perjantai 28. toukokuuta 2021

The Genteel World of Mine

Tulen toisaalta ultraporvarillisesta kodista, josta kuitenkin äidin kautta olen omaksunut isoisältäni paljon perinteisestä aristokratiasta. Isäni puoli on porvarillista ja jossain määrin myös asenteissa ja tavoissa pikkuporvarillista. Esimerkiksi isäni äiti kuvittelee puhuvansa kaikkien ihmisten puolesta ”Meijän kaikkien pittää”, tunkee nenänsä kaikkien muiden asioihin ja jakaa ihmiset mustavalkoisesti hyviin ja huonoihin. Hän on esimerkiksi minulle sanonut useaan kertaan ”etteivät kaikki ihmiset saa kunnollisia töitä” ja tämän pitäisi nähtävästi riittää minulle palautteeksi siitä, etten minä voi koskaan löytää koulutustani vastaavaa työtä. Takertuvat vanhempani ovat pakottaneet minut asumaan lähellä itseään jo pitkän aikaa, ja aion tämän takia muuttaa lähiaikoina muualle. Minusta on tullut niin passiivinen esimerkiksi kodinhoidon puolesta, että jälleen itsenäistyminen voisi palvella suurempaa päämäärää. Myös isäni äiti on erittäin takertuva, ja on mm. mustavalkoiseen tyyliinsä sanonut, että katuisin seuraavaa kauemmaksi suuntautuvaa muuttoani ”koko loppuelämäni” ja on mm. sanonut ilmeisesti välittävään tyyliinsä, että hänelle ei tarvitse sen jälkeen soitella. Itse asiassa tämä vuorovaikutukseni tämän ihmisen kanssa lisäsi minulle motivaatiota hakeutua muualle. Minä en tarvitse kaikkia tanttoja, jotka kuvittelevat tietävänsä minun paikkani valmiiksi tässä maailmassa, ja että minusta ei olisi muuhun kuin heidän almujensa ja huostansa alla olemiseen. On sanottava, että isäni äidin maailmankuva vaikuttaa minusta tällä hetkellä todella kuvottavalta – hän kuvittelee olevansa luonnollinen valitsija, jossa maailmassa vain paremmille sallitaan itsenäinen oleminen ja eläminen, ja huonommalle osalle kuuluu almujen vastaanottaminen ja huostan alla oleminen. Hän on suuntautunut lapsien ja kehitysvammaisten hyysäämiseen ja vain erittäin hyvät ihmiset ovat kyvyllisiä elämään erossa hänestä. Olen aina suuntautunut itsenäisyyteen, autonomiaan ja vapauteen. Olen myös kehittänyt itsessäni jonkinlaisen vastustuskannan sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka ovat karkeita arvioissaan ja jotka eivät suhtaudu kaikkiin ihmisiin samanlaisin periaattein. Vapaus on ehdotonta ja kaikille mahdollista. Myös itsen kehittämisen ei tulisi olla suljettua yhdeltäkään ihmiseltä yhteiskunnassa. Tämä pikkuporvarillisuuden ja aatelisuuden eroaminen suvuissani näkyy esimerkiksi sillä tavalla, että asenne alkoholin suhteen poikkeaa. Vaikka äitini äiti oli aikaisemmin raittiuslautakunnan puheenjohtaja, ei hän tai ukkini koskaan suhtautunut suvaitsemattomalla tavalla alkoholin käyttöön. Liberaalisuus, joka tarkoittaa monesti vapaamielisyyttä esimerkiksi alkoholin käyttöön tuli esiin äitini vanhemmissa, joista ei kuitenkaan kumpikaan ollut itse varsinaisia otti-ihmisiä. Toisaalta vastakkainen, mahdollisesti körttiläisyydestä vaikuttunut käsitys vallitsee isäni puolella, mutta etenkin hänen äidissään. Tämä ihminen vääntää itkua ja kirjoittaa päiväkirjaansa samana toistuvia siunailuja esimerkiksi minun alkoholin käytöstäni. EI ole ollut yhden yhtä tilannetta, etten olisi saanut kuulla moralisointia viinankäytöstä tämän ihmisen toimesta. Hän ei tajua sitä, että viinankäyttö on varsin yleistä maailmassa, eli hänen mielestään kaikkien häntä lähellä olevien pitäisi olla samanlaisia siveyden sipuleita, kuin miksi hän itse kokee itsensä. Minä en yleensäkään ymmärrä sellaista asennetta, jossa kielletään jokin sellainen asia tai käyttäytyminen, jota ei kuitenkaan itse olla koskaan kokeiltu. Eli hänkään ei ole sanojensa mukaan koskaan juonut viinaa, mutta hän väittää olevansa sen takia niin tietäväinen sen pahuudesta. On selvää, että genetiikka ja historia vaikuttaa myös viinan käyttöön – ovathan äidin puoleiset esivanhempani käyttäneet alkoholia satoja vuosia ja joissain linjoissa varmaan vähintään pari tuhatta vuotta, esimerkiksi reininviini on varmaan maistunut baltiansaksalaisille esi-isilleni ja siitä ei ole varmaan tehty suurempaa meteliä. Kuitenkin isäni puolella on tyypillistä maalaisväestöä, jonka piirissä on vielä 1900-luvulla moralisoitu viinaa, ja viinan laatukin on varmaan ollut pääasiallisesti kirkasta. Viinan käyttöön on liittyneet tietyt stigmat, joita on pidetty yllä kritisoimalla yhteisön viinan käyttäjiä kuten nyt minua ja aiemmin isäni enoa, joka kuoli viinaan, ja jota sen takia vielä tänäkin päivänä kritisoidaan esimerkiksi isäni toimesta. Isäni äiti ei tajua, että aristokratia on nauttinut suvaitsevaisessa ympäristössä alkoholista jo iän päivät, ja hän yrittää vain taivutella itseänikin samankaltaisiin asenteisiin, jossa alkoholin käytöstä tulisi kokea häpeää ja tunnustaa se aina hänen moralisoitavakseen. Aristokratiaan liittyy liberaalisuuteen olennaisena osana kuuluva avoimuus erilaisille asioille ja ihmisille. Eli vanhakantainen, monesti kirkollisuuteen liittyvä moralisointi ei ole tavallisesti vallinnut aristokratian piirissä. Koen itseni liberaaliksi ja avoimeksi, minkä lisäksi kunnioitan hyvää yleissivistystä ja historian tuntemusta. Olen myös huomannut, että isäni körttiläisesti orientoituneissa tölliläissuvuissa myöskin halveksutaan vanhakirkolliseen tapaan näyttelyä ja draamaa, esimerkiksi kun olen puhunut jonkun elokuvan juonesta ja päähenkilöistä, on isäni äiti tavallisesti maininnut, että ”sehän on vaan näyteltyä”, ja tämän takia hän ei myöskään pidä kaunokirjallisuudesta, koska siinäkin kaikki on ”keksittyä” ja isäni maininnan mukaan ”utopistista”. Olen mielestäni nämä erot havaittuani pystynyt ottamaan eroa isäni suvun vanhoillisuuteen ja lähestynyt äitini suvun periaristokratiaa. Aristokratia on perinteitä ja suvaitsevaisuutta, samalla kun isäni puolen körttiläisyys on mustavalkoisten ohjeiden kautta tapahtuvaa prosessuaalisuutta, jossa ei lopulta ole suvaitsevaisuutta eikä edes perinteitä.

Millaisia arvoja yhteiskunta propagoi ja promotoi

Yhteiskunnan ja yksilöiden arvot voivat monessa tapauksessa olla ristiriidassa keskenään. Yhteiskunta esimerkiksi pyrkii monesti oman toimintansa jatkamiseen kannustamalla yhteiskunnan jäseniä mutta etenkin nuoria ihmisiä lisääntymään ja kasvattamaan veronmaksajien määrää. Vaikka tämä on varsin ymmärrettävää, sisältyy siihen kuitenkin monia ristiriitoja, koska on selvää, että maailmassa on jo nyt liian paljon ihmisiä. On selvää, että esimerkiksi ilmaston lämpeneminen ja muut ongelmat, jotka seuraavat ylikansoituksesta, ovat jo nyt selkeästi esillä ja ihmisten nähtävänä. Mielestäni on niin, että vain parhaimmilla ominaisuuksilla varustettujen ihmisten tulisi lisääntyä, koska vain he todennäköisesti voivat tarjota jälkikasvulleen riittävän hyvän elämän laadun. Eli on merkitystä sillä, minkälaisesta taustasta ihmiset tulevat, vaikka nykyaikainen suomalainen yhteiskunta, joka elää ainakin näennäisesti sosialismista, pyrkii sanomaan jotain sen vastaista. Myös olisi tärkeää, että vanhat kulttuuri- ja sivistyssuvut jatkuisivat, koska niiden olemassaolo on aina perustunut johonkin suurempaan kuin sosiaaliavustuksiin ja koulussa saatavaan kouluruokaan. Mielestäni syntyvyydensäätelyä tulisi ohjata yhteiskuntaan, jossa ehkäistäisiin esimerkiksi se, että ihmiset, joilla ei ole riittäviä kykyjä tai mahdollisuutta tarjota potentiaaliselle jälkikasvulleen riittävän hyvää elämää, lisääntyisivät. Yhteiskunta pyrkii myös pelkistämään eroja ihmisten välillä, ja tämä liittyy etenkin länsimaiseen liberaaliin demokratiaan, jolla on omat hyvät ja huonot puolensa. Mielestäni ihmisten väillä on paljon ja suuriakin eroja, joita yhteiskunta pyrkii yksinkertaistavalla katseellaan muuttamaan. Esimerkiksi kouluissa tulisi kiinnittää huomio sellaisiin häiriköihin ja urheilijanuorukaisiin, joiden vaikutus voi olla luokassa epä-älyllinen, kiusaava ja lahjakkaampia lannistava. Ne joilla ei ole halua oppimiseen, tulisi jo heti ensimmäisessä vaiheessa siirtää koulukoteihin, koska mielestäni on tärkeää ylläpitää vahvaa motivaatiota oppimisen takana, jolloin kaikkien tulee keskittyä samaan asiaan. Yhteiskunta pelkistää siis aristokratian jäsenetkin pelkiksi kansalaisiksi. Historian merkitys on suuri yhteiskunnassakin, ja nykyinen sosialistihallitus pyrkii ideologiansa ja tapansa mukaisesti sitä väheksymään. Tämä tapahtuu keinoilla, joiden kohdalla tiettyjä kulttuurisia muodostelmia vähätellään ja pyritään tuottamaan niiden piiriin uudenlaisia rakenteita, jotka kertovat esimerkiksi sosialistisen hyvinvointiyhteiskunnan olevan vielä etenkin sosialistien tavoitelistalla. Olisi kiinnitettävä huomiota siihen, miten henkinen pääoma kehittyy yhteisöissä ja sen jälkeen ruveta varjelemaan sitä ulkoa päin tulevilta huonoilta vaikutteilta ja vaikutteellisuudelta. Monilla aristokraateilla on monipuolinen kosmopoliittinen tausta ja sen takia en esimerkiksi itse ole valmis sitomaan omaa identiteettiäni pelkästään jonkinlaisen Suomen valtion kansalaisuuteen. Aristokratialla on mahdollisuus nousta oman pintapuolisen kansallisen identiteettinsä yläpuolelle, jolloin esimerkiksi tietynlaiset valtion ja yhteiskunnan normit jäävät vähämerkityksellisiksi. Yhteiskunta tulisi perustaa erikoistumiseen ja sitä motivoivaan jatkuvaan työhön ja vaivannäköön. Kaikille tulisi antaa mahdollisuus löytää paikkansa tässä maailmassa omien vahvuuksiensa kautta, eikä yhteiskunnan tulisi olla määrittelemässä esimerkiksi sitä, millaisia palveluita yhteiskunnan jäsenille tulisi tarjota. Kysynnän ja tarjonnan lakien tulisi itsessään motivoida kaikenlaista liiketoimintaa – eli ei voida sanoa, että ihmisillä olisi ajasta ja paikasta riippumattomia tarpeita, jotka pitäisi yhteiskunnan ja valtiontalouden järjestää valmiiksi. Kaikessa yhteiskunnallisessa todellisuudessa tulisi päällimmäisenä ilmetä etenkin yksilöiden todellisuus, joka tulisi antaa perusmalliksi kaikenlaiseen yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Olisi palkittava lahjakkaita ihmisiä, jotka eivät pelkää nähdä vaivaa oman onnensa eteen. Yhteiskunta ei myöskään siirry parempaan päin, jos tänne otetaan kaikenlaista kyvytöntä ja kielitaidotonta maahanmuuttajamateriaalia, joilla ei ole muuta tarkoitusta kuin loisia ja harrastaa rikollisuutta. Kuitenkin mielestäni tulisi elää jokseenkin live and let live-periaatteen mukaisesti, mutta jonkinlainen kohtuus on ymmärrettävä siinä, kun arvioidaan ketkä näistä maahanmuuttajista ovat aidosti kompetentteja sulautumaan suomalaiseen yhteiskuntaan. Minulla ei kuitenkaan ole näistä mielipiteistä huolimatta jonkinlaisia etnonationalistien julkituomia kunniakäsityksiä suomalaisuudesta ja jonkinlaisia suomalaisuuden essentiakäsityksiä. Mielestäni suomalainen ihminen voi olla erivärinen tai eri kieltä puhuva, mutta hänen tulee voida osata myös suomen tai ruotsin kieltä. Tällaiset kunniakäsitykset, joissa kielletään erilaisilta ihmisiltä suomalaisuus, liittyvät selkeästi erääseen epätoivottavaan suuntaukseen, johon liittyi eräs viiksekäs falsettiääninen herra.

Professori Reinhold von Beckerin kirjoituskilpailun palkittaville vuonna 2021

Reinhold von Beckerin kirjoituskilpailu järjestettiin tänä vuonna kuudennetta kertaa. Aiheet ovat edellisinä vuosina vaihdelleet runoista ilmastonmuutokseen ja kertomuksiin omasta kotiseudusta. Tänä vuonna annettiin kaksi vaihtoehtoista aihetta, jotka olivat ”Eläinystäväni – lemmikkini” ja historiallinen aihe ”Sukuni tarina”. Oppilaat olivat kirjoittaneet lämminhenkisiä tarinoita sukulaisistaan ja omista lemmikeistään. Arvostelu oli kahden valinnaisen aiheen takia tavallista vaikeampaa, koska samanlaista vertailukohtaa ei ollut. Monet palkintolautakunnan jäsenistä olisivat ottaneet jo tänä vuonna aiheeksi jonkinlaisen tiedollisen kirjoitusmuodon, kuten esimerkiksi Professori Reinhold von Beckerin merkityksen kansallisesti ja alueellisesti. Tätä aihetta voidaan varmasti miettiä ensi vuonna, kun allekirjoittanut on toivon mukaan saanut valmiiksi Reinhold von Beckerin elämäkerran, joka minulla on ollut talvesta asti työn alla. Olisi hienoa, jos kirjan julkistustilaisuus voitaisiin mahdollisuuksien mukaan järjestää esimerkiksi Kangasniemellä tai vaihtoehtoisesti läänin pääkaupungissa Mikkelissä, joka kaupunkina oli kangasniemeläisille von Beckereille tärkeä keskus. Kuitenkin olen varmasti yhteydessä Beckerin koulunkin kanssa, kunhan saan elämäkerran valmiiksi.

                          Tämän vuoden kilpailusta on sanottava, että oli hienoa, että palkintojärjestyksessä kaksi parasta ovat tänä vuonna poikia, joista ensimmäinen on jopa viidesluokkalainen. Kirjoitukseen suuntautuva harrastuminen näkyy myös siinä, että seitsemän palkitun joukossa on aiempina vuosina palkintosijoilla olleita. Annoin palkintolautakunnalle mielipiteen, jonka mukaan tällaisia nuoria ei tulisi arvioinnissa syrjiä vain sen takia, että he sattuvat olemaan todella kyvyllisiä kirjoittamisessa. Ensimmäisen palkinnon saava kirjoitus oli muodoltaan erittäin hyvä ja kirjoituksen aihe kertoi siitä, että hän on saanut kuunnella vanhempiensa ja isovanhempiensa kertomuksia sukunsa historiasta. Talvisodanaikainen kuriositeetti isoisovanhempiensa historiassa oli mielenkiintoinen myös monen toisen palkintolautakunnan jäsenen mielestä. Toisen palkinnon saava kirjoittaja oli kertonut lämminhenkisesti koirastaan, ja kirjoitus oli ensimmäisen ohella kirjoitettu hyvin kypsällä kielellä kirjoittajan ikään nähden. Kolmannen palkinnon saava kirjoittaja oli tuonut mielenkiintoisella tavalla sukunsa historiaa esiin ja kirjoitus oli hyvin kypsää ja rakenteeltaan tasaista tekstiä. Mielenkiintoinen sukuliite Ruotsiin tuotiin myös kirjoituksessa hyvin esiin. Kehotan näitä ja kunniamaininnan saaneita kirjoittajia harrastamaan aktiivisesti erilaisia kirjoituksen lajeja. Minkä lisäksi ei tule unohtaa niitä, jotka eivät tänä vuonna yltäneet palkintosijoille. Heissäkin on monta kypsää kirjoittajaa. Tänä vuonna siis palkitaan kolme kirjoittajaa rahapalkinnoilla ja neljälle annetaan aikaisempien vuosien tapaan lahjakortti Suomalaiseen kirjakauppaan. Neljää kunniamaininnan saanutta ei ole asetettu minkäänlaiseen parhaimmuusjärjestykseen – he ovat noin tasapuolisesti kärkikolmikon takana, ja arvostelun marginaalit olivat pieniä.

                          Lopuksi toivotan palkituille, Beckerin koulun muille oppilaille ja opettajille hyvää kesää.

Von Becker-suvun palkintolautakunnan puolesta,

Olli von Becker

lauantai 15. toukokuuta 2021

Runo

 Aina metsien taa

häviää tää sama maa

maa urhojen mutta heikkojen

kuninkaitten karvaisten peikkojen

täällä et saa edes rakkautta

kaiken muun ohi yltävää parhautta

jäät lopulta aina yksin

täällä koronaviruksen keskellä

olet ainoa kun itseksesi yskit

kielletyllä uskaliaalla retkellä

rakkaus naisen kaukaisen

mieti kissa ennen kuin naukaiset

olisi paljon minulla annettavaa

vaikka syntitaakkaa raskasta kannettavaa

keinot mutta ilman päämääriä

kaikki suuntaukset aina yhtä vääriä

aatteet hämärät ja tummat

silti aina yhtä suositummat

kirjoitan paljon mutta ilman

katsetta tarkkaa sun silmän



sunnuntai 9. toukokuuta 2021

Moraalin alkuperästä

Moraali ja etiikka ovat saaneet alkunsa siitä, miten ihmisten on tullut suhtautua elämää korkeampiin voimiin. Näistä on puhuttu esimerkiksi Jumalina ja kaikkina muina kuvituksellisina mielikuvitusolentoina. Tällä teeskentelyllä on haettu itselle parempaa paikkaa toisessa elämässä, joka joidenkin kuvitelmien mukaan seuraa nykyistä elämäämme. Kuitenkin nykypäivänä voimme varmasti monen ihmisen mielestä suhtautua moraaliin ja etiikkaan etenkin suhtautumisena toisiin ihmisiin ja luontoon. Meidän on siis kannettava huolta siitä, miten käytämme aikamme tässä maailmassa. On tärkeää, miten suhtaudumme toisiin ihmisiin, koska suhtautumisemme monesti määrittää sitä, miten ihmiset suhtautuvat meihin, ja siinä mielessä voidaan käyttää esimerkkinä esimerkiksi Jeesus Nasaretilaisen historiallisen henkilön julkituomia tapoja toisiin ihmisiin ja elämään suhtautumisessa. Kuitenkin monesti voidaan hakea esimerkkejä moraalisesta persoonasta myös kirkkojemme pyhimyksistä, jotka on nostettu kirkkojen piirissä korkealle tasolle moraalisesti suuntautuneina ihmisinä. Kuitenkin nykypäivänä tulisi hakea esimerkkiä etenkin moraalifilosofeilta, kuten esimerkiksi Spinozalta tai vaikkapa Immanuel Kantilta. Kant toi esiin kategorisena imperatiivina nimittämänsä asian, jonka mukaan ihmiseen tulee suuntautua aina päämääränä eikä välineenä jollekin päämäärälle. Spinozan mukaan ihmisten onnellisuus seuraa emootioiden oikeanlaisesta käsittelystä. Aristoteleen Nikomakhoksen etiikassa opetetaan, että ihmisen tulee tavoitella moraalisia hyveitä, jotka ovat aina keskiväli suhteessa kahteen erilaiseen paheeseen, josta tulee esiin jonkinlainen käsitys moraalista balanssina, eli jonkinlaisena tasapainotteluna paheiden välillä. Tätä käsitystä voidaan soveltaa vieläkin, vaikkei uskottaisikaan minkäänlaisiin hyveisiin eettisen ajattelun pohjana. Mielestäni etiikan ja yhteiskuntafilosofian keskeisin periaate on vapaus, ja näin ollen etiikan tulee etsiä sellaisia yhteensovittamistapoja, joissa ihmisten vapaus voi toteutua samanaikaisesti hyvänä olemisen ohessa. On siis vapauden mielessä sanottava, että etiikan tulee pyrkiä estämään se, että vapaudesta voisi seurata jollekin taholle sellaista haittaa, että esimerkiksi hänen oma vapautensa tulisi kielletyksi. Ihmisen vapaa toiminta ei siis saa loukata toisen ihmisen vapaata toimintaa. Esimerkiksi vapaassa markkinataloudessa on taattava se, että kaikille ihmisille annetaan samanlaiset mahdollisuudet kilpailla ja menestyä, vaikkei esimerkiksi toisen ihmisen menestystä voidakaan minkäänlaisella moraalilla kieltää. Tässä mielessä tasa-arvon on oltava mahdollisuuksien tasa-arvoa, jossa kaikille tarjotaan samanlainen alkutilanne, jota seuraa kilpailu, joka on eettistä, koska kaikille on tarjottu samanlainen mahdollisuus kilpailuun. Kuitenkin etiikalla voidaan huomioida myös tietynlaiset kriteerit kilpailevalle toiminnalle, joksi esimerkiksi voidaan sanoa esimerkiksi se, että tietynlaisia kulttuurisia instituutioita ja perinteitä kunnioitetaan. Kuitenkin mielestäni esimerkiksi kauppojen aukioloaikoja ei tulisi mitenkään säädellä esimerkiksi pyhäpäivien mukaan, mutta voidaan sanoa, että esimerkiksi jonkinlaiset kulttuuriset instituutiot asettavat rajan kilpailulle siinä, ettei niitä saa missään historiallisessa tilanteessa vahingoittaa. Myös on katsottava ihmisten vapautta siinä, ettei esimerkiksi joku tietty ihmisten ryhmä saa etuoikeutta esimerkiksi työpaikkojen myöntämisessä. On siis niin, että tietyt yksityisyyden kriteerit tulee täyttää myös esimerkiksi työpaikkojen jakamisessa, jossa kunnioitetaan ihmisten henkistä ja esimerkiksi vaikka uskonnollista integriteettiä. Ihmisten toiminta yhteiskunnassa perustuu kilpailuun ja tämän takia moraalin tärkein tehtävä on valvoa yksilöiden ja instituutioiden oikeuksia kilpailun sisällä. Moraali on alkuaan peräisin kirkosta, mutta se on tuotu filosofian asteelle jo esisokraatikkojen aikana. Tämän takia nykyisen etiikan tulisi olla täysin sekulaaria ja maallistunutta. Eikä kirkon ohjeita tarvitse soveltaa yhteiskunnassa elleivät yksilöt suoranaisesti halua mukautua kirkkojen opetuksiin. Etiikasta tulisi tehdä täysin filosofisen etiikan alaista.

