Muutamia tärkeitä suuntia

Eräs tuttu kirjakauppias kommentoi minulle yli kymmenen vuotta sitten, kun olin tekemässä graduani osallistuvasta filosofiasta, jotenkin, että ”sinähän teit sitä graduasi tosi vaikeasta aiheesta”, jonka tulkitsin välittömästi sarkastiseksi kommentiksi. Kuitenkin on sanottava, että selvitin osallistumisen filosofisia perusteita varsin perusteellisesti mm.Herbert Marcusen kautta. Kuitenkin olen tullut ajatelleeksi, että filosofia ei ole parasta silloin, kun sitä ymmärtää vain pieni osa ihmisistä. Tietysti filosofisen kysymysten asettamisen ja niiden kaavailun pitää olla akateemista standardia, mutta mielestäni kuitenkin voidaan kysyä, onko olennaista kaavailla filosofisen teorian kautta tapaa nähdä esimerkiksi yhteiskunta ja sen muuttaminen, vai esimerkiksi miettiä sellaisia teorioita, joilla ei ole minkäänlaista kosketuskohtaa lähimmässä todellisuudessa ja jotka elävät vain norsunluutornifilosofien toisilleen jakamissa lippusisssa ja lappusissa. Mielestäni filosofialle tulee etsiä merkitystä ja mielestäni sen etsiminen esimerkiksi yhteiskunnasta ja politiikasta, jolla yhteiskuntaa muutetaan, on olennaisempaa ja tärkeämpää kuin se, että jos saa itse nautintoa siitä, jos katsoo ymmärtävänsä jotain norsunluutornien ”filosofien” ilmaisemasta teoriasekamelskasta. Tietysti on sanottava, että jo Platonista alkaen on filosofiassa käsitelty ihanneyhteiskunnan käsitettä, ja juuri Platon aloitti politiikan tutkimisen filosofian avulla. Voidaan sanoa, että monessa mielessä hän vei sen pidemmälle kuin moni muu moderni tai, kuten he haluavat itseään kutsua, postmoderni ajattelija. Osallistuminen on tärkeämpi ja demokraattisempi yhteiskuntaan liittyvä käsite kuin esimerkiksi vaikuttaminen, koska toiseksi mainittu sisältää aina narsismin ja itsekeskeisyyden pyrkimyksen, jossa asiat korvaa yksittäinen yksilö, joka kuvittelee olevansa ainakin kannattajikseen tulkitsemiensa ihmisten tärkein ”vaikuttaja”: On myös selvää, että nykyaikainen sosiaaliseen mediaan liittyvä yhteiskuntatodellisuus tukee sitä, että esimerkiksi jotkut naiset, joita on suotu ainakin tyrkymmällä ulkonäöllä, saavat suuret rahat siitä, kun he vain ottavat itsestään kuvia alasti, pienissä vaatteissa tai jopa suuremmassa vaatetuksessa. Nämä ”miehet”, jotka kutsuvat itseään vaikuttajiksi, eivät tosiasiassa ole useimmissa tapauksissa esimerkiksi kovinkaan kummoisia ajattelijoita ja eivät varmastikaan myös kovinkaan älykkäitä. Onhan se jo nuorisopolitiikassakin tyypillistä, että pelkkä hyvä ulkonäkö ja tyylikäs pukeutuminen luovat mahdollisuuden poliitikoksi ryhtymiseen. Olisi kuitenkin pyritttävä siihen, että poliitikoilla olisi älyä. Mitä osallistuminen sitten tarkoittaa? Minä aloitin käsitteeseen perehtymisen sen saksankielisellä vastineella ”Teilnehmung”, joka siis tarkoittaa osan ”Teil” ottamista ”nehmung”. Se tarkoittaa siis sitä, että kaikilla yhteiskunnan jäsenillä on velvollisuus ottaa osa niistä päätöksistä, jotka yhteiskunnassa tehdään yhteiskunnan puolesta. Osallistumisen filosofia voidaan siis tällä perustavalla tasolla määritellä siksi, miten tietoisuutta osan ottamisesta yhteiskunnan ohjaamiseen voidaan edistää ja miten tätä kaikilla olevaa velvoitetta voidaan filosofisesti perustella. Tuttu Tarkiainen (kirjallisuudentutkija Viljo Tarkiaisen poika) on kirjoittanut aikanaan lahjakkaan valtiotieteellisen tutkielman nimeltä Antiikin Kreikan demokratia, jonka lukemista suosittelen kaikille. Kuitenkin osallistumisen filosofia tarkoittaa siis sitä, miten yhteiskunnallisessa päätöksenteossa tarvittavia ominaisuuksia on korostettava siinä mielessä, että demokratioissa kansalaiset saavat oikeanlaiset ihmiset ajamaan omaa etuaan päätöksenteossa. Karl Marx kirjoitti Teeseissään Feuerbachista, että: ”filosofia on tähän asti keskittynyt vain tulkitsemaan maailmaa, kun tehtävänä on sen muuttaminen”. Tästä voidaan tosiaankin havaita se, että alussa mainitun kirjakauppiaan käsitys filosofiasta on vain deskriptiivinen, eli toisin sanoen hän haluaa vain kuvailla maailmaa ja mahdollisuuksien mukaan tehdä sen vielä sillä tavalla, että vain toiset filosofit pystyvät sen ymmärtämään. Osallistuvan filosofian pitäisi siis olla produktiivista ja sen kohteen tulisi olla koko ajan pysyvässä muutoksen tilassa. Siinäkin mielessä filosofian tulee olla kriittistä yhteiskunnallista päätöksentekoa ja politiikkaa kohtaan, koska on estettävä puhtaimman muotoisten reetorien ja sofistien valtaannousu politiikassa. Tässä mielessä on sanottava eurovaaleista Suomessa, että vaikka en harkinnut Li Anderssonin äänestämistä, katsoin kuitenkin myötämielisesti sitä, että hän pääsi läpi, koska hän on varmasti yksi älykkäimmistä naispoliitikoista Suomen parlamentissa. Älykkyyden esiintuominen ja kun se vielä liittyy politiikassa näkyvimmin esillä oleviin ihmisiin, on se pelkästään myönteinen asia. Etiikan tutkijana minun on helppoa tukea Anderssonin kiinnostusta ihmisoikeuslainsäädäntöön, ja onneksi hän on lisäksi hävittänyt monen oman puolueensa jäsenen innon Venäjämielisyyteen ja Ukrainan sodan vähättelyyn. Uskon vahvasti, että hän pystyy hyvin edistämään, ei vain Suomen, vaan koko uuden Euroopan päätöksentekoa ja tietoisuutta tärkeistä asioista. On sanottava ainakin, vaikka kuinka koen Suomen puolueista vain Kokoomuksen muistuttavan omaa poliittista ideologiaani, että Petteri Orpo ei olisi lähelläkään Anderssonia Mensan älykkyysosamäärätestissä. Osallistuva filosofia ei siis keskity pelkästään politiikan edistämiseen vaan kun nimenomaan kuvataan filosofiaa osallistuvana, tarkoittaa se myös sitä, että filosofiankin, ainakin silloin kun se on todellista dynaamista filosofiaa eikä elementaarista perusteiden opettelua, on filosofiaan voitava osallistua samalla tavalla. Eli filosofiaa on voitava katso niin, että siinä voidaan jatkuvalla asioiden käsittelyllä muuttamaan kulloistakin filosofian kohdetta. Mielestäni voidaan sanoa etenkin soveltavan etiikan ja soveltavan filosofian voivan käsitellä aika hyvin sellaisia asioita, joita ei voida tavallisesti perinteisen filosofian ortodoksian takia tulkita. Tällaisia ovat esimerkiksi köyhyys, eutanasia, aborttti, geenimanipulaatio, ympäristö, vähemmistöt, fundamentalismi, eläimet, kantasolut, ammattietiikka ja kansainvälinen politiikka. Soveltavan filosofian, joka siis on hyvin lähellä tarkoittamaani osallistuvaa filosofiaa, on siis voitava tuoda filosofian mutta etenkin etiikan välineitä erilaisten uusien ja vanhojen yhteiskunnallisten ongelmien selvittämiseen ja ratkaisemiseen. Osallistuva filosofia siis tarkoittaa filosofiaa, joka ottaa osaa, ja tässä mielessä se tarkoittaa etenkin uudenlaisten ongelmien, joita ei välttämättä ole aiemmin määritelty filosofian alueeksi, miettimistä ja selvittämistä. Filosofinen teoria ja filosofinen viitekehys on kehittynyt niin paljon myös edellisten vuosisatojen aikana, että voidaan hyvinkin sanoa, että kun Kantit, Locket ja Hegelit jne. ovat luoneet pohjan erilaisten ongelmien ja teoreettisten viitekehysten tuntemiseen, voidaan filosofiaa tehdä nykypäivänä enemmän käytännönmukaiseksi, ja tässä mielessä on mainittava etenkin Peter Singerin kirja Practical Ethics, vaikka toisaalta ei voi liian paljon korostaa hänen mainiota varhaistyötään Animal Liberation. Olen kehitellyt kaikkien muiden projektieni ohessa sellaista yhteiskuntafilosofista ja -poliittista maailmankatsomusta nimellä Uusi syvällisyys, johon yhteydessä voidaan mainita myös Singerin mainio tutkielma ”The right to be rich or poor”. Kun tarkastellaan filosofian kaanonia, niin voidaan hyvin havaita se, että aiemmat sukupolvet ovat tosiaankin ehkä Hegeliä, Platonia ja Marxia lukuunottamatta keskittyneet luomaan mielen äärimmäisyyksiin ulottuvia sfäärejä, jossa esimerkiksi tavanomaisimmat ja tavallista ihmistä lähimpänä olevat ongelmat ovat jääneet miltei täysin sen ulkopuolelle. On myös harvinaista Suomessa, että akateemisesta filosofista tai yleensäkään filosofian pääaineesta valmistuneesta ihmisestä olisi tullut poliitikko tai että tällaiset ihmiset olisivat edes aktiivisesti pyrkineet vaikkapa nyt Suomen eduskuntaan. Globaali bioetiikka ja soveltava etiikka yleensäkin on tällä hetkellä tärkeä oppiaine ja suurimmat muutokset filosofian jo luotuun teoreettiseen viitekehykseen ovat vähällä ja sen takia filosofian tutkijoiden tulisi keskittyä siihen, että filosofia keskittyisi teorian ohessa, mitä voidaan ja mitä pitää opettaa alkuun filosofian piiriiin tuleville perusteellisesti ja paljon, niihin asioihin, jotka koskettavat esimerkiksi politiikkaa, sosiaalista mediaa ja vaikkapa keinotekoista älyä. Philosophie als Teilnehmung tarkoittaa siis sitä, että filosofian on tultava osaksi niistä kysymyksistä, joita yhteiskunnan sisällä ja politiikan keskuudessa käsitellään. Esimerkiksi ihmisoikeuksien käsitteleminen etiikan ja vaikkapa bioetiikan sisällä on tärkeää ja siinä voidaan käyttää hyväksi sitä kaikkea, miksi ihmisen olemus on etenkin etiikan perusteiden kautta määritelty Kuitenkin nykyaikana esimerkiksi naisen poikkeaminen miehestä, jota ei välttämättä ole otettu oikein huomioon filosofian teoriassa on huomioitava, vaikka mielestäni filosofian tehtäväksi ei voida kuitenkaan pelkistää minkäänlaista naisen sukupuolisen olemuksen tutkimista. Myös oikeusfilosofia on tärkeää etiikan mielessä ja siinäkin yhteydessä on mietittävä sitä, millaisia variaatioita ihminen nykyään saa, ja on huomioitava se, että kaikki nykyään filosofian piiriin tulevat ihmiset eivät ole pylväskäytävässä divaaneillaan makaavia ja viiniä samalla nautiskelevia vanhempia ja kokeneita miehiä.

EUROVAALIT!

1. Kokoomussukka 2. VasemmistoLiitto 3. SDP - Sosialistisuuden Demonien Puolue 4. Keskusta - ei rohkeutta laidoille! 5. Vihreät - ei vielä kypsiä! 6. PS - Perustavinta Suomalaisuutta 7. RKP - Ruotsalaisen Kansattomuuden Puolue 8. KD - Kristillisyyden Demonit 9. Liike Nyt - mutta vasta Huomenna! 10. Muut

Terve Järki

Terve järki, Terve, Terve!

Millä on minulle merkitystä

Monet ovat varmaan joskus ajatelleet, että ajattelisin kaiken olevan paskaa ja merkityksetöntä. Siinä mielessä ajattelen vieläkin tuolla tavalla, koska minä en halua osallistua ihmisten välisten ”suhteiden” kontrolloimiseen ja niiden sisällä pelaamiseen. Minä en halua pyrkiä omistamaan ihmisiä ja sitä kautta miellyttämään heitä heidän reaktiivisen tapansa mukaisesti. Järkiavioliitto jonkun soveltuvan hyvästä suvusta tulevan naisen kanssa olisi minulle sopiva ratkaisu. Monessa mielessä ihmissuhteet perustuvat vastavuoroiseen manipulointiin ja toisten ihmisten miellyttämiseen omien pyrkeiden ja halujen takia. Minä en ole millään tavalla – enkä ole koskaan ollutkaan – riippuvainen seksin harrastamisesta, joka on tehnyt samanikäisistä naisista minulle varsin tarpeettomia. Toisaalta varmaan älykkyyteni ja autististen piirteiden takia, jotka monesti tekevät ihmisen mielestä äärimmäisen maskuliinisen, ei minulla ole koskaan ollut tarvetta pitää samanikäisiä naisia edes ystävinä, koska näen niin selvästi heidän henkisen ja asenteellisen mitättömyytensä. On aivan selvää, että esimerkiksi Suomessa koulu- ja yliopistojärjestelmä on suunniteltu palvelemaan täysin naisen feminiinistä toimintarakennetta. Koulu ei mielestäni ole sitä, että siinä toistellaan älyttömänä papukaijana opettajien sanomia asioita. Toisaalta tämä järjestelmän poikkeavuus aiheuttaa myös sen, että esimerkiksi tytöt eivät tiedä lukion lopussa minne hakisivat ja tekevät nämä ratkaisunsa täysin tuttujen, kavereiden ja vanhempien näyttämällä tavalla. Koulun tarkoitus on näyttää oppilaalle jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oman tiensä. Tämä nykyaikainen koulujärjestelmä, joka jakaa tunneittain ja oppiaineittain oppilaiden huomion näin skitsofreeniseen kokonaisuuteen, on syynä siiihen, minkä takia tyttöjen ja naisten tapa suhteutua kouluun voittaa. Esimerkiksi moderneja kieliä voitaisiin opettaa yhden oppiaineen sisällä. Lisäksi kouluun tulisi tuoda taidehistoria, klassiset kielet, filosofia, uskonto ja elämänkatsomustieto tulisi yhdistää, arvojen asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikin opetust tulisi aloittaa jo alakoulussa. Lisäksi historian opetus tulisi aloittaa muinaisista kulttuureista, kuten babylonialaisista. Lisäksi luonnontiedollisia aineita tulisi opettaa yhden oppiaineen sisälle. Yleensäkin oppilaille tulisi opettaa aineita enemmän huomioiden maailmankatsomuksellisen näkemyksen. Asiaan. Vaikka jonkun naisen pylly saattaisi näyttää joskus kivalta, on sen mukana tulevat asiat sellaisia, etten ole pitkään aikaan vaivautunut toimimaan vain tuo ko. Asia päämääränä ja motivaation alkukohteena. Tämän välinpitämättömyyden mukana olen tullut varsin neutraaliksi ihmisten reaktioiden suhteen. Minulla ei siis ole, eikä ole pitkään aikaan ollut motiivia juosta naisten perässä. Varmaan tietysti vahva lääkitykseni on tehnyt minut jokseenkin impotentiksi, mikä on mielestäni täysin myönteinen asia. Tämä on mahdollistanut minulle aktiivisen oppimiseen ja itseilmaisuun keskittyneen luonteen, joka on varmaan ainoa asia mihin minusta on tässä elämässä. Metafyysisen kammioni takia blogini lukijat ovat pääasiassa sellaisia, jotka eivät koskaan lähesty minua, vaan kyttäävät ja varmasti puhuvat epäolennaisten asioiden takia minusta pahaa selän takana. Onko elämässä siis minulle jotain merkityksellistä? Ensimmäisenä tulee mieleen ei, mutta kuitenkin on sanottava, että olen ylpeä siitä, että tulen äitini puolelta vanhasta kulttuuri- ja sivistyssuvusta, ja on aika varmaa, että olen keskimääräistä korkeamman älykkyyteni perinyt suuremmalta osin äitini suvusta. Olen tullut sen verran kyyniseksi ja skeptiseksi elämässä kohdattujen asioiden takia, että minun olisi helppoa tähän kirjoittaa, että kaikki on paskaa ja millään ei ole mitään merkitystä. Toisaalta luulen, että tämä on tullut minulle vain pintapuoliseksi asenteeksi, jota haluan esittää siinä, kun kirjoitan ja kun luonnostelen omia ajatuksiani. EN tiedä olenko siinä mielessä taantunut, vai onko elämäntapani sellainen, että olisin sen myötä alkanut näyttämään muille ihmisille asennetta, jonka mukaan elämässä ei ole millään minkäänlaista merkitystä. En ole kovin aktiivisesti mukana minkäänlaisten yhteisöjen kanssa, joka on varmasti ollut yksi tekijä siinä, miksi olen nykyään niin kyyninen. Kuitenkin mielestäni on älyvapaata ajatella, että kun ihminen on tekemisissä joidenkin toisten ihmisten kanssa, etät sen myötä ihmisten arvojen tulisi muuttua ja tällaisen ihmisen tulisi toisten ”läheisten” ihmisten perusteella ruveta valitsemaan omia arvojaan, omaa maailmankatsomustaan ja omaa elämänasennettaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tapa tyrmätä toisten ihmisten arvot, - se varmaan liittyy siihen, että minulla on korostunut arvollinen itsetunto, joka voi joiden ihmisten mielestä antaa piutpaut kaikille muiden ihmisten arvoille. Kuitenkin, kun olen joskus ollut kiinnostunut politiikassakin toimimisesta, niin on sanottava, että halveksun siinä tapahtuvaa näyttelemistä, jonka mukaan arvoja pitäisi jotenkin suojella ja puolustaa ja että poliitikolle annettaisiin moraalinen ja eettinen valta siinä, miten kansalaisille annetaan jonkin asian ”tuomitsevia” mielipiteitä, ikään kuin kansalaiset olisivat jälkeenjääneitä, ja tässähän annetaan kuva siitä, että poliittisissa asemissa toimivilla ihmisillä olisi kansalaisia suurempi arvo ja merkitys antaa esimerkiksi hyvään ja pahaan liittyviä linjanvetoja, josta esimerkkinä voidaan varmasti pitää vaikkapa kouluampumisia jne. Mielestäni esimerkiksi Virossakin on voimakkaampi demokraattinen järjestelmä, jossa ei pidetä poliittisissa asemissa olevia parempina kuin tavallisia kansalaisia. Esimerkiksi Platon ajatteli Valtiossaan, että yksikään poliittinen järjestelmä ei yllä tavallisesti filosofian tasolle, koska siinä tarvitaan aina jonkinlaista auktoriteettia. Kuitenkin hän jätti avoimeksi sen, että filosofeista voisi ja heistä vielä enemmän pitäisi tulla päätöksentekijöitä yhteiskuntaan. Suomalaisesta poliittisesta konstituutiosta on filosofia kaukana, ja sen takia parlamentissa on paljon kaikenlaisia sosiaalipolitiikan ja marginaalisten ryhmien oikeuksia korostavia vasemmistolaisia. Varmaan Kokoomuksessa on eniten talousihmisiä ja diplomi-insinöörejä. Mielestäni suomalainen demokratia ei esimerkiksi tämän takia perustu arvoista keskustelemiseen, koska esimerkiksi sen perusteella, että parlamentissa on poskettomasti naisia – ja suuremmalta osin vallattomia naisia – että kukaan ei edusta aktiivisesti omia arvojaan. Jotkut vasemmistolaiset suhtautuvat varmaan arvostavasti käsitteeseen konsensus, mutta minulle se tarkoittaa etenkin ideologista nautintoa, joka tarkoittaa suoranaisesti sitä, että joidenkin konsensuksen jäsenten tulee luopua omista arvoistaan ja arvojensa kokemisesta toisten ihmisten reaktiivisuuden takia. Mielestäni siitä, jos esimerkiksi suurin osa näistä tytöistä on reaktiivisia ja riidanhaluisia, ei sille pitäisi antaa minkäänlaista huomiota. Mielestäni Suomessa Kokoomus on vuosikymmenet edustanut itsenäisintä poliittisten arvojen kokoelmaa, jonka takia esimerkiksi Kekkonen piti puoluetta oppositiossa vuosikymmenet. Myös on sanottava, että esimerkiksi minä olin jo teini-ikäisestä alkaen Natoon liittymisen puolesta. Monesssa mielessä on sanottava, että välinpitämättömyys ja kuvitelmattomuus siitä, että olisi johonkin oikeutettu, ovat terveitä asenteita, koska on sanottava, että esimerkiksi tarkasti omasta mikrotason arvostaan huolehtivat ihmiset provosoituvat ja tulevat reaktiiviseksi tilanteissa, joissa jotkut tällaista ihmistä morkkaavat. On sanottava esimerkiksi, että kun olin yli kymmenen vuotta sitten psykiatrisessa hoidossa, tulin ruokasaliin ja perinteisen miehen luonteen omaava poika alkoi vittuilla minulle ääneen, johon en reagoinut millään tavalla. Lisäksi tämä kaveri vielä sanoi takanani huoneesta lähtiesssä tappouhkauksen. Koin oloni tuolloin tuossa paikassa turvattomaksi, ja tuossakin tilanteessa paikalla olleet hoitajat eivät reagoineet asiaan millään tavalla. Minua ei saa räyhäämään ja mölisemään toisille ihmisille sellaisella pyrkimyksellä, että yrittäisin saada siinä itselleni suurempaa valtaa mutta etenkin jonkinlaista sosiaaliseen dominansssiin perustuvaa vaikutusvaltaa. Minua ei saa niin sanotusti tappelemaan nakkikioskijonossa. Minä katson nykyään, että minun ei tarvitse vastat toisten ihmisten hyökkäävään ja loukkaavaan toimintaan omalla toiminnalla. He tekevät vaan itsensä naurun alaiseksi, ainakin minun henkisellä tasolla olevien ihmisten piirissä. Olen tullut varmaan täysin riippumattomaksi toisista ihmisistä ja heidän sanoistaan ja toiminnastaan. Mielestäni arvot tulee valita mahdollisuuksien mukaan niiden historiallisen pystyvyyden kannalta. Kuitenkin on huomioitava myös järki ja pragmaattisuus, koska yhteiskunnan korkein toive on se, että ihmiset saisivat elää siinä rauhassa ja omien toimiensa parissa. Historiat, kulttuuri ja kansainvälisyys ovat tärkeitä asioita. On myös sanottava että kosmopoliittinen tausta ja sitä kautta laaja historiallinen ja kulttuurinen tietoisuus ovat tärkeitä asioita sen suhteen, etteivät ihmisten arvot jäisi impivaaralaisuuden tasolle. Kielitaito on tärkeä asia. Sen takia esimerkiksi Suomessakin tulisi korostaa voimakkaammin esimerkiksi europarlamenttivaalien merkitystä siinä mielessä, että kun Euroopan väliset rajat ovat ohentuneet, ei tulisi kuitenkin ajatella niin, että helpoin omaksuttava kieli englanti, olisi tärkein ja itseisarvoisin kaikista Euroopan Unionin sisäisten kansojen kielistä, etenkin kun vielä Suomessa englanninkieli omaksutaan Atlantin toisella puolella puhutun murteen ja aksentin kautta. Olen siis tässä jo huomaamattani ilmaissut muutamia asioita, joita pidän tärkeänä. Voidaan siis sanoa, että olen tullut välinpitämättömäksi niin sanottujen mikrotason asioiden suhteen, eli katson, että kahakoimalla toisten ihmisten kanssa oman pintapuolisen prestiisinsä takia ei hankita suurempaa asemaa tai jonkinlaista korkealaatuisuutta. Sosiaalinen dominanssi on rahvaan pyrkimys, joka liittyy etenkin ihmisten ärsyttämiseen, reaktiivisesti, relatiivisesti ja negaation toimien. Nämä asenteet ja toimintatavat ovat mielestäni alkukantaisimmat ja vastenmielisimmät tavat hankkia itselleen sosiaalisen dominanssin kautta jonkinlaista valtaa. Minun käsitykseni vallan lähteestä on varmaan tullut myös siitä, mitkä asiat koen arvokkaaksi. Nämä asiat ovat yleisiä ja universaaleja. Muistan senkin että ainakin kaksi kyseenalaisen arvoista filosofian tutkijaa ovat minulle maininneet universaalisuuteni jonkinlaisessa negatiivisessa viitekehyksessä. Olen kuitenkin tulkinnut sen, mistä näiden tyyppien mielipiteet johtuvat, ja se johtuu siitä,että he haluavat säilyttää filosofian tutkimisen provinsisaalisena, koska heistä ei ole universaalisten periaatteiden ilmaisijoiksi eikä edes tutkijoiuksi. Jos politiikka käsitetään vain riitelemiseksi, jossa tärkeinä on kova ääni ja riidanhaluisuus, ei se mielestäni ole silloin parhaimmanlaatuista, millaista se voisi parhaimmassa tapauksessa olla. Kun minä liikun kaupungilla, minä hoidan siellä asioitani, enkä halua olla vaikuttamassa keneenkään tai lähestyä erityisesti kaupungilla vastaan tulevaa ihmistä, koska se on varsin sattumanvaraista löytyykö tällä tavalla saman henkisiä ihmisiä. Minun on sanottava, että en ole koskaan tuolla tavalla muodostanut vähänkään pysyviä ihmissuhteita, ja toisaalta joku välkky on sanonut joskus, että älykäs ihminen on onnellisin silloin, kun hän ei ole tekemisissä monien sattumanvaraisesti valittujen ihmisten kanssa. Minulla on toki jo tähän ikään mennesssä tullut paljon samankaltaisista ihmisistä koostuvia kavereita ja tuttavia, joihin olen suurimmasssa määrin itse ottanut ensimmäistä kertaa yhteyttä. Voin sanoa, että keskustelu älykkkään kaverin kanssa voi olla mielenkiintoista, mutta olen ihmetellyt pitkään sitä, miten vähän suomalaisessa ja suomenkielisessä kulttuurissa on ajateltu ennen minua. Olen kehittänyt uusia sanojan ja käsitteitä maailmankatsomukseni kuvaamiseksi, ja samalla olen ihmetellyt sitä, ettei joku aiempi älykäs ihminen ole käyttänyt näitä sanoja tai kehittänyt samanlaisia ajatuksia aiemmin. Minä en ole koskaan pyrkimyt eroamaan toisista ihmisistä enkä toisaalta myöskään koskaan pyrkinyt muistuttamaan toisista ihmisistä. Siinä mielessä olen varmasti ihmisten mielestä poikkeava. Toisaalta minulle on täysin samantekevää mitä ihmiset minusta ajattelevat ja tämä asenne on varmasti vain vankistunut iän myötä. En halua olla riippuvainen ihmisistä enkä toisaalta halua, että minusta oltaisiin riippuvaisia. Voisin sanoa myös, että mielestäni minulla on merkittävä etenkin järjen kautta motivoituva empatian tunne, vaikka etenkin aiemmin minua ovat jotkut kuvanneet empatiakyvyttömäksi ja joskus jopa narsistiksi. Kerran kun olin tulossa pari vuotta sitten Pariisista Helsinkiin, sanoi Charles de Gaullella itseäni myöhemmin koneeseen tullut ihminen, ilmeisesti minuun viitaten. ”Idi Amin på fönstret”. No, Aminiahan pidettiin joviaalina, karismaattisena, larger than life-tyyppinä. Ja toisaalta: minä todella olen sukua monille Skotlannin kuninkaille, toisin kuin Amin vaikka hän halusi ajatella eri tavalla. Pitäisi varmaan ruveta taas lukemaan väitöskirjaa varten. Olen jo miettinyt paria aihetta lähellä olevia tutkijoita väitöskirjani ohjaajiksi. Tarkempi määre aiheesta on vielä tasolla: Etiikan ja talouden väliset yhteydet. Haluiasin myös mahdollisuuksien mukaan tuoda tähän väitöskirjaan omaa filosofista maailmankatsomustani, joka liittyy etenkin pintapuolisesti sanottuna niin sanottuun ”uuteen syvällisyyteen”: Haluaisin siinä myös kritisoida ja argumentoida vastaan tätä nykyaikaista merkityksen ohenemistä ja epäolennaisiin asioihin kuten sosiaaliseen dominanssiin ja mediahuomion saamiseen keskittymistä. Pitäisi olla rehellinen ja kouluissakin tulisi oppilaille tarjota tietynlaisia arvokylpyjä, joissa lapset oppivat oikean tavan suhtautua arvot ja alkaa niitä hyväksikäyttämällä suuntautua elämään rehellisemmällä ja arvollisesti korkeammalla tavalla. Mielestäni poliitikolla tulisi olla valmis maailmankatsomuksellinen horisontti ja ajatukset yhteiskunnan ohjaamiseksi, ennen kuin hän alkaa jonkin eturyhmän tai viidennnen kolonnan ohjattavaksi. Arvot perustuvat mielestäni arvotunteisiin, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niiden yhteydessä ei voisi käyttää myös järkeä. Itse asiassa sellaiset arvotunteet, jotka muokkaantuvat helpoiten järjen käsiteltäväksi, ovat monesti sellaisia arvoja, joissa on lopulta eniten potentiaalia. Tunteiden ja järjen yhdistymistä kehittyneeksi maailmankatsomukseksi on korostanut aiemmin jo mm. Carl Jung. Eli ihmisen mielessä olevat arvot ovat vielä tunteita, joka liittyy monessa mielessä myös sympatian tunteisiin ja järjelliseen empatiaan, pitää saada käytäntöön järjen avullla. Olen autisti – ja nautin siitä.

