkittiin johtuvaksi minusta. Vertaappa sitä sitten siihen jos joutuu todistamaan tällaista käsitystä koko ikänsä lukioon asti ja senkin jälkeen vielä tarvittaessa. Onhan isäni mm. joku aika sitten sanonut minulle, että kun tulen käymään lapsuudenkodissani, minun tulisi tuoda mukana omat ruokatarpeet. O tempora, o mores!

Yhtä juhlaa (!)

Ihminen saavuttaa tarkoituksensa siinä, kun hän pystyy nauttimaan pienistä arkeen liittyvistä asioista. Nämä asiat ovat pieniä huomaavaisuuden osoituksia, sanotaanhan kissoistakin että ne nauttivat enemmän toistuvasta huomaavaisuudesta ja eivät pidä siitä, että ne tukadutetaan ylikäyvällä hellyydellä. Tähän liittyy kissanomistajille tuttu asia – hellyysaggresio. Pienten tärkeiden asioiden arvostaminen on tärkeätä etenkin aikuisille ihmisille, koska se toimii etenkin kyltymättömyyttä ja ahneutta vastaan. On monille ihmisille tyypillistä, että koko ajan pitää kilpailla kaikesta ja tehdä oikeanlainen vaikutelma omalla omaisuudella ja rahoilla. Voidaan esimerkiksi nähdä, vaikkapa Rikkaat ja rahattomat tv-sarjassa, että miespuoliset ihmiset ovat vähemmän alttiita vertailemaan omia olojaan toisten oloihin, ja naiset tavallisesti suhtautuvat koppavasti ja arvostelevat ja vertailevat toisten ihmisten omaisuutta itseensä. Tiedän etenkin yhden koppavan ruman naisen, jolla on pyrkimys vertailla toisten omaisuutta omiin mielikuviinsa siitä, millainen on parasta jotain, minkä omistamisella välitetään toisille ihmisille käsityksiä vallasta. Tällaiset psykopatiaan ja narsismiin taipuvaiset ihmiset eivät näe ihmisten välisissä suhteissa herkkyttä eikä hellyyttä. Heidän mielestään kaikessa on olennaista mielikuvien antaminen ja saatu kuvitelma, että näiden ihmisten varakkuus olisi etenkin jotenkin ihailua toisilta ihmisiltä saava yksityiskohta. Tämäkin ihminen kuvittelee kaikesta samalla tavalla, että kaikkien ihmisten pyrkimyksest ovat samalla tavalla alhaisia kuin heidän omat hauraat käsityksensä siitä, millainen ihmisen elämän ja yhteiskunnan tulisi olla. Psykologian professori on tiivistänyt hyvän elämän määreensä siihen, että jokaisen tulisi aina silittää sattumalta vastaan tulevaa kissaa, mikä tarkoittaa pienen huomioinnin toistamista. Olen miettinyt Britanniaan tai Ranskaan muuttamista, joka toteutuu sen jälkeen, kun olen saanut tiettyjä valmisteluja ja tavoitteita tehtyä. Vaikka ihailen varmaan suurimmin saksalaista kulttuuria ja Saksassa asumista, en voi nyt tietyn valitettavan väärinymmärryksen takia siellä asua, ehkä toivon mukaan myöhemmin. Britanniassa pidän ihmisten cheerfulnessista. Ranskassa pidän inspiroivasta ja elämän nautintoihin liittyvästä kulttuurista, joka on aina korostanut taiteellista ja kirjallista luovuutta. Myös ranskalainen keittiö ja etenkin punaviinit ovat aina olleet suuren nautintoni kohteita. Minulla on työn alla projekti, jonka aion toteuttaa esimerkiksi Helsingin Sanomien kautta, jossa haastattelen Britanniassa kiinnostavia taiteilijoita, näyttelijöitä, muusikkoja, aristokraatteja ja muita kiinnostavia kulttuurihenkilöitä. Tätä varten tulisi saada Hesarista tai jostain toisesta isosta lehdestä oma palsta näiden haastatteluiden purkamiseksi. Lisäksi työn alla ovat väitöskirja talouden filosofiasta ja arvoteoriasta, Adolf von Beckerin elämänkerta, Uno von Schrowen elämänkerta, kirja soveltavasta etiikasta, kirja omasta filosofiastani ontofysiikasta, oppikirja lukioiden filosofiaa varten, sukuhistoriikin jatko-osa, von Becker-Virrantalo-suvun kartanoista ja kirja aatelista ja aatelin kulttuurihistoriasta. Lisäksi kokoamatta valmiista teksteistä on runokokoelma, kolumnikokoelma ja essee-/päiväkirjakokoelma. Lisäksi aion kirjoittaa historiikin konservatiivisesta Monday Clubista Britanniassa ja Mäntsälän kapinasta ja 1930-luvun oikeistolaisesta radikaalisuudesta. Lisäksi tehtävänä ovat nuoruuden muistelmat, romaani, esseekokoelma, librettoja, näytelmiä, kabaree ja revyy. Haluaisin haastatella myös Suomessa tiettyjä mielenkiintoisia kulttuurihahmoja ja tavallisesta valtavirrasta poikkeavia ihmisiä. Lisäksi aion päivittää facebookia, blogiani, tehdä podcastia ja lisätä tiettyihin yhteyksiin kuten wikipediaan esimerkiksi perusteellista historiikkia suvustani. Lisäksi aikeissa on von Becker-suvun sukuyhdistyksen perustaminen ja Reinhold von Beckerin perinneyhdistyksen nettisivut. Mielestäni siis ihmiset saisivat energiaa ja oikeanlaista motivaatiota tietynlaisten kiitollisuusharjoitusten kautta, jossa esimerkiksi huomioidaan se, millaisiin asioihin rahaa käytetään ja mitkä asiat korostetaan muita asioita tärkeämmäksi. Jos ihmisellä on jonkinlaisia syvällisiä tietoja ja näkemyksiä tai jopa kokemuksia jonkinlaisista asioista, voivat monet kuvitella, että tällainen ihminen haluaisi korostaa jotakin tiettyä asiaa, vaikka monipuolinen yleistietämys on tavallisesti aika rauhassa otettava kokonaisnäkemys. Myös olen pannut merkille, että koska varhaisnuoruudessa tutustuin tiettyyn ihmiseen, joka oli joskus mukana kapakkareissuilla, ja koska minulle oli vaikeuksia muodostaa sellaisia yhteyksiä toisiin ihmisiin, jota ei motivoitunut asiallisten yhteyksien kautta, kuvittelivat nämä jotain sellaista, että olisin muka ollut kiinnostunut tästä ihmisestä, joka on perimmäisesti ruma sekä ulkoisesti että sisäisesti, joisa tietysti mielestäni toinen on paljon ikävämpi juttu kuin toinen. On todella rasittavaa, jos hyvyyteen ja oikeuteen pyrkivät ihminen asetetaan tekemisiiin sisäisesti ruman ihmisen kanssa, joka myrkyttää kaiken solidaarisuuden ja hyvyyden pois sellaisista ihmisistä, jotka eivät ole samanlaisia kuin mitä hän itse on. Itse en pystyisi koskaan seurustelemaan sellaisen naisen kanssa, joka on sisäisesti ruma. Monesti vaikka pintapuoli olisi ruma, voi se painottua parempaan nimenomaan sisäisen kauneuden kautta, samalla kun nätti ulkopuoli ei voi koskaan kompensoida sisäistä rumuutta, joka tulee hyvin esiin tietyistä ihmisistä, joilla on ongelmaa narsismin ja psykopatian kanssa jne. Pröystäily ja rahalla pätemään pyrkiminen eivät ole minua koskaan muuttaneet, sillä en siitä huolimatta ole koskaan alkanut arvostelemaan toisia ihmisiä heidän omaisuutensa kautta. Joillain ihmisillä on sellaisia harhaluuloja, että houkuttavuutta tulisi jotenkin ohestaa materiaalisen omaisuuden kautta. Minä sanoisin, että mikä oli myönteinen yllätys kerran eräiden vaalien aikana, oli se, että eräs vasurien listalta eduskuntaan pyrkivät ehdokas oli koreilematon ja rehellinen, kun hän kertoi ammatikseen ”työtön”. Kyseinen ihminen ei kuitenkaan muuten kuulu omiin suosikkeihini. Aion muuten myös koota aforismikokoelman viime vuosien aikaisista asiaproosakirjoituksista, kuten esimerkiksi kolumneista ja osittain päiväkirjamallisista esseistä. Reiinhold von Beckerin elämäkerta tulisi lopultakin saada valmiiseen muotoon ja kustantajan hyväksymäksi. Katson oikeanlaisen aatelisveren tuovan paljon hyvää ihmiseen, ainakin jos hän pyrkii rakentamaan omaa minuuttaan herkeämättömästi. Aatelissuku on vankka pursi meren myrskyihin ja merkittävien periaatteiden puolustamiseksi. En tiedä, onko siinä, että aatelisia katsotaan jossain ylöspäin minkäänlaista itseisarvoista hyötyä, mutta itse olen havainnut sen, että kulttuuri-ihmisen eksentrinen persoona on eniten suojassa aatelisen taustan turvaamana. Aateliin on aina kuulunut enemmän vapautta kuin muihin ihmisryhmiin, ja sen takia aatelisten piirissä on kehittynyt jonkinlainen rahvaaseen nähden suurempi mahdollisuus korostaa ja tutkia omaa persoonaansa. Meidän suvussammekin on jäljellä jokseenkin tämän mallin mukaisisa ihmisiä, mutta myös valitettavasti sellaisia, jotka katsovat Perussuomalaisten olevan heidän luonteelleen ja lahjakkuudelleen sopiva poliittinen koti. Minä en välitä vaikuttamisesta enkä myöskään vaikutelmien antamisesta. Jotkut alhaiset ihmiset kuvittelevat itsestään poikkeavista ihmisistä, että heillälkin olisi matalamielinen halu tehdä oikeanlainen ”vaikutus” toisiin ihmisiin, jota tällainen ihminen arvostaa. Minun mielestäni ihmisistä pitäminen voidaan perusteella täysin sellaisten ominaisuuksien kautta, jotka tulevat sosiaaliseen dominanssiin pyrkivän ihmisten arvoja korkeammalta henkisessä ja inhimillisessä arvossaan. Tällainen samanmukaistaminen tapahtuu siten, että nämä pikkuporvarit yleistävät oman arvomaailmansa kaikkien kohdalle ja samalla haluavat levittää harhaluuloa siitä, että näiden ihmisten arvot ovat kaikille kuuluvia. Oopperalibrettoni on työnimen ”Hiljainen ooppera” - alla. Se kertoo siitä, miten mutilismista kärsivä ihminen, joka ei puhu toisille mitään, saa minuudestaan tulkintoja ympärillä olevien juoruilevien ihmisten toiminnasta. Eli päähenkilö ei puhu kuin vähän ja harvoin, samalla kun ympärillä olevat ihmiset tulkitsevat ja kommentoivat ihmisistä jatkuvalla syötöllä. Samanlainen mielikuva tulee mieleen aikoinaan Kuopiossa kulkeneesta vanhemmasta miehestä, joka keräsi joka paikasta muovipusseja. On huvittavaa ajatella, miten urbaanit legendat vallitsevat ihmisten järjenkäyttöä, ja tämänkin miehen kuviteltiin olevan monialainen professori! En ole pitkään aikaan ollut kiinnostunut naisista seksuaalisessa mielessä, koska he eivät minua enää kiinnosta, ja lääkkeiden tuottaman impotenssiolotilan takia en pysty toimimaan makuukammarissakaan. Ja tästä on sanottava, että minulle on aivan täysin samantekevää millaisen käsityksen joku tavallinen ihminen saa tämän asian ilmaisemisesta ja tulkinnasta. Olen onnellisimmillani kun olen yksin ja etenkin ilman tarvetta päteä jonkun tavallisen naikkosen ominaisuuksien takia. On huvittavaa miten paljon parisuhteellisuus ja siihen pyrkimiseen muuttaa ihmisen henkistä ja älyllistä integriteettiä. En ole koskaan katsonut tositv-ohjelmia, joissa jälkiteinit uivat, juovat viinaa, juoruilevat toisistaan ja nussivat toisiaan ristiin. Toisaalta minun on sanottava myös niille, jotka kuvittelevat varhaisnuoruuden hurvitteluiden jälkeen minun mahdollisesti ilmaisevan jonkinlaista pysyvyyttä naisten suhteen, etää minua ei kiinnosta. Nussikaa vaan niiden apinoiden ja gorillojen kanssa, johon nussimiseen on johtanut vain sosiaaliseen dominanssiin liittyvä huomio, eli on pitänyt antaa joillekin miehille vain sen perusteella minkälaisn sosiaalisen tulkinnan joku mies on saanut. Ja kiittäkää onneanne ja sitä, että olen rauhallinen ja itseni hillitsevä ihminen, sillä muuten tulisi turpaan niin saatanasti.Minä en viihdytä monennen kierroksen naisia, jotka ovat aikaisemmin menneet rikollisten ja pahantekijöiden kelkkaan. Ideaalisin nainen olisi varmaan parikymppinen ja hyvästä suvusta ja perheestä, jonka ei ole tarvinnut harrastaa alakulttuurisuutta vain sen takia, koska olisi voinut matkia täysin muiden ihmisten kevytmielisyyttä. Ainakin, jos tällaisen naikkosen kanssa jotain yrittäisi, tulisi vapaudet olla selvänä: ts. saa samanaikaisesti olla useiden naisten kanssa. Nimenomaan etenkin nuorten ihmisten tapoihin liittyy ohjautuminen sosiaalisen dominanssin pyrkimysten kautta. Olin eilen yli puoli tuntia odottamassa terveyskeskuksessa injektioaikaa, jonka olin sopinut samana päivänä, ja kyseinen eukko valehteli kutsuneensa minut huoneeseen, vaikka olen aivan varma siitä, ettei hän ollut huoneessaan. On mielenkiintoista, että samalla kun yksityinen terveydenhuolto arvioi ihmisiä maksukyvyn kautta, niin julkisessa terveydenhuollossa ko. Hoitsut nähtävästi voivat valita asiakkaansa jonkinlaisen pitämisen ja tykkäämisen perusteella. Julkinen terveydenhuolto voi olla täysin mielivaltaista, kuten tästäkin yhteydestä jäänyt kuva näyttää. Käytän omasta filosofiastani termiä ontofysiikka ja termi siihen pyrkimisen tavoitteelle on uusi syvällisyys. Ontos tarkoittaa muinaiskreikaksi olemista tai olevaista, ja fysiikka tarkoittaa olemisen ja olevaisen toiminnan ja ajattelun kokonaisrakennetta. Miksi olevainen toimii miten se toimii ja mitkä ovat olennaisia arvoja, joilla ontofysiikka voitaisiin perusteella. Perinteisesti voidaan sanoa, että vaikutteellisuus ja sosiaalisen dominanssin pyrkimyksen mukaan toimiminen ovat etenkin ontofysiikan ja vapaiden ihmisten periaatteita vastaan nouseva suuntaus. Voidaan ajatella esimerkiksi tässä mielessä sitä, minkä takia monet nuoret ihmiset menevät baariin hakemaan seuraa, koska tällainen ohjautuminen on täysin sosiaalisen ja tiedottoman toiminnan varsinainen kunniakoroke. Mielestäni itseryydytys on täysin ylivoimainen asia sen sijaan, että pitäisi sietää jotain jollakin tavalla huonomman naisen mukana tulevaa taakkaa. On kuitenkin sanottava, että Amsterdamissakin en ole koskaan kokenut huorien parkkiiintuneisuuden ja kovuuden takia minkäänlaisia nautinnon hetkiä. Mielestäni edellytys parisuhteelle ainakin itseni kohdalla on se, että nainen on aito, kiltti ja kaikkiin ihmisiin tasa-arvoisesti suuntautuva ja nämä ominaisuudet ovat omasta mielestäni paljon enemmän tärkeitä kuin pelkästään ulkokuoren perusteella tehdyt päätelmät ja ennakkoluulot. Ontofysiikka on siis ohjautumisen, vaikutteellisuuden ja sosiaalisen motivoiman toiminnan vastaisuutta. Siinä siis tajutaan se, että toiminnalle ja ajattelulle voidaan saada pysyvämpi ja herkeämättömämpi peruste kuin sosiaalisessa ohjautumisessa oleva periaatteiden puuttuminen. Ontofysiikka korostaa etenkin sisäisiä arvoja, ja tässä mielessä etenkin nuorten naisten koppava ja itsetietoinen asennoituminen ja kaiken arvion tekeminen miehen pintapuolisesti tulkittujen piirteiden tulkinnalla on väärin, koska siinä ajatellaan, että omilla ominaisuuksilla voidaan pitää liiketoimintaa kun saadaan samanaikaisesti vastinetta jonkun toisen saamisesta. Naisilla pitkä, tumma ja komea, voi olla tosiaankin jonkinlainen valinnan periaate ja yllättävää kyllä tämä ei tarkoita nykypäivänä vain koulutyttöjä vaan suurta osaa kaikista nuorista naisista. No, minä en ole pitkä enkä komea ja hiukseni ovat enemmän tummanruskeat, ja siitä huolimatta olen saanut aika paljon huomiota vastakkaiselta sukupuolellta. Sinkkuillallinen ohjelmassa tavallisesti koppavat ja itsetietoiset naiset kertovat taksissa omat vaatimuksensa ja sanovat useimmissa tapauksissa ”ei ole minun tyyppiäni”. Minä tunnistan nykyään ihmisen henkisten ja älyllisten toimintojen tason vähintään puolessa minuutissa, mutta toisaalta minä en myöskään nykyään tee suoraa arviota kumppanikompetenssista pelkästään sen perusteella, miltä nainen näyttää ulkoa käsin. Kysyin äskettäin äidiltäni miltä hänen isotätinsä Johanna Aurora vaikutti, ja hän sanoi Johanna Auroran olleen määrätietoinen luonne, mikä tietysti hyvin sopii aatelisuuden viitekehykseen. Isoisäni isoisä Reinhold Octavius von Becker oli ensimmäinen suomalaisen von Becker-jäsen, joka meni avioon talonpoikaisen naisen kanssa. Sen jälkeen sama on jatkuntu kolmessa polvessa. Kulttuurisukujen naisissa on monesti suurta viehätystä itselleni, ja monesti korkea sukupiiri, ainakin parhaimmassa tapauksessa, tulee esiin etenkin moitteettomien ja kauniiden käytös tapojen kautta. Olen parhaillaan lukemassa etenkin Aristoteleen teoksia, joista väitöskirjani aiheeseen liittyvät etenkin Politiikka ja Nikomakhoksen etiikka. Jos haluaa olla tekemisissä länsimaisen sivistyskäsityksen perustan kanssa, on silloin luettava etenkin Platonin ja Aristoteleen pääteoksia. Niihin perustuu monessa mielessä koko länsimaisen kulttuurin perustavimmat ajatukset. Ajattelin muuttaa Helsinkiin, mutta olen nyt tehnyt päätöksen siitä, että muutankin todennäkösesti joko Britanniaan tai Ranskaan. Kun olen Britanniassa, niin sieltä ei sitten tarvitsekaan mihinkään enää pysyvästi lähteä. Brittiläisessä kultturissa on siis sen vanhan ja pitkäaikaisen historian kautta tullut perusta, jonka mukaan kulttuuria kuuluu arvostaa, oli ihminen sitten minkälainen hyvänsä ja minkälaiseen yhteiskunnalliseen asemaan perustuva. Brittiläiset hallitsevat ironian ja itseironia, ja on varmasti niin, että brittiläinen huumori on maailman parhainta ja kehittyneintä. Siellä siis kaikki ihmiset ovat jollain tavalla asettuneet oman kulttuurinsa säilyttämiseen ja puolustamiseen. En olisi joskus voinut kuvitella, että tämän päivän jälkeen Konservatiivisen puolueen puheenjohtaja on musta nainen, vaikka on sanottava hänen taustastaan, että hänen isänsä on ammatiltaan lääkäri ja äitinsä fysiologian professori. Hän on nuorena naisena työskennellyt myös Mcdonaldissa ja tuolloin on kirjattu hänen julistaneen olevansa duunari. Mutta niinhän se on, että nykyään koko Konservatiivisen puolueen edustajat tulevat täysin erilaisista taustoista, kuin vaikka esimerkiksi 70- tai 80-luvulla. David Cameronin hallituksen katsottiin olevan anakronisesti syntynyt, ja sitä kutsuttiin jäsentensä yläluokkaisen statuksen mukaan as posh as Alec Douglas-Home's cabinet. Konservatiiveilla on nyt kova tehtävä puolueensa aseman säilyttämiseksi, ja on liian varhaista sanoa, kuinka monet vaalit Labour vielä voittaa tulevaisuudessa. Konservatiivipuolueen puheenjohtajavaaliin liittyy tavallisesti jäsenäänestys, joka käydään kahden parhaimman kandidaatin välillä. Mielenkiintoista on, miten keskisen Englannin konservatiivisimmat ja oikeistolaisimmat puolueen jäsenet sallivat mustan naisen uudeksi puheenjohtajakseen. On varmaan niin, että ko. Naisen voiton ratkaisivat Lontoon ja muide suurkaupunkien urbaanit liberaalit. No, eihän tämä siinä mielessä ole mitenkään kummallista yleensä, koska Daniel Craigin todennäköisesti korvaa James Bondina musta nainen siinäkin. On varmaan niin, että uusi puheenjohtaja saa houkuteltua Konservatiiveiksi etenkin suurten kaupunkien nuoria, jotka ovat aina aiemmin äänestäneet Labouria ja joissain tapauksissa Liberaaleja. Conservative Monday Club lopetettiin johtokunnan ja Massereene Ferrardin varakreivin (pj,) päätöksellä. Konservatiiveilla on edess muutoksen ajat. Ontofysiikan mukaan tärkeitä asioita maailmassa ovat etenkin arvostaminen ja omien arvojensa järjestäminen Uusi syvällisyys perustuu siis siihen, että siinä etstitään perustavimpia periaatteita olemisesta ja siinä ei etenkään todisteta minkäänlaista sosiaalisen piiriä. Se siis kiistää sen, että ihminen ohjautuisi vain sosiaalisen dominanssin pyrkimysten ristitulessa. Ontofysiikka siis tarkoittaa sitä, että ihmiset eivät kilpaile toistensa kanssa eivätkä koe tärkeäksi vertailla esimerkiksi omaa omaisuuttaan toisten ihmisten omaan. Ontofysiikka siis korostaa sitä, että tärkeimmät olemista koskevat toimenpiteet on tehtävä yksin ja ilman ulkoista virikettä. Tulee mieleen noin kymmenen vuotta sitten tapahtunut juttu, kun olin tulossa Kuopiosta Jyväskylään tapaamaan terapeuttia, että mulkkuni seisoi koko linja-automatkan ajan, vaikka ympäristössä ei ollut minkäänlaisia eroottisia virikkeittä. Varmaan kysymyksessä oli vain verenkiertohäiriö. Mutta tässä tulee esiin virikkeettömyys, jota koskien joku nainen olisi voinut nähdessään katsoa, että seisokki johtui hänestä, vaikka tämä asiantila oli täysin tahdototnta eikä ympäristöllä ollut siihen minkäänlaista vaikutusta. Ontofysiikka ja uusi syvällisyys liittyy myös etenkin idän uskontoihin, koska sielläkin ollaan aina korostettu henkistä ja sielullista rauhaa ja keinoja siihen pääsemiseksi. Olemisen fysiikka korostaa siis etenkin sitä, että ihmisen tulee olla vastuussa kaikesta tekemästään siinä mielessä, että joukon tyhmyyden taakse piiloutuminen ei voi olla perusteena ajattelulliseen toimettomuuteen ja kyvyttömyyteen. Sosiaalinen dominanssi koskee etenkin pyrkimystä itsekkyyteen, välinearvoisuuteen ja hyötymiseen heppoisilla perusteilla. Nykyaikainen kulttuuri korostaa pinnallisuutta, heppoisia perusteita ja sattumanvaraisuutta, mihin monesti littyy pukeutuminen ja itsensä ehostaminen samalla kun perustavimmat periaatteet jäävät ilmaisematta. Ontofysiikka korostaa siis tietoa ja tietoa koskevaat itseisarvoa kaiken olevan perusteella. Siinä ei sallita kevytmielisyyttä ja sen perusteella tehtäviä arvioita. Nykyaikainen kevytmielisyys liittyy etenkin feministien ja muiden naisasianaisten pyrkimykseen siitä, että tämä on todellista kulttuuria. Sen he tekevät sen takia, koska heillä ei ole tarjota kehittyneempiä arvoja ihmisille. Ristiriitaisuus on siis monesti naisissa oleva piirre, minkä takia heidän toimintansa ei ole yhtäjatkuvaista samalla tavalla kuin vakiintuneemmilla ihmisillä. Ontofysiikka perustuu merkittävällä tavalla siihen, että siinä ei anneta pinnallisille ristiritaisuuksille tilaa näkyä.

Runo

"Me laitamme tämän nyt silppurista läpi" Pieni maa, pienet piirit kieli, jota kukaan ei ymmärrä jossa prinsessat kantavat vastuunsa ja jonka ihmiset haluaisivat sielunpaimeneksiA mutta ei! Vastuuta on liikaa vastuu entisenä pääministerinä Mikäs se sellainen titteli on haluaa korostaa itseään tässä on pyllyni laittakaa se lehtiin! SDP:n luvattu maa ja jonka kannustajat eivät usko itseensä Kertovat tarinoita syrjyydestä ja vuoden läpi kurjien kulkamasta se kertoi itse tarinansa.

Kirje äidilleni

Äiti, olet suurimmassa määrin vastuussa siitä millainen ihminen minusta on tullut vaikka pahuus on omaa tuotantoani. Lisäksi olen voinut piiloutua aatelisen sukusi viitan alle. Eksentrisyyttä ei tavallisesti ymmärretä ilman liitettä yläluokkaan. Varmaan monet tulkitsivat minun olevan pelkkä pompöösi nousukas, ennen kuin saivat tietää aatelissukulaisuudestani. Siinä missä alaluokkainen on hullu, on ylimystöstä polveutuva vain eksentrikko, vaikka koen olevani samanaikaisesti näitä molempia. Muistan ne varhaiset aamut, kun toit minut perhepäivähoitoon, ja kun itkuisena juoksin heti ulommaisen huoneen ulommaiseen ikkunaan, että olisin nähnyt sinua vielä. Olen varmasti ollut aina sinusta hyvin riippuvainen. Joku voisi sanoa, että tuo johtuu isän puolella olevasta isättömyydestä ja halua vetäytyä pois näkyvistä. Monessa mielessä siinä on useampia syitä, kuten isäni persoonallisuus ja jatkuva vaatimukseni siitä, että minusta tulisi kantaa suurempaa huolta. Olet 67-vuotias ja jo tähän mennessä olen rasittanut sinun sydäntäsi liikaa. Ennen kuin kerroit minulle asiasta, olin minä sen tajunnut jo siitä, kun sanoit meneväsi sairaalaan tutkimuksiin. Minä toivon, että elät ainakin satavuotiaaksi, ja mieluummin kauemmin kuin minä. Meidän kaikkien pitäisi voida olla myönteisempiä, välittömämpiä ja ei missään nimessä kyltymättömiä ja itsekeskeisiä, joka voi laukaista pahanhenkisyyden ja kaikki muut kaikki negatiiviset piirteet. Olen aina huomannut sen, että meissä on paljon samankaltaisuuksia: molemmat olemme lyhyitä, järjen ohjaamia, järkeviä ihmisiä (johon minäkin parhaillaan pystyn). Olen aina tulkinnut niin, että sinä olet aina pyrkinyt osoittamaan välittämistä etenkin käytännöllisillä teoilla ja tukemisella. Se on minulle aina sopinut siihen asti, kun olen laukaissut itsessäni passiivisuuden, juopottelun ja uskon siihen, että suvun rahoilla vetkuilu on monessa mielessä aiheuttanut sen, etten 36-ikävuoteen ole ollut vakituisessa työsuhteessa. Olet jatkanut tukemistani niin pitkälle, että nyt sinulle ja sinun sydämellesi on annettava tilaa ja rauhaa. Olen tehnyt päätöksen sen suhteen, vaikka onkin selvää, että haluan äitini kanssa olla tekemisissä, koska hän luo minuun tietyn rauhallisuuden tunteen, että minun tulee ottaa itse vastuuta omasta elämästäni. Kaikki ne kiivastuksissa sanotut asiat ja pilkat, kun olet joskus yrittänyt saada mieleeni vastuun tunnetta. Olen tiskannut tähänastisessa elämässä korkeintaan kymmenen kertaa. Pyykkiä olen käynyt pesemässä varmaan viitisen kertaa. Tiedän sinun olevan ylpeä siitä, mihin asti olen kehittynyt filosofiassa ja kielitaidossa. Sinä et ole koskaan erotellut minua vähemmäksi aatelissukuiseksi kuin muut isäsisi puolen ihmiset. Minä olen aina kokenut olevani eniten kotona ukin ja mummon luona. Ja pikkuseikat ja sattumat eivät muuta minun yhteyttäni Kaaville Virrantaloon. Ottaisin sen päärakennuksen omaksi kodikseni ja liiketoiminnan keskukseksi jos taloon annettaisiin muuttaa. Äiti, me olemme niin samanlaisia ihmisiä, että kim olen sinua joskus åkkipikaisesti haukkunut, ovat nämä ominaisuudet meissä molemmissa, poikkeuksena tietysti se, miten paljon olet minua aina tukenut. Toivon, etten menetä sinua nyt. Rahan vaatiminen ja kiivastuksissaan oleminen ovat asioita, joita pitää volyymiltään hiljentää. Sinä olet kiltti, eläinrakas ja vaatimaton ihminen. Kerroit minulle joskus, että nuoruudessasi kirjoitit runoja, vaikka en ole niitä koskaan nähnyt. Epäsosiaaliset ja epämiellyttävät insinööripiirteeni olen saanut isän puolelta, samalla kun sinulta olen saanut kielitaidon, kulttuurin, historian ja kulttuurisen arvostelukyvyn. Muistan miten suhtauduit asiaan, kun kerroin Seppo Heikinheimon muistelmateoksessa olevan huoneentaulunsa, joka kertoi siitä, että huonosti sopeutuvat ja rähinöintiin taipuvaiset ihmiset ovat parasta tomittaja-ainesta. Tajusin siitä taipumuksesi diplomaattisuuteen ja aatelin perinteeseen siitä, että olosuhteet on aina voitettava omaksi hyödyksi ja pärjäämiseksi. Olen aina pitänyt kissaihmisyydestäsi, joka alkoi ensimmäisen kissamme Arthurin myötä. Sinussa on paljon sellaista, jonka toivoisin löytäväni myös suhteista nuorempiin naisiin. Kielitaitosi on ollut laaja jo kouluiältä, ja olet monesti täsmentänyt asiaa, kun olen kysynyt jotain ranskan, saksan tai ruotsinkielestä. Muistan miten empaattiselta näytit, kun kysyin Arthurin pienen sairasvuoteen perään hänen jo kuoltuaan. Myös nykyinen kissani on ollut sinulle aina rakas, vaikka en itse monesti katso kissavideoita, joita itse monesti katselet. Sukusi on maineikas, ja minä pelkästään vieras harmaja aikainkoiton. Olen aina ollut sinusta riippuvaisempi kuin jos asiaa verrataan Jorkkiin. Minun on nyt mietittävä enemmän sinun tarpeitasi kuin omiani, joita olen pahantuulisesti koko ajan vaatinut. Olen minä mielestäni ihan kunnollinen mies, jos en viinoja koko ajan käytä. Sinä jos kuka, kohtuun ja pidättyväisyyden kautta, olet ansainnut sadan vuoden iän. Eihän siihen olisi kuin kolmisenkymmentä vuotta. Sinä ansaitset elintavoillasi satavuotiaaksi elämisen, ja minun on otettava itseäni niskasta, etten aiheuta sinulle ennenaikaista kuolemaa. En tiedä, homo minä en ainakaan ole, vaikka joku voisi sanoa minussa olevan sellaisia ominaisuuksia, jotka ovat syvässä mielessä androgyynejä. Olet perinyt pitonaisen roolisi etenkin äidiltäsi, vaikka sinussa on sellaista diskreettisyyttä ja pidättyväisyyttä isäsi puolelta. Jos kysytään yläluokkaisinta ihmistä, jonka olen tavannut, ei tarvitse etsiä pidemmälle kuin omaan isoisääni. Mielenkiintoistaon ajatella, mistä hän peri oman musikaalisuutensa, jonka olen perinyt suurimmassa määrin häneltä. Mummo osti minulle noin parin tonnin arvoisen pianon, kun opiskelin Jyväskylässä. Toisaalta Kerttu-mummo maksoi sukuhistoriikin painattamisen ja sekin lasku oli noin kolme tonnia. Meidän kaikkien pitäisi olla siinä hengessä, että ei tuotaisi pahatahtoisuutta ja negatiivisia asenteita ja tunnekokemuksia muille. Olet germaani, kun samanaikaisesti Jorkki on fenni. Muodollisuus, järjestelmällisyys, ahkeruus ja rehellisyys ovat Saksasta tulleita piirteitä, joista on kaikissa paikoissa suurempaa hyvää kuin huonoa. Äiti – olet aina antanut minulle eniten hyvää geenien ja taipumuksien kautta. Olisin varmasti jonkinlainen putkimies/proletaari, joka minusta olisi tullut, jos sinä et olisi kompensoinut niin suuresti isältä tulevia kielteisiä piirteitään. Olen kuitenkin nykyään sinut myös sen kanssa, minkälainen isäni todella on. Hän ei pysty hillitsemään kiivauttaan ja koleerisuuttaa. Hän on koulutukseltaan lvi-teknikko, joten on mahdollista, ettei hän ole saanut opintojen tai niiden puuttumisen takia osannut puhdistaa asennoitumistaan. Olen katsonut isässä olevan piirteen, jonka vaikutuksesta hän on hakeutunut, äitini, sinun kaltaisesi kallion suojaan. Sinussa on monessa mielessä enemmän munaa ja hyviä ominaisuuksia kuin isässäni, vaikka olen autismini perinyt suuressa määrin etenkin isäni kautta. On kuitenkin sanottava, että sinussa on samankaltaisia itseäni muistuttavia piirteitä, jotka liitetään autismiin. Muistan, että kun alakoulussa minut pakotettiin asperger-ihmistutkimukseen, sanoit itse, että huomasit koko ajan tuossa asiassa myös pirteitä itsessäni Sinä olet kuitenkin aina korostanut sopeutumista ja ongelmien yli pääsemistä, joiden yhteydessä esimerkiksi isäni suuttuu, raivostuu ja joskus liikuttuu. Siinä mielessä olet kuin kallio, ja kuinka paljon sinulla onkaan ollut jaksamista minun outouteni kanssa. Etabloitumisen ja kehittymisen pyrkimys ovat nyt mielessäni, vaikka se ei tarkoita sitä, etteikö voitaisi olla jatkossakin tekemisissä toistemme kanssa, kuten nyt poika haluaa nähdä äitiään ja äiti poikaansa. Kiitollisuus ja armo ovat tärkeitä kristillisiä hyveitä, ja sanoin äskettäin Kerttu-mummolle, että muistan lapsuuden aikaisia käymisiä Kuopiossa, jossa tärkeimpiä asioita oli Korkeajännitysten ja sotakirjojen ostaminen, ravintolassa käyminen ja käynti Karkkipussi-nimisessä kaupassa karkkia ostamassa. Myöhemmin mukaan tulivat tyylivaatteet, vakavemman kirjallisuuden ostaminen ja musiikki. Olen myös tyytyväinen siitä, että et ole aina ilman tarvetta roiskaissut tililleni rahaa, vaan apu on ollut kohtuullista ja määrävarmaa. Totuus, kauneus ja hyvyys yhdistyvät samassa persoonassasi. Olen kiitollinen kaikesta siitä, mitä olet minulle tehnyt ja mitä tulet vielä tekemään. Meillä molemmilla on vielä rutosti aikaa, vaikka uskon minulla olevan sitä sinua vähemmän. Hyvä niin. Niin yksinäinen kuin minä olen ollut tässä maailmassa, haluaisin kuitenkin jonkun merkitsevän ihmisen jatkavan elämäänsä vielä minun jälkeeni, ja tärkein olet sinä aina ollut – äitini. Vaikka olen joskus kritisoinut vakavamielisyyttäsi, muistan kuitenkin sen, miten Kuopiossa putkaan jouduttuani olit soittanut moneen paikkaan ja kysynyt, missä olen. Äärimmäinen hyvyys ja omien tarkoitusperien puuttuminen on aina ohjannut elämääsi, joista jälkimmäiseen liitän itseni myös hyvin monella elämänalalla. Olet jossain mielessä ollut minulle äidin lisäksi jonkinlainen sihteeri, jonka asetelman toivon muuttuvan. Olet jossain mielessä saanut käsityksen, että minua tulisi voida tukea, ehkä sen takia, koska koet monesti tehneesi jotain väärää. On selvää, että koulutustasoni, kielitaitoni ja yleinen sivistystasoni ei olisi samanlainen, jos isäukolla olisi ollut erilainen vaimo ja minulla erilanen äiti. Tsehov korosti viitan alta tulemista, ja minä olen ehdottomasti tullut siinä mielessä von Beckereihin, vaikka kutsunkin itseäni aatelisen sijaan aatelissukuiseksi, ja hyviä piirteitä meissä on, vaikka minkälaiset keskiluokkaiset ihmiset väittäisivät esimerkiksi minua degeneroituneeksi. Suomessa vaan tahtoo olla tapa, että kiitoksia ihmisille heidän hyvistä ominaisuuksistaan ei anneta, vaan kyräillään ja tartutaan heikommilta näyttäviin ominaisuuksiin. Sanoisin, että isäukko ainakin vastaa tuota kuvausta, olen monilta ihmisiltä kuullut, että isäni on, mahdollisesti pienessä sievässä alkanut minua jopa kehumaan. Muistan myös sellaisen asian, että kun jokunen vuosi sitten televisiosta tuli dokumentti Hiroshiman ja Nagasakin ydinpommeista vuonna 1945, antoi isäni ymmärtää, että jenkeillä oli oikeus noihin hirmutekoihin, ja pommin käyttämiseen ensimmäistä kertaa. Muistan että itset olit samaa mieltä kuin minä olin Joskus vuosia sitten tapahtui myös sellainen asia, että kun puhe tuli Pentti Linkolasta, sanoi isäni, että mikä se on – kalastaja. Minä korjasin siihen, että Linkolan isä ja äidinisä olivat aikanaan molemmat Helsingin yliopiston rehtoreita ja kanslereita. Huomasi sanattomasti sinun pitäneen konkluusiosta. Äiti, sinussa on arvokkutta ja vanhan aatelissuvun naisten charmia, jonka varmasti myös muut ihmiset ovat huomanneet. Sinun työsi on monessa mielessä ollut kirjanpitoa, ja voidaan sanoa tällaisten tointen toistuneen joidenkin aiempienkin sukulaisten työssä. Isoisäsi isoisä oli kamarikirjuri ja lääninkirjanpitäjä. Isoisäsi isä oli läänin hallinnossa virkamiehenä ja kauempiakin esimerkkejä riittää. Sinä olet aina ollut hyvä kirjanpitäjä, koska kiinnität huomiota minun tavallani yksityiskohtiin. Tietysti sekä mummo ja ukkikin joutuivat tekemään paljon kirjallista työtä luottamustehtäviensä takia. Olen myös huomannut, että sinussa on taipumusta listojen tekemiseen, ja olet kirjoittanut niitä niin pitkään kuin vain voin muistaa. Se on hyvä, sillä siinä on paljon piileviä hyötyjä, ja olennaista on tietysti priorisoida tärkeitä ja vähemmän tärkeitä asioita. Kotona siellä Toivalassa oleva vanhojen kirjojen kokoelma on suurimmalta osin maksettu ja ostettu sinun rahoillasi. Olet aina ollut löyhempi antamaan rahaa, jos sitä verrataan esimerkiksi isäukkoon. Olen kuitenkin käyttänyt sitä yhtä löyhesti omaksi hyödykseni. Kokonainen sivistyksen tasoni on asia, josta voidaan kiittää lähinnä sinua. Joku voisi väittää, että itsetuntoni on niin korostunut, etten olisi voinut jatkaa isäni isättömän isän takia samannimisenä, veljeni osaa varmaan sen tehdä, se kertoo ehkä erilaisista ominaisuuksista. Minulle historia on ollut tärkeä opiskelun aihe, samalla, kun veljeäni se ei ole kiinnostunut. Minun opillinen sivistykseni on kehittynyt läheisimmin omista kiinnostuksenkohteista ja harrasteista, veljeni on enemmän oman koulu- ja AMK-opiskelunsa jälkeläinen. Minulla on sen verran erikoinen luonne ja erikoisia ajatuksia, että voin varmaan kutsua itseäni jonkinlaiseksi boheemiksi. Muistan miten olet aina hoitanut kissoja, isovanhempia ja yleisesti vanhempia ja sairaampia ihmisiä. Sinussa on myötätuntoa ja oikeassa olemisen pyrkimystä, samalla, kun kaikkien ei tarvitse korostaa omaa minuttaan ja olemuksiaa. Siinä mielessä varmaan Suomen 6000 aatelista pitää nousukasmaisena, mutta entäs sitten se päälle kuuden tuhannen tuleva noin 5400 000 ihmistä. Sinä olet aina ollut tietoinen sukumme historiasta, vaikka itse olen sitä innokkaammin korostanut, vaikka meissä on tasan tarkkaan yhtä paljon aatelista ja aatelissukuista verta. Sinä olet perinyt eniten ominaisuuksia isältäsi, samalla kun minä muistutan paljon enemmän Salli-mummoa. Kuitenkaan se ei poistanut sitä, miten olit aina auttamassa mummoa ja ukkia. Perhe- ja sukukeskeisyys oli voimassaan vielä isovanhempien eläessä omasta toimestanikin. Olen huomannut, että isänmaallisuuteesi liittyy suuri pyrkimys oikean asian voittoon, ja esimerkiksi kun mietin Ukrainassa terästehtaan miesten tukemista jollain tavalla, kävimme hyvin pitkiä keskusteluja aiheesta, vaikka en sinulle kertonutkaan sitä, että aion pienessä sievässä kirjoittaa tällaisen vetoomuksen. Huonoa englantiahan siinä oli, siitä ei mihinkään pääse. Mielestäni olen itse toiminut vain aktiivisen, lahjakkaan ja asioista kiinni pitävän ihmisen näköisellä tavalla. Meidän piirissämme paikka on aina löydetty oman luontaisen toiminnan ja ajattelun kautta. Meissä on substanssia kuten etabloituneessa aatelissuvussa monesti on. Pitkä historia tuottaa paljon myönteistä, mutta samalla myös rasitteisuutta. Äiti, sinä olet aina kuljettanut meidän aatelissukumme geneettistä kokonaisuutta arvokkaalla tavalla. Olet kertonut minulle, että olet nähnyt unia, jossa olet Virrantalossa, monesti bussipysäkillä, ja olet sanonut sodan olevan käynnissä unissa. Olet siis itse kokenut asian samalla tavalla kuin sinäkin, me monet saman suvun jäsenet ovat aina hakeneet jonkinlaista suojaa sukumme kotipaikalta, ja ennen sitäkin: Luhangassa, Heinävedellä, Sysmässä, Länsi-Göötanmaalla Ruotsissa ja Kangasniemellä. Olemme maa-aatelia, siitä ei mihinkään pääse. Ja tässä tulee vastakkainasettelu ”porvareihin”, jotka ovat aina oleskelleet pelkästään kaupungeissa. Jos minä päättäisin sen mukaan, asuisinko pelkästään kaupungissa vai ainakin osittain Kaavilla, sukutilalla, on jälkemmäinen vaihtoehto täydellisesti oikea. Olet aina yrittänyt kasvattaa minua välittämättä isäukon anarkistisuudesta ja välinpitämättömyydestä. Minä haluaisin sitä, että jonain päivänä voisin auttaa sinua, ja mahdollisimman suuressa määrin. Huolehtimisesi minusta on ajanut sinut miltei sairaaksi, ja vain tyhmä ja siksi tunteeton ihminen jättäisi sen huomaamatta. Kuinka usein oletkin extempore tyyliin varannut minulle hotelleita, lentoja ja junakyytejä. Olet myös joskus jättänyt nukkumisen pienelle ajalle, koska olet kotona ollut monta kertaa passissa rahan kanssa. Siinä mielessä olemme säilyttäneet tärkeyden tunteen välillämme, koska olet voinut monina vuosina hillitä rahankäyttöäni. Olen elänyt leveästi myös ilman freelancer-tuloja ja apurahoja. Toivon, että luotat minun pääsemään aktiivisemmin elämään näiden tyhjyydessä ja passiivisuudessa elämisen jälkeen. Tulen aina olemaan tukenasi, kuten sinä olet aina ja monituhatkertaisesti minua tukenut. Muistan kuinka silloin, kun kerroin Andreas Kossertin kirjasta, jossa kerrottiin Fürst Alexander zu Dohna-Schlobittenin joskus sanoneen sukunsa menetetystä kartano-/maaomaisuudesta miehitettyssä entisessä Itä-Preussisn maakunnassa, että se on menetetty, ja meidän kaikkien on tultava toimeen tämän asian kanssa, että samalla tavalla menneestä on pyrittävä pääsemään eteenpäin, mutta kuitenkin hyviä ominaisuuksia korostaen ja perinnettä unohtumatta. Meillä on mm. Järveläisten, Tukiaisten, Julkusten, von Schrowe-suvun, von Essen-suvun, Tandefelt-suvun, Schildt-suvun, de la Motte-suvun ja von der Pahlen-suvun verta, vain muutamia näistä aatelisia sukuja mainitakseni. Olet kovempi vanhemmistani ja sen myötä myös minä olen kovempi kuin Mika. Monesti epäreiluus , julmuus ja alentavat teot tulevat heikkotasoisemmista yksilöistä, joita ohjaavat vain toisten ihmisten mielipiteet ja ennakkoluulot. Hyvä ihminen ei tee pahaa toisille ihmisille ja siinä hän ei todellakan ole mitenkään huonompi ihminen. Etiikka ja logiikka ovat parhaimmassa tapauksessa kehittyneissä kulttureissa saman oppiaineen sisäisiä, vaikka ei koulussa, mutta kuitenkin monen itseäni suuremman ajattelijan ajatuksissa. Minä toivon – äitini - sinulle pelkästään parasta – niin kuten sinä olet ollut minulle pelkästään parasta. Meillä on vielä paljon sanottavaa ja kuunneltavaa! Cent ans!

A letter to Professor of Philosophy Amartya Sen

Dear Doctor/Professor Sen IIII I am a prospective doctoral student from Finland. I live in Tampere Finland, but I'm moving to Helsinki in the near future. I have lived abroad about ten times until this day. My language skills are highly developed, and I can speak Finnish, Swedish, German, French, English and about five others at a less developed level. IIII I have of course been informed of your diligent and perpetual and incessant career in philosophy from my teens onwards. I have read your books Idea of Justice and Identity and Violence. Your work in ethics and economics is admirable for everyone with at least mediocre sophistication to wonder. I find it particularly intriguing that you are from India, which was a part of the British Empire until your teens. The falling empire and the retrieval of its ashes has been a massive metaphysical theme in my mind from my teens, of course because of that also that we Finnish von Becker's have also British ancestry. I have also read your book about wellbeing and the political process in India, and that has widened my interests in economics and philosophy in a way of an immense bunk. Of course I am also aware about your work with Professor in Chicago Martha Nussbaum which has produced the novel concept of ”capability creating”. Your selfironical comment in Identity and Violence when you told that you were mistaken as a visitor of your self in your bungalow in England was perplexual and very telling about racism in Western societies. IIII If I tell you something about myself, I can say that I have always been interested in practical philosophy, and Professor in Princeton Peter Singer's Practical Ethics has been a great divider in particular. Applied ethics is a keen hobby of mine, and I have also planned to do a text book for high school's about applied ethics. I have been for many years in the opinion that philosophy must create an external need for itself, which realises its meaning in economics and politics in particular.. Even though some say that practical philosophy is not any more practical than theoretical philosophy, I am in a different position still. I studied at the University of Jyväskylä till master level. My masters thesis was about participatory philosophy, in which theoretical foundations were about Iris Marion Young's and Herbert Marcuse's philosophy. Underlining was filled also with anarchist philosophy and Michele Micheletti and Andrew S. McFarland's theory about creative participation in politics. The epithet under the thesis's title was ”Participatory philosophy as synthesis of political philosophy and social ethics”. As you can see, I have always combined philosophy in connection with politics and ethics as the most important sphere of philosophy in connection with practical life. I have started to plan my doctoral dissertation about applied ethics as a mental effort in integrating concepts of economics with ethics and civilization, especially in enhancing the meaning of money and currency. I have read books by Singer, Nussbaum and Friedrich von Hayek in particular. Of course I'm also going to read every book of your's of which I can get my hands on. I have planned to start my doctoral dissertation in University of Helsinki, which also gives a way in getting a fulbright-scholarship in Harvard or Princeton for example. Philosophy of economics is the main thing about my dissertation, and I have been in contact with Heikki Saxen, who you may know yourself, who is the highest authority on bioethics in Finland. My former professor Mikko Yrjönsuuri has mentioned professor Uskali Mäki's name for me as a prospective supervisor with my doctoral dissertation. He is also a quite knowable figure in the philosophy of economics. IIII I am interested if you would like to read my research plan, and maybe give some advice, and the most pompous and nosy of my suggestions is, would you like to be supervisor of my dissertation? You are in the States and at the moment I am in Finland. Of course one can read text material in any part of our planet because of email, and we could be in connection through Skype etc. It is also possible that I may come to the USA in the near future. IIII I hope that I do not disturb your work with my pompous and nosy proposal. IIII With kind regards, IIII Olli von Becker IIII Master of Social Sciences (2013)

Response from The Conservative Monday Club (19.7.2024)

"Dear Mr von Becker III Please see attached letter which was sent to The Telegraph in June 2024. With kind regards III The Conservative Monday Club" IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII PRESS RELEASE III For more than sixty years the Conservative Monday Club (or just Monday Club) has represented the only serious tendency within the Conservative Party to espouse what we believe to be traditional conservative values.III In this, we have endured against opponents both front - the Socialists - and back - so-called 'modernisers', and kept those embers alight for a new generation. III With the emergence of groups like the Conservative Alliance for Britain and Popular Conservatives, the traditional right tendency has been re-energised and is, once again, at full fighting strength within the Conservative Party and across the country at large. This is the future of our movement and the time has, therefore, come for this new generation to take on the mantle. III The Executive has, therefore, resolved to disband of the Club, effective immediately. The Viscount Massereene & Ferrard" III IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII A bloody shame. Onwards!

Sukupuolisuudesta

Olen kokenut jo tämänhetkisen elämäni aikana monia mukavia kokemuksia voimakkaiden naisten kanssa. Voin sanoa, että etenkin äitini ja hänen äitinsä ovat luoneet minulle käsityksen naisesta, joka vertaantuu aina sellaisiin naisiin, joihin saan jonkinlaisen otteen. Tuntemattomat ihmiset, olivat sitten naisia tai miehiä, eivät tee minulle minkäänlaista eroa. Etenkin äitini äiti Salli oli mielestäni sellainen nainen, joka pystyi vastaamaan kaikkiin hänelle annettuihin rooleihin. Kuitenkin on sanottava siitäkin, mitä olen mielestäni jo monia kertoja pyrkinyt esiintuomaan, että naisista ei ole luoviksi ihmisiksi, koska he pyrkivät kaikilla koulutusportailla vain vastaamaan odotuksiin, joita tavallisesti ristiriitaiset, subjektiiviset ja rajoittuneet opettajat heille luovat. Äskettäin oli televisiossa ranskalainen dokumentti Hannah Arendtista, jota eräs hänen ystävänsä nimitti luetuimmaksi 1900-luvun filosofiksi, mutta on selvää tämän olevan täyttä höpönhöpöä. Naiset ovat alttiitta vaikutteille ja vaikutelmille ja tämä tekee heistä epäoriginelleja. Hannah Arendtin kuuluisin kirja on muutaman sata sivua jatkuvaa ihmettelyä siitä, miksi eräs natsi vaikuttikin aivan tavalliselta ihmiseltä, eikä ollut sarvipäinen paholainen. Hänen suurimmat teoksensa ovat pelkkiä vaikutelmia ja vaikutteellisuuksia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö joku nainen pystyisi olemaan filosofi länsimaisen filosofian historian miesten tavalla, ja mielestäni Simone Weil on esimerkki tällaisesta naispuolisesta filosofista. Mielestäni yksi olennainen tekijä, joka luo niinsanotusti kuvan vallattomasta naisesta, joka kipuilee omien velvoitteidensa ja vastuidensa kanssa on se, että he eivät tosi asiassa pysty täyttämään kaikkia yhteiskunnallisen feminismin heille antamia vastuuitaan. Vapaudet he ottavat riemumielin vastaan, mutta kun vapautta tulisi varjostaa vastuulla, ei silloin monistakaan heistä siihen ole, vaan he juoksevat karkuun omia velvoitteitaan. Esimerkiksi oma äitini ei ole feministi, ja olenkin ilmaissut joskus paheksuntaani siitä, että hän ei suuremmin yrittänyt lapsi ollessani puolustaa minua mielivaltaista ja raakaa isääni kohtaan, joka ei koskaan pyrkinyt antamaan minkäänlaista moraalista tai muuta esimerkkiä minulle missään asiassa. Itse asiassa sillä, kun hän toisteli kerta toisensa perään periaatettaan: ”Älä tee niin kuin minä teen, vaan tee niin kuin minä sanon”, hän poisti itse itseltään vastuun antaa esimerkkiä ajattelussa tai toiminnassa. Siinä mielessä Hannah Arendtin korostama termi, jonka en kuitenkaan usko tulleen alkuperäisesti häneltä, eli pahan banaalisuus on oikeanlainen termi kuvaamaan esimerkiksi omaa lapsuuden aikaista tilannettani, kun ahkerasti työssä käyvät ja moraalisesti moitteettomat harrastavat vanhemmat harjoittavat henkistä väkivaltaa ja alentamista omaa lastaan kohtaan, ei siitä voi tavallisesti valittaa takaisin. Olen ollut kahdesti psykiatrisen sairaalan suljetulla osastolla, ja etenkin ensimmäisellä kerralla maaseudulla asuvat hoitajat ja jopa lääkärit halusivat moralisoida minua mm. sen takia, että olen ottanut äitini suvun nimen sukunimekseni. Eräs välkympi potilas osastolla sanoi aika oikein, kun hän sanoi naisten tulevan suosituiksi tuollaisissa paikoissa. Nimenomaan tuossakin pelkkä subjektiivistunnepitoinen kiintymys määritteli sitä, kuinka paljon esimerkiksi vieraita, sukulaisia ja ystäviä paikalla kävi. Miestä on helpompi moralisoida, eli koska jos jollain ihmisellä ei ole paljon kavereita, on tilanne aivan samantekevä, koska subjektiivinen tunnekeskeisyys määrittelee etenkin naisilla sitä, millaisia ihmisiä kohtaan tulee tuntea empatiaa ja myötätuntoa. Vaikka joku voisi väittää, että tuossa tilanteessa olosuhde on se tekijä, jonka vastapainoksi tarvitaan ymmärrystä, ei se kuitenkaan niin ole, vaan tunnepitoinen suhde määrittelee sitä, ketkä saavat osakseen empatian ja ketkä unohduksen. Suomalaisessa psykiatrisessa hoidossa on vielä tänä päivänäkin taustalla oleva ajatus siitä, millainen arvioitavan henkilön asema on ja voidaanko häntä määrittää jollain tavalla epämoraaliseksi tai sellaiseksi, joka ei ole pyrkinyt tai ei ole pystynyt vastaamaan hänelle osoitettuihin vaatimuksiin. Naisilla on sellainen pikkumielinen kunnollisuuden asenne, joka joskus saa suuttumuksen tulemaan esiin minussa. On kuitenkin sanottava, että oman tien kulkijat ovat poikkeuksetta miehiä, koska vain miehet tavallisesti voivat määritellä itse arvon ja kunnioituksen sellaisille asioille, jotka ansaitsevat tällaisen huomion. On kuitenkin sanottava, että piirre, jota arvostan monissa naisissa on se, että he tavallisesti kokevat empatiaa myös eläimiä kohtaan ja auttavat eläimiä monin tavoin. Kuitenkin naisissa on sellainen piirre, että he mahdollisesti itkeskelevät ”heikompien” puolesta, mutta eivät vahingossakaan auta tällaista olentoa mitenkään, koska he etenkin nykypäivänä mukautuvat lujasti siihen, kun miehinen järjenkäyttö tulee paikalle ja kertoo heille miten asia todella on. Mielestäni todelliseksi empatiaksi voitaisiin kutsua vain sitä, millä on käytännöllinen merkitys ja seuraus. Pelkkä itkeskely ja sureminen ilman tekoja on täyttä turhaa naismaisuutta. Olen myös miettinyt sitä, miten hedelmätöntä esimerkiksi facebookissa laitettu itkusilmähymiö on. Ketä se liikuttaa jos jotakin naista itkettää ilman tekoja asian korjaamiseksi? Minä en ole koskaan harrastanut tuon hymiön käyttöä koska se on turhaa ja hedelmätöntä suhtautumista. Jos halutaan kokea myötätuntoa jotain ihmistä kohtaan, se pitäisi silloin myös käytännössä näyttää. Hedelmätön itkeskely, jota monet naiset harrastavat, ovatkin varmaan heille pelkästään itsensä rauhoittelua, mutta esimerkiksi Sanna Marinin kaltaisten poliitikkojen toimille se tarkoittaa etenkin sitä, mikä pitää unohtaa oman aseman ja ristiriitojen välttämiseksi. Minun mielestäni miehistä ajattelua on periaatteiden asettaminen asioiden taustalle. Yksi tällainen periaate tavallisesti voi olla esimerkiksi se, että kaikkien yksilöiden oikeuksia ja vapauksia suojellaan. Ne jotka eivät luottamustehtävässä pysty vastaamaan korkeimpiin mahdollisiin vaatimuksiin, ei heidän tulisi silloin olla asemassaan. Mielestäni esimerkiksi ihmisten turvallisuudesta vastaaminen on perimmäisin yhteiskunnassa oleva periaate, joka pitää taata koko ajan vastuuntuntoisten ihmisten työn kautta. Mummoni Salli oli varsinainen voimanpesä, joka aiemmin sanotun tavalla pystyi vastaamaan kaikenlaisiin vaatimuksiin. Mikään suuria periaatteita käsittelevä ajattelija hän ei ollut, mutta kuten on sanottu, se on varsin harvinaista etenkin naispuolisilla ihmisillä. Mummo hoiti lapset, kantoi huolta vanhemmista ihmisistä, auttoi sukulaisia, teki ruokaa, kahvit, leipoi, toimi Keskustapuolueessa mm. kunnanvaltuutettuna, teki ulkotöitä, huolehti puutarhasta, kolasi lunta, hoiti ja lypsi lehmiä, hoiti ja keritsi lampaita, johti paikallisia marttoja, ompeli, suunnitteli mm. Koillis-Savon kansallispuvun, katsoi vanhempana ukin perään, katsoi lastenlasten perään ja oli mukana vaikka minkälaisissa luottamustehtävissä. Äitini ei ehkä aina ole pystynyt olemaan samanlainen dynamo ja muistan hänen työnsä väsyttäneen häntä korostuneesti. Esimerkiksi silloin, kun vaihtelimme lukemiamme kirjoja, harrasti hän lukemista pääasiassa loma-aikoina. Vallaton nainen on käsite, jonka olen joskus muutaman sekunnin impulssin kautta keksinyt, enkä väitä sen olevan kehittämistäni käsitteistä tärkein eikä edes toiseksi tärkein. Kuitenkin vallattomuus tarkoittaa nimenomaisesti sitä, että annettu vapaus otetaan vastaan ilman vaatimuksien vastaanottamista. Tavallisille naisille on tiettyjä asioita, joihin he eivät uskalla puuttua. Minullekin on tullut kunnallisesta psykiatriasta jo kaksi psykiatrin itsensä myöhemmin perumaa aikaa. Ovatko nämä mitään vastuunkantajia: mehumaijamies ja tytteli? Vallattomuus on nimenomaan sitä, että ei oteta vastuuta. Siinä mielessä parlamenttiimmekaan ei pitäisi valita vallattomia ihmisiä, koska heille jotkut marginaaliin menevät asiat on liian raskasta kantaa henkilökohtaisesti. Entinen Ukrainan presidentti Poroshenko herätti minussa kunnollisesta miehyydestä kertovaa kunnioitusta, kun hän heti Venäjän hyökkäyksen alussa esiintyi kodinturvajoukkojen sotilaana rynnäkkökiväärin kanssa Kiovan kadulla. Tässä oli ainakin mies, joka osasi ottaa vastuun ruohonjuuritasolla kansalaistensa turvallisuudesta. Muistan myös, että ainakin yksi Ukrainan parlamentin naispuolinen jäsen esiintyi myös rynnäkkökiväärinsä kanssa kodissaan. Yksi mainio esimerkki tästä on se, että kun aatelisen Silfverhjelm-suvun vanha kahdeksissakymmenissä oleva kenraali puolustautui kodissaan Punavuoressa häntä hakemaan tulleita punikkeja vastaan talvella 1918 kaksi ja puoli tuntia revolverinsa kanssa ja käytti viimeisen luodin itseensä. Länsimaita vaivaa luovuttamisen henki, jota ei todellakaan vähennä vasemmistopuolueiden ja kaikenlaisten sosiaalidemokraattien kyvyttömyys kantaa vastuuta ja suhtautua ihmisiin ihmisarvon eikä tittelin tai naispuolisuuden takia. Olen kieltämättä havainnut tämän ilmiön aika selkeästi: etenkin feministit kauhistuvat siitä, jos heistä sanotaan ryhmänä jotain ja silloin tällainen mies on täysin ulossuljettu kaikesta ihmisarvoisuudesta. Se on sanottava, että Loka Laitinen on tietyssä mielessä esikuvani, vaikken tavallisesti haluakaan kutsua ketään esikuvakseni. Kaikki Euroopan suurimmat kulttuurit ovat mieskeskeisiä, vaikka esimerkiksi nykyään en jaksa saksalaisten teitittelyä, vaan kuvailen itseäni siinä mielessä saksalaisuuden vastaiseksi, vaikka monessa mielessä Saksa on Euroopan merkittävin kulttuuri. Sinne ei ole perustettu feminismiä ja etenkin saksalaisten asiallisuus on tehnyt minuun vaikutuksen. Siinä mielessä olen lähestynyt pohjoismaalaisuutta, vaikka en talvesta pidäkään, ja saksalainen teitittely vaikuttaa minusta varsin teennäiseltä, eikä sitä ole varmaan muulla motivaatiolla rakennettukaan. Mielestäni tuntemattomien ja etenkin vanhempien ihmisten kanssa teitittely on pelkästään hyvä tapa, mutta jos tunnetaan ihminen nimeltä ja jos kyseessä ei ole minkäänlainen imartelemisen tarkoitus, ei mielestäni tarvitse ihmisiä teititellä. Eri asia on, jos ihminen on vaikka Pfalzgraf tai Britannian kuningatar, silloin voi ymmärtää teitittelyn, mutta jos kyseessä on porvarillisesta taustasta tuleva semi-keskiluokkainen ihminen, niin minä en sitä nykyään harrasta. Mielestäni ruotsalainen periaate, että vain kuningas on Ni, on se minusta oivallinen periaate. Naisilla ei tavallisesti ole historian tajua tai halua tuntea historiaa. Muistan, että kun ala-asteella sanoin tunnilla, minkä niminen oli Hiroshimaan pudotettu atomipommi, tuhahti joku tyttö, että :”mitä sillä tiedolla tekee?”. Toinen esimerkki tulee lukiosta, jossa opettaja kysyi jotain sanomaan aikajärjestyksessä presidentit virassa olon vuosiensa ohessa, ja kun sen tein, niin joku tyttö yritti sarkasmia ja sanoi: ”Onpas siitä paljon hyötyä”. Olen myös kuullut naureskelua, jos olen joskus maininnut esimerkiksi isoisäni isoisän, joka on minulle hyvin läheistä historiaa. Historian taju liittyy nimenomaan aateliin ja landed gentryyn, koska tällaiset sukulinjat pysyvät olemassa ja niitä kunnioitetaan vain sen takia, jos ihmiset muistavat omat sukulinjansa ja esivanhempansa. Historiaa täytyy kunnioittaa, koska jos sitä ei kunnioiteta, ei sen perusteella voida mitään oppiakaan. Naisille olennaista politiikassa on riitely, suhteellisuus ja reaktiivisuus. He haluavat sanoa jotain, jonka he kokevat olevan oikeassa, ja tämä tapa muodostaa ajatuksia ja arvoja on yksi kahdesta mahdollisesta. Mielestäni politiikan ei tule olla riitelemistä, vaan siinä pitäisi ilmaista ajatuksia, periaatteita ja arvoja, jotka kokee oikeaksi. Nämä Marinin kaltaiset pikkunaiset haluavat vain haastaa riitaa ja vastustaa sellaisia ajatuksia, joilla he kokevat olevan vähemmän ilmaisemisen oikeutta kuin heidän ennakkoluuloillaan ja riippakiveksi asettumisellaan. Vasemmisto ei hyväksy oikeistoa, koska poliittinen oikeisto on historialtaan ja maailmankatsomuksen kehittyneisyydellään aivan eri sfäärissä kuin noin sata vuotta vanha Marxiin palautuva vastustusasenne, joka on jo todettu Keski- ja Itä-Euroopassa täysin ihmisyydenvastaiseksi yhteiskuntajärjestelmäksi. Sosialismi sopii idän ihmisille, koska siellä ei ole länsimaihin verrattuna koskaan ollut samaan tasoon johdettavaa yksilöyden ja ajatuksen vapautta. On täysin selvää, ja tässä lukija saa palautetta myös paroni Julius Evolan kirjoituksista, että sukupuolten välillä on perimmäisiä eroja, jotka eivät muutu muutamassa kymmenessä vuodessa, jossa vasemmisto on saanut hillua ja taannuttaa länsimaista kulttuuria paarian asemaan kaikenlaisten muiden kulttuureiden keskellä. Loka Laitinenkin puhui siitä, että esimerkiksi työläisnaiset ja maatilojen emännät ovat reiluja ihmisiä, jotka eivät pyöri oman sukupuolensa käsitteen ympärillä voivottelemassa vääriin asemiin pyrkivien naisten huonommuutta näissä tehtävissään. Mummo oli todellakin etenkin emäntä, vaikka aatelisen isoisäni kautta hän oli myös Rouva eli Lady. En tiedä kovin montaa muuta ihmistä, joka olisi voinut toimia niin monipuolisesti ja -alaisesti kuin miten mummo pitkän elämänsä aikana toimi. Niin äitini kuin isoäitinikään eivät todellakaan ole/olleet feministejä, koska sehän on jo aatelissuvussa aivan sukupuoliroolien vastaista ajattelua. On kuitenkin kirjoitettava, että äitini on eronnut kirkosta, ja minä katson, että hänellä on ollut siihen täysi oikeus. Mummoni isä Eemeli Järveläinen taisteli punakapinan aikaan punaisia vastaan ja myöhemmin hänestä tuli paikallisen suojeluskuntapiirin komentaja, ja uskon mummoni tulleen etenkin häneen, koska hänestäkin sanottiin, että pienestä koostaan huolimatta hänkin oli varsinainen dynamo pienikokoisen mummoni tapaan. Minä en olisi mitään ilman äitiäni ja hänen kauttaan isoäitiäni. Itkeskelevät ja liian herkkäluonteiset siveydensipuli-prinsessat eivät sovi minulle millään tavalla. Naisessa pitää olla niin sanotusti ”spunk”, vaikka sekin voidaan monesti ymmärtää kansanomaisella tavalla. Naisilla ei monesti ole kykyä ilmaista saati kehittää omaperäistä ajattelua. Kaikki heidän toimintansa on tulkintaa, asettelua ja kommentointia, aivan kuten he muistuttavat sisustussuunnittelijaa, joka valmistaa ympäristöjä ja asioiden oikeita suhteita ympäristöön. Toisin sanoen: he eivät osaa usein olla objektiivisia vaan heidän ilmaisuunsa sisältyy miltei aina subjektiivinen elementti, ja onhan niin, että vaikka jonkun Irigarayn mukaan naisen luonto mutta etenkin ruumis antavat mahdollisuuden sille, että kaikki todellisuus on subjektiivisuutta ja näin ollen objektiivisia periaatteita ei ole eikä niitä tarvitse koskaan mistään etsiäkään. Objektiivisuus on näiden mannermaisen filosofian naisten mielestä pelkkää falloskuvitelmaa. Mielestäni on olemassa sellaiset periaatteet, jotka voidaan ymmärtää sekä miesten ja naisten puolesta. Tämä vaatii kuitenkin kaikkien vaivaavien rasitteiden pois ottamista ihmisen selästä. Tietysti on siitä sanottava, vaikka se voisi pahalta vaikuttaakin, että naisella kuukautiset aiheuttavat joillekin yksilöille aivan erilaisen järjenjuoksun, kuin mitä se on esimerkiksi keski-ikäisellä tai vanhemmalla miehellä. Sanoisin näin, että oikeiden periaatteiden tajuaminen ja niiden ylläpitäminen vaativat sitä, että ollaan järjissään ja tajutaan sitä kautta kaikki naisilla tunteiden kautta tulevat asiat järjen kautta. Olen monesti käyttänyt termiä arvotunne kuvaamaan sitä, miten tunteet eroavat arvoiltaan ja miten arvotunteiden kautta syntyvät sellaiset asiat ja nimikkeet, joista muotoutuu arvoja ja periaatteita. Kuitenkin miten se poikkeaa itkeskelystä ja suremisesta on se, että tietyt arvotunteet sitoutuvat järjenjuoksun sisään, ja se jos mikä kertoo siitä, että tällaiset arvotunteet ovat arvokkaimpia – niitä voidaan siis yleistää ja priorisoida helpoiten. Naisen seksuaalisuus ei ole arvokkaimpia arvotunteen lähteitä, ja siinä mielessä on täysin samantekevää ja manipuloinnin alaista ja sitä osaavien harjoittamaa esimerkiksi sukupuolinen vuorovaikutus. Siinä ei ole minkäänlaista järkeä, koska se toistuu samalla tavalla, eikä tietyn määrän paneminen muuta tällaista asiaa ja ihmistä mitenkään saati että hän muuttuisi tärkeimmiltä ominaisuuksiltaan tämän myötä. Joku, olisiko ollut Chamfort, on sanonut, että himokkaimmat ihmiset ovat tavallisesti myös järjeltään rajoittuneempia. On toki uusi asia, että panemisen ja mahdollisen kevytmielisen panemisen aate on nostettu monien sitä tärkeämpien asioiden yläpuolelle, ja varmaan on niin, että naisen seksuaalisuuden ympärille muodostunut viihde-/tunnekokonaisuus kaikkine elokuvineen ja sarjoineen on ollut luomassa miehille sellaista käsitystä, että vain paneminen on tärkeintä todellisuutta. Myös entinen Suomen pääministeri on naurettava termi, ja kyseinen pikkunainen haluaa siinä vain kertoa siitä, että ajatelkaa: ”Minä olen joskus ollut myös Suomen pääministeri, vaikka minulla on lisäksi tällainen peppu ja rahaa”. Antiikissa suuret filosofit korostivat pidättyvyyttä suhteessa sukupuoliseen vuorovaikutukseen ja esimerkiksi filosofisia oppilapsia kohdeltiin arvokkaampina kuin omia nivustensa hedelmiä. Olen joskus miettinyt, että onko esimerkiksi oma filosofiani tai vaikka käsitykseni naisista johdosta kotini ilmapiiristä ja siinä toteutuneista asioista. No, ei tämä olisi mitenkään uutta länsimaisen filosofian historiassa. On sanottu esimerkiksi Isaiah Berlinistä, että tämä kehitti monipuolisen kielitaitonsa sen takia, koska hän koki asemansa olleen nuoruudessa jonkinlaisesti rajoittunut. Minulla on varmaan high functioning autismiin liittyvät piirteet ainakin siinä mielessä, että kielitaitoni on kehittynyt kompensaatioksi siitä, koska en harrasta ilmeilyä ja nonverbaalista vuorovaikutusta, vaikkakin on sanottava, että etenkin nykypäivänä huomaan nekin, vaikken kuitenkaan rekisteröi niitä kommunikaationa. Naiset yleensä kauhistuvat siitä, jos heidän nonverbaalinen tunteenilmaisu ei saa vastinetta esimerkiksi miespuolisella kommunikaation osapuolellla. Sen takia on itsestäänselvää, että tässä on jonkinlainen ”mind the gap”-ilmiö. Olin viime viikolla hakemassa Ateneumin arkistosta materiaalia Adolf von Beckerin elämänkertaa varten. Siellä oli noin sata kirjettä ja esimerkiksi kuvia hänen käyntikorteistaan jne. Yritän saada kirjan valmiiksi ensi vuoden alkuun mennessä. Sanoisin, että suomalainen media korostaa koko ajan kaikenlaisia tussunhoitovälineitä parhaalla katseluajalla tv:ssä, joissa pyritään koko ajan korostamaan sitä, että naiset voivat olla mitä hyvänsä ja minkä näköisiä hyvänsä, samalla kun miehen tulee olla sellainen kuin nainen, ”yksilö”, haluaa. Sinkkuillallinen-ohjelmassa suurin osa naisista sanoo fraasin ”tumma, pitkä ja komea” varsin poikkeuksetta. Ja loput sanovat viimeistään alkuruokaa laittaessaan, että ei ole ”minun tyyppiäni”. Jos kysytään minun naistyyppiäni, niin on sanottava, että pidän siitä, jos nainen on hyvässä fyysisessä kunnossa ja huolehtii vartalostaan. Varmaan on niin, että joitain ihmisiä viehättää heidän oma vastatyyppinsä, ja voin itse sanoa, että nykyään hyvän kunnon lisäksi minua viehättävät muut kuin ulkoiset piirteet. Esimerkiksi kiltteys, tasa-arvoisuus kaikkia ihmisiä kohtaan ja etenkin eläinrakkaus ovat tärkeitä asioita. On se kuitenkin sanottava, että etenkin älykkyys on tärkeä piirre naisessa. Kuitenkin on selvää, että jos meinaa harrastaa naisen haluamaa haureutta, ei nainen voi olla piirteiltään ruma, vaikka en tässä tarkoita minkäänlaisia malleja ja missejä, joissa ei tavallisesti ole älyn häivääkään. Minulla on paljon isompia kirjoitusprojekteja mm.: väitöskirja talouden, etiikan ja sivistyksen välisestä suhteesta, Uno von Schrowen elämänkerta, Adolf von Beckerin elämänkerta, haastattelut Britanniassa, ja jo kootut kolumnikokoelma ja runokokoelma. Lisäksi aion koota pidemmistä esseistäni jonkinlaisen essee-/päiväkirjakokoelman. Lisäksi on vaikka minkälaista suunnitelmaa esimerkiksi sukumme tilusten Kaavilla suhteen. Filosofiani ontofysiikan perusteita esittelevä esitys, Zweckmässigkeit-terapian perusteet, kirja soveltavasta etiikasta, jatko-osa sukuhistoriikkiin, varhaisten vaiheiden muistelmat, oppikirja filosofiasta ja käsityksiäni aatelisuuden ja aatelin kulttuurihistoriasta.

Muistio opetusministerille, kulttuuriministerille ja entiselle opetusministerille

Muistio Suomen kulttuurielämän ja yliopistojen ja kouluopetuksen uudistamiseksi III 1). Kouluopetuksen tämänhetkinen tila ja ongelmia III Kouluissamme vallitsee vieläkin ikävä tilanne sen suhteen, että monilla oppilailla on epätasainen kykyprofiili, joka aiheuttaa sen, etteivät kaikki oppilaat menesty koulussa samalla tavalla, johon verrattuna heillä olisi potentiaalia menestyä. Opiskelijoiden arvioinnissa tulisi kehittyä, ja moneen oppiaineeseen tulisi sisällyttää useampia opettajia, joiden merkitys esimerkiksi lukio-opetuksessa tulisi reformoida täydellisesti. Samalla kun kouluja tulisi pyrkiä yksityistämään, tulisi myös koulujen rahoituksen alkuperää tulisi miettiä täydellisesti uusin. Ensinnäkin: oppiaineet tulisi kehittää uudelleen siinä mielessä, että esimerkiksi kieliä ei opetettaisi kukin erillisenä oppiaineena, vaan ne muodostettaisiin modernien ja vanhojen kielten oppiaineiden sisälle. Luonnontieteitä tulisi opettaa Suomessakin termin Science sisällä, eli niistäkään ei tulisi erillisiä arvosteluita, vaan oppimisen suunta olisi paljon holistisempi ja fokus paljon yleisempi kuin mitä Suomen kouluissa on vielä tänä päivänä. Matematiikan opetukseen tulisi lisätä esimerkiksi logiikkaa ja logiikan historiaa, sekä yleistä matematiikan ja logiikan välisen yhteyden pohtimista. Uskonto ja elämänkatsomustieto tulisi yhdistää jonkinlaisen moraalitieteen käsitteen sisäiseksi. Taideaineissa korostettaisiin paljon enemmän luovuutta yleensä, eikä esimerkiksi vain tiettyjä erityislahjoja joidenkin taideaineiden sisällä. Luovuus on yleensäkin sellainen käsite, joka tulisi sisällyttää myös kouluopetukseen. Samalla kun luovuutta tulisi arvioida oppilaissa enemmän, tulisi sen myötä myös opettaa yleisesti filosofiaa jokaisen aineen yhteydessä. Tämä palvelisi sitä pyrkimystä, että ajattelussa voitaisiin olla vapaita, eikä vain kuunneltaisi jokseenkin rajoittuneiden opettajien vaatimuksia, koska tällä älyllisesti epärehellisellä tavalla suurin osa koulussa menestyvistä oppilaista saavat oman muodollisen pätevyytensä. Esimerkiksi Englannin yksityiskouluissa korostetaan yksittäisten oppilaiden yhteydessä termiä exceptional eli poikkeuksellinen, joka tarkoittaa sitä, että jokaisen oppilaan pyritään saavuttavan oman merkityksensä opiskelun ja työnteon sisällä. Koska suomalainen opetussuunnitelma on niin rajoittunut ja huonosti suunniteltu, eivät kaikki kiitettävän oppilaatkaan välttämättä esimerkiksi lukion jälkeen tiedä sitä, mihin he silloin suuntaavat. Mielestäni nykyaikainen suomalainen yleinen ja yleistetty opetussuunnitelma ei kehitä oppilailleen suuressa määrin mitään, koska se on aivan väärällä tavalla koostettu. Ensinnäkin minun mielestäni yleinen opetussuunnitelma tulisi Suomesta poistaa ainakin yläkoulujen ja lukion kohdalla. Oppilaille tulisi antaa paljon enemmän tilaa ja mahdollisuuksia valita se suunta esimerkiksi lukiossa, minne he haluavat suuntautua. On sanottava, että parhaimmat opettajat lukiossa minulle olivat naispuolinen matematiikan opettaja ja miespuolinen modernien kielten opettaja. On varmasti nin, että vielä nykypäivänäkin tietyt oppiaineet ja niissä menestymminen ovat sukupuolittuneita, ja sen takia nuo opettajat edustivat sitä, että oppiminen ja sitä seuraava opettaminen voi tapahtua myös luontaisten painotuksien ulkopuolella. Koska sukupuolittuneisuus on huono asia, vaikka sitä on pitkään siedetty, tulisi juuri poikien opiskella enemmän esimerkiksi psykologiaa ja moderneja kieliä ja tyttöjen matematiikkaa ja fysiikkaa. Opetuksen raamit tulisi jokaiselle oppilaalle rakentaa hänen mielenkiinnon kohteidensa kautta. Tähän vaaditaan laajaa monipuolisten asiantuntijoiden palkkaamista etenkin lukio-opetukseen. Esimerkiksi jossain uudelleen järjestetyn opintosuunnitelman uudelleen järjestetyssä oppiaineessa voitaisiin opettaa pari kuukautta jatkuvan kurssin sisällä kolmenkin opettajan arvioinnin ja järjestyksen kautta. Opettajan rooli tulisi uudistaa täydellisesti, ja lukion opettajienkin pitäisi erikoistua joihinkin tiedon osa-alueisiin sillä tavalla, että opettajan tehtävä muunnettaisiin varmasta ja tukevasta eläkevirasta siihen, että he muistuttaisivat enemmän freelancereita. He siis tekisivät opetuksen ohessa välillä tutkimuslomaa, joka liittyisi oman pätevyyden ylläpitymiseen tietyllä tasolla. Eli lukion opettaja ei olisi asemaansa veltostunut eläkkeen odottaja, vaan he joutuisivat tekemään jotain oman elintasonsa ja työnsä pätevyyden ja sen oikeana harjoittamisen eteen. On mielenkiintoinen kysymys, onko koulussa menestyminen taipumuksien sisäistä, vai toitottavatko oppilaat esimerkiksi vain sitä, mitä opettaja sanoo, eli tieto jäisi täysin merkityksettömäksi sen jälkeen kun kurssit on käyty ja arvosanat saatu. Oppilaiden aktiivista mielenkiintoa tulisi koko ajan korostaa, ja opettajilla tulisi olla etenkin innostajan rooli. On korostettava opettajien yhteydessä sitä, että kouluopetus ei kaikille luonnu samalla tavalla kuin toisille. On esimerkiksi eritysivaikeuksia ja motivaatio-ongelmia. On selvää, että koulussa eniten opetusta tarvitsevat epämotivoituneet tai sellaiset oppilaat, jotka eivät ymmärrä oppimis- ja opetusjärjestelmää. Koulun merkitys tulisi kirkastaa sekä oppilaiden ja opettajien tietoisuuteen, ja koko ajan pitäisi olla niin sanottua pedagogista pohdintaa, jota esimerkiksi lukioaikainen suosikkiopettajani yritti oppilaille täsmentää aina kurssien alussa. Eli vapaamman ja tehokkaamman koulujärjestelmän saavuttamiseksi tulisi opettajillakin olla enemmän ajattelemisen kykyä ja kykyä käsitellä luovuutta ja tietoa yleisellä tasolla. Näitä tarkoituksiakin varten tulisi kehittää uudenlainen oppiaine, jota voidaan kutsua termillä arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki. Siinä nimensä mukaisesti käsiteltäisiin parhainta tietoon oikeallla tavalla suuntautuvaa elämänasennetta ja oikeimpia tiedolle otollisimpia arvoja. Lisäksi tulisi opettaa sitä, miten voidaan oikealla tavalla arvostella esimerkiksi vaikka jonkinlaista tekstikokonaisuutta tai kirjaa. Loppujen lopuksi, vaikka pluralismia korostetaan tässä suhteessa, on määriteltävissä sellainen arvostelukyky, joka suhtautuu parhaimmalla ja tehokkaimmalla tavalla etenkin luovuuden ja tiedon ollessa kyseessä. Psykologian yhteydessä tulisi korostaa etenkin tietoon liittyvää havaintokykyä ja oikeanlaista luovuuteen ja tietoon liittyvää käsitteenmuodostuskykyä. Koko koulun oppiaineiden kokonaisuus tulisi nähdä paljon laajemmin yhtenä holistisena kokonaisuutena, jossa kaikki oppiaineet palvelisivat samoja tarkoitusperiä, mutta yleisemmällä otteella varustettuna. Koska yleinen opintosuunnitelma tulisi poistaa ainakin lukiotasolla, voitaisiin saman tien myös luopua koulujen nykyisistä omistussuhteista, eli että ne alkaisivat entistä enemmän toimia esimerkiksi koulunkäynnin maksullisuuden ja entisten oppilaiden lahjoitusten varalla. Nykyaikana on jo jonkin verran harrastettu lukioiden kohdalla joitain ns. taidelukioita, mutta sitä ei olla havaittu, että näiden mallin mukaisesti lukiot tulisi erikoistaa kaikkien muidenkin mainittujen oppiainekokonaisuuksien avulla. Koulualueet takaisivat sen, että kaikilla Suomen maantieteellisillä alueilla olisi väkiluvun mukaan oikeanlainen jakautuma eri tavalla erikoistuneita oppilaitoksia. Opetuksen itsenäistämisen ja opetuksen suuremman opinnäytetöihin perustuvan luonteen avulla oppilaille saataisiin enemmän yksityistä aikaa esimerkiksi työssäkäyntiin. Olisikin asiallista, jos tietyt yritykset ja työnsaannin lähteet velvoitettaisiin lain mukaisesti ottamaan lukiolaisia jonkinlaisiksi harjoitteluoppilaiksi sen mukaisesti minkälaisia asioita heidän kykyprofiilinsa suhteellisesti korostaa. Etiikkaa tulisi opettaa kouluissa jo varhaiselta iältä alkaen. Kiusaamista voitaisiin pyrkiä estämään sillä, että oppilaille opetettaisiin sitä, miltä kiusaaminen voi lapsessa ja nuoressa tuntua. On selvää, että kiusaaminen perustuu siihen, kun kiusaaja huomaa jollain tavalla jonkin olevan esimerkiksi sosiaalisilta kyvyiltään rajoittunut. Sosiaalinen dominanssi on asia, joka johti mm. siihen oman kouluni aikaan, että yhdeksännen luokan lopulla oppilaskunnan jäsenet jakoivat kaikille oppilaille tarkoitetut arvonimet ja palkinnot toisille oppilaskunnan jäsenille. Ja jotkut vielä kehtaavat väittää, että lapset ja varhaisnuoret eivät voi toimia korruptio motivaationaan. Koulussa tulisi korostaa itsenäistä oppimista ja työntekoa. Sosiaalisesti dominoivien oppilaiden itsestäänselvää asemaa koulussa ja koululaisten keskuudessa tulisi karsia sen takia, koska se johtaa useimmiten epätasa-arvoisuuteen ja kiusaamiseen. Tähän oppilaita tulisi tukea esimerkiksi laajempien omiin mielenkiinnon kohteisiin liittyvien opinnäytetöiden tekemisen ja tutkimisen kautta. Mielestäni luontaiset taipumukset ja omat erityiskiinnostuksen kohteet voidaan kuitenkin käsitteellisesti erottaa, koska monissa tapauksissa antaumus jotakin aihetta kohtaan voi syntyä muutakin tietä kuin vain determistisen kykypalautteen kautta. Koko koulujärjestelmä tulisi siis uudistaa ja vaikka siinä korostettaisiin oppilaiden omaa valmiutta ja kiinnostusta oppimiseen, korostettaisiin siinä myös kokonaisvaltaisuuden avulla sitä, että oppilaat menestyisivät heidän potentiaalinsa mukaisesti koulussa. Potentian muuttaminen aktiivisuudeksi on olennaisin asia myös tässä suunnitelmassa koulunkäynnin rakenteen ja sisällön muuttamiseksi. Olennaista olisi korostaa nuorten yhteydessä oppilaiden tasa-arvoisuuden periaatetta, joka korostaisi oikeanalaisella ryhmähengen nostatuksella sitä, että kiusaaminen voisi kouluissa vähentyä. III 2). Nykyteknologian hyödyntäminen opetuksessa ja sen kehittämisessä III On selvää, että nykyaikainen koulu on muuttunut sen suhteen paljonko opetuksen välineinä voidaan käyttää teknologian edistysaskeleiden tuloksia. On monta esimerkkiä siitä, miten koulunkäynti eroaa nykypäivänä teknologian ansiosta. Minun lukioni aikana ei oppilailla esimerkiksi ollut kannettavia tietokoneita. On varmaan niin, että se on siinä määrin hyväksi, koska nykypäivänä suurin osa kirjoittamisesta keskittyy tietokoneelle, eikä käsin kirjoittamista harrasteta niin paljon kuin aiemmin. Kuitenkin on selvää, että siihen myönteiseen kehitykseen nähden, jonka läppäri tehokkuudessaan mahdollistaa, on olemassa myös uhka siitä, ettei opetuksen fokus kohdistu yhtä voimakkaasti oppijoihin kuin, jos mahdollisuutta bittiavaruudessa olemiseen ei olisi. Teknologian edistysaskeleet ovat jotain sellaista, johon opettaminen tulisi voida mukauttaa sillä tavalla, että teknologian hyvät puolet voisivat peittää huonot puolet. Koodaamista, mitä Linda Liukas on opettanut suomalaisille lapsille Hello Ruby-ohjelmansa kanssa, tulisi tietysti opettaa lapsille ja nuorille enemmän. Kuitenkin tietysti internetin ja hakkeroimisen kautta ihmiset rajoittavat vapauttaan ja omaa itsenäisyyttää. On varmaan kuitenkin niin, että nykypäivän koulua ei voi sellaisena ottaa vakavasti, ellei oppilailla olisi teknologian edistyksen tuloksia apunaan oppimisessa. Tulisi siis jotenkin mahdollistaa se, että oppiminen voitaisiin helpottaa esimerkiksi erilaisten tietokoneohjelmien avulla. Voitaisiin myös kehittää sellaista intranettiä, johon suurin osa oppilaiden koulussa tietokoneiden avulla tehtävistä toimista voisi keskittyä. Tulisi myös varata teknologian avulla tapahtuvaan oppimiseen sellainen myönnytys, että asioiden ja tehtävien oikea selvittäminen voisi taata yksittäisille oppijoille enemmän vapautta ja uudenlaisia alueita ko. Intranetin sisällä. Filosofi Ralph Waldo Emerson kirjoitti vuonna 1841 esseen Self-reliance, eli itseluottamus. Siinä hän toi esille konformisuuden vaaran ja miten ihmisten tulisi välttää sitä. On selvää, että kun opettaminen ja oppiminen yleistetään samalla teknologialla tehtäväksi. Olisi siis mietittävä sitä, miten esimerkiksi rajoittunut ja yleistetty ns. wikipedia-tietämys on ottanut nykyisin valtaa siltä, että luettaisiin kirjoja ja pyrittäisiin saaman erikoistettua ja riippumatonta tietoa todellisuudesta. Myös ns. nettikiusaaminen on yleistynyt ja siinä pyritään viemään ihmisarvoa toisilta kiusaamisen kohteeksi joutuneilta. Yleisesti kiusaamista ja sen rajoittamista tulisi pohtia etenkin moraalisuuden ja etiikan opettamisen kautta. Soveltava etiikka tai käytännöllinen etiikka on tarkoitettua siihen, miten erilaisia nykypäivään kuuluvia ilmiöitä tulisi johtaa normatiivisen etiikan periaatteiden yhteyteen ja sisälle. On tärkeää, että nykypäivän ongelmia ja kysymyksiä pohditaan kouluissa nimenomaan etiikan opettamisen avulla. Esimerkiksi poliittista osallistumista ja luovaa osallistumista tulisi tehdä oppilaiden tiettäväksi. Eli voidaan mielestäni sanoa, että teknologiasta välineenä koulunkäynnissä voitaisiin saada hyötyäkin, kunhan se voitaisiin yhdistää tiettyjen periaatteiden ja käsitteiden yhteyteen. III 3). Etiikan opetusta jo varhaisille luokka-asteille III Etiikka tarkoittaa moraalisten arvojen ja asenteiden kokoelmaa, jonka pohjana on yksilön ja ihmise hyvä ja hyvä elämä. On perustavaa kaiken koulunkäynnin pohjana, että oppilaille tulisi kouluissakin opettaa hyvän elämän periaatteita ja kaikenlaista hyvään elämään johtavaa asenteellisuutta. Mielestäni etiikan opetuksen avulla voitaisiin poistaa niinkin yleistä ilmiötä kuin oppilaiden toista kohtaan suunnattua kiusaamista ja epätasa-arvoista kohtelua. Epätasa-arvo etiikan mielessä on nimen omaan sitä, että jonkun käsitetään olevan oikeutettu arvostelemaan ja kohtelemaan epäreilusti toisia ihmisiä. Olisi nimenomaan korostaa sitä kipua ja tuskaa, minkä kiusaaminen monesti aiheuttaa. Olisi siis opeteltava koulussa erilaisissa rooleissa olemista, koska olen varma siitä, että tällainen omakohdillistaminen voisi poistaa kouluista kiusausta ja oppilaiden epätasa-arvoista kohtelua. Kun etiikkaa opetettaisiin pienille lapsille, voitaisiin sitä harrastaa esimerkiksi tietynlaisten leikkien ja allegorioiden kautta. Myös vertauskuvallisuutta ja oikeita arvoja tulisi voida etiikan yhteydessä tuoda oppilaiden keskuuteen ja tietoisuuteen. Olisi opetettava esimerkiksi kaikenlaisten tarinoiden kautta sitä, miten omakohdallisuus etiikassa voitaisiin todellisesti käsittää. Esimerkiksi Raamatussa ja vaikkapa Grimmin veljesten saduissa on monia perinpohjaisesti ihmisluonnetta käsitteleviä tarinoita. Jos aiheeseen lisättäisiin esimerkiksi kaunokirjallisuuden klassikot, kuten Leo Tolstoi ja Dostojevskin, voisi esimerkiksi Karamazovin veljesten moraaliset opetukset olla merkittäviä vertauskuvallisuutensa kautta. Olisi siis korostettava aina sitä, että heikompaa tulisi joka tapauksessa tukea, etenkin Platonin Valtion Thrasymakhoksen asennetta tulisi oppilaista purkaa, hän ajatteli, että vahvimmilla on aina suurin valta toimia suhteessa heikompaan ja nimen omaan toimia etenkin se kaiken merkitsevän periaatteellisuutena. Nimen omaisesti sitä, että heikommille annetaan mahdollisuus samaan hyvään on kaikkien mahdollisten periaatteiden taustana. Myötätunto ja armo ovat niitä käsitteitä, joiden mukaan ihmisten tulisi toimia suhteessa toisiinsa. Siinä mielessä uskontoa ja elämänkatsomustietoa tulisi yhdistää saman oppiaineen sisäiseksi muistamalla, että etiikka on osittain uskonnollisesta pyhyydestä ja osittain sekulaareista periaatteista tulevaa arviointia ja arvostelua. Tulisi siis käsittää, ettei meillä ole mitään automaattisesti itsensä takia ja itsensä perustelun kautta toimivia periaatteita toimintamme ohjeina. Siinäkin mielessä tulee korostaa arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikin periaatteita. Olisi siis opittava oikeimpia tapoja suhtautua asioihin, vaikka nykyisin sitä ei tule tehdä vain opettamalla itsestäänselvyyksinä opetettavaa uskonnollista rihkamaa. Uskonnot ovat hyödyllisiä, kun ajatellaan tiettyjä periaatteita ja arvoja, mutta nykypäivänä niitä ei pitäisi tyrkyttää ihmisille katedeerijulistuksina. III 4). Minkälaista käytöstä opetuksen tulisi motivoida III Voidaan sanoa, että jalous on sellainen periaate, jota pitäisi ihmisten keskuuteen lisätä myös koulussa. Se tarkoittaa uhrautumista ja esimerkin näyttämistä. Jalouden puute on sellainen tekijä, jonka pitäisi itsessään olla erottelemassa oppilaita esimerkiksi siihen, mihin kouluihin he voivat päästä. Nykyaikainen menestyminen koulussa ei tarkoita mitään muuta kuin nimensä mukaista koulussa menestymistä. Ridleyn varakreivi Matt Ridley on käsitellyt ilmiötä kirjassaan Jalouden alkuperä, jossa hän käsitteli aihetta etenkin psyykkissosiaalisena ilmiönä, jonka ilmentymistä voidaan tietyillä tavoilla motivoida, vaikka hän näki ilmiön myös monessa mielessä etenkin biologisena. Kuitenkin jaloutta ja uhrautumista tulisi koulussa korostaa, koska se liittyy myös hyvän esimerkin antamiseen. Koulussa kaikkien tulisi voida menestyä ainakin jossain yhdessä opetukseen liittyvässä kokonaisuudessa, jossa kuitenkin epätasaisuus korjaantuisi sen takia, että oppiaineet ja arvostelu muodostettaisiin aivan uusilla ja tehokkaammilla periaatteilla. Eli tulisi kantaa huolta siitä, että oppilaat menestyisivät yleisesti, mutta heillä tulisi myös olla osa-alue tai osa-alueita sitä varten, että heitä voitaisiin nimittää termillä exceptional tai poikkeuksellinen. Jalous on aina oman tien kulkemista omien periaatteiden kautta ja ansiosta. Ja tässäkin tulisi kunnioittaa sitä, jos jollain oppilaalla on oma järjestelmänsä koulussa menestymiseksi, tulisi sitäkin kunnioittaa ja korostaa aina sitä, että oman tien kulkeminen on lähes aina myöntäistä oppilaan menestymisen ja kompetenssin taustana. Omien periaatteiden kuunteleminen silloin, kun siihen liittyy menestys, on aina tärkeää, ja tällaiset oppilaat tulisi voida laskea siihen, kun halutaan käyttää esimerkityksellisenä jonkun oppilaan edistymistä ja menestymistä. Siinä mielessä myös kateudesta pitäisi tehdä koulussa loppu, jotta oikeanlainen arvostuksen korostuminen voisi olla parantamassa koko luokkien keskimääräistä menestymistä. Siinä mielessä menestyvä oppilas ei voi olla ylimielinen eikä toisaalta alisuoriutuja ei voi käpertyä täysin itseensä. III 5). Kouluopetuksen väliinputoajat ja korjaaminen III Kouluopetuksessa voidaan tavallisesti huomata etenkin alisuoriutujia, joista osa kuuluu myös kouluopetuksen lahjakkaimpien oppilaiden piiriin. Opetuksessa tulisi yleisesti olla suuntautumassa etenkin menestyksen potentian herättämiseen sellaisissa oppilaissa, jotka eivät ole kyseisellä hetkellä käyttämässä koko menestymisensä potentiaalia. Näitä on sekä huonosti koulussa menestyvissä sekä myös keskitasolle jääneissä. Olen jo aiemmin maininnut, että monet laudaturtasoisesti menestyvät oppilaat eivät koulujärjestelmässä välttämättä tiedä, mihin he haluavat suunnata ja missä he haluavat etenkin menestyä. Monesti on niin, että omasta motivaatiosta ohjautumattomia kognitiivisia kykyjä voi olla itseannetusti etenkin korkeasti koulutettujen ja suuresti tienaavien vanhempien lapsilla. On selvää, että etenkin alisuoriutujat tarvitsevat motivaatiota omaan koulutyöhönsä. Siihen tulee puuttua. Kun monet etenkin akateemisista perheistä tulevat nuoret menestyvät koulussa itsestäänselvyytenä, tulisi erilaisista haitoista esimerkiksi kotioloissaan kärsivät lapset ottaa rohkaisemisen keskimmäiseksi päämääräksi. Alisuoriutujat ovat väliinputoajia, joiden kehittymiselle ja suuntautumiselle tulisi tehdä jotain, koska heille alisuoriutujan todistus voi merkitä merkittävästi joutumista esimerkiksi itseään vähemmän lahjoja omaavien ihmisten keskuuteen heikompi tasoisiin kouluihin joutumista esimerkiksi seuraavalla koulutusasteelle. Alisuoriutujia ja niitä, jotka eivät saa potentiaaliaan aktualisoitua tulisi rohkaista parempaan menestymiseen, ja tämä on yksi koko koulutusjärjestelmän merkittävimmistä pyrkimyksistä ja tavoitteista. Sanoisin, että tietynlaista mielekkyyden opettamista ja omien arvojen pitävyyden korostamista tulisi painottaa tässä, kun opetetaan sellaisia, jotka eivät ole vielä löytäneet omaa paikkaansa ja omaa rooliaan olla jollain tavalla jossain osa-alueessa poikkeuksellinen. Tässäkin tulisi muistaa se periaate, että samalla kun oppilaan koulunkäynti olisi tuloksiltaan mahdollisimman tasokasta, tulisi jokaisella oppilaalla olla joku sellainen osa-alue, jossa hän voisi menestyä ja saada korkeimpia mahdollisia palkintoja ja menestymistä. III 6). Millaista yhteyttä koulun ja kodin välillä tulisi olla III Mielestäni tulisi korostaa sitä, että oppilaan kotiolojen tulisi olla sellaisessa asemassa, että ristiriitaa opetuksen ja kasvatuksen välillä ei tulisi niin merkittävissä määrin kuin mitä on Suomessakin joskus nähty. On sanottava sitäkin, että miten digitalisoitu tieto on määrittämässä sitä, millaisia periaatteita koululaiset nykypäivänä noudattavat ja mitkä periaatteet he kokevat tärkeäksi. Tässä mielessä jonkinlainen globalisaatio, se että kaikilla maailman nurkilla voidaan olla yhdessä, tulisi tulkita sellaiseksi ilmiöksi, jota pitäisi jotenkin saada yhdistettyä esimerkiksi luokkaopetuksen fokukseen ja periaatteisiin. Nykypäivä siis tulisi voida integroida niihin periaatteisiin, jotka tulevat koululaisten tietoon esimerkiksi vaikka filosofian ja moraalitieteiden opetuksen kautta. Mielestäni omat oppi- ja aatesuunnat tulisi voida merkitsevästi ottaa huomioon opetuksessa ja siinä, miten tieto tulee koheesioon yksittäisen oppilaan kohdalla. Olisi kuitenkin mahdollistettava se, että omat lahjat voisivat siirtyä oppilaalle esimerkiksi pelkästään omien kotiolojen ja kodin periaatteiden kautta. Kiltteyttä ja hyvänkuuliaisuutta tulisi aina korostaa menestyneen koulunkäynnin perustana. Esimerkiksi se, jos lapsenikäiset koululaiset ihannoivat jo aikuisten elämää ja alkoholin juontia sekä tupakointia, kertoo monesti tyypillisen rähinöitsijän ja kiusaajatyypin tarinan. Pitäisi pyrkiä siirtämään koulunkäynnin kannalta sellaista arvollisuutta oppilaille mitä nuorempia ovat, että he tajuaisivat minkä takia lapsuus ja varhaisnuoruus ovat aikaa, jolloin oppilaiden tulisi ottaa vastaan se opetus, mitä he tarvitsevat edetäkseen elämässään ja maailmassa. Olisi siis korostettava sitä, että aikuiselämän nautinnot ja vapaudet tulevat vasta myöhemmin ja lapsuudessa ja varhaisnuoruudessa on olennaista asennoitua opetukseen ja koulunkäyntiin opettajaa matalemmalla tasolla. Monesti häiriköivät riidanhaastajat pyrkivät häiritsemään kuuliaisempien koulunkäyntiä, ja monesti tuollaiset nuoret haluavat kapinoida koulun auktoriteettia kohtaan. Kuitenkin on varmasti niin, että mitä varhaisemmalla iällä oppilas tajuaa sen, että oppia kannattaa ottaa vastaan, ratkaisee ainakin osittain sen, mitä tällaisista oppilaista voi myöhemmin tulla. Siinä mielessä kapinoiminen on kannattavampaa ja hyväksyttävämpää vasta silloin, kun oppi ja opillisuus on otettu vastaan. Yksinkertainen vastustus itsensä takia ei kerro kuin tyhmyydestä ja oppimattomuudesta, mitkä useimmiten juontavat juurensa täysin lahjattomaan oppilaaseen, joka haluaa vain saada huomiota kapinoinnillaan. Voidaan pitää linkkinä omaksuttuun alkuperäaajatteluun sitä, että itsekin kauhistelin alkuun, kun noin kymmenvuotiaana näin ensimmäistä kertaa Pentti Linkolan ajatuksia, vaikka nykypäivänä pidän häntä yhtenä suurimmista ja omaperäisemmistä ajattelijoista Suomen ja länsimaiden historiassa. III 7). Miten lieveilmiöitä voitaisiin hillitä ja korjata III Mielestäni opettajien tehtävään tulisi voida sisällyttää tietynlainen auktoriteetin hyve rettelijöiden ja luokan ilmapiirin häiritsijöiden varalta. Mielestäni nykypäivänä häiriköitä siedetään aivan liian paljon. Tässä mielessä tulisi kiinnittää huomio etenkin siihen, miten kännyköitä ja tabletteja käytetään koulussa. Vaikka oltaisiin kuinka globalisoituneessa ja teknologiaväritteisessä yhteiskunnassa ja historian vaiheessa oltaisiin, tulisi mielestäni korostaa sitä, että kouluopetuksen fokuksen tulisi olla tärkeässä roolissa siinä, kun yleensä ajatellaan oppimisen ja koulunkäynnin merkitystä. Toisaalta esimerkiksi internetin alustoja voitaisiin hyödyntää monenlaisella tavalla monen eri-ikäisten oppilaiden kasvatuksessa ja opetuksessa. Kiusaamisesta tulisi antaa rankaisuja, ja mahdollisuuksien mukaan oppilaiden tulisi itse voida keskustella toiminnastaan jonkinlaisen riippumattoman ihmisen kanssa. Tällainen itsekritiikin muoto tulisi voida tuoda kaiken häiriköinnin rankaisuun kaikilla kouluasteilla, ja lisäksi voitaisiin miettiä sellaista rankaisun tapaa, jossa oppilas laitettaisiin häiriköinnin palkaksi tekemään esimerkiksi jonkun riittävän ja vaikean, korkeatasoisen opinnäytetyön. Esimerkiksi kopioimaan jokunen sata säettä vaikka Vergiliuksen runoja. Siinä mielessä häiriköinnistä rankaiseminen tulisi tehdä sellaiseksi, että siitä voisi olla tulevan kannalta hyötyä ja mahdollisesti tulevan käyttäytymisen ehkäisyä. Eli tulisi saada välitettyä häiriköivälle oppilaalle hänen toimintansa vääränlaiset motiivit, ja tämä todellakin vaatii sitä, että jo kotona on opetettava oppilaille mukautumista hyväksi koettuun valtajärjestykseen. Lisäksi rankaisuna annettu opinnäytetyö tai laaja opetusta sisältävä rankaisu tulisi ottaa pääasialliseksi pyrkimykseksi kaikkiin tällaisiin esimerkkitapauksiin. III 8). Arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki III Arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki tarkoittaa oppilaiden evualitiivisten eli erottelevien toimintojen ohjaavia päätöksiä ja toimia. Todellisuutta on tosiaankin eroteltava sen takia, että siinä voidaan tunnistaa enemmän ja vähemmän merkitsevät asiat. Siinä mielessä arvoteoria on tärkeä opetettava aine jo filosofian opintojen aikana yläkoulussa ja lukiossa. Siinä mielessä arvoihin voitaisiin soveltaa etenkin rationaalisuutta ja järkeä. Tässä mielessä näiden asioiden opettaminen voisi palvella myös sitä, että sekasotku nuorten ihmisten asenteissa, arvoissa ja arvostelukyvyssä voisi vähentyä ja muuttua perusteiltaan ja ilmenemiseltään erilaiseksi ja paremmin kannatettavammaksi. Mielestäni esimerkiksi yhteiskunnassa toimiminen vaatii arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkiä. Nämä asiat tarkoittavat perusteellisella tasolla sitä, miten asiat nähdään, miten niitä arvioidaan, arvostellaan ja erotellaan. Arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikki tarkoittaa nykypäivänä Suomessamme esimerkiksi sitä, miten länsimaiset vapaudet ja velvoitteet tulisi käsittää. Meidän pitäisi Suomessa korostaa entistä enemmän länsimaisia arvoja kaiken arvottamisen perusteena, koska on varmasti niin, että yksilön ja yhteisöjen vapaus on länsimaissa johdettu pidemmälle kuin mitä tällainen vapaus on monessa muussa osassa maailmaa. Toisaalta arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikissä on nimenomaisesti olennaisinta korostaa myös sitä, miten arvostelevia asenteita voidaan kritisoida, ja mikä on paras mahdollinen positio olla koulussa ryhmän jäsenenä. Häiriköinnin kitkeminen on tärkeää. Voidaan sanoa esimerkiksi, että Koskelan oppilaan tapossa ei tekijöillä ollut minkäänlaista kykyä olla tekemisessä toisten ihmisten mutta etenkin itsestään poikkeavien ihmisten kanssa. Teko osoitti tunteettomuutta, fyysisen vallan hyväksikäyttöä ja halua nujertaa kiltimmät ihmiset äärimmäisillä tavoilla. On varmaan niin, että tällaiset teot eivät jää ainoaksi, koska esimerkiksi oikeusjärjestys ei onnistunut tuomitsemaan tekijöitä sellaisilla seuraamuksilla, jotka teko olisi ansainnut. Tässäkin tuli mielestäni esiin se, että varmasti internetillä on ollut tekemistä teon motiiveissa. Samalla kun teknologia yleistyy opetuksen välineenä, olisi siinäkin mielessä tärkeää opettaa lapsille ja nuorille arvostuksien ja erottelemisen kykyä. Varmasti voidaan sanoa, että on olemassa jonkinlaiset perustavimmat arvot sen edistämiseksi, että koulunkäynti ja sen arvostelu voisi tapahtua kaikkein järkiperäisimmin. III 9). Mitä oppia kehittävistä kokeiluista voitaisiin saada III Kehittäviä kokeiluita oppimisessa voitaisiin harrastaa etenkin monenlaisten keinotekoisesti järjestettävien roolien ja oppiasemien kautta. Oppimiseen liittyvien kokeilujen yhteydessä on korostettava etenkin sitä, miten tietynlaisia yrityksiä voitaisiin lainsäädännöllisillä säädöillä velvoittaa ottamaan tiettyjä ainekokonaisuuksia käyviä oppilaita ja opiskelijoita omaksi työntekijöikseen ainakin jonkinlaisen harjoittelijaposition sisällä. Tämä tarkoittaisi siis lähinnä etenkin lukioikäisiä nuoria. Nuoret saisivat kokemusta omista mielenkiinnonkohteistaan minkä lisäksi he saisivat töistä tai harjoittelusta jonkinlaisia tuloja, joiden avulla he voisivat myös itse kustantaa omaa koulunkäyntiään. Tulisi myös korostaa sitä opetuksen tapaa, jota esimerkiksi oma psykologian opettajani Eeva Kähkönen käytti: hän kutsui oppitunneille kaikenlaisia luovuuden ammattilaisia kuten vaikka esimerkiksi näyttelijöitä. Koska opiskelun ja koulun tulisi olla myös tietämyksen soveltamista käytäntöön eikä pelkkää periaatteiden ja totuuksien opettelua, olisi tuollaisessa opettamisessa paljon asiaa. Jo se, jos samaa oppiaineiden kokonaisuutta opettaisi usea erillinen opettaja, tulisi siinä oppilaalle useampie poikkeavia näkökantoja ja -kohtia, joiden avulla he voisivat lähestyä opetettavia asioita monesta eri näkökulmasta. Lisäksi koulussa tulisi harrastaa roolien muutosta siinä mielessä, että opettajat voisivat joskus ottaa oppijan paikan, ja oppilaat pyrkisivät myös tiedottamaan muita oppilaita ja opettajia oman erityisalueensa tietämyksestä. Tässäkin mielessä Eeva Kähkönen oli vallankumouksellisella tavalla poikkeuksellinen opettaja. Kuitenkin siis tulisi korostaa esimerkiksi freireläistä pedagogiikkaa, jossa korostetaan myös sitä, että oppia ja oppimisen ideaalia voi edistää myös jakamalla opettajan roolissa sitä tietämystä, jota pitää tärkeimpänä oman erityisalueen oppisisältönä. Tässä mielessä voitaisiin oppia etenkin kyseenalaistamista ja asioiden uudella ja monista perspektiiveistä motivoituvalla tavalla. On siis otettava huomioon se, että oppiaineita pitäisi voida käytännöllistää ja soveltaa erilaisia näkökantoja siitä, miten oppiaineita voidaan hyödyntää käytännössä. Myös etiikan ja käytännön toiminnan välistä yhteyttä tulee korostaa, ja etiikkaa tulisi voida opettaa myös siinä muodossa, että siitä voitaisiin saada hyötyä myös oppilaiden käyttäytymisen ja toiminnan motiivina. Nimenomaan konformisuutta motivoiva tallettava opetus tulisi muuttaa muistuttamaan etenkin Paulo Freiren korostamaa mallia. Myös talouselämän filosofiaa tulisi opettaa koulussa ja muistuttaa sen tärkeästä liitteestä käytännölliseen yhteiskunnan toimintaan. Tässä esimerkkeinä tulisi käyttää etenkin Friedrich von Hayekia, Peter Singeria, Martha Nussbaumia ja Amartya Senia. III 10). Mitkä ovat kulttuurin olennaisimpia rakenteita III Kun ajatellaan kulttuurin perusteita, tulisi miettiä sitä, millaiset arvot pitävät yhteiskuntaa ja kulttuuria eniten voimassa ja ansaitsemassaan arvossa. Sellaisia ovat loppujen lopuksi halu olla nöyrä silloin, kun sille on vielä aihetta. Lapsen tai köyhän ihmisen tulee olla nöyriä ja halukkaita oppia jotain sellaista, jolla voivat edistää omaa asemaansa yhteiskunnassa ja ihmisyhteisössä. Tässä mielessä hakisin sellaista kuvaa, jonka saa esimerkiksi japanilaisissa junissa, joissa konduktööri kumartaa tullessaan uuteen vaunuun. Nöyryys on sukua yleisesti kunnioituksen kanssa, jota nimenomaisesti tarvitaan koulussa ollessa. Koulu on liian varhaista vaihetta koppavaan kapinointiin, vaikka esimerkiksi itse olen tulkinnut asenteeni lukiossa johtuneen siitä, että halusin yleisesti opetukseen enemmän periaatteita ja yleistä filosofiaa kuin pientä näperrystä erilaisissa erikoistuneissa opinaloissa. Nimenomaan yleistä tietoutta tulisi tarkastella etenkin periaatteiden kautta, vaikka niitä tulisi kuitenkin voida tarvittaessa soveltaa erityisaiheisiin. Lisäksi periaatteiden opetuksen lisäksi on tarpeellista korostaa kaiken soveltamista, mutta etenkin koulussa pärjäämisen periaatteiden soveltamista. Koulun ja kodin tulisi tasapainottaa toisiaan siinä mitassa, että yksilöoppija saa niistä parhaimman mahdollisen perusteen omalle koulunkäynnilleen. On varmasti niin, että tietyt perustat etenkin tärkeiden arvojen suhteen annetaan oppilaille jo kotona. Mutta on varmasti myös niin, että rikkinäinen perhetausta voi olla johtamassa oppilasta väärään suuntaan ja häiriköintiin. Nimenomaan ehyitä perheitä tulisi voida kunnioittaa oppilaiden kotiolojen kartoituksessa. On varmasti niin, että ehyt perhe on yksi kulttuurin perustavimmista yksilöperustoista. Rikkinäisistä perheistä tulevia oppilaita tulisi voida konsultoida suuremmassa määrin kuin niitä, jotka elävät ainakin jonkin verran onnellisemmissa taustoissa. Monesti on niin, että koulussa jo suuri fyysinen koko riittää pseudojohtajan asemaan, joten on aika primitiivistä, että tuollaisesta faktasta tuleva asenne voi vielä Suomessa merkitä kokonaisen johtajan asemaa, jonka edessä muiden ihmisten mahdollisesti korkeammat ja paremmin motivoituneet periaatteet kärsivät tappion. Tässä mielessä kansan syvien rivien primitiivinen ruumiillisuus tulisi jollain tavalla käyttää loppuun esimerkiksi liikunnan kautta, mutta pelkkä liikunnassa menestyminen ei kuitenkaan saisi vaikuttaa siten, että oppiaineissa unohdettaisiin niiden perinteinen liite etenkin henkisiin ja älyllisiin arvoihin. Tulisi aina nähdä, että henkiset ominaisuudet ovat kuitenkin kouluopetuksessa tärkeämpiä kuin ruumiilliset liikuntaan liittyvät arvot. Liikuntaa tulisi koulussakin harrastaa etenkin aiemman ”voimistelun” periaatteen mukaisesti, eli se keskittyisi ruumiin terveyden ja -kunnon ylläpitämiseen eikä siinä korostuisi niin voimakkaasti tavanomainen kilpaurheilu, jotka voivat Perähikiällä sijaitsevissa kouluissa saada suuremman pinta-arvon kuin mikä merkitys on lukuaineilla ja henkisillä arvoilla koulussa. III 11). Kognitiivinen tonaalisuus ja atonaalisuus III Tonaalisuus tarkoittaa Schönbergin merkityksessä keskeisen toonikan mukaista tapaa nähdä todellisuus, johon rakennelmaa sovelletaan. Toonika on musiikkitieteen merkityksessä sävelen ydin, johon suuntaudutaan tonaalisessa musiikissa. Atonaalisuus taas tarkoittaa sitä, että sävelten ytimiä toonikoita ei siinä havaita, ja musiikkia ei havainnoida toonikoiden kautta. Tässä voidaan siis havainnoida kaksi tapaa suhtautua kouluaineisiin ja materiaalikokonaisuuksiin, jossa teoriaa voidaan kutsua ensinnäkin kognitiiviseksi tonaalisuudeksi ja kognitiiviseksi atonaalisuudeksi. Oppiaineiden kokonaisuutta tulisi varmasti koulussa tutkia etenkin sillä tavalla, että oppilaan lahjakkuus arvioitaisiin monipuolisesti eri osa-alueiden ja useamman opettajan määrittelyn mukaan. Vaikka erikoistumista nuori tarvitsee etenkin yliopistossa, niin olisi kuitenkin koulumenestyksen ja yleissivistyksen kannalta parasta, että koulumenestys voisi olla mahdollisimman tasaista kaikkien yksilöiden kohdalla. Kuitenkin voidaan sanoa englantilaisen mallin mukaisesti, että oppilaiden tulisi voida erottautua toisistaan ja näyttää olevansa jossain aiheessa niin sanotusti exceptional eli poikkeuksellinen. Tässä mielessä kognitiivinen tonaalisuus tarkoittaa sitä, että yksi tai useampi oppiaine painottuu, jonka paralleellisia yhteyksiä voitaisiin luoda ja yhdistää myös myös muihin oppiaineisiin, jolloin yhdessä oppiaineessa korostettu menestys ja sen johdannaiset voitaisiin yhdistää myös muihin oppiaineisiin. Kognitiivinen atonaalisuus taas tarkoittaa sitä, että yksikään oppiaineen keskus ei korostu, eli siis kaikkia oppiaineita tulisi käsitellä erikseen, eikä niiden väliset yhteydet ja paralleellisuudet ole liian korostuvassa roolissa. Näitä vaihtoehtoja voidaan varmasti käsitellä rinnakkaisina, mutta mielestäni kognitiivinen tonaalisuus on parempi vaihtoehto korostaa erilaisten oppiaineiden opetusta ja oppilaiden menestymistä niissä. Vaikka en halua korostaa omaa koulutustaustaani, tulisi tieteiden historian kautta jo ymmärtää se, että filosofian tulisi olla keskeisessä roolissa kaikkien oppiaineiden ja tieteen alojen hahmottamisessa ja mihin niiden periaatteet tulisi johtaa. Tieteiden historiaa ja filosofiaa tulisi korostaa yleisemmin kaikissa oppiaineissa. Esimerkiksi historian opetuksessa tulisi voida korostaa historian filosofiaa, sillä historian käsittäminen on merkittävässä roolissa kaikessa siinä, miten todellisuutta tarkastellaan, ja ei pelkästään kouluaineiden sisällä vaan koko siinä sisältävässä ja ympäröivässä todellisuudessa, jossa me kaikki elämme. Esimerkiksi tieteiden historiaa tulisi käsitellä mahdollisesti jopa oman oppiaineen sisällä. Lisäksi esimerkiksi ruotsin kielen opetuksen yhteydessä tulisi korostaa kielen historiaa ja laittaa oppilaat lukemaan esimerkiksi vanhoja Suomen historiaan liittyviä asiakirjoja. Nimenomaisesti kielen ja siihen liittyvän kulttuurin historia tulisi liittää kaikkiin erillisiin kieliin, jotka tulisi jaotella määritelmien modernit kielet ja vanhat kielet kautta. III 12). Hyvinvointijono, -arkeologia ja -genealogia III Koulussa tulisi yhteiskuntaopin kautta opettaa oppilaat käsitteellistämään yhteiskuntaa mahdollisimman moninaisilla tavoilla. Tähän saataisiin oppia etenkin arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn opettamisen kautta. Pitäisi pohtia erilaisia yhteiskunnallisia ideologioita ja sen myötä näkemään se, millaisia välineitä eri ideologioiden välille tulisi rakentaa. Tulisi miettiä sitä, miten yhteiskunnassa voidaan tarvittaessa sietää monellakin tavalla toisistaan poikkeavia ideologioita. Olisi kuitenkin muistettava järki ja vapauden ehdot ideologioiden pohjana. Uskonnollisuus on monessa tapauksessa sellainen yhteiskunnallisuutta ohjaava aate, joka voi monesti johtaa epätasa-arvoisuuteen ja epäoikeudenmukaisuuteen. Sen lisäksi, mikä on rationaalista, on myös ajateltava sitä, mikä on ihmiselle sopivaa ideologisuutta. Amartya Sen on saanut ihmisten hyvinvointiin liittyvän taloustieteen tutkimuksesta taloustieteen Nobelin palkinnon vuonna 1998. Mielestäni hänen näyttämänsä mallin mukaisesti tulisi pohtia mahdollisuuksia siitä, miten rajoittamatonta kapitalismia ja kilpailua voitaisiin hillitä yhteiskuntaan ja hyvinvointiin liittyvillä periaatteilla. Koska yhteiskunnassa olennaisinta oikean koulutuksen lisäksi on oikeanlaisten töiden saanti, ja sekä työpaikan että työntekijän sopiminen samaan pakettiin, täytyisi arvostella sitä, miten ihmisille voitaisiin yhteiskunnassa tuottaa hyvinvoinnin perusteista rakentuvia todellisuuden havaintoja. Hyvinvointijonon käsite tarkoittaa sitä, että siinä arvioidaan paremmin ihmisten saamia palveluita ja heidän elämäänsä sellaisessa järjestelmässä, jossa kuitenkin on rajoittamattoman kapitalismin vastaisesti yksityisen puolen palveluiden lisäksi myös julkisia palveluita. Hyvinvointijono tarkoittaa siis sitä, miten hyvinvoinnin muodot ja määrä voidaan yleistää todellisuuteen mahdollisimman huolellisella tavalla. Jono tarkoittaa nimenomaisesti sitä, että jotkut ihmiset ja tahot odottavat jotain. Tuon odotuksen laatua tulisi siis voida yhteiskunnassa palveluiden piirissä pyrkiä tutkimaan ja täydentämään sellaisia odotuksia, joita ihmiset palveluihin suuntaavat. Hyvinvointiarkeologia tarkoittaa taas sitä, miten ihmisten taustat ja nykytila yhdistyvät sellaisessa arvioinnissa, jotka tarkastelevat hyvinvointia menneisyydessä ja nykyisyydessä. Siinä siis pyritään saamaan esiin sellaiset rakenteet, jotka ovat aiemmin tarjonneet menestystä ja hyvinvointia. Arkeologian kautta voidaan nähdä se, millaisella tavalla hyvinvointijono tulisi määrittää ja millainen asema sen sisäisillä ihmisillä on kokonaisuuden suhteen. Hyvinvointigenealogia tarkoittaa hyvinvoinnin sisäisiä alkuperiä ja miten erilaiset sukupolvet ovat kehittäneet yhteiskunnallisen hyvinvoinnin strategioita. Mielestäni, vaikka en kannata suomalaisten sosialistien korostamaa hyvinvointiyhteiskuntaa, on voitava käsitellä yleensä termiä hyvinvointi, jonka tulisi puolueettomasti olla tavoite kaikissa länsimaisissa yhteiskunnissa. Samoin kuten diktatuuri ei käy Suomeen, ei tänne mielestäni käy myöskään täysin rajoittamaton kapitalismi ns. uninhibited capitalism. Kouluissa siis tulisi korostaa osallistumista ja etenkin McFarlandin ja Michelettin korostamaa luovaa osallistumista, jossa korostettaisiin etenkin niin sanottua kulmahenkisyyttä, eli ihmisten omien alkuperien ja toimintaympäristöjen mahdollisimman suurta hyvää. Kulmahenkisyys tarkoittaa siis esimerkiksi läheisen palvelutarjonnan suosimista, jossa siirrettäisiin tuotosta myös paljon ympäristön ihmisten aktivoimiseksi kaikenlaisen palvelutarjonnan laajentamiseksi ja kehittämiseksi. III 13). Millaista yhteiskuntaa tulisi pyrkiä rakentamaan III Mielestäni yhteiskunnassa tulisi pyrkiä etenkin siihen, että kaikki ihmiset saisivat tehdä mielekästä ja jonkinlaista materiaalista tai henkistä tuottoa tuovaa työtä. Olennaista kuitenkin on työntekijän hyöty kuin se, että kaikista työntekijöistä tehtäisiin numeerisia yksikköjä, joiden hyöty yhteiskunnalle ja omalle elämälleen olisi laskettavissa vain materiaalisten seikkojen tavalla. On siis huomioitava sitä, että työn käsite on viime aikoina monistunut tarkoittamaan kaikenlaista tarkoituksellista toimintaa, johon voi liittyä myös työntekijän tai esimerkiksi opiskelijan aiheestaan saama emotionaalinen ja henkinen tyydytys. Ihmiset eivät siis ole minkäänlaisia numeerisia yksikköjä, joiden kautta voitaisiin vertailukelpoisesti verrata kaikenlaisia töitä tekeviä tai opiskelevia ihmisiä. Töitä on tehtävä ja opiskeltava, mutta vapaa-aikaa ei tulisi ylikorostaa niin kuinka sosialistit ajattelevat, koska silloin taipumus voi monien tahojen kohdalla johtaa jonkinlaiseen elintasoestetismiin, jossa kilpaillaan vain vapaa-aikana korostuvalla elintasolla. Yleisestikin kuluttaminen vain elintason takia on mielestäni täydellinen umpikuja ja henkisesti velttouttava suuntaus. Olisi siis korostettava toimintaa eikä vain vapaa-aikaa. Yhteiskunnan tulisi perustua etenkin työhön ja jonkinlaisiin työtehtäviin johtavaan opiskeluun. Kuitenkin ihmisille tulisi Peter Singerin käyttämän termin mukaisesti oikeus olla rikas tai köyhä. Eli mielestäni olisi henkisesti velttouttavaa, jos ihmisiä ruvettaisiin arvioimaan heidän työstään saaman materiaalisen ja numeerisen korvauksen mukaisesti. Etiikan merkitystä yhteiskunnassa tulisi korostaa ja silloin fokuksen tulee olla jokaikisen yksilön ja yhteisön toiminnassa ja ajattelussa. Voitaisiin ajatella myös niin, että yhteiskunnallista osallistumistakin voitaisiin opettaa esimerkiksi jonkinlaisten kansalaistaitojen opetuksen avulla. Nimenomaan tulisi korostaa osallistumista, eikä ns. vaikuttamista, koska se perustuu aina vain siihen, että joku rajoittunut ihminen pyrkii saamaan vaikutusvaltaa toisten, monesti itseään kyvykkäämpien ihmisten ylle ja monesti vielä saamaan tästä ns. vaikuttamisesta omakohtaista hyötyä. Influensserit ovat tavallisesti yksinkertaisia ja pintapuolisia tyyppejä, jotka pyrkivät esimerkiksi ulkonäöllään tai tyylikkäällä pukeutumisella olevansa toisia parempia ja näin ollen saada itselleen ansaitsematonta hyötyä ja huomiota. Tällaiset ihmiset harrastavat tavallisesti kansakunnan kaapin päälle päästyään jonkinlaista sosiaalista ja henkistä huoraamista. Koulutuksen tulisi olla se tekijä, joka antaisi ihmisille mahdollisuuden havaita se, mikä on todellista merkitystä näkyvyydessä, ja millaisia ihmisiä ei tarvitse päästää ihmisten huomion kohteeksi väärien periaatteiden ja pinnallisuuden takia. Yhteiskunta tulisi rakentaa henkisen resilienssin ja pärjäävyyden perustoille, jossa yhteydessä arvostettaisiin sellaisia asioita, jotka todellisuudessa ansaitsevat oman arvostamisensa. Tässä mielessä informaatioteknologia on tuottanut ihmisille enemmän haittaa ja hyötyä – epämerkityksellisyyttä, kuin jos asiaa verrataan tilaan missä ihmisen arvostukset toteutuivat aiemmin ennen sitä. III 14). Moraalitieteiden oppiaine III Moraalisessa ajattelussa huomioidaan kaikki mahdolliset vaihtoehdot ja pyritään etenkin sellaiseen, jossa kaikkien olennaiset huolet toteutuvat ehkäisevästi. Uskonto ja elämänkatsomustieto tulisi yhdistää yhden oppiaineen sisäiseksi, joiden ansiosta voitaisiin korostaa sitä, että sekä uskonnollisessa että sekulaarissa etiikassa on lähes yhtä paljon yhtä hyviä periaatteita ja asioita. Kuitenkin uskonnon opetuksenkin tulisi olla irrallista uskonnollisista sitoumuksista. Uskonnonvapautta tulisi tietysti korostaa yleisesti yhteiskunnissa, mutta niitä ei mielestäni tarvitsisi monomaanisesti opettaa aina yhden uskonnon kautta ja sisäisesti. Mielestäni siis elämänkatsomustieto ja uskonnon opetus palvelevat samaa päämäärää, jossa pyrkimyksenä on velvoitteellinen hyvä elämä. Moraalitieteiden opetuksessa olisi siis sellainen laaja opintopotentiaali, joka voisi olla monessa mielessä hyvä ja merkityksellinen kaikenlaisille siihen liittyville asioille. Esimerkiksi jo aiemmin mainitun mukaisesti etiikan opetus voisi auttaa myös aivan käytännöllisissä asioissa, kuten vaikkapa koulukiusaamisen ehkäisemisessä kaikilla opetuksen tasoilla. Myös itsekkyys ja egoismi ovat asioita, joita etiikan ja moraalitieteiden opetuksen tulisi kaventaa. Moraali tarkoittaa siis yksilön taipumusta toimia, jossa huomioidaan myös yleinen ja muiden ihmisten välinen hyvä. Olen huomannut sen, että jotkut etenkin miespuoliset oppilaat voivat olla yliopistossakin vain pelkästään omaan yksityiseen hyväänsä suuntautuvia ja samankaltaisia seikkoja olen havainnut myös monien naispuolisten opiskelijoiden piirisssä, vaikka naisia yleisesti pidetään moraalisempana sukupuolena. Pärjäämisen etiikka ei missään tapauksessa ole paras tapa havainnoida moraalitieteitä, koska siinä mielessä pitäisi näiden asioiden yhteydessä korostaa myös yleistä hyvinvoinnin käsitettä. Radikaalisin oikeisto ja radikaalisin vasemmisto eivät ole tavallisesti kovin moraalitieteisiin suuntautuvia molemmat samanaikaisesti, mutta tietysti varsin erilaisista syistä motivoituvina. Koulussa pitäisi korostaa sitä, että kaikki ihmiset saavat itse suuntautua toimintaan ja työntekoon oman mielensä ja arviointinsa mukaan, mutta kaikessa tulisi muistaa moraalitieteiden oppiainetta, koska mielestäni ihmisille on luonteellista suhtautua toimintaan hyvän elämän periaatteiden ja siitä johtuvien moraaliteorioiden mukaan järjestyvästi. III 15). Kiusaaminen ja jokaisen vastuu omasta oppimisestaan III Kiusaaminen on siis toisen ihmisen tai ihmisten haitallista häiritsemistä, mitä ilmenee tavallisimmin lähes kaikilla koulutuksen tasoilla ja myös työpaikoilla. Olisi siis korostettava koulussa sitä, että jokaisella oppijalla on vastuu osallistua opetukseen sillä tavalla, että he voisivat itse kantaa koko henkistä rakennettaan itsensä mukana. Mielestäni oppilaille tulisi näyttää, etteivät he voi väheksyä kouluaikaansa ja oppimistaan siinä vaiheessa, kun opetuksen perustavimmat asiat on saatava esiin ja mielen käsiteltäväksi. Pitäisi siis kiristää asennetta sen suhteen, että kouluissa voisi käydä vain oleskelemassa ja mahdollisesti aiheuttamassa toisille oppilaille haittaa näiden mahdollisesti etsiessä vakavammalla tavalla oppia koulussa. Eli opetuksen vastustaminen epäolennaisella asialla kuten kiusaamisella, on asia, josta pitäisi seurata sellaisia asioita, joiden mukaan tällaiset ihmiset eivät saa jatkaa seuraavalla opintotasolla itseään kehittyneempien ihmisten toiminnan, oppimisen ja olemisen vaikeuttamista. Monesti kiusaajien taustalla on rikkinäinen perhe tai ainakin epätasapainossa olevat valtasuhteet kotona. Monesti myös, omankin kokemukseni myötä, jotkut jääkiekon mäiskijät kokevat itsetuntonsa niin valtavana kouluissa, joissa oppilaille ei opeteta perusteellisesti henkisten arvojen tärkeyttä liikunnan ja urheilun edellä, urheilijat ovat ominaisia kiusaamaan sellaisia, jotka eivät urheilussa menesty ja jotka eivät arvosta urheilijoiden omia pinnallisia arvoja. Olen itsekin kokenut olla urheilijoiden kiusaamisen kohteena. Tästä on minulle tullut perusteellisin käsitys siitä, miten urheilullinen asennoituminen oppiaineisiin ja kouluun yleensä, ei monestikaan ole edistämässä ainakaan henkisissä asioissa pärjäämistä. Urheilua harrastavat ihmiset tulisi sen takia eriyttää täysin omiin kouluihinsa, joissa he voisivat rauhassa potkia palloa ja mäiskiä kiekkoa ja olemaan olematta haitaksi sellaisille oppijoille, jotka haluavat perehtyä oppimisessa älyllisempiin ja henkisempiin asioihin. Voisi varmaan sanoa, että nimen omaan älyllisyyttä tulisi korostaa oppilaiden arvioinnissa ja sen mukaan eriyttää heitä kouluihin, joista he voivat saada eniten oikeanlaista oppia ja koulutusta oman harrastavuutensa ja mielenkiintonsa mukaisesti. III 16). Pluralismia ja kokonaisuudellisuutta oppiaineissa ja niiden opetuksessa III Pluralismi tarkoittaa moniarvoisuutta ja koulun ja oppimisen yhteydessä sitä, että painopisteitä ja fokuksen aiheita on useita. Näin tulee tietysti olla koulussakin, koska oppiaineita ei voida opettaa tiivistämisen ja yhdistämisen läsnäolosta huolimatta yhden oppiaineen sisällä. Kokonaisuudellisuus tarkoittaa kuitenkin sitä, että kaikkia yhdistettyjäkin oppiaineita on arvioitava samojen periaatteiden mukaisesti, jossa siis tiettyihin asioihin keskittymisestä muiden aineiden ja asioiden kustannuksella on kuitenkin koettava ainakin koulun alkutasoilla kielteiseksi taipumukseksi. On varmasti niin, että jos oppilas pystyy menestymään esimerkiksi tietyissä oppiaineissa, on hänellä varmasti kyky ja potentiaali menestyä kaikissa oppiaineissa ainakin niiden opettamisen ensimmäisillä tasoilla, jossa perustietämys myöhemmän etenemisen mahdollistamiseksi annetaan. Pluralistisessa koulukäsityksessä korostetaan sitä, että koulussa arvioidaan oppilaita monien oppiaineiden kautta. Kokonaisuudellisuus taas korostaa sitä, että kaikissa oppiaineissa voivat menestyä sellaiset oppilaat, jotka on varustettu auttavalla motivaatiolla ja älyllisellä tasolla. Peruskoulutuksessa menestyminen ei todellakaan vaadi minkäänlaisia erityistaitoja, vaan niissä menestymistä voidaan rohkaista etenkin opillisella motivaatiolla ja oikeiden asioiden korostamisella. Älylliset haasteet tulevat vasta korkeakoulutuksessa, jossa myös voidaan hyväksyä tiettyihin opinaloihin keskittyminen peruskoulutuksen vastaisella tavalla. Oppilaiden kykyprofiileja tulisi tarkastella, ja osinaista menestymistä ja tiettyihin asioihin keskittymistä tulisi vielä perusopetuksessa välttää, senkin takia koska korkeammilla asteilla menestymisen edellykkeet laaditaan ja suoritetaan jo perusopetuksessa. Kuitenkin on sanottu, että erikoistumista tulisi voida korostaa jo ainakin lukio-opetuksen aikana. Perusopetuksessa tulisi ottaa selvää siitä, mistä asia johtuu, jos jonkun oppilaan koulumenestys on hyvin epätasaista. Perusopetus ei ole niin erikoistunutta ja vaativaa, etteikö joissain oppiaineissa menestynyt oppilas voisi menestyä myös kaikissa muissa oppiaineissa. Pluralistisesti tulisi suhtautua etenkin sen mukaan, että oppilaan on nähtävä niin paljon vaivaa oppimisessaan, ettei hän aiheudu omien taipumustensa kautta kokonaisesti vain osittaiseen menestymiseen. Kokonaisuudelllisuus on se periaate, joka kertoo siitä, miten oppiaineiden välillä tulisi löytää yhtäläisyyttä laajempien ja kokonaisvaltaisempien periaatteiden kautta. Tässä tulisi siis korostaa etenkin klassista filosofiaa, jolla ei suoranaisesti ole koululaisia vaivattu ainakaan menneinä kymmeninä vuosina. Tieteen käsite tulisi soveltaa oppilaiden tiedettäväksi jo koulussa, ja tässä asiassa tarvitaan ehdottomasti tieteiden eriytymistä edeltäneet filosofian periaatteet. Tässä mielessä etenkin Aristoteles ja hänen Nikomakhoksen etiikkansa, Politiikkansa ja Metafysiikkansa ovat tärkeässä roolissa. Filosofian historia tulisi opettaa etenkin viimeistään lukiolaisille perustavalla tavalla, ja filosofian kurssit tulisi säätää pakollisiksi lukiossa, ja siinäkään ei menetettäisi mitään, jos yliopistossakin vaadittaisiin tietyt kurssit suoritettavaksi pakollisina, mieleeni tulevat tässä mielessä ainakin filosofinen etiikka, tutkimusetiikka ja politiikan filosofia. III 17). Kulttuurin kehittämistä esimerkkien avulla III On mainittava omien pyrkimysteni tulokseksi sen, että Kangasniemen Beckerin koulussa on järjestetty sukuni palkintolautakunnan avulla Professori Reinhold von Beckerin kirjoituskilpailua alakoulun ylempien luokka-asteiden oppilaille. Mielestäni tällaisella tavalla voitaisiin ylläpitää suoritusmotivaatiota myös tavallisen koulunkäynnin vierellä. Kilpailusummat ovat olleet varsin suuria ainakin opettajien mielestä, ja näin olemme saaneet kirjoituskilpailusta muodostaa jo jonkinlaisen instituution ja perinteen. Tällä tavalla korostetaan esimerkiksi koulujen historiaa, kun tuokin kirjoituskilpailu on nimetty Beckerin kouluun sen ihmisen nimellä, jonka mukaan koulu on perustettu, ja vielä lisäksi siinä kunnassa, joka on aikaisemmin ollut von Becker-suvun kuuluisa kartanopitäjä. Tässä mielessä olen myös miettinyt Adolf von Beckerin taidekilpailun perustamista johonkin taidelukioon, jossa osallistujat siis kilpailisivat etenkin taiteen teossa. Tällaisten luovien ja sovinnaisten hankkeiden kautta voitaisiin yhdistää koulujen ympärillä olevien kulttuuriliitteiden ja toisaalta oppilaiden työteliäisyyttä kokonaisvaltaisella tavalla tällaisten projektien ympärille. Nimenomaan kilpailut ovat sellaisia kanavia, joiden yhteydessä oppilaat voisivat tuoda esiin osaamistaan varsinaisen koulussa menestymisen lisäksi ja sen vierellä. Kuitenkin kouluissa voidaan pitää myös omaan sisäiseen historiaansa liittyviä projekteja ja esimerkiksi kilpailuita, joita pitäisi aina mainostaa etenkin jonkin erityisen liitteen takia ja kautta. Kulttuuri elää silloin vapaimmin, jos sen yhteydessä muodostetut ideat ja virkeys kulttuurisesti ovat antamassa oppilaille tajua oman oppilaitoksensa historiasta. Nimenomaan, koska kulttuuri liittyy aina historiaan, on sille annettava riittävä tila oppilaitosten historiassa. Sanoisin, että inspiroiva edeltäjä, joka on valmistunut Kuopion Lyseosta on Suomen työväenliikkeen perustajiin kuulunut Nils Robert af Ursin. Myös muistan sen, miten Lyseota edeltävässä koulussani Linnanpellon lukiossa oli aikaisemmin ollut varsinaisen kulttuurikoulun maine, silloin kun se oli yhteislyseon nimen alla. Muistan esimerkiksi sen, miten vanhan ja pitkän menneisyyden koulun historia tuli esiin siinä, kuinka juhlasaliin mentäessä seinällä oli usean koulun entisen rehtorin muotokuvat, joista tasossa heikentyneestä koulustaan tietämättömät alisuoriutujat olivat jättäneet täysin unhoon ja unohdukseen. Itse haluaisin kuitenkin, vaikka en ole kirjoittanut Linnanpellossa ylioppilaaksi, korostaa tuon pitkän ja maineikkaan historian omaavan koulun asemaa ja merkitystä. Kirjoitin koulusta pienen matrikkelin siinä yhteydessä, kun koulu oli määrätty lopetettavaksi. Tietysti olin myös iloinen siitä, että sain valmistua entisestä monen sukulaiseni opinahjosta ylioppilaaksi ja valmistuin vielä eximian keskiarvolla, joka on enemmän kuin keskimääräisen koko koulunsa Lyseossa käyneen lukiolaisen keskiarvo. III 18). Yliopiston näkeminen parhaalla tavalla ja mitä se vaatii III Yliopiston tulisi tarkoittaa korkeimman tasoista tietoa jakavaa akatemiaa, joka on tulkittava tiedon ylimmäksi askelmaksi. Siinä mielessä yliopisto poikkeaa muista tietoa jakavista instituutioista etenkin sen perusteella, että siinä tietoa jaetaan ja hankitaan paljon tarkemmalla curriculumilla. Vaikka sivuaineet ja etenkin pitkät sivuaineet ovat tärkeässä roolissa, ovat opinnot pääaineessa tavallisesti se koetin, joka määrää opinnoissa menestymisen. Esimerkiksi itse sain pitkissä sivuaineissani antiikin kulttuurissa ja elämänkatsomustiedossa paremmat arvosanat kuin omassa pääaineessani filosofiassa, jossa siinäkin olin suuntautunut alusta alkaen enemmän käytännölliseen filosofiaan kuin teoreettiseen filosofiaan. Vaikka laajaa oppiaineiden kokonaisuutta voidaan pitää tärkeänä täydellisemmän kokonaisuuden saamiseksi oppiaineista, on siinä korostettava kuitenkin jonkinlaista perustavaa synteesiä, jonka alle opintojen jatkaminen ja niiden edistäminen on aina laskettava. Yliopistoista ei siis pitäisi valmistua perimmäisiä fakki-idiootteja eli yhden alan idiootteja, vaan opiskelluista oppiaineista pitäisi löytää synteesin aiheita, että maailmankatsomuksellinen horisontti voisi jokaisella opiskelijalla kehittyä riittävän laajaksi ja monipolviseksi. Koulujen ja yliopistojen yhdistävänä tekijänä voidaan pitää etiikan riittävän laajaa ja monipuolista opetusta. Vaikka promootioiden yhteydessä käydään perinteisesti kirkossa, on siitä kuitenkin sanottava, että yliopiston etiikan opetuksessa tulisi olla mahdollisuuksien mukaan vieläkin perusteellisemmin sekulaareja kuin koulussa, ellei sitten haluta korostaa teologian opiskelua. Ranskassa yleinen Laicite-käsite on johdettava opetukseen Suomessakin ja sehän siis tarkoittaa etenkin tunnustuksettomuutta. Tässä etiikalla tarkoitetaan siis sitä, että etiikassakin voidaan löytää tarkasteltavaa ilman tunnustuksellista uskontoa. Siinä ei siis oteta kantaa yliluonnollisiin uskontoa käsitteleviin asioihin. Paras ja kaikille yleisin etiikka voidaan varmasti johtaa myös yleisesti järkeen ja altruismiin perustuvalla tasolla. Samassa yhteydessä yliopiston suhteen tulisi johtaa sitä ajatusta, jonka mukaan yliopistossa tulisi keskittyä etenkin tietoon, eikä esimerkiksi jonkun tahon rahalliseen valtaan suuntaavasti. Rahalla mahdollistetaan erilaisten oppiaineiden onnistunutta opetusta, mutta opetuksella ei tule pyrkiä rahan mahdollistamiseen. Yliopistojen, niissä jaetun tiedon ja tiedon soveltamisen tulee pyrkiä etenkin järjen ja hyvän elämä ja yhteiskunnan mahdollistumiseen. Yliopistossa tulisi myös voida koostaa ja muodostella kokonaisia epookkeja etenkin kaunokirjallisuuden ja historian opetuksen mahdollistamisen yhteydessä. Kuitenkin nykypäivänä yliopisto ei ole eikä se ole pitkään ollut ainoa mahdollisuus oppisivistyksen ja sen ilmaisemisen kehittymisessä. Esimerkiksi suuria epookkeja Täällä pohjantähden alla-trilogiansa ja Tuntematon sotilas-romaaninsa kautta kuvannut, jossain mielessä koko Suomen kansalliskirjailijaksi noussut Väinö Linna oli hankkinut kieltämättä laajan opillisen sivistyksensä pääasiassa itseoppimisella. Kuitenkin kaikki älykkäät ihmiset eivät itse saa opiskeltua sellaista tiedon kokonaisuutta kuin mitä yliopistossa tarjotaan, ja sen takia tulee olla tarkkana siitä, millaisia arvoja ja niiden korostamisen tapoja yliopistossa pyritään opiskelijoille antamaan. Korkeatasoisimman opetuksen tulisi tarkoittaa sitä, että tiedon käsite on tarkennettu niin selkeäksi, ettei se jätä ketään motivoitunutta ilman opillisen sivistyksen saavuttamista. Olisi mielestäni kuitenkin muutettava yliopistoa Suomessakin siihen, että kaikille voitaisiin tarjota mahdollisuus opiskella yliopistossa, eikä pelkästään vain avoimen yliopiston kautta, ja oppilaiden huonon aineksen poistamiseksi voitaisiin pääsykokeiden sijasta pitää kriteerinä menestystä yliopiston alkuopinnoissa.