sunnuntai 28. helmikuuta 2021

Runo

 Talvi antaa eroilmoituksensa

lapsi nukkuu, kissa leikkii

kevät on jo täällä!

minulla on kiharat hiukset

parta ja viikset

käteni eivät liity ruumiilliseen työhön

sitä ei ole tehty

suvussa pitkään aikaan

minulla on kirjailijankutsumus

ulkona punaiset nymfit

kohta sataa rautaa

kevät kuin toive

pian haudattavan aavistus

elävän hetki kaikkeisuudessa

kissa repii antiikkihuonekalujani

fyllit tulevat pian läpi

Runo

 Mitä nyt tekisin

sinä olet ja minä en

kuitenkin sinut näkisin

haluaisitko tätä

helpottaa

köyhän runoilijan

kelvottaa

ottaa vastaan

lahja suuri

tässä on

kuin jutun juuri

voisin sinut

laulaa esiin

tulla nähtäväksi

uusiin kesiin

sinä olet kuin kauris

aina yhtä

herkkä kaunis

sydämeni iski ja iski

kuin ei olisi

harppaus riski

voisimme tavata

ja olla vain

en haluaisi olla

kuin Kain

Narsismista ja halusta vaikuttamiseen

Kaikenlaisten vaalien alla ihmiset haluavat päästä vaikuttamaan asioihin ja toisiin ihmisiin. Nämä ihmiset, jotka pyrkivät vaikutteellistamaan toisia ihmisiä ja instituutioita toimivat pääasiassa ontokratian kommentaariaatin ohjailemana. Alinta pohjasakkaa tässä ryhmässä ovat sosialistit ja uustaistolaiset. Kuitenkin voidaan sanoa, että pyrkimys vaikuttaa kertoo aina manipuloinnista ja manipulointiin pyrkivästä luonteesta, sillä samalla kun nämä ihmiset haluaisivat päästä auktoriteetin rooliin, olisi tosi asiassa poliitikkojen oltava kannattajiensa ja tavallisten ihmisten ohjailtavissa. On selvää, että samalla tavalla kuten esimerkiksi jatkuva luennoilla kommentointi kertoo narsismista, kertoo myös vallan ja vaikuttamisen halu jollakin tavalla narsistiseen persoonallisuuteen vertaantuvasta ihmislajista. Halu vaikuttamiseen kertoo aina siitä, että tällaiset ihmiset katsovat heillä olevan enemmän valtaa ja potentiaalia vallankäyttöön kuin tavallisilla ihmisillä. Mielestäni osallistuminen on paljon selkeäpiirteisempi käsite käytettäväksi poliittisessa vallankäytössä, sillä vaikuttamisessa on aina vähintään kaksi osapuolta, jossa vaikuttaja vaikuttaa vaikutettavaan. Vaatii aikamoista pikkuihmisluonnetta, jos haluaa todellakin päästä tällaisten haimaisten pintaliitäjien vaikutettavaksi, minuun ei ainakaan vaikuta yksikään näistä pyrkyreistä, ja jos kohtaan vaikuttamisen jonkun potentiaalisen äänestettävän sanavalinnoissa, ei sen jälkeen tämä ihminen enää ole minun valintojeni joukossa. Narsismi tarkoittaa itseä kohtaan suuntautuvaa rakkautta. Samalla tavalla itseänsä rakastavat poliitikot voivat olla edistämässä omaa persoonavoittoista vaikuttamistaan saman itserakkauden motivoimana. Ei tällainen vaikuttaminen koskaan kerro mistään sen laisesta persoonallisuudesta, joka olisi valmis kuuntelemaan mielipiteissään ja arvoissaan kannattajiaan, vaan hän pyrkii korottamaan omaa jalustaansa ja hakemaan uusia pikkuihmisiä pönkittämään sitä. Millaisia sitten ovat tällaiset pikkuihmiset, jotka tieten tahtoen haluavat tulla joidenkin narsististen pikkuihmisten vaikuttamiksi. Ne ovat etenkin perinteisesti ja jumalaa pelkäävällä tavalla asioihin suhtautuvia ihmisiä, jotka alkavat häikäistyä keisarin vaatteiden edessä, ja ovat valmiita tunnustamaan, että joku toinen ihminen olisi ominaisuuksiensa perusteella parempi edistämään esimerkiksi politiikassa käsiteltäviä asioita ja kysymyksiä. On siis väärin häikäistyä joidenkin ihmisten edessä, jotka väittävät olevansa parempia kuin kannattajansa käsittelemään asioita, jotka koskevat kaikkia ihmisiä. Tämän takia mielestäni poliittiset päättäjät tulisi valita suoraan jotenkin ennakoidusti suodatetuista ehdokkaista, jotka voisivat edustaa kaikkia ihmisryhmiä. Nykypäivänä kaikenlaiset tiimit ja joukot ajavat mahdollisesti hyvinkin keskinkertaisten puoluehierarkioissa nousseiden pikkuihmisten pyrkimyksiä päästä toisia korkeammalle asteelle vaikuttamaan toisiin. On selvää, että sellaiset poliitikot, jotka eivät kuvittele voivansa muuttaa toisten ihmisten mielipiteitä omaksi hyväkseen ja työnteossa vastuullisesti asemaansa suhtautuvat työntekijät tulisi nimittää korkeimpiin asemiin. Pikkuihmisen voi valloittaa jo vaikka pelkkä parempi ulkonäkö tai korostunut halu päästä vaikuttamaan ihmisiin ja asioihin. Nämä tulisi kiertää kaukaa.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija

Leimaamiskäyttäytymisestä

Leimaaminen on etenkin yksilön asettamista johonkin ennalta olevaan rooliin jonkin hänen piirteensä, mielipiteidensä tai ajatuksien kautta. Minä tuen nominalistista käsitystä maailmasta, enkä esimerkiksi hyväksy täysin realistista käsitystä, jonka mukaan tietyt laadut ja valmiina olevat käsitteet kuvailisivat jokaisessa tilanteessa maailmaa ja ihmistä. Mielestäni vain siinä tapauksessa, jos esimerkiksi joku yksilö edustaa jotain puoluetta täysin virallisesti, voidaan puhua jostain todennäköisesti hänelle kuuluvista aatteista. Kuitenkin mielestäni ei voida sanoa esimerkiksi käyttäytymisen tai mieltymyksien perusteella, että joku ihminen olisi varmasti esimerkiksi homo tai lesbo. Minua on kutsuttu tähänastisen elämäni aikana mm. homoksi, tyhmäksi, kehitysvammaiseksi, köyhäksi, lyhyeksi, pieneksi. On varmaan niin, että jos joillakin ihmisillä ei henkinen kapasiteetti riitä jonkun ihmisen käsittämiseen, voivat arvostelijat silloin saada itselleen mielihyvän tunteen, jos he voivat helpolla tavalla typistää jonkun kokonaisen persoonallisuuden tällaisen mahdollisesti kielteisen ja huonon käsitteen sisään. On siis selvää, että tällainen käyttäytyminen on todella yleistä, esimerkiksi vaikka joku itsensä täysin vastustamattomaksi kokeva naikkonen voi sanoa ystävilleen jonkun miehen olevan homo, jos tämä ei ole lähestynyt naikkosen haluamassa tilanteessa tätä. Tämähän on todella julmaa, ja siihen liittyy myös pyrkimys asettaa tällainen mies evolutiivisesti heikompaan asemaan, koska tällaiset naikkoset luulevat kaikkien haluavan itsensä. Minua on luultu homoksi pitkään, vaikka en ole koskaan kokenut tarvetta harrastaa sukupuoliyhteyttä miesten kanssa. On väärin, jos joku luonteenpiirre johtaa ihmiset arvioimaan toisia. Esimerkiksi ala-asteella eräs toisten vaikutuksille altis keskinkertainen yksilö oli käytävässä innostunut kysymään, kenestä luokan tytöstä kukakin piti, niin kun en itse ollut tuossakaan vaiheessa halukas riippuvaistamaan itseäni johonkin pikkutyttöön ja sanoin etten ota tuohon osaa, ryhtyi keskinkertainen yksilö erilaistamaan minua ja sanoi kiusaajavasalliensa säestyksellä, että minua ei otettaisi piireihin. Tällaisia ovat nämä Piaget’n kuvaamat kehitysvaiheet, jos niihin ei halua osallistua, kiusaavat näiden vaiheiden valvojat tällaista. On siis selvää, että ihmiset haluavat leimaamisella etenkin ns. käsitellä tai nujertaa jonkun ihmisen, jonka jälkeen hän on leimansa uhri. Minä olen aina ollut tarkka tuollaisista nimityksistä, joita minuunkin on yritetty iskeä. Mielestäni jos on kiinnostunut jostain ihmisestä jossain mielessä, tulee hänestä ottaa selville hänen koko persoonallisuutensa, eivätkä jotkut yksittäiset mieltymykset suorassa suhteessa kerro kenestäkään mitään. Ei ole pelkästään asioita, vaan on olemassa motiiveja suhteessa asioihin, jotka ovat moninkertaisesti suurempia selittäviä tekijöitä ihmisen persoonallisuudessa kuin asiat.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija

Mitä minulla on feministejä ja uustaistolaisia vastaan

Feministit korostavat monomaanisella ja yksioikoisella tavalla naisten oikeuksia yhteiskunnassa ja maailmassa, ja ovat aina pitämässä esillä sitä ajatusta, jonka mukaan nainen on aina parempi kuin mies. Feministit esimerkiksi ovat yhteiskunnassa valvomassa sitä, että etenkin naisia kannustetaan kouluissa ja yliopistoissa hakeutumaan koulutuksiin ja jatko-opintoihin ja työtehtäviin. Nykypäivänä sosialistifeministien johtama hallitus esimerkiksi järjesti syksyllä 2020 feministisen performanssin nimeltään Girl power, jonka myötä koululaistyttö oli päivän ajan leikisti pääministerimme toisen samanlaisen koululaistytön tilalla. Tätä toimintaa edistetään mainonnassa ja medioissa jatkuvasti asettamalla tytöt ja etnisten vähemmistöjen edustajat mainoksiin kertomaan haluavansa presidenteiksi, ministereiksi ja pääjohtajiksi. Tässä ajatellaan, että ei ole kerrassaan mitään väärää siinä, jos tytöt asetetaan toistuvasti sukupuolensa perusteella parempaan asemaan, joka on johtanut mm. jo aikoja sitten siihen, että yliopistoissa on enemmän naispuolisia kuin miespuolisia opiskelijoita. Nämä sosialistifeministit ovat yhä sitä mieltä, että Suomessa pitäisi positiivisesti diskriminoida naisia ja tyttöjä, vaikka heistä jo suurin osa on lähtökohtaisesti paremmassa asemassa kuin missä pojat ja nuoret miehet ovat. Yksi tällainen median loitsima mielikuva on se, että naiset ovat jotenkin herkempiä ja aistivampia, minkä takia he ovat aina nautiskelemassa silmät kiinni ja huulet törröllä, jos esimerkiksi televisiossa tulisi mainostaa jonkinlaista jäätelöä tai luksuselintarviketta. Uustaistolaiset ovat monissa tapauksissa feministejä samalla kun feministit ovat uustaistolaisia. Nämä ihmiset suhtautuvat negaation kautta omaan itseensä, ja tuon negaation vastakohde on kaikki vieras, johon he personoivat itsensä. Tuo saattaa olla esimerkiksi suuri feministinen suffragettiliike tai taistolaisten tapauksessa aikaisemmin suuri ja mahtava Neuvostoliitto. Tuon heijastuman avulla he suhtautuvat muihin ihmisiin, joilla todellisuudessa on jonkinlaisia omia ajatuksia ja poliittisia mielipiteitä. Feministit heijastavat itsensä suureen kollektiiviin, joka tekee heistä yhtä epävapaita, kuin miten oli stalinististen ja Neuvostoliiton hyvyyteen ja kannatettavuuteen sijoittaneiden taistolaisten laita. Monista taistolaisista on siis tullut feministejä, jotka kannattavat useimmiten nykypäivänä vasemmistoliittoa. Vasemmistoliiton puoluekokouksissa lauletaan käsi kädessä Kansainvälistä ja hekumoidaan punakapinan uusinnalla ja lahtareiden surmaamisella. Sosialismi, joka on aatteena nuori ja feminismi vielä nuorempi, ovat aatteita, jotka eivät edusta suomalaista kansanluonnetta, ja ne ovat tänne tuoneet vain ulkoiset vaikutteet, jotka ovat ottaneet valtaansa vaikutteelliset ihmiset, eli sellaiset, jotka kaikkein heikommin voisivat tulla toimeensa yksin. Sosialistit eivät tunnusta yrittäjien olemassaolon tärkeyttä, vaikka ilman heitä ei olisi runsas sata vuotta sitten ollut tullut minkäänlaisia sosialistisia puolueita. Ja sekin osoittaa sen että heidän minänsä perustuu negaatioon eikä suoruuteen.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija

Miksi kaikkien ihmisten tulisi nähdä yhtä paljon vaivaa (blogin tuhannes julkaistu kirjoitus)