Mehtoniemen huvila Kangasniemellä (siirtyi Olga von Beckerin avioliiton myötä Svinhufvudeille) Svinhufvudien sukuhauta sijaitsee täällä

Kierros

Kartanokierros kesällä 2024 III Hämeenlinna (Vanaja): Suvikkaan kartano (Virtaset) (Harviala Oy) III Sysmä: Seppälän kartano (Entinen yhteiskoulun rehtori, kysy nimeä, unohtunut), Vihreä Koskipää, Hovila, Virtaa, Koskipää (Vesa Järvinen), Tietoa Sysmän kunnalta, Hautausmaa, Luhangan haaran jäsenten haudat Sysmässä III Luhanka: Vanhoinen (entinen Taube-suvun kartano) (Weijon pariskunta), Koivumäki (Björkbacka)(Tommolat), Ånäs (Veli Tölli), Honkala (Tapio Ylönen, Litku Klemetti) Nisula (Sipilät), Nygård (Uusi-Kartano) (entä muut), Tietoa Luhangan kunnalta. Etenkin vanha hautausmaa ja kappelit III Joutsa: Puttola (Uno von Schrowen koti) III Hartola: Putkijärven kartano (Schrowien alkukoti Suomessa) (jäljellä tod. näk. Pihapiiriä ja kivijalkaa III Kangasniemi: Paappala (Päivi Koponen ja Mikko Laitinen), Hännilä (Klemolat), Sarvikoski (kivijalka ja pihapiiriä jäljellä, Svinhufvudit), Ylähovi (tyhjillään, kuka lie omistaa?), Reinikkala (Juha Rautjärvi), Putkisaari (kivijalka ja pihapiiriä), Mehtoniemi (Eino Svinhufvud), Svinhufvudien sukuhauta, Missä von Becker-suvun haudat ovat? III Heinävesi: Honkamäen kartano (Tornator Oy) III Ketkä ovat Nisulan ja Koivumäen nykyiset omistajat III Muita paikallisia tietoja III

Palautetta Mega Storen työntekijöistä Man Utd:in johdolle

Your subordinates at Mega Store III I write to you about a matter that is great in importance. I visited Old Trafford on the morning of 22. May of this year. I had travelled over 2000 kilometers to Manchester where I had intended to visit Megastore at Old Trafford, and in that way rising the retail income of the club that I had supported from my early childhood. The people at the door commented that I was drunk, but I said to them that occasional trembling was an indication of my strong psyche medication. Despite that, they said that I was drunk and prevented me from entering the Megastore. My support of Man Utd continues, but I have to say that your subordinates were wrong in that situation, and I have to say that my intention to visit Megastore and raising the level of the club's retail income, and when I was prevented of doing that was the anticlimax of my this particular visit to Britain. I suppose that it's so that your subordinates decide who is allowed to enter Megastore and who is able to buy club shirts and show the colour etc. III I hope that these two people are reprimanded over this situation. III I come from Finland where Man Utd is a popular club. Think about that, when an Englishman travels to Korvatunturi in Finnish Lapland, and his children are resisted from entering Father Christmas's Den. At least the distance travelled is kind of like. III Regards, Olli von Becker.III