lauantai 8. toukokuuta 2021

Elää ajassa, ikuisesti

Elämä loppuu joskus

mutta ei vielä

vielä ehdin haistaa

kesäpäivän heinäkuisen

tuoksua unhoittuvaa

kuunnella lokakuisen

sateen outoa kaikua

joka muistuttaa menneistä

ja kadonneista maailmoista

nousta ylös

ja havaita aamun tulleen

aamu alkava, toive

aina uudestaan tulevasta

rakastaa naista

joka ei rakasta minua

olla ilman viinaa

olla viinan kanssa

raapustella ylös turhaa

mutta tärkeää

saunoa savusaunassa mökillä

raueta tyhjiin

ja olla kuin

kaikua aina jatkuvasta

elämän paine

halut entiset

kaataa sijoiltaan ja

lujasti sulkee sisäkkäin

toiveet jotka jäävät

täyttymättä ja unohduksiin

 

Tunnustaminen ja vapaus

Tunnustushierarkia perustuu vapauteen, koska sen mukaan määritellään instituutiot siihen arvojärjestykseen, johon ne muotoutuvat, kun niiden pyyteettömyyden eli vapauden astettaan tarkastellaan. Pyyteettömyys siis tarkoittaa sitä, mitä instituutiot vaativat ihmiseltä. Voidaan myös sanoa, että henkisyyden aste on myös yksi tekijä, joka määrittää tunnustushierarkian instituutioiden järjestystä. Ruumiillisimmat ja pyyteellisimmät, voisi myös sanoa, että tarpeellisimmat ja välinearvollisimmat instituutiot ovat alimpana tunnustushierarkiassa. Kuitenkin voidaan nykypäivänä sanoa, että esimerkiksi syömisen ja juomisen yhteydessä niiden mukaiset instituutiotasot ovat tulleet pyyteettömämmäksi sen myötä, kun ihmiset ovat alkaneet kiinnittää huomiota ruokaan ja juomaan, ja kun kulttuurien tullessa enemmän tekemisiin toisten kanssa, ovat kulttuuriset tavat suuntautua ruokaan ja juomaan lisääntyneet, ja näin ollen syömisen ja juomisen vaihtoehdot ja valinnan vapaus ovat lisääntyneet ja lisääntyvät entistä enemmän. On kuitenkin siis selvää, että joissakin kulttuureissa ruoka- ja juomakulttuuri on niin suuressa roolissa, ettei niitä niissä yhteyksissä voi lähestyä pelkästään nälän ja janon tyydyttämisen välineinä. Voikin olla niin, että tämä ajatus tunnustushierarkiasta liittyy etenkin pohjoiseurooppalaiseen käsitykseen tarpeista ja ihanteista. Tarpeen ja ihanteen välinen suhde määrittää suuressa määrin sitä, miten instituutiot järjestyvät arvojärjestykseen. Ihanne on etenkin jotain henkistä, samalla aikaa, kun tarpeet liittyvät etenkin ruumiiseen. Kuitenkin tätäkään ns. dialektiikkaa ei voida ylläpitää tässä mielessä, koska vapaus ja reaktiivisuuden puute tarkoittavat aina sitä, ettei ihmistä ja hänen ominaisuuksiaan voida verrata dialektisessa tai binaarisessa suhteessa, jolloin negaatio itsen vastakohdasta määrittäisi omia aatteita ja arvoja. Eli vaikka en olekaan hyve-eetikko niin on sanottava, että Aristoteleen Nikomakhoksen etiikan käsitys hyveestä keskivälinä kahden paheen välillä on sanottava oikeaksi tavaksi vapaiden arvojen määrittämisessä. Vapaus, joka perustuu etenkin syväsymboleihin eikä vertailukohdallisiin symboleihin ei voi perustua arvojen vertailuun, koska niiden on aina ilmaistava ja ilmennettävä jonkinlaista uniikkista näkemystä arvojen määrittymiseen. Eli vertailun puute on se alkukohta, joka tulee olla alkukohtaisessa yksilöetiikassa ja arvojen määrittämisessä. Jos arvo tai ominaisuus perustuu vastakohtaan jotain toista arvollista ihannetta kohtaan, ei voi olla kyseessä arvollinen määrittyminen. Tässä mielessä voidaan siis sanoa, että etenkin rasistit, sosialistit ja feministit perustavat arvonsa epävapaaseen, suhteelliseen ja reaktiiviseen tapaan. Tunnustaminen siis on laaja-alaista yhteiskuntaan ja kulttuuriin suuntautuvaa tunnistamistoimintaa, joka siis perustuu sille kulttuurille, joka on luotu maailmaan tuhansien vuosien aikana. Ihminen saa käsityksen tunnustushierarkiasta vapaasti, jos hän suuntautuu arvoihin vapaan arvottamisen mukaisella tavalla. Instituutiot mutta etenkin ne instituutiot, jotka ovat suuressa määrin ihanteellisia, ovat itseisarvoisia ja sen takia ne eivät tarvitse pakottavia poliisi-instituutioita oman olemassaolonsa takaamiseksi. Ontokratia ja kommentaariaatti pyrkivät vaikutteellisuudella ja merkitysvallalla muodostamaan tunnustushierarkian instituutioiden keskelle arvoinstituutioita ja niitä tukevia tuki-instituutioita. Sana arvo- on tässä tapauksessa vain pinnallista, koska arvoinstituutiot koostuvat subjektiivisista mielipiteistä, joita ontokratia pyrkii ihmisiä epävapaaksi tekiessään levittämään yhteiskuntaan ja tuollaista harhaanjohdettua rahvasta ohjaavaa manipuloivaa joukkoa ovat esimerkiksi feministit, sosialistit ja rasistit. Kaikki noista ryhmittymistä eivät ymmärrä kulttuuria avaralla ja laajalla tavalla, ja ne ovat vain tuomassa ristiriitoja, suhteellisuutta ja reaktiivisuutta yhteiskuntaan, jonka tulisi olla vapaa ja suuntautua kaikille vapauden antavasti maailmaan, kulttuureihin ja ihmisiin. Kuitenkin on sanottava se, että vapaus vaikka se on tärkein periaate ideaalisessa yhteiskunnassa, on sitä tasapainotettava vastuulla, ja ontokratia pyrkii tavoittelemaan olemisen valtaa, jossa se pyrkii määrittämään vapauden ja vastuun välisen suhteen riippumattomasti preferenssiautonomiasta ja maksimointiavaruudesta, eli se antaa omalle ryhmälleen eniten vapautta ja vie vapauden niiltä ihmisiltä, jotka se laittaa näkemään vaivaa pelkästään oman olemisen valtansa takia. Ontokratia siis pyrkii antamaan olemisen valtaa omalle kommentaariaatilleen ja viemään vapaiden ja riippumattomien ihmisten arvojen merkityksen ja tekemään heistä ontokratian omien subjektiivisten mielipiteiden toteuttajan ja myötäilijän. Subjektiivisten mielipiteiden mukaisesti rasistit, sosialistit ja feministit perustavat aatteensa negaatioon eli ne ovat syntyneet halusta vastustaa jotain, kuten rasistit toisenrotuisia ihmisiä, sosialistit heitä sivistyneempiä ja varakkaampia ja feministit miehiä ja isojen poikien verkostoja. Sosiaalisesti liberaali ja taloudellisen vapauden hyväksyvä ihminen ei vastusta ketään, koska näissä asioissa annetaan rooli vapaudelle ja sille, että ihmiset voisivat tulla mahdollisimman hyvin tekemisiin toistensa kanssa.