Mitä minä, puoliaatelinen
Ritarihuoneen ansion puolesta
Työntekijät ovat aina katsoneet
kuin sisään päässyttä ristilukkia
kuitenkaan minua ei voida
pusertaa rikki, hiljaiseksi
vaikka täällä oltaisiin niin,
niin tasa-arvoisia ja hyviä
niin aina siittiöiden
aateluus minulta kielletään
olen toista luokkaa
Ö-luokan aatelinen
aivan kuin jotkut
mitättömät nimenä
säilyvät kreivit ja vapaaherrat
Minä kuitenkin palautan
suvulleni paronin arvon
käyn sitä varten vaikka
Tukholman ritarihuoneen lokin
ja kaiken kirjeenvaihdon lävitse
vaikka sitä ei sallittaisi kuin
pelkästään Riikin Ruotsissa
niin riittäisi se omaksi työkseni
muista tähän ei valitettavasti ole
nostan kaikki ennakkotapaukset
ylös ja näkyviin
ja horjutan asiata kieltäviä
Olisiko sitten hyvä,
jos esimerkiksi paronina olisi peltiseppiä
se on tätä päivää ja toisi
vielä syvemmin esiin asian absurdiuden
kuitenkin Leo-ukki
olisi ansainnut jo paroniuden
aiemman elämänsä aikana
jujutan auki olevia kohtia
joilla voin asian järjestää
Kenraali, vapaaherra -
Johan Wilhelm von Becker
ei jää tulevassa yksin
ikävää vain, että suku
on vajonnut ja rappeutunut
minä en ole vielä riittävän hyvä
olemaan ”aatelinen”, mitä
se sitten tarkoittaakaan
on se vain ikävää olla
suvun tunnetuin ja eniten
poissuljettu ihminen
eikä kaikki tunnettuus ole kielteistä
”Olisihan voinut sen Ollinkin kutsua” (!)
ja mitä minä sillä tiedolla teen?
Olen sukutapaamisissa ainoa
jonka syliin ei anneta pieniä lapsia
tuntemattomat botoksinaamat vittuilevat
minulle kansallisessa televisiossa
en tiedä voisiko toista mainita
joka olisi tehnyt niin paljon kuin minä
tässä surkuhupaisessa aatelileikissä
koulussa mihin et päääse
jos sinua ei merkitä jonkin
aiemmin merkityn aatelismiehen
siittiöiden jälkeläiseksi
ja se on surkuhupaisaa
miten jotkut näistä
luulevat oman arvonsa
tulevan merkityksi vain tässä
ja vain tämän asian takia.
Ritarit loppuivat ukkiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti