Millä on minulle merkitystä

Monet ovat varmaan joskus ajatelleet, että ajattelisin kaiken olevan paskaa ja merkityksetöntä. Siinä mielessä ajattelen vieläkin tuolla tavalla, koska minä en halua osallistua ihmisten välisten ”suhteiden” kontrolloimiseen ja niiden sisällä pelaamiseen. Minä en halua pyrkiä omistamaan ihmisiä ja sitä kautta miellyttämään heitä heidän reaktiivisen tapansa mukaisesti. Järkiavioliitto jonkun soveltuvan hyvästä suvusta tulevan naisen kanssa olisi minulle sopiva ratkaisu. Monessa mielessä ihmissuhteet perustuvat vastavuoroiseen manipulointiin ja toisten ihmisten miellyttämiseen omien pyrkeiden ja halujen takia. Minä en ole millään tavalla – enkä ole koskaan ollutkaan – riippuvainen seksin harrastamisesta, joka on tehnyt samanikäisistä naisista minulle varsin tarpeettomia. Toisaalta varmaan älykkyyteni ja autististen piirteiden takia, jotka monesti tekevät ihmisen mielestä äärimmäisen maskuliinisen, ei minulla ole koskaan ollut tarvetta pitää samanikäisiä naisia edes ystävinä, koska näen niin selvästi heidän henkisen ja asenteellisen mitättömyytensä. On aivan selvää, että esimerkiksi Suomessa koulu- ja yliopistojärjestelmä on suunniteltu palvelemaan täysin naisen feminiinistä toimintarakennetta. Koulu ei mielestäni ole sitä, että siinä toistellaan älyttömänä papukaijana opettajien sanomia asioita. Toisaalta tämä järjestelmän poikkeavuus aiheuttaa myös sen, että esimerkiksi tytöt eivät tiedä lukion lopussa minne hakisivat ja tekevät nämä ratkaisunsa täysin tuttujen, kavereiden ja vanhempien näyttämällä tavalla. Koulun tarkoitus on näyttää oppilaalle jo mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oman tiensä. Tämä nykyaikainen koulujärjestelmä, joka jakaa tunneittain ja oppiaineittain oppilaiden huomion näin skitsofreeniseen kokonaisuuteen, on syynä siiihen, minkä takia tyttöjen ja naisten tapa suhteutua kouluun voittaa. Esimerkiksi moderneja kieliä voitaisiin opettaa yhden oppiaineen sisällä. Lisäksi kouluun tulisi tuoda taidehistoria, klassiset kielet, filosofia, uskonto ja elämänkatsomustieto tulisi yhdistää, arvojen asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikin opetust tulisi aloittaa jo alakoulussa. Lisäksi historian opetus tulisi aloittaa muinaisista kulttuureista, kuten babylonialaisista. Lisäksi luonnontiedollisia aineita tulisi opettaa yhden oppiaineen sisälle. Yleensäkin oppilaille tulisi opettaa aineita enemmän huomioiden maailmankatsomuksellisen näkemyksen. Asiaan. Vaikka jonkun naisen pylly saattaisi näyttää joskus kivalta, on sen mukana tulevat asiat sellaisia, etten ole pitkään aikaan vaivautunut toimimaan vain tuo ko. Asia päämääränä ja motivaation alkukohteena. Tämän välinpitämättömyyden mukana olen tullut varsin neutraaliksi ihmisten reaktioiden suhteen. Minulla ei siis ole, eikä ole pitkään aikaan ollut motiivia juosta naisten perässä. Varmaan tietysti vahva lääkitykseni on tehnyt minut jokseenkin impotentiksi, mikä on mielestäni täysin myönteinen asia. Tämä on mahdollistanut minulle aktiivisen oppimiseen ja itseilmaisuun keskittyneen luonteen, joka on varmaan ainoa asia mihin minusta on tässä elämässä. Metafyysisen kammioni takia blogini lukijat ovat pääasiassa sellaisia, jotka eivät koskaan lähesty minua, vaan kyttäävät ja varmasti puhuvat epäolennaisten asioiden takia minusta pahaa selän takana. Onko elämässä siis minulle jotain merkityksellistä? Ensimmäisenä tulee mieleen ei, mutta kuitenkin on sanottava, että olen ylpeä siitä, että tulen äitini puolelta vanhasta kulttuuri- ja sivistyssuvusta, ja on aika varmaa, että olen keskimääräistä korkeamman älykkyyteni perinyt suuremmalta osin äitini suvusta. Olen tullut sen verran kyyniseksi ja skeptiseksi elämässä kohdattujen asioiden takia, että minun olisi helppoa tähän kirjoittaa, että kaikki on paskaa ja millään ei ole mitään merkitystä. Toisaalta luulen, että tämä on tullut minulle vain pintapuoliseksi asenteeksi, jota haluan esittää siinä, kun kirjoitan ja kun luonnostelen omia ajatuksiani. EN tiedä olenko siinä mielessä taantunut, vai onko elämäntapani sellainen, että olisin sen myötä alkanut näyttämään muille ihmisille asennetta, jonka mukaan elämässä ei ole millään minkäänlaista merkitystä. En ole kovin aktiivisesti mukana minkäänlaisten yhteisöjen kanssa, joka on varmasti ollut yksi tekijä siinä, miksi olen nykyään niin kyyninen. Kuitenkin mielestäni on älyvapaata ajatella, että kun ihminen on tekemisissä joidenkin toisten ihmisten kanssa, etät sen myötä ihmisten arvojen tulisi muuttua ja tällaisen ihmisen tulisi toisten ”läheisten” ihmisten perusteella ruveta valitsemaan omia arvojaan, omaa maailmankatsomustaan ja omaa elämänasennettaan. Olen kuitenkin sitä mieltä, että tapa tyrmätä toisten ihmisten arvot, - se varmaan liittyy siihen, että minulla on korostunut arvollinen itsetunto, joka voi joiden ihmisten mielestä antaa piutpaut kaikille muiden ihmisten arvoille. Kuitenkin, kun olen joskus ollut kiinnostunut politiikassakin toimimisesta, niin on sanottava, että halveksun siinä tapahtuvaa näyttelemistä, jonka mukaan arvoja pitäisi jotenkin suojella ja puolustaa ja että poliitikolle annettaisiin moraalinen ja eettinen valta siinä, miten kansalaisille annetaan jonkin asian ”tuomitsevia” mielipiteitä, ikään kuin kansalaiset olisivat jälkeenjääneitä, ja tässähän annetaan kuva siitä, että poliittisissa asemissa toimivilla ihmisillä olisi kansalaisia suurempi arvo ja merkitys antaa esimerkiksi hyvään ja pahaan liittyviä linjanvetoja, josta esimerkkinä voidaan varmasti pitää vaikkapa kouluampumisia jne. Mielestäni esimerkiksi Virossakin on voimakkaampi demokraattinen järjestelmä, jossa ei pidetä poliittisissa asemissa olevia parempina kuin tavallisia kansalaisia. Esimerkiksi Platon ajatteli Valtiossaan, että yksikään poliittinen järjestelmä ei yllä tavallisesti filosofian tasolle, koska siinä tarvitaan aina jonkinlaista auktoriteettia. Kuitenkin hän jätti avoimeksi sen, että filosofeista voisi ja heistä vielä enemmän pitäisi tulla päätöksentekijöitä yhteiskuntaan. Suomalaisesta poliittisesta konstituutiosta on filosofia kaukana, ja sen takia parlamentissa on paljon kaikenlaisia sosiaalipolitiikan ja marginaalisten ryhmien oikeuksia korostavia vasemmistolaisia. Varmaan Kokoomuksessa on eniten talousihmisiä ja diplomi-insinöörejä. Mielestäni suomalainen demokratia ei esimerkiksi tämän takia perustu arvoista keskustelemiseen, koska esimerkiksi sen perusteella, että parlamentissa on poskettomasti naisia – ja suuremmalta osin vallattomia naisia – että kukaan ei edusta aktiivisesti omia arvojaan. Jotkut vasemmistolaiset suhtautuvat varmaan arvostavasti käsitteeseen konsensus, mutta minulle se tarkoittaa etenkin ideologista nautintoa, joka tarkoittaa suoranaisesti sitä, että joidenkin konsensuksen jäsenten tulee luopua omista arvoistaan ja arvojensa kokemisesta toisten ihmisten reaktiivisuuden takia. Mielestäni siitä, jos esimerkiksi suurin osa näistä tytöistä on reaktiivisia ja riidanhaluisia, ei sille pitäisi antaa minkäänlaista huomiota. Mielestäni Suomessa Kokoomus on vuosikymmenet edustanut itsenäisintä poliittisten arvojen kokoelmaa, jonka takia esimerkiksi Kekkonen piti puoluetta oppositiossa vuosikymmenet. Myös on sanottava, että esimerkiksi minä olin jo teini-ikäisestä alkaen Natoon liittymisen puolesta. Monesssa mielessä on sanottava, että välinpitämättömyys ja kuvitelmattomuus siitä, että olisi johonkin oikeutettu, ovat terveitä asenteita, koska on sanottava, että esimerkiksi tarkasti omasta mikrotason arvostaan huolehtivat ihmiset provosoituvat ja tulevat reaktiiviseksi tilanteissa, joissa jotkut tällaista ihmistä morkkaavat. On sanottava esimerkiksi, että kun olin yli kymmenen vuotta sitten psykiatrisessa hoidossa, tulin ruokasaliin ja perinteisen miehen luonteen omaava poika alkoi vittuilla minulle ääneen, johon en reagoinut millään tavalla. Lisäksi tämä kaveri vielä sanoi takanani huoneesta lähtiesssä tappouhkauksen. Koin oloni tuolloin tuossa paikassa turvattomaksi, ja tuossakin tilanteessa paikalla olleet hoitajat eivät reagoineet asiaan millään tavalla. Minua ei saa räyhäämään ja mölisemään toisille ihmisille sellaisella pyrkimyksellä, että yrittäisin saada siinä itselleni suurempaa valtaa mutta etenkin jonkinlaista sosiaaliseen dominansssiin perustuvaa vaikutusvaltaa. Minua ei saa niin sanotusti tappelemaan nakkikioskijonossa. Minä katson nykyään, että minun ei tarvitse vastat toisten ihmisten hyökkäävään ja loukkaavaan toimintaan omalla toiminnalla. He tekevät vaan itsensä naurun alaiseksi, ainakin minun henkisellä tasolla olevien ihmisten piirissä. Olen tullut varmaan täysin riippumattomaksi toisista ihmisistä ja heidän sanoistaan ja toiminnastaan. Mielestäni arvot tulee valita mahdollisuuksien mukaan niiden historiallisen pystyvyyden kannalta. Kuitenkin on huomioitava myös järki ja pragmaattisuus, koska yhteiskunnan korkein toive on se, että ihmiset saisivat elää siinä rauhassa ja omien toimiensa parissa. Historiat, kulttuuri ja kansainvälisyys ovat tärkeitä asioita. On myös sanottava että kosmopoliittinen tausta ja sitä kautta laaja historiallinen ja kulttuurinen tietoisuus ovat tärkeitä asioita sen suhteen, etteivät ihmisten arvot jäisi impivaaralaisuuden tasolle. Kielitaito on tärkeä asia. Sen takia esimerkiksi Suomessakin tulisi korostaa voimakkaammin esimerkiksi europarlamenttivaalien merkitystä siinä mielessä, että kun Euroopan väliset rajat ovat ohentuneet, ei tulisi kuitenkin ajatella niin, että helpoin omaksuttava kieli englanti, olisi tärkein ja itseisarvoisin kaikista Euroopan Unionin sisäisten kansojen kielistä, etenkin kun vielä Suomessa englanninkieli omaksutaan Atlantin toisella puolella puhutun murteen ja aksentin kautta. Olen siis tässä jo huomaamattani ilmaissut muutamia asioita, joita pidän tärkeänä. Voidaan siis sanoa, että olen tullut välinpitämättömäksi niin sanottujen mikrotason asioiden suhteen, eli katson, että kahakoimalla toisten ihmisten kanssa oman pintapuolisen prestiisinsä takia ei hankita suurempaa asemaa tai jonkinlaista korkealaatuisuutta. Sosiaalinen dominanssi on rahvaan pyrkimys, joka liittyy etenkin ihmisten ärsyttämiseen, reaktiivisesti, relatiivisesti ja negaation toimien. Nämä asenteet ja toimintatavat ovat mielestäni alkukantaisimmat ja vastenmielisimmät tavat hankkia itselleen sosiaalisen dominanssin kautta jonkinlaista valtaa. Minun käsitykseni vallan lähteestä on varmaan tullut myös siitä, mitkä asiat koen arvokkaaksi. Nämä asiat ovat yleisiä ja universaaleja. Muistan senkin että ainakin kaksi kyseenalaisen arvoista filosofian tutkijaa ovat minulle maininneet universaalisuuteni jonkinlaisessa negatiivisessa viitekehyksessä. Olen kuitenkin tulkinnut sen, mistä näiden tyyppien mielipiteet johtuvat, ja se johtuu siitä,että he haluavat säilyttää filosofian tutkimisen provinsisaalisena, koska heistä ei ole universaalisten periaatteiden ilmaisijoiksi eikä edes tutkijoiuksi. Jos politiikka käsitetään vain riitelemiseksi, jossa tärkeinä on kova ääni ja riidanhaluisuus, ei se mielestäni ole silloin parhaimmanlaatuista, millaista se voisi parhaimmassa tapauksessa olla. Kun minä liikun kaupungilla, minä hoidan siellä asioitani, enkä halua olla vaikuttamassa keneenkään tai lähestyä erityisesti kaupungilla vastaan tulevaa ihmistä, koska se on varsin sattumanvaraista löytyykö tällä tavalla saman henkisiä ihmisiä. Minun on sanottava, että en ole koskaan tuolla tavalla muodostanut vähänkään pysyviä ihmissuhteita, ja toisaalta joku välkky on sanonut joskus, että älykäs ihminen on onnellisin silloin, kun hän ei ole tekemisissä monien sattumanvaraisesti valittujen ihmisten kanssa. Minulla on toki jo tähän ikään mennesssä tullut paljon samankaltaisista ihmisistä koostuvia kavereita ja tuttavia, joihin olen suurimmasssa määrin itse ottanut ensimmäistä kertaa yhteyttä. Voin sanoa, että keskustelu älykkkään kaverin kanssa voi olla mielenkiintoista, mutta olen ihmetellyt pitkään sitä, miten vähän suomalaisessa ja suomenkielisessä kulttuurissa on ajateltu ennen minua. Olen kehittänyt uusia sanojan ja käsitteitä maailmankatsomukseni kuvaamiseksi, ja samalla olen ihmetellyt sitä, ettei joku aiempi älykäs ihminen ole käyttänyt näitä sanoja tai kehittänyt samanlaisia ajatuksia aiemmin. Minä en ole koskaan pyrkimyt eroamaan toisista ihmisistä enkä toisaalta myöskään koskaan pyrkinyt muistuttamaan toisista ihmisistä. Siinä mielessä olen varmasti ihmisten mielestä poikkeava. Toisaalta minulle on täysin samantekevää mitä ihmiset minusta ajattelevat ja tämä asenne on varmasti vain vankistunut iän myötä. En halua olla riippuvainen ihmisistä enkä toisaalta halua, että minusta oltaisiin riippuvaisia. Voisin sanoa myös, että mielestäni minulla on merkittävä etenkin järjen kautta motivoituva empatian tunne, vaikka etenkin aiemmin minua ovat jotkut kuvanneet empatiakyvyttömäksi ja joskus jopa narsistiksi. Kerran kun olin tulossa pari vuotta sitten Pariisista Helsinkiin, sanoi Charles de Gaullella itseäni myöhemmin koneeseen tullut ihminen, ilmeisesti minuun viitaten. ”Idi Amin på fönstret”. No, Aminiahan pidettiin joviaalina, karismaattisena, larger than life-tyyppinä. Ja toisaalta: minä todella olen sukua monille Skotlannin kuninkaille, toisin kuin Amin vaikka hän halusi ajatella eri tavalla. Pitäisi varmaan ruveta taas lukemaan väitöskirjaa varten. Olen jo miettinyt paria aihetta lähellä olevia tutkijoita väitöskirjani ohjaajiksi. Tarkempi määre aiheesta on vielä tasolla: Etiikan ja talouden väliset yhteydet. Haluiasin myös mahdollisuuksien mukaan tuoda tähän väitöskirjaan omaa filosofista maailmankatsomustani, joka liittyy etenkin pintapuolisesti sanottuna niin sanottuun ”uuteen syvällisyyteen”: Haluaisin siinä myös kritisoida ja argumentoida vastaan tätä nykyaikaista merkityksen ohenemistä ja epäolennaisiin asioihin kuten sosiaaliseen dominanssiin ja mediahuomion saamiseen keskittymistä. Pitäisi olla rehellinen ja kouluissakin tulisi oppilaille tarjota tietynlaisia arvokylpyjä, joissa lapset oppivat oikean tavan suhtautua arvot ja alkaa niitä hyväksikäyttämällä suuntautua elämään rehellisemmällä ja arvollisesti korkeammalla tavalla. Mielestäni poliitikolla tulisi olla valmis maailmankatsomuksellinen horisontti ja ajatukset yhteiskunnan ohjaamiseksi, ennen kuin hän alkaa jonkin eturyhmän tai viidennnen kolonnan ohjattavaksi. Arvot perustuvat mielestäni arvotunteisiin, mutta se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että niiden yhteydessä ei voisi käyttää myös järkeä. Itse asiassa sellaiset arvotunteet, jotka muokkaantuvat helpoiten järjen käsiteltäväksi, ovat monesti sellaisia arvoja, joissa on lopulta eniten potentiaalia. Tunteiden ja järjen yhdistymistä kehittyneeksi maailmankatsomukseksi on korostanut aiemmin jo mm. Carl Jung. Eli ihmisen mielessä olevat arvot ovat vielä tunteita, joka liittyy monessa mielessä myös sympatian tunteisiin ja järjelliseen empatiaan, pitää saada käytäntöön järjen avullla. Olen autisti – ja nautin siitä.