Korruptio tarkoittaa vallan saamista sellaisin apuvälinein,
joita ei voida katsoa moraaliseksi ja eettiseksi yhteiskunnassa ja
ihmisyhteisöissä. Se tarkoittaa monesti vapauden ja vastuun välisen preferenssiautonomisen
suhteen vääristymää. Monet sanovat, ettei Suomessa ole korruptiota, esimerkiksi
poliitikot pyrkivät koko ajan vaalikarjan kanssa tekemisissä ollessaan näin
sanomaan. Korruptio syntyy ja motivoituu monesti pelkästä laiskuudesta.
Kuitenkin korruption alkutekijä on manipuloivien ihmisten joukko, joka hyötyy
ihmisten epävapaudesta ja hyväksi käyttämisestä omien tarkoitusperiensä mukaan.
Voidaan sanoa, että ontokratian, eli olemisen valtaa yhteiskunnassa tavoittelevan
ryhmittymän pyrkimys on hyötyä toisista ihmisistä oman korruptionsa perustana.
Ontokratia pyrkii olemisen valtaan, eli helppouteen, samalla kun vapaat ihmiset
pyrkivät tavallisesti tekemään työtä ja nähdä vaivaa oman vapautensa eteen ja
sen todistamiseksi. Korruptiossa siis valta hyväksikäyttää vallan mahdollistaneita
ihmisiä. Esimerkiksi poliitikon iloisuus saavuttamansa aseman myötä, tai
vaihtoehtoisesti poliitikon kiukkuisuus sen takia, ettei olekaan tullut enää
valituksi esimerkiksi parlamenttiin ovat molemmat tell tale signeja, jotka
kertovat korruption läsnäolosta. Hyväksi käyttäminen liittyy laaja-alaisesti
kaikkeen poliittiseen päätöksentekoon. Mielestäni työ on kaiken yhteisöelämän
ja yhteiskunnan laaja perusta. Sen takia ihmiset, jotka pyrkivät siihen, ettei
joidenkin ihmisten tarvitsisi tehdä töitä, ovat korruptoituneita, koska he
katsovat tällaisen olemisen vallan laajentamisella hyötyvänsä myös itse tällaisesta
relaatiosta. Olemisen valta edustaa pelkästään tyhjää olemisen olemattomuutta,
koska kaikkien ihmisten, jotka haluavat menestyä yhteiskunnassa, on nähtävä
vaivaa oman menestymisensä eteen. Työ on siis tavoitteellista toimintaa, jolla
pyritään edistämään toisten ihmisten tavoitteellista toimintaa. On kuitenkin
tietynkaltaisia taloudellisen toiminnan haaroja, jotka eivät ole rehellisiä eli
ne lähestyvät korruptiota. Esimerkkinä tällaisesta ovat vaikkapa pikaluoton
antajat. Myöskin kaiken kaltainen ihmisten työstä hyötyminen ilman omaa työpanosta
on tapa, joka lähenee korruptiota. Helppousindeksi kertoo siitä, miten vapaus
ja vastuu sekä tyhjä oleminen ja vaivannäkeminen suuntautuvat ja vertaantuvat
toisiinsa yhteiskunnan ja yksilön tasolla. Se, että ihmiset olisivat vapaita,
ja että ontokratia ja kommentaariaatti eivät saisi manipuloida ihmisiä, vaatii
sen, että helppousindeksiä tulisi tarkastella sekä yhteiskunnan että yksilön
tasolla, ja sen tulisi parhaimmassa mielessä edustaa tasapainopistettä ja tiettyjä
integriteetin raja-arvoja. Monestihan esimerkiksi työttömyys on syynä siihen,
jos helppousindeksi ei pääse tasapainopisteeseen. Tässä mielessä voidaan
ajatella esimerkiksi lukioiden yksityistämistä ja erikoistamista, jonka mukaan
opiskelijoiden luovan vapaa-ajan ja itsenäisen opiskelun mahdollistamisen
avulla voitaisiin antaa heille mahdollisuus hankkia oman alansa työtä, ja
mielestäni yrittäjien ja virkaihmisten tulisi suostua siihen, että näille
opiskelijoille annettaisiin tietyn helppousarvon mukaista työtä sen takia, että
he saisivat työkokemusta ja että heillä olisi tuota kokemusta jo silloin, kun
he pyrkivät täysipäiväiseen työhön. Yleisten ja yksityisten kategorioiden
käsitteet ovat merkittäviä siinä, kun ajatellaan sitä, millaista toimintaa
esimerkiksi poliitikkojen tulisi harrastaa, kertovat siitä, että yksityiset
kategoriat ovat sellaisia toiminnan alueita, jotka edistävät korruption
leviämistä, eli se on provinsiaalista toimintaa. Yleiset kategoriat taas
määrittyvät pääasiassa sen kautta, kun ihmiset jakavat tiettyjä pyrkimyksiä, ja
siinä tapauksessa ihmisten motivaatioyhteyden takia tällaiset pyrkimykset ovat
epäkorruptiivisia. On korruptiota, jos kansanedustajat nostavat itse omia
palkkojaan ja luontaisetujaan, sillä se on päätöksentekoa, jossa he saavat hyötyä
nostetuista palkoistaan. Mielestäni korruption, joka on monesti tottuneisuutta
ja turtuneisuutta, poistamiseksi freelancerien roolia yhteiskunnan osissa tulisi
lisätä, siten että heitä olisi enemmän lehdissä ja opetustehtävissä. Myös voidaan
sanoa, että poliitikon asema tulisi muokata sellaiseksi, etteivät he olisi
esimerkiksi ammattipoliitikkoja ja että heidän parlamentissa istumien kausien
määrää tulisi rajata. Kun he olisivat vain äänestäjiensä omantunnon kautta
ohjelmoituja virkamiehiä, eivät korruption käytänteet voisi niin helpolla ajautua
heidän keskelleen. Pareto-optimaalisuus on ranskalaisen taloustieteilijän luoma
käsite, jolla kuvataan sitä, miten yhdenkään tahon hyötyä ei voida parantaa
huonontamatta jonkun muun hyötyä. Voidaan sanoa, että korruptoituneen
poliitikon pyrkimys on parantaa omaa asemaansa lisäämällä sellaisten ihmisten
valtaa, jotka kaikkein sokeimmin hyväksyvät hänen asemansa ja valtansa. Tästä
voidaan tehdä rinnakkaistus esimerkiksi ihmisten parisuhteet, jossa suurin
valta ja kuulonala annetaan sellaiselle ihmiselle, joka antaa suurimman vallan eli
pyytettömimmän rakkautensa toiselle. Myös ihmisten väliset suhteet, kuten
esimerkiksi parisuhde, ovat kaikki tietyn korruptiivisen menetelmän sisäisiä,
jossa tavoitellaan valtaa sekä tässä ensisijaisessa suhteessa mutta myöhemmin
myös kaikissa muissa sosiaalisissa suhteissa. Eli on väärin väittää, ettei
esimerkiksi Suomessa olisi minkäänlaista korruptiota, koska se on
todellisuudessa universaalia ja se ilmenee myös kaikessa ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa.
Taloudellinen ja poliittinen korruptio on myöskin universaalista, mutta se
ilmenee vain eri muodoissa huomioiden esimerkiksi maan valtakulttuurin. Myös
valtakulttuurin mukainen käyttäytyminen ja esimerkiksi rasismi ovat korruptoituneiden
menetelmien mukaista toimintaa, jossa ihminen pakotetaan toimimaan pelkästään jonkin
itseä määrittävän epiteetin mukaisesti, esimerkiksi vaikka, että jotain tiettyä
arvokkuutta yhteisössä tulisi varjella, vaikka tosiasiassa kaikkien yhteiskuntaa
määrittävien tekijöiden tulee vähitellen muuttua ja hyväksyä muutos. Nyky-yhteiskunnan
rakenteet eivät enää ole sellaisia, että niiden perusteella voisi hyväksyä esimerkiksi
rasistien kansallisvaltiofantasiat tai sosialistien ja kommunistien ihannoima
hyvinvointiyhteiskunta. Nämä ovat niin selkeitä ideologioiden pohjarakenteita,
jotka perusteluina johonkin asiaan käytettyinä, aiheuttavat korruption
olemassaolon. Kuitenkin esimerkiksi vapaan markkinatalouden kannattaminen ei hyödytä
vaan yhtä ihmisten ryhmää, vaan sen vaikutus yltää kaikille ihmisille, ja
kaikki ihmiset voivat samalla tavalla hyötyä vapaasta markkinataloudesta. Ihmisillä
on paljon mahdollisuuksia kehittyä yhteiskunnassa ja saada omaa asemaansa
parannettua. Ontokratian tarjoama riippuvainen tyhjä oleminen, jota he
tarjoavat epävapaille ihmisille, ja josta he saavat hyötyä olemisen vallan
mielessä, on vain jouten oloa ja oman olemassaolonsa tuhlaamista helppouden
takia. Siinä ihmiset eivät siis anna omaa panostaan markkinatalouteen, jonka
vaiheet koskettavat kaikkea olemassaoloa. Ihmisten on siis yksilöyden arvon
samalla keskimmäiseksi nostaen suuntauduttava myös yhteistoimintaan vapaan
markkinatalouden mielessä ja annettava mahdollisuuksien mukaan oma panoksensa
omalle ja toisten tekemälle työlle. Korruptio siis vähentää työntekoa ja vaivannäköä
ja työtä yhteiskunnassa koska se tarjoaa joillekin tyhjään olemassaoloon
jääneille ihmisille almuja, jotka ovat kuitenkin niin suuria, etteivät tällaiset
ihmiset näkisi paremmaksi vaivan näköön ryhtymisen ja työnteon. Ideologinen
nautintokin on korruption tulos, koska siinä antamalla oikeistolle kuvia siitä,
että he pääsisivät todellakin toteuttamaan poliittisia päämääriä, pyrkivät
sosialistit vaan saamaan vahvistuksen omalle vallalleen yhteiskunnassa, joka ei
ole suostunut luopumaan hyvinvointiyhteiskunnasta. Kun poliittinen puolue
tyytyy sosialistien tarjoamaan ideologiseen nautintoon, joka on todellisuudessa
pelkästään placebonautintoa, jättää se silloin omien kannattajiensa pyrkimykset
ja arvot pieneen rooliin, ja lopulta kädessä ei ole lusikkaakaan. Korruptiota
on kaikkialla, missä on ihmisiä, myöskin Suomessa.