torstai 12. marraskuuta 2026

Huomispäivän aatelinen

Mitä minä, puoliaatelinen

Ritarihuoneen ansion puolesta

Työntekijät ovat aina katsoneet

kuin sisään päässyttä ristilukkia

kuitenkaan minua ei voida

pusertaa rikki, hiljaiseksi

vaikka täällä oltaisiin niin,

niin tasa-arvoisia ja hyviä

niin aina siittiöiden

aateluus minulta kielletään

olen toista luokkaa

Ö-luokan aatelinen

aivan kuin jotkut

mitättömät nimenä

säilyvät kreivit ja vapaaherrat

Minä kuitenkin palautan

suvulleni paronin arvon

käyn sitä varten vaikka

Tukholman ritarihuoneen lokin

ja kaiken kirjeenvaihdon lävitse

vaikka sitä ei sallittaisi kuin

pelkästään Riikin Ruotsissa

niin riittäisi se omaksi työkseni

muista tähän ei valitettavasti ole

nostan kaikki ennakkotapaukset

ylös ja näkyviin

ja horjutan asiata kieltäviä

Olisiko sitten hyvä,

jos esimerkiksi paronina olisi peltiseppiä

se on tätä päivää ja toisi

vielä syvemmin esiin asian absurdiuden

kuitenkin Leo-ukki

olisi ansainnut jo paroniuden

aiemman elämänsä aikana

jujutan auki olevia kohtia

joilla voin asian järjestää

Kenraali, vapaaherra -

Johan Wilhelm von Becker

ei jää tulevassa yksin

ikävää vain, että suku

on vajonnut ja rappeutunut

minä en ole vielä riittävän hyvä

olemaan ”aatelinen”, mitä

se sitten tarkoittaakaan

on se vain ikävää olla

suvun tunnetuin ja eniten

poissuljettu ihminen

eikä kaikki tunnettuus ole kielteistä

”Olisihan voinut sen Ollinkin kutsua” (!)

ja mitä minä sillä tiedolla teen?

Olen sukutapaamisissa ainoa

jonka syliin ei anneta pieniä lapsia

tuntemattomat botoksinaamat vittuilevat

minulle kansallisessa televisiossa

en tiedä voisiko toista mainita

joka olisi tehnyt niin paljon kuin minä

tässä surkuhupaisessa aatelileikissä

koulussa mihin et päääse

jos sinua ei merkitä jonkin

aiemmin merkityn aatelismiehen

siittiöiden jälkeläiseksi

ja se on surkuhupaisaa

miten jotkut näistä

luulevat oman arvonsa

tulevan merkityksi vain tässä

ja vain tämän asian takia.

Ritarit loppuivat ukkiin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti