Arvotunteen käsitteestä

Arvotunne tarkoittaa arvokokemusta, jossa syvä mentaalinen impulssi pakottaa kokevan henkilön kokemaan tietyllä tavalla asioista. Sen voidaan katsua johtuvan kahdesta eri lähteestä: ensinnäkin sosiaalisen säätelyn ja manipulaation tasosta, jossa sosiaalisessa ympäristössä ilmaistut mielipiteet saavat ihmisen ajattelemaan asioista tietyllä tavalla ja toiseksi siitä miten ihminen kokee asiat sisäisesti ja ennen vertailua toisten ajatuksiin. Mielestäni ihmisten pitäisi etenkin ajatella siten, miten he kokevat sisäisesti ja minkä he kokevat olevan sisäisesti oikeaa. Tämä jättää tilaa etenkin omalletunnolle ja kulttuuritunnolle, siinä järjestelmässä ihmisten pidempi koodattu sisäinen historia saa äänivaran. Arvotunne tarkoittaa myös sitä, että ihmiset niiden kautta tekevät arvionsa ihmisistä ja maailmasta arvioimalla omia tunteitaan eikä esimerkiksi järkeä, joka on minun mielestäni yksi arvotunteiden osa-alue. Ihmiset tekevät arvionsa ihmisistä ja maailmasta kulttuurinsa ja omantuntonsa kautta. Mielestäni kuitenkin se, että arvotunne lähtee niin sanotusti ihmisen sisältä, antaa se mahdollisuuden kulttuureiden kehittymiseen ja yhdistymiseen. Arvotunne on jotain sellaista, minkä kautta ihmiset voivat tunnistaa itsensä ja toiset ihmiset samaksi ja perimmälti samoin ajatteleviksi ihmisiksi. Se että omalletunnolle jätetään kuuntelunvaraa tarkoittaa sitä, että ihmiset tekevät arvionsa ihmisistä ja maailmasta ennen vertailua toisten ajatuksiin, mikä antaa mahdollisuutta siihen, että kaikki ihmiset ovat jatkuvasti tekemisissä ihmisyyden syvimpien periaatteiden kuten ystävällisyyden ja veljeyden kanssa. Jos ihminen ohjelmoituisi pelkästään sosiaalisten käytänteiden ja metodien kautta, tarkoittaisi se silloin sitä, että ihminen voisi ajautua toimimaan vastoin hyvyyden ja ystävällisyyden periaatteita, jotka liittyvät olennaisella tavalla siihen, mikä muodostaa ihmisyyden perusrakenteen. Arvotunteiden kautta ei tapahdu vertailua toisten ihmisten ajatuksiin ennen kuin arvot ja tunteet yltävät vertailulliselle tasolle. Mikä on tärkeintä arvotunteissa on se, että niiden kautta tulevat maailmaan symbolit joiden kautta tapahtuu muutos käsitteiksi. Symbolit ovat uskoakseni kirjattuna ihmisen psyykeeseen, josta ne siirtyvät käsitteiksi tulkittuina maailmaan. Symboli on ihmisen elämän suuntaa merkittävimmällä tavalla määrittävä tekijä. Se kun päätämme millaiset symbolit siirrämme käsitteiksi muutettaviksi, päätämme samalla mihin aiomme uskoa ja toivoa, mitä haluamme ja mihin haluamme mennä. Yhteiskunnassa käytettävien käsitteiden on muututtava samalla kun ihmiset, jotka koostavat yhteiskunnan haluavat muuttua. On muistettava se, että perustavimmat ihmiselämää määrittelevät käsitteet saavat alkunsa tällaisesta tunteisiin perustuvasta arvovalinnasta, jonka ihminen suorittaa kokiessaan ja arvottaessaan arvotunteitaan. Arvotunteita kokiessa onkin pyrittävä tavoittamaan ns. syväsymboleita, jotka tulevat ihmisen psyykeestä ja annettava niille niille kuuluva painoarvo. Syväsymbolit voivat parhaassa tapauksessa alkaa särkemään yhteiskunnassa pinnallisella tasolla ilmeneviä symboleita, joiden muodostamat käsitteet eivät voisi kestää sitä, jos ihmiset alkaisivat vahvemmin kokemaan arvotunteidensa kautta syväsymboleita, josta syvimmän ihmiselämän on tarkoitettu saamaan alkunsa. Arvotunteessa tunteet tulevat ennen arvoa, toisin kuin vallitsevassa kollektiivivaltakulttuurissa, jossa arvot, jotka eivät voi perustua yksilöllisyyteen ja omakohtaisuuteen, tulevat valituksi ennen tunteisiin vetoamista Tämä tarkoittaa sitä miten kollektiivisia arvoja suojellaan yksimittaisten säädeltyjen symbolisyyksien ja arvojen niihin toimittamisesta vastaavien asettamiskonstanttien avulla. Tuki-instituutiot joko tuhoavat valtakulttuurin vastaiset arvot tai tarvittaessa muokkaavat ja säätelevät ne sopiviksi omaan symboliavaruuteensa ja arvorekisteriin. Arvotunteiden taustalla on siis ajatus siitä, että kuuntelemalla omaa intuitiotaan ja opiskelemalla näitä asioista koulussa ihminen pyrkii saavuttamaan käsityksen omista ajatuksistaan ja arvoistaan itselleen ja ilmentämään niitä sen jälkeen jatkuvalla uudistuksella. Arvotunteet tarkoittavat impulsseja joiden avulla ihmiset voivat tavoittaa arvojen lähteen. SIksi näitä asioita tulisi opettaa koulussa esimerkiksi arvojen asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkinä. Opetuksessa tulisi olla kriittisyyttä ja kyseenalaistavaa asennetta, myös voitaisiin opettaa ihmisten ajatuksien lähdettä koskevia kursseja, johon liittyisi neurotiedettä, filosofiaa ja psykologiaa.

Kolumni Uutis-Jousessa (syyskuu 2015)

Liberaalista demokratiasta ja avoimuudesta

Liberaali demokratia tarkoittaa hallinnon muotoa ja asennetta, jonka mukaan inhimillisille potentiaalisuuksille annetaan niille kuuluva painoarvo. Liberaalisuus tarkoittaa avaramielisyyttä ja avoimuutta suhteessa tulevaan ja uusiin tilanteisiin. Liberaali demokratia on siten hallinnon muoto joka suhtautuu avoimesti uusiin asioihin ja uudenlaisiin tapoihin ylläpitää demokraattisuutta ja tapaa hallita. Suurin osa suomalaisista poliittisista puolueista ei ole liberaalia demokratiaa korostavia. Ehkä merkittävin poliittinen ryhmittymä, joka ei korosta liberaalia demokratiaa on perussuomalaisten puolue. He suhtautuvat kielteisesti uudistuksiin, jotka tulevat yhteiskunnassa tosiksi pelkästään jo myös ajan kulun takia. Kun yhteiskunta muuttuu, on myös esimerkiksi filosofi Giorgio Agambenin mukaan niiden käsitteiden muututtava jolla yhteiskuntaa kuvataan ja jolla kuvataan sitä tilaa kun yhteiskunta muuttuu. On varmaan totta, että politiikka rappeutuu ja käpertyy itseensä, kun se kieltäytyy havaitsemasta niitä muutoksia, jotka yhteiskuntaa määrittelevät. Tietysti perussuomalaiset ovat nostaneet esille sen tärkeän kysymyksen, joka koskee sitä mitä sille siirtolaisten virralle olisi tehtävä, joka odottaa koko ajan Eurooppaan pääsyä. Esimerkiksi Britannian pääministeri on ilmaissut äskettäin, ettei Britannia voi ottaa vastaan niitä siirtolaisia, jotka odottavat Ranskan puolella kanaalin ylittämistä. Kuitenkin Eurooppakin on vaikuttanut siihen tilanteeseen minkä takia siirtolaistulva on väistämätön. Vaikka suhtautuisikin suvaitsevaisesti tulijoihin, on sanottava se, ettei kaikkia voida ottaa vastaan ja toisaalta se, että yhteiskuntaa määrittävien käsitteiden on muututtava sen myötä kun ihmiset siinä ovat entistä enemmän erilaisia, ja joiden potentiaali on eri tavalla käyttöön otettavissa. Kirjojen lukeminen on hauskaa ja mielestäni miellyttävimmät tyypit lähipiirissäni hyväksyvät sen väitteen, ettei kirjoja voi koskaan olla liikaa. Kun opitaan uusia asioita, siinä samalla pystytään suhtautumaan kohdattuun entiseen nähden avarammilla ja laajakatseisemmilla tavoilla. Nimenomaan sivistysperinteeseen suhtautuminen sillä tavalla, että siitä on mahdollista ammentaa koska tahansa ja että se on koko ajan saatavilla, lisää ihmisten suvaitsevaisuuden astetta ja antaa mahdollisuuksia liberaalin demokratian toteutumiselle. Nimenomaan se, että havaitaan miten yhteiskuntaa määrittävät perimmäiset käsitteet muuttuvat sen myötä kun ihmiset kiinnittävät huomionsa todellisuuteen, eikä siihen miten asioita on "aina aiemmin" nimitetty, on tärkeää siinä kun voidaan rakentaa entistä liberaalisempaa ja avoimempaa yhteiskuntaa. Yhteiskunnan on etenkin pystyttävä olemaan tekemisissä toisten yhteiskuntien kanssa, ja sen takia on tärkeää, että pystytään suhtautumaan erilaisiin asioiden metatasoihin sillä tavalla, ettei juututa omiin takapajuisiin ajattelutapoihin, vaan katsotaan tärkeäksi se periaate, että kaikkien ihmisten tulisi voida tulla toimeen toisten kanssa.