Helppousindeksi on tapa mitata sitä, miten ihmiset suhtautuvat yhteiskunnassa sekä yhteisön että yksilön tasolla vapauteen ja vastuuseen, jotka ovat preferenssiautonomisia käsitteitä. Kun vapaa arvottaminen eli objektiivisten arvojen mukaan ajatteleminen ja toimiminen on vallalla yhteiskunnassa, on indeksin arvo riittävällä plustasolla, jota kuvaa maksimointiavaruuden nelikentässä tasapainopiste, joka kuvaa vapaiden, riippumattomien, epävapaiden ja manipuloijien välisiä suhteita yhteiskunnassa. Kun yhteiskunnassa vallitsee vapaus, ovat vapaat ihmiset silloin etenkin tukemassa sitä, että helppousindeksi pysyy plussan puolella. Helppousindeksi siis kuvaa sitä, millaisessa suhteessa ihmisten vaivannäkeminen on yhteiskunnassa ja yksilötasolla. Vaivan näkemistä kuvaa etenkin työ jonkin päämäärän edistämisen eteen. Yhteiskunta perustuu työlle, sillä se ei pysyisi kasassa ja tasapainossa, jos helppousindeksi on miinuksella. Eli kaikkien ihmisten tulisi yhteiskunnassa nähdä riittävällä tavalla vaivaa ja suhtautua työn tekemiseen samanlaisella moraalilla. Vapaita ihmisiä ovat etenkin yrittäjät ja pitkän ja vakaan työuran tehneet ihmiset, riippumattomat ovat monessa tapauksessa palkollisia, joista suurin osa on luottamuksen arvoisia työntekijöitä, jotka pyrkivät näkemään oman työnsä merkityksen. Epävapaat ihmiset ovat ns. väliinputoajia, joilla ei olen vapautta sen takia, koska sosialistit eli manipuloijat ovat asettaneet heidät sellaiseen asemaan, jossa he eivät esimerkiksi voi tehdä työtä, tällaisesta tapauksesta kävisi esimerkiksi se, jos omasta mielestään työkykyinen ihminen on laitettu sosiaaliämmien toimesta eläkkeelle, vaikka hänellä olisi omia työhaluja. Työnhalu tarkoittaa siis aina sitä, että ihminen haluaa nähdä vaivaa. Ja silloin jos sosiaaliämmät disabiliteeraavat jonkun ihmisen, vaikka hänestä olisi työhön, on se silloin epävapautta ja näissä tapauksissa tällaisten ihmisten työpotentiaali muodostaa suurempaa helppoutta eli se aiheuttaa epätasapainoa yhteiskunnan tasolla helppousindeksissä, minkä lisäksi tällainen ihminen tulee yksilön tasoisesti epävapaaksi helppousindeksissä, joka voi aiheuttaa tällaiselle ihmiselle suurta epätasapainoa ja mielen heittelemistä. Samassa mielessä myös se, jos politrukkiluottamusmiehet alkavat vaatia työntekijöille entiseen nähden vähäisempää työpanosta, on se silloin helppousindeksiä laskevaa kehitystä. Kuitenkin esimerkiksi joidenkin huonojen työntekijöiden vapauttaminen tehtävästään ja kykenevämmän ottaminen tilalle voi joskus olla helppousindeksiä nostattavaa kehitystä. Kuitenkin kaikenlainen verottaminen ja puuttuminen yhteiskunnan vapaimpien ihmisten eli yrittäjien toimintaan on toimintaa, joka laskee helppousindeksiä, ja aiheuttaa yhteiskuntaan suurempaa epävapautta. Vapaa ihminen on etenkin työtä tekevä ihminen, koska työ on sellaisen toiminnan muoto, jossa nähdään omat tarkoitusperät, taidot ja työn tulos. Ainoastaan voidaan sanoa, että kommentaariaattia hallitseva ontokratia voi joskus olla aiheuttamassa yhteiskuntaan sellaista tilannetta, jossa työn tulosta ei työn jälkeen voidakaan havaita, ja tämä on omiaan aiheuttamassa yhteiskuntaan epävapautta ja se aiheuttaa ihmisille sellaista ajatusta, jonka myötä jotkut eivät välttämättä enää voi nähdä työnsä merkitystä. Työn merkityksen näkeminen liittyy siihen mikä on työn funktio ihmiselle ja niille ihmisille, joita yksilön tekemä työ koskee. Voidaan sanoa, että nykypäivänä monenlainen työ on merkityksellistä, tällaisia töitä ovat esimerkiksi freelanceeraus, silppu- ja pätkätyö ja nekin ovat parempaa kuin ei töitä ollenkaan. Tämän takia joissain ammateissa työkyvyttömyyseläkkeelle siirretyt ihmiset voisivat erikoistua uudelle alalle uudelleenkouluttautumalla ja valitsemalla esimerkiksi sellaisia työn muotoja, joissa työskentely voisi tapahtua esimerkiksi kotoa käsin. Voidaan sanoa, että jos jonkinlainen tasa-arvo halutaan yhteiskunnassa saavuttaa, tulisi kaikkien yhteiskuntaan kuuluvien ihmisten nähdä samalla tavalla vaivaa työskentelyyn. Myös työkyvyttömien ihmisten hoitaminen ja heistä huolehtiminen tulisi siirtää suuremmassa määrin omien sukulaisten ja läheisten kustannettavaksi.

