Helppousindeksi on tapa mitata sitä, miten ihmiset suhtautuvat
yhteiskunnassa sekä yhteisön että yksilön tasolla vapauteen ja vastuuseen,
jotka ovat preferenssiautonomisia käsitteitä. Kun vapaa arvottaminen eli
objektiivisten arvojen mukaan ajatteleminen ja toimiminen on vallalla yhteiskunnassa,
on indeksin arvo riittävällä plustasolla, jota kuvaa maksimointiavaruuden
nelikentässä tasapainopiste, joka kuvaa vapaiden, riippumattomien, epävapaiden
ja manipuloijien välisiä suhteita yhteiskunnassa. Kun yhteiskunnassa vallitsee
vapaus, ovat vapaat ihmiset silloin etenkin tukemassa sitä, että helppousindeksi
pysyy plussan puolella. Helppousindeksi siis kuvaa sitä, millaisessa suhteessa
ihmisten vaivannäkeminen on yhteiskunnassa ja yksilötasolla. Vaivan näkemistä
kuvaa etenkin työ jonkin päämäärän edistämisen eteen. Yhteiskunta perustuu
työlle, sillä se ei pysyisi kasassa ja tasapainossa, jos helppousindeksi on
miinuksella. Eli kaikkien ihmisten tulisi yhteiskunnassa nähdä riittävällä
tavalla vaivaa ja suhtautua työn tekemiseen samanlaisella moraalilla. Vapaita
ihmisiä ovat etenkin yrittäjät ja pitkän ja vakaan työuran tehneet ihmiset,
riippumattomat ovat monessa tapauksessa palkollisia, joista suurin osa on luottamuksen
arvoisia työntekijöitä, jotka pyrkivät näkemään oman työnsä merkityksen. Epävapaat
ihmiset ovat ns. väliinputoajia, joilla ei olen vapautta sen takia, koska
sosialistit eli manipuloijat ovat asettaneet heidät sellaiseen asemaan, jossa
he eivät esimerkiksi voi tehdä työtä, tällaisesta tapauksesta kävisi
esimerkiksi se, jos omasta mielestään työkykyinen ihminen on laitettu
sosiaaliämmien toimesta eläkkeelle, vaikka hänellä olisi omia työhaluja.
Työnhalu tarkoittaa siis aina sitä, että ihminen haluaa nähdä vaivaa. Ja
silloin jos sosiaaliämmät disabiliteeraavat jonkun ihmisen, vaikka hänestä
olisi työhön, on se silloin epävapautta ja näissä tapauksissa tällaisten
ihmisten työpotentiaali muodostaa suurempaa helppoutta eli se aiheuttaa epätasapainoa
yhteiskunnan tasolla helppousindeksissä, minkä lisäksi tällainen ihminen tulee
yksilön tasoisesti epävapaaksi helppousindeksissä, joka voi aiheuttaa
tällaiselle ihmiselle suurta epätasapainoa ja mielen heittelemistä. Samassa
mielessä myös se, jos politrukkiluottamusmiehet alkavat vaatia työntekijöille
entiseen nähden vähäisempää työpanosta, on se silloin helppousindeksiä laskevaa
kehitystä. Kuitenkin esimerkiksi joidenkin huonojen työntekijöiden vapauttaminen
tehtävästään ja kykenevämmän ottaminen tilalle voi joskus olla helppousindeksiä
nostattavaa kehitystä. Kuitenkin kaikenlainen verottaminen ja puuttuminen
yhteiskunnan vapaimpien ihmisten eli yrittäjien toimintaan on toimintaa, joka
laskee helppousindeksiä, ja aiheuttaa yhteiskuntaan suurempaa epävapautta. Vapaa
ihminen on etenkin työtä tekevä ihminen, koska työ on sellaisen toiminnan muoto,
jossa nähdään omat tarkoitusperät, taidot ja työn tulos. Ainoastaan voidaan
sanoa, että kommentaariaattia hallitseva ontokratia voi joskus olla aiheuttamassa
yhteiskuntaan sellaista tilannetta, jossa työn tulosta ei työn jälkeen
voidakaan havaita, ja tämä on omiaan aiheuttamassa yhteiskuntaan epävapautta ja
se aiheuttaa ihmisille sellaista ajatusta, jonka myötä jotkut eivät välttämättä
enää voi nähdä työnsä merkitystä. Työn merkityksen näkeminen liittyy siihen
mikä on työn funktio ihmiselle ja niille ihmisille, joita yksilön tekemä työ
koskee. Voidaan sanoa, että nykypäivänä monenlainen työ on merkityksellistä,
tällaisia töitä ovat esimerkiksi freelanceeraus, silppu- ja pätkätyö ja nekin
ovat parempaa kuin ei töitä ollenkaan. Tämän takia joissain ammateissa
työkyvyttömyyseläkkeelle siirretyt ihmiset voisivat erikoistua uudelle alalle
uudelleenkouluttautumalla ja valitsemalla esimerkiksi sellaisia työn muotoja,
joissa työskentely voisi tapahtua esimerkiksi kotoa käsin. Voidaan sanoa, että
jos jonkinlainen tasa-arvo halutaan yhteiskunnassa saavuttaa, tulisi kaikkien
yhteiskuntaan kuuluvien ihmisten nähdä samalla tavalla vaivaa työskentelyyn.
Myös työkyvyttömien ihmisten hoitaminen ja heistä huolehtiminen tulisi siirtää
suuremmassa määrin omien sukulaisten ja läheisten kustannettavaksi.