Urheilu ja siihen perustuvat ajatustavat ja niiden haitallisuus

Suomessa on kautta aikojen korostettu liian paljon urheilun merkitystä, ja mikä pahinta, jaettu tuota ilolitaniaa ja jeremiaadia myös yhteiskuntamme nuorimmille ja siten vaikutuksille alttiimmalle osalle. Urheilu perustuu aina vastustajan kukistamiseen ja siinä mielessä se on epähumaani tapa suhtautua maailmaan, ihmiseen ja toisiin ihmisiin. Urheilun perustavin ajatus siis on jonkin toisen urheiluun osan ottavan tason nujertaminen, jos ei lasketa mukaan tiettyjä liikunnan muotoja kuten vaikka esimerkiksi kävelyn. Kuitenkin myös esimerkiksi kuntoliikunnalla kuten kuntosalilla käymisellä pyritään saamaan aikaan valta-asetelma, jonka mukaisesti muut ihmiset ajattelisivat tällaisesta ihmisestä suuremmalla kunnioituksella ja pelolla. Liikunnassa siis aina pyritään saamaan hyötyä maailmasta ja edetä samalla siinä. Kuitenkin voidaan sanoa, että esimerkiksi henkiset aktiviteetit kuten kirjoittaminen, lukeminen ja kääntäminen tarjoavat ihmiselle paljon ajattomampaa ja iättömämpää olemassaoloa. Ruumis rapistuu kuitenkin jotenkin ja dekadenttina sanon, että joissain suvussa vallitseva muotovaliouden pyrkimys ei koske minua, koska minulla ei ole minkäänlaista heikkoitsetuntoista tarvetta päteä muille esimerkiksi jonkinlaisen urheilullisen mielenlaadun kautta. Urheilu perustuu aina paremman aseman saavuttamiseen suhteessa toisiin ihmisiin, eli toisin sanoen toisen osapuolen nujertamista. Henkisellä aktiivisuudella on tavallisesti tarkoitus suuntautua vain asioihin eikä ihmisiin, ja siinä mielessä se poikkeaa urheilusta perustavalla tavalla. Henkiset aktiviteetit, jotka perustuvat älyyn, eivät perustu toisten ihmisten nujertamiseen kuin vain sellaisilla henkilöillä, jotka painottavat urheilua ja jotka siihen perustuen ovat tuomassa tällaista urheiluun perustuvaa ajatusta, eli jonkun vastakohtatahon nujertamista, henkiseen toimintaan. On selvää, että esimerkiksi rasismi ja kova suhtautuminen suhteessa huonossa asemassa oleviin ihmisiin ja ihmisten ryhmiin perustuu suuressa määrin miehiseen testosteroniin, jolle haetaan joissain ikävissä tapauksissa tällaista purkautumisväylää. Esimerkiksi on käsittämätöntä että jääkääkässä pelaajien annetaan jopa tapella toistensa kanssa. Urheilu siis perustuu aina kilpailuun ja siinä pyritään asettamaan vastustaja tai vastustajat itseään matalampaan asemaan. Tämä on niin selkeä ja suora vaikutussuhde, että on käsittämätöntä minkä takia suurin osa näiden ihmisten kanssa väittelevistä ei tajua tätä suhdetta ja jätä näitä ihmisiä omaan karsinaansa. Henkiset aktiviteetit perustuvat sivistykseen, suvaitsevaisuuteen, inhimillisyyteen, avaruuteen, avoimuuteen ja toisten ihmisten kunnioittamiseen. Ne perustuvat siihen merkittävän eetikon Emmanuel Levinaan perustavaan ajatukseen, jonka mukaan, kun ihminen näkee toisen ihmisen kasvot, tajuaa hän, että hän ei ole vastuussa vain tästä ainoasta ihmisestä vaan samalla aikaa kaikista maailmassa olevista ihmisistä yleensä. Urheilu rikkoo toisten ihmisten kunnioitusta, vaikka joissakin lajeissa kuten jalkapallossa peli perustuu rasisminvastaisuuteen ja herrasmiesmäisyyteen.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija