maanantai 5. huhtikuuta 2021

Baba Vangan ennustuksista

Bulgarialainen, kouluja käymätön näkönsä kaksitoistavuotiaana menettänyt mystikko ja selvännäkijä Baba Vanga ehti pitkän elämänsä aikana ennustamaan useita maailmanhistoriaan vaikuttaneita tapauksia, kuten esimerkiksi syyskuun 11. päivän terrori-iskut, koronaviruskriisin tulon maailmaan, sekä sen, että Yhdysvaltojen 44. presidentti oli musta. Vanga ennusti maailmanhistoriaan vaikuttaneita tapahtumia pitkälle sadoiksi vuosiksi etukäteen, ja mm. ennusti maailmanlopun tapahtuvan noin runsaat tuhat vuotta meidän päivistämme eteenpäin. Hän ennusti mm. sen, että ihmiset pääsevät tekemisiin maapallon ulkopuolisen elämän kanssa, ja että esimerkiksi Marsiin tullaan perustamaan siirtokunta, joka noin 100–200 vuoden päästä tulee itsenäiseksi ydinasevaltioksi. Veret seisauttavaa Vangan ennustuksessa noille ajoille oli se, että hän kuvasi ihmisten pyrkiessä tekemisiin maapallon ulkopuolisen elämän kanssa, tulevan sen myötä esiin jotain todella ”kammottavaa” tai ”hirveätä”. Vanga ennusti myös syövälle kehittyvän hoitokeinon 2000-luvun alussa, eläimien tulevan puoliksi ihmisenkaltaisiksi, hyvän ja pahan eron häviävän, sekä muslimien tulevan valtaan Euroopassa seuraavien sadan vuoden aikana. Katsoin äskettäin Muinaiset avaruusoliot-sarjaa National Geographicilta, jossa pohdittiin osittain myös sitä, mikä voisi olla Vangan tulevaisuudessa ”hirveänä löytönä” vastaanotettava tieto ihmisen ja maailman historiasta. Ensinnäkin sarjassa tuotiin esiin se, että kun Marsin pinnalla on jo nyt ennen miehittämätöntä retkikuntaa löydetty viitteitä elämän läsnäolosta aiemmassa historiassa, niin voisi olla mahdollista, että ihmiselämä on kehittynyt aikaisemmassa vaiheessa Mars-planeetalla ja sitten elinolosuhteiden huononnuttua, olisi siirtynyt Maa-planeetalle. Sarjassa tuotiin myös esiin tiettyjen pyhien paikkojen ja palvottujen jumalien maapallon ulkopuolista alkuperää. Myös Mars-planeetalta löydettyjä avaimenreikää muistuttavia muodostelmia löytyy esimerkiksi Japanista ajalta, jolloin niitä ei ollut voitu nähdä ilmasta käsin. Kuitenkin sarjassa tuotiin esille se, että tuo hirveä asia voisi liittyä esimerkiksi elämän alkuperään ja muotoon Maassa. Voidaanhan ajatella, että Maan ulkopuolisesta elämästä tuleva kammottava tieto voisi olla esimerkiksi se, että maan asukkaiden toimintaa ohjailtaisiin jostain maapallon ulkoa käsin, ja että esimerkiksi koko ihmislajin toiminta olisi koko historian ajan ollut ennalta skriptattua, eli ennalta käsin ohjelmoitua ja käsikirjoitettua. Tällainen tieto luhistaisi kaiken aiemmin kirjoitetun tiedon ihmislajista ja ihmisen paikasta Maan päällä. Mielestäni on varsin selvää, että kun Marsista on löydetty viitteitä esimerkiksi veden läsnäolosta, niin jonkinlaista elämää Marsin pinnalla on varmasti ollut. On vavahduttavaa ajatella tällaisia kehityssuuntia, jotka suuressa määrin tapahtuvat Vangan ja myös itsemme elämien jälkeen. Kuitenkin niiden ajatteleminen jo laittaa keveimmät ihmiselämää koskettavat kysymykset varsin pieneen tilaan.

Olli von Becker

YTM ja oikeustieteen opiskelija

lauantai 3. huhtikuuta 2021

Merkitysvalta eli tulkinnan valta

Merkitys tarkoittaa jonkin asian toiselle kielelle käännettyä funktiota tai tarkoitetta. Merkityksiä tavallisesti etsitään sellaisista asioista, jotka ovat jostain syystä olennaisia tai tärkeitä elämälle. Monesti poliittiset tahot ja yhteiskunnan tulevaisuudesta vastaavat tahot haluavat muunnella merkityksiä esimerkiksi oman poliittisen toimintansa ja ajattelun legitimoimiseksi. Kuitenkin merkityksistä tehdään kauppaa ja niitä täytetään erilaisilla merkityksillä kaikessa sellaisessa toiminnassa johon liittyy käsitteitä ja arvoja. Se joka hallussapitää jonkin käsitteen tai arvon merkitystä, pystyy hän silloin kontrolloimaan merkittävällä tavalla joitain käsitteiden ja arvojen aloja. Tavallisesti puhutaan denotaatiosta ja konnotaatiosta. Merkitysvalta tarkoittaa sellaista yhteisöä läpijakavaa merkitystä tai merkityksen pyrkimystä, jolla pyritään saamaan valtaa merkityksen antamisella. Merkitysvaltaa haluavat sellaiset ihmiset, jotka etenkin haluavat kontrolloida ja säännellä ihmisten arvojen tunnistamista ja heidän toimintaansa suhteessa arvoihin. Esimerkiksi sellaiset tahot, joiden mielestä kakarat ja heidän puolisonsa ovat kehuskelemisen aihe, pyrkivät epä-älyllisellä ja eläimellisellä tasolla siirtämään lähiyhteisön arvostusta siihen suuntaan, että heidän arvostamansa tavallinen ja epä-älyllinen aihe olisi arvokkaampaa kuin mitä esimerkiksi korkea henkinen taso ja henkisten arvojen arvostaminen on. Muistan esimerkiksi miten eräs kaukainen sukulaiskalkkuna kailotti isoisäni hautajaisissa aiemmin kuvatulle ihmiselle, kuinka komeita poikia nämä tyhjäntoimittajat, mäestä putoamista eniten arvostavat plantut ovat. Ja minua hän sen jälkeen tuijotteli taivastellen ja kritisoiden. On esimerkiksi todettu että tulevaisuudessa ihmisten testosteronitasot ovat matalampia ja ihmiset hauraampia, voidaan esimerkiksi pitää ulkomaailman olennoista saatuja käsityksiä esimerkkinä siitä, millaisia tulevaisuuden ihmiset ovat. Kuitenkin palaten merkitysvaltaan, niin siitä voidaan sanoa, että sitä tavoittelevat etenkin sellaiset ihmiset, jotka ovat ontokratian ja kommentaariaatin alaisia. Ne pyrkivät siis alentamaan yhteisön henkisen korkeuden tasoa, ja tekemään niistä kiinnostuneita vain tyhjästä olemisesta, eli ei mistään arvokkaasta, esimerkkinä vaikka aiemmin mainittu mäestäputoaminen. Ja etenkin aikaisemmin korkealla kouluttautumisella ja henkisen tason korkeudella erottunut suku saa nykyään mainetta tällaisten merkitysvallan tavoittelijoiden kautta jonkinlaisena keskenkasvuisten jolppien mäestäputoamis-sukuna. Ja samainen toimittaja oli olevinaan jonkinlaista Linkolan sisäpiirijoukkoa, vaikka hänkin oli voihkimassa Linkolalle ”eitä” ja ”ei kai sentääntä” oman seurueensa takia, kun Linkola oli kertonut joitain ajatteluunsa perustuvia puhtaimpia arvoja. Tämä kertoo siitä, että tämä toimittaja oli samanlainen pikkuporvariston edustaja, joka pyrkii aina muotoon ja kaikenlaisten oman arjen tielle tulevien ajatusten ja arvojen alas polkemiseen ja vaienteluun. On siis selvää, että esimerkiksi kaikella tavalla toisista poikkeavat radikaalit ajattelijat joutuvat esimerkiksi suomalaisessa kulttuurissa tyytymään ja tottumaan siihen, ettei heidän ajatuksiaan hyväksytä siinä muodossa, missä he haluavat ne ilmaista, ja kaikenlaiset pikkuporvarilliset toimittajat saavat verrata heidän ajatuksiaan omaansa ja toisten keskinkertaisten ihmisten omaan matalaan henkiseen tasoon, joka ei voi muuttua etenkään itseään henkisellä tasolla korkeampien ihmisten ajattelun ja työn kautta. Mielestäni korkeaan henkiseen tasoon kuuluu se, että osaa myös hyväksyä toisten itsenäisten ajattelijoiden ajatukset siinä muodossa missä ne ilmaistaan. Merkitysvalta siis on etenkin tulkintaa, ja kaikessa tulkinnassa ihmisten tulisi pyrkiä korkeaan henkiseen tasoon. Tulkinta siis tarkoittaa sitä, miten jokin asia tai ajatus otetaan vastaan. Tulkinnassa siis tulisi olla tarkka sen suhteen, että jokainen ajattelija tulee nähdä omaperäisenä ja itsenäisenä ajattelijana, jos hän siihen pyrkii. Ei voida tietää, mitä joku ihminen on elämässään lukenut tai ajatellut, vaan on pidettävä kaikkea originaalisen ajattelun tuotteena siihen asti, kunhan se ei pyri matkimaan ja jäljittelemään toisten ihmisten ajattelua. Merkitysvaltaa tulisi suojella ajattelulla. Merkitysvallan tavoittelijat eli ontokratia ja kommentaariaatti pyrkivät kommentoinnilla ja marginaalin vetämisellä siihen, että jonkun ihmisen oma ajatus alkaa muistuttaa toisten ihmisten ajattelua ja se tulee näin ollen epävapaaksi. Arvon sisään pyritään merkitysasemien tavoittelemisella, jossa yhteiskunta ontokratian ohjaamana taivuttelee ajatusta oman valta-ajattelunsa sisäiseksi. Merkitysasemalta toiselle vaikutteellisuuden ohjaamana pyrkiminen on ontokratian toimintaa, jossa se pyrkii poistamaan ihmisten arvoista sellaiset puolet, jotka voivat olla sosialistisen ontokratian toiminnan ja ajattelun vastaisia. Ontokratia ei salli etenkään sellaisia ajatuksia, joissa ammattiyhdistysten valtaa vähennettäisiin ja ihmisiä kehotettaisiin näkemään enemmän vaivaa ja tekemään enemmän ja perusteellisemmin työtä oman olemassaolonsa eteen. Vaivannäkeminen on ainoa keino, jolla yhteiskunnat ja maailma voivat pysyä koossa, sillä ilman sitä ei jää jäljelle muuta kuin ontokratian ja kommentaariaatin tunkema ontokraattinen tyhjyys, jossa vain tietyt ihmiset saavat tehdä työtä ja nähdä vaivaa. Tuo toimittaja on esimerkki ihmisestä, joka on pikkuporvarillinen ja joka muuttaa henkisen korkeuden ja aatelisuuden piirakan paistamiseksi ja mäestäputoamiseksi. Samalla tavalla ontokratia, joka haluaa edistää tiettyjen ihmisten vapautta ja olemisen helppoutta, pyrkii merkitysvallan avulla madaltamaan itseään korkeampien tahojen kuvaa toisten ihmisten silmissä. Merkitysvallan tavoittelijoita tulee varoa, koska ei ole heille mitään parempaa asiaa, kuin henkisesti korkeiden ihmisten alentaminen. Kommentaariaatti siis muodostaa tunnustushierarkian sisäisten instituutioiden ulkopuolelle propagandatuutteja, joiden kautta se pyrkii vertailukohdallisten symbolien avulla tekemään vapaiden ihmisten objektiivista arvoista suhteellisia, reaktiivisia, ristiriitaisia ja pyyteellisiä. Näin se pyrkii vähentämään instituution sisäisten yksilöiden arvoa ja tekemään niistä kiistakumppaneita, jotka vain hakevat kaikessa omaa hyötyään ja loppujen lopuksi luhistavat vapaita instituutioita ja päästävät kommentaariaatin tunnustushierarkian sisälle, jonka kautta se pääsee vaikuttamaan tunnustushierarkiaan ja tekemään ihmisistä ja instituutioista epävapaita.

Poliittiset tavoitteet sekä unelmat ja ideologinen nautinto

Politiikassa tavoitellaan tavallisesti yleistä ihmisten hyvää ja omien arvojen mukaista yhteiskuntaa. Kuitenkin kaikki poliittiset tahot eivät tavallisesti voi saada arvojaan voimaan samanaikaisesti. Monesti ihmisten vaaleissa antama äänestyskäyttäytyminen määrittää sen, kuka pääsee muodostamaan hallitusta ja kuka joutuu oppositioon. Aina poliittisten valtasuhteiden määrittyminen ei takaa sitä, että hallitus muodostettaisiin juuri sellaisella tavalla. Esimerkiksi Suomessa tällä hetkellä hallituksessa on sosialistienemmistö, vaikka parlamentissa ei ole sosialistienemmistöä. Tämä on osoitus siitä, miten jotkut poliittiset tahot voivat tyytyä hallitukseen menon sijasta, tai merkittävämmän aseman hallituksessa saamisen sijasta, ottamaan vastaan ideologista nautintoa, joka voi joskus määrittää sen, miten hallituksen alainen politiikka muodostuu. Ihmisillä on politiikassa tavallisesti tavoitteita ja unelmia. Sosialistit ovat ehkä vallanhimoisempia kuin keskustaoikeisto, ja sen takia niiden piirissä on enemmän taipumusta ja halua manipuloida toisella tavalla poliittisesti suuntautuneita tahoja ja ihmisiä. Esimerkiksi hallituksessa mukana oleva Keskusta on tyytynyt ideologiseen nautintoon, eli siihen, että kun he pääsivät hallitukseen hävittyään vaalit, ovat he saaneet jonkinlaisen tyydytyksen siitä, kun he ovat voineet ainakin omasta mielestään päästä osalliseksi hallitusvallasta. Esimerkiksi vähän epäsovinnainen ajattelijahahmo kuin Teodore Kaczynski kirjoitti manifestissaan, että sosialisteja motivoi joukkovalta ja vallanhimo, joka saa heidät manipuloimaan muita tahoja. Onhan selvää, että sosialistit ovat tulleet poliittiseksi voimaksi, koska he ovat vastustaneet porvarillisia puolueita ja ovat tottuneet manipuloimaan esimerkiksi lakoilla ja työehtosopimuksilla rehellistä työntekoa yhteiskunnassa. Mielestäni yhteiskunnassa voitaisiin pyrkiä etenkin helppousindeksin mukaiseen tasapainoon siinä kun mietitään sitä, miten yhteiskunta tulisi muodostaa. Ihmisillä tulisi siis olla tietty määrä työtä ja vaivannäköä, jota tulisi samassa määrin tasapainottaa vapaudella ja vapaa-ajalla. Helppousindeksi taso pitäisi määrittää sille asteelle, jossa esimerkiksi talouskasvu voisi olla riittävän voimakasta, ja helppousindeksi taso tulisi määrittää sekä yhteiskunnallisella että yksilöllisellä tasolla. Poliittisten tavoitteiden tulisi siis keskittyä etenkin työn määrän ja arvon korostamiseen. Kaikki sellaiset tahot, jotka edistävät etenkin työn määrän vähentämiseen ja tarpeettoman vapauden lisäämiseen ovat sellaisia tahoja, jotka pyrkivät vähentämään oman kannattajakuntansa vaivannäköä ja tekemään heistä eksklusiivisesti vapaampia ihmisiä kuin muut ihmiset. Tässä voidaan nähdä se, miten sosialistit pyrkivät aina valtaan päästyään vähentämään toisten velvollisuutta työntekoon ja vaivannäkemiseen. Yleensä tuollaisina aikoina vaan porvarillisten puolueiden kannattajat joutuvat ottamaan vastuun työnteosta ja vaivannäkemisestä. Sosialistit siis ovat vallanhimoisia ja he pyrkivät siihen, että he voisivat tartuttaa vapaan ihmisryhmän omalla rutollaan olemaan yhteiskunnassa, jossa kenelläkään ei ole vapautta tehdä ja ajatella, vaan kaikilla on samanlainen tyhjä mahdollisuus vain olla. Tästä tulee ontokratia, eli olemisen valtaa hallussaan pitävä ihmisryhmä, joka tarjoaa kannattajilleen tyhjää olemista, ilman minkäänlaista henkistä tai ruumiillista vaivannäköä. Myös valta on nykypäivänä tyhjä toive porvarillisille puolueille, koska se ei nykypäivänä tarjoa ihmisille ja poliitikoille mahdollisuutta muuttaa yhteiskuntaa, koska sosialistit ovat luoneet yhteiskuntaan niin perustavat rakenteensa, joiden kautta he voivat aina todentaa oman valtansa. Mahdollisesti se, jos sosialistit jätettäisiin muutamaksi vuosikymmeneksi hallitusvallan ulkopuolelle, voisi se aiheuttaa sen, että ideologisen nautinnon eli tyhjän olemisen ja sen vallan sijasta oikeistolaiset poliitikot voisivat ruveta tekemään hallituksessa pohjaavia päätöksiä ja ratkaisuja. Kaiken olemisen on perustuttava vaivannäölle, eikä ontokratian tarjoamaa tyhjää olemista voida ottaa ohjeena siihen, miten maailmassa tulisi olla. Porvarillisten puolueiden tulisi ensisijaisesti ruveta etsimään sitä vaihtoehtoa, jolloin yksityinen vapaa markkinatalous voisi kukistaa ja että se otettaisiin yleiseksi totuudeksi kaikessa politiikassa.

Balladi naisesta

Hän oli hellä ja hoikka

kuin ruotsinkielinen solakka nymfi

antoi minulle lupauksen toivosta

koska minä annoin uskoni hänelle

en tarvinnut sitä enää takaisin

koska hänelle se kuului

kohtalon takia tapasimme

se kuiskasi meidän korviimme

salaisuuden, joka oli peittänyt minut

kaikelta tärkeältä tapahtuvalta

nyt en toivoisi mitään muuta

kuin että voisimme kohdata valossa

joka tulee ennen lopullista valoa

sitä, jonka jälkeen on enää muisto

päivistä, jotka menivät läpi kuin tuuli

nyt tunnen tuulta kuin välimerellistä

lämmintä, jossa voisi nauttia

elämästä kuin se olisi eletty

Mitä ontokratia tarkoittaa – yhteiskunnan yksilömalli

Ontokratialla tarkoitamme yhteiskunnassa elävää eliittiryhmittymää, joka pystyy säätelemään omaa olemistaan siten, että se pystyy korjaamaan kaiken saatavilla olevan vapauden itselleen. Ontokratian takia yhteiskunnallinen vapaus ja vastuu ei jakaudu tasan kaikkien ihmisten kesken, vaan yksilötasolla siinä on eriävyyksiä, eli yksilötason helppousindeksi voi jakaantua suuresti näiden ihmisten kesken, samalla kun vapaat ja riippumattomat ihmiset voivat joutua kantamaan huolta yhteiskunnallisen helppousindeksitason korjaamisesta. Helppousindeksi on siis vapautta ja vastuuta sekä vapautta ja riippumattomuutta sekä epävapautta määrittävä merkintä- ja mittausjärjestelmä, jota voidaan tarkastella sekä yksilöiden että yhteiskuntien tasolla. Helppousindeksi määrittyy merkittävällä tasolla sen mukaan, kuinka paljon yhteiskunnassa on vapaita ja riippumattomia mutta myös toisaalta epävapaita ja manipuloivia ihmisiä. Ontokratia koostuu siis manipuloivista ja epävapaista ihmisistä, ja sen kautta manipuloivat ihmiset pyrkivät viemään vapauden ja riippumattomuuden vapailta ja riippumattomilta ihmisiltä. Ontokratia käyttää vaikutteellistamisen ja merkitysvallan lisäämisen pyrkimyksessään kommentaariaattia, joka koostuu suuressa määrin epävapaista ihmisistä, mutta toisaalta myös manipuloivista ihmisistä, jotka toimivat kommentaariaatissa kapoina, jotka johtavat tätä manipuloinnin pyrkimystä. Eli epävapautta yhteiskunnassa edistävät kommentaariaatin jäsenet ovat etenkin nousseen elintason tuotoksia, jotka alkavat sen myötä tuoda yhteiskuntaan etenkin sosialistisia ja feministisiä aatteita. Oswald Spenglerin mukaan kulttuureilla on elinikä ja ne koostuvat syklimäisestä kehityksen muodosta, jonka myötä jokaisella kulttuurilla on alku, kukoistuksen vaihe sekä rappion vaihe. Ontokratian muodostuminen koostuu etenkin rappion vaiheen piirteistä ja kommentaariaatin ihmiset ovat etenkin tätä rappiota edustavia tahoja, jotka voivat tehdä yhteiskunnasta ja sen myötäisestä kulttuurista sellaista, että siinä kadotetaan sen olennaisin olemassaoloa edistävä komponentti. Rappio ei tässä mielessä tarkoita aristokratiaan liittyvää dekadenssia, vaan se tarkoittaa etenkin sellaista rappeutumista, joka liittyy etenkin nousevaan keskiluokkaan ja rahvaaseen. Dekadenssin varassa elävä aristokratia pyrkii tavallisesti edistämään sellaisia kulttuurin pyrkimyksiä, jotka on pitkän ajan kuluessa todettu hyviksi. Tämä keskiluokan ja rahvaan rappio tarkoittaa sellaista rappiota, jossa ei etenkään muisteta historiaa ja kulttuurin ja yhteiskunnan historiaa. Sosialistit ovat suuressa määrin sellainen poliittinen ja yhteiskunnallinen taho, joka pyrkii vähentämään yhteiskunnan sisäisten yksilöiden vapautta, ja lisäämään yhteiskunnan poliittista vapautta säädellä ja valvoa yksilöitä. Eli ontokratia pyrkii nykyisessä Suomessamme vähentämään ihmisten enemmistön pyrkimyksiä ja vapautta, samalla kun se pyrkii lisäämään tämän manipuloinnin vaikutusta, ja sen myötä lisäämään manipuloijien valtaa ja oikeutta säädellä ihmisten elämiä. Tällaisessa järjestelmässä, jossa manipulointia toteutetaan kaikilla yhteiskunnan asteilla, historian tunteva aristokraatti on kaikkein vapain ja vähiten manipuloitavissa oleva yksilö. On selvää, että ontokratia ja kommentaariaatti pyrkii vähentämään ihmisten käsitystä objektiivisesta historian kirjoittamisesta. Ontokratia vastustaa etenkin objektiivisuutta eli järjellisyyttä. Objektiivisuuden pyrkimystä se pyrkii estämään suhteellistamalla objektiivisen arvojen muodostamisen pyrkimystä. Onhan esimerkiksi Hollannissa edistetty ja suvaittu jonkinlaista pedofiilipuoluetta. Objektiiviset arvot ovat vankkoja ja ne seisovat omilla jaloillaan. Tällaisissa arvoissa ensisijainen arvo on vapaudella ja sen takia tällaisia arvoja ei muodosteta siten, että niiden tarkoitus olisi vastustaa jotain toista poliittista tahoa tai poliittisen tahon taustalla olevaa ihmisryhmää. On selvää, että esimerkiksi sosialismi ja kommunismi saman aatteen kahtena puolena, ovat muodostetut etenkin vastustamaan vapaiden ihmisten ylläpitämää vapaata markkinataloutta, jonka pohjalle kaikki vapaat yhteiskuntajärjestelmät perustuvat. Mikä on sitten sen ontokratian muodostaman ihmisryhmän perustavimpana aatteena ja rakentumisen motiivina? Se on aina etenkin kateutta sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka pystyvät toimimaan vapaasti ja muodostamaan omia ajatuksiaan ilman negaatiota eli jonkin toisen tahon vastustamista. Esimerkiksi sosialistit eivät voi sallia sitä, jos joku ihminen tulee toimiin omillaan ja haluaa saada omasta toiminnastaan palkinnollista vastetta. Toisaalta perussuomalaiset rasistit eivät salli sitä, että jotkut kulttuurin ulkopuolelta tulevat ihmiset saisivat itsenäisesti ja oman olemisensa kautta muodostaa itselleen vapaan käsityksen suomalaisuudesta. Koska tällainen vapaan muodostamisen aate on avoin kaikille ihmisille, haluavat he pysyttäytyä samoin käsittein muodostetussa suomalaisuudessa, eli samalla kun he haluavat rajoittaa esimerkiksi maahanmuuttajien vapautta muodostaa itse omaa suomalaisuuttaan, haluavat he viedä tämän vapauden myös sellaisilta ihmisiltä Suomessa, jotka eivät itse ole maahanmuuttajia. Ontokraattisissa liikkeissä on tyypillistä, että ne pyrkivät jopa muodostamaan itse omaa historian käsitystapaansa. Onhan esimerkiksi aika radikaalia olla määrittämässä esimerkiksi sellaisten ihmisten oikeuksia olla suomalainen, joiden kantaisä on tullut tänne satoja vuosia sitten muualta, tai esimerkiksi jos tällainen ihminen sattuu olemaan vaikkapa juutalainen tai kaksikielinen. Ontokratia siis tarkoittaa etenkin sellaista ihmisten ryhmää, jotka haluavat rajoittaa vapaiden yksilöiden halua ja kykyä olla vapaa ja toimia ja ajatella vapaasti tässä yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Maksimointiavaruuden avulla voidaan määrittää sitä, millaiset arvot ovat yhteiskunnassa sellaisia, jotka antavat kaikille vapauden olla omina itsenään. Maksimointiavaruuden kautta määriteltynä arvo voi olla vapaa tai riippumaton vain silloin, jos se maksimoituna eli absolutisoituna voidaan katsoa yhteiskunnalle ja yksilöille erittäin hyvänä tai hyvänä. Ontokratia ja kommentaariaatti pyrkivät vähentämään ihmisten halua tutkia arvoja ja määritellä niiden hyvyyttä ja alkuperää, ja sen takia se pyrkiikin vähentämään ihmisten omaa arvottamista, eli se pyrkii tunkemaan reaktiivisia ja suhteellisia arvoja ihmisille vaikutteellisuuden avulla. Se myös pyrkii merkitysvallalla valtaamaan sellaisia arvoja, jotka ovat esimerkiksi muodostumisen vaiheessa yksiöllisesti tai sellaisia arvoja, joita ei olla kokonaisuudessaan yleistetty ja näytetty objektiiviseksi. Ontokratia kommentaariaatti välineenään pyrkii siis vaikuttamaan etenkin yksilöihin ja näiden kautta yhteiskuntaan ihmisten instituutioliitteiden kautta. On selvää, että ihmiset eivät voi pärjätä yhteiskunnassa vain yksilöinä, vaan olennaista kaikille yksilöille ovat heidän instituutioliitteensä. Yksilöihin liittyvä vapaus liittyykin monessa mielessä vapaisiin instituutioihin, joiden kautta yksilöt saavat oman vapautensa, joka instituutioita rakentavassa tunnustushierarkiassa määrittyy etenkin instituutioiden pyyteettömyyden ja sen myötäisen valinnan vapauden kautta. Ontokratia siis pyrkii lisäämään epävapaiden ihmisten määrää eri instituutioissa etenkin sen kautta, kun ihmiset yksilötasolla arvottavat erinäisiä arvoja ja pyrkivät löytämään niiden keskeltä objektiivisia arvoja. Vaikutteellisuus tarkoittaa siis sitä, kun ontokratia vaikuttaa ihmisten tapaan arvottaa tärkeinä pitämiään arvoja. Se pyrkii siis asettumaan toisten vapaiden instituutioiden ulkopuolelle ja vaikuttamaan sitä kautta vertailukohdallisten symbolien kautta siihen vapauteen, joka vapailla instituutioilla ja yksilöillä on syväsymboliensa kautta. Yksilöiden tulee siis kaikessa elämässä koko ajan arvottaa tärkeinä pitämiään asioita, ja tässä arvojen määrittämisen vapaudessa tulee koko ajan huomioida se, että arvojen tulee olla objektiivisia eli pyyteettömiä ja ristiriidattomia. Ontokratia pyrkii siis kommentaariaatin välityksellä vaikuttamaan tuohon arvottamiseen ja säätelemään sitä, että vapaita ja riippumattomia arvottajia voidaan ohjata vapaiden arvojen peittämisen kautta epävapauteen. Vapaan yksilön ja yhteiskunnan suosiman yksilön tulee siis koko ajan arvioida uudelleen arvoja ja tehdä sen vapauden viitekehyksessä siten, ettei vapauden suosimia arvoja koskaan väheksytä ja esimerkiksi vapaa markkinatalous nähdään aina yhtä arvokkaana jokaisen vapaan yhteiskuntamallin pohjana. Ontokraattiseen eliittiin kuuluu siis tiettyjä ihmisten vapautta rajoittavia tahoja, jotka etenkään eivät hyväksy vapaata markkinataloutta ja sosiaalista liberaalisuutta. Tässä mielessä voidaan hyvin helposti havaita, että epävapaita ja manipuloivia ihmisiä yhteiskunnassa edustavat etenkin kaikenlaiset kommunistit ja sosialistit mutta myös etenkin rasistiset perussuomalaiset. Kommentaariaatti on siis etenkin ontokratian käsikassara, jonka avulla pyritään muodostamaan marginaali kaikenlaiseen vapaaseen olemiseen, ajatteluun ja tekemiseen. Vaikutteellisuus on se liite, joka aiheuttaa sen, ettei ihminen enää näe vapaita ja vankasti omilla jaloillaan seisovia arvoja ja hänen yksilö- sekä yhteiskuntakäsityksensä suhteellistuu. Merkitysvalta on se valta, jota kommentaariaatti ja ontokratia tavoittelevat, ja sen kautta kun ne valtaavat arvoja ja niiden kautta ihmisten instituutioliitteitä. ontokratia saa itselleen olemisen valtaa, eli se voi valita preferenssiautonomisesti yksilötasolla jäsenilleen olemisen valtaa. Ideologinen nautinto on taas se placebomainen kuvitelma kuulluksi tulosta, joka liittyy aina siihen kaupankäyntiin, joka tapahtuu silloin, kun porvarilliset puolueet alkavat neuvotella sosialistien ja kommunistien kanssa.

Runo

Sattuma vie sinua auttamatta pois

mutta sattumaa oli tulosikin

hieraisen sohvatuolin samettista kaidetta

ja huomaan missä olen ollut

en voinut ottaa sinua todelta

mutta olen kuitenkin valmis siihen

näytä paikka, jossa kaikki purot virtaa

reunojensa, viheriäisten sammalten päälle

jossa joka kanto huutaa alkuperäänsä

puissa, joita ei ole enää

jossa olen sinua odottanut

antanut kaikki palkkiot muille

tuntenut tulleen palkituksi

muun kuin ajan kautta.

Sukupuolen essentialistinen absurdia – Sukupuoli performanssina ja totuutena

Essentia tarkoittaa olemusta, ja esimerkiksi Jean-Paul Sartren filosofisen eksistentialismin mukaan olemisen on tultava ennen olemusta. Kuitenkin esimerkiksi etnonationalistit ajattelevat, että esimerkiksi kansallisuus tulee ensisijaisestin olemuksen eikä ennen sitä tulevan olemisen kautta. On siis olemassa monta erilaista tapaa kuvitella ihmisille jonkinlainen essentia tai olemus, joka muka määrittäisi merkittävällä tavalla sitä, miten ihminen on ja mitä hän perusteissaan on. Yksi esimerkki tällaisesta essentialistisesta ajattelutavasta, on tapa suhtautua sukupuoliin olemuksen kautta. Mielestäni oleminen tulee aina ennen olemusta, ja olemisessaan ihmisen on oltava täysin vapaa valitsemaan niin kuin haluaa, siinä mitassa, kuinka paljon ihmisille on vapautta myönnetty. Jos sukupuolista ajateltaisiin ensisijaisesti olemuksen kautta, määrittäisi silloin esimerkiksi sukupuolielinten eroavaisuus sen, miten ihmisiä jaoteltaisiin myös henkisellä tasolla. Mielestäni sukupuolten välillä on eroja, ja naista ei erota miehestä vain munasarjat. Kuitenkin sukupuolia ei voida rajoittaa olemaan vain jotain tiettyä sen kautta, onko ihmisillä kikkelit vai pimpsat. Esimerkiksi sellainen merkittävä mutta vähän tunnettu ajattelija kuin Otto Weininger ajatteli, että maskuliinisuus ja feminiinisyys eivät määrity etenkin sukupuolielinten kautta, vaan ero on pohjaavassa mielessä henkinen. Hän kylläkin ajatteli, että vain maskuliiniset naiset ovat omiaan tulemaan ajattelijoiksi ja harrastamaan perustavassa mielessä tieteitä, taiteita ja filosofiaa. Feminiinistä luonteenlaatua hän piti tuottamattomana ja pelkästään lapsen saantiin ja sukupuoliaktiin suuntautuvana. On varmasti niin, että henkisellä tasolla todella maskuliiniset ihmiset, niin miehet kuin naiset, ovat mieluummin tekemisissä toisten maskuliinisten ihmisten kanssa. Mielestäni yleensäkin liian suuri korostuvaisuus sukupuoliaktiin ja lisääntymiseen suuntautumisessa kertoo siitä, ettei tällainen henkilö voi olla kovin maskuliininen henkisellä asteella. Weininger piti maskuliinista miestä ja maskuliinista naista ainoina ajatteluun kyvyllisinä ihmisinä maailmassa. Henkisesti feminiiniset miehet ja naiset eivät pysty tuottamaan mitään originellia henkisen toiminnan alueella. He ovat aina reaktiivisia, relatiivisia ja pyyteellisiä. On huomattava välinearvoisen ja itseisarvoisen tekemisen osa-alueet, sillä merkittävän nerous ja henkinen kyvykkyys ei aina pyri minkäänlaiseen välinearvoisuuteen, eli näillä teoilla ja aikaansaamisilla ei pyritä mihinkään suhteelliseen tavoitteeseen. Samalla henkisesti feminiinisten ihmisten toiminta on aina reaktiivista ja suhteellista, johonkin välinearvoon suuntautuvaa toimintaa. Esimerkkinä tässä toiminnassa on se, että jos pyritään esimerkiksi sukupuoliaktiin käyttämällä hyväksi joitain esimerkiksi yhteiseksi koettuja mielenkiinnonkohteita. Henkisesti maskuliinisen miehen on Weiningerin mukaankin ylitettävä omat seksuaaliset tarpeensa ja suuntautua kohti absoluuttia, joka on nerouden osoite, ja johon henkisesti feminiiniset ihmiset eivät voi koskaan yltää. Kuitenkin mielestäni maskuliinisille naisille on annettava mahdollisuus erottautua tyypillisimmistä naiseuteen liitetyistä ennakkoluuloista ja heikkouksista. Samalla mielestäni sellaisia miehiä, jotka eivät suuntaudu ensisijaisesti kaikessa toiminnassaan naimaan pääsemiseen, on annettava mahdollisuus antautua omalle ajattelijan ja taiteilijan uralleen. Esimerkiksi ihmisten nimittely homoiksi tai lesboiksi on tavallisesti vain henkisesti feminiinisten ihmisten kehittämä defenssimekanismi, joka pyrkii siihen, että kaikkien ihmisten mutta etenkin nuorten ihmisten tulisi ensisijaisesti suuntautua vain vastakkaisen ihmisen sukupuolielimiin. Eli feminiinisten ja maskuliinisten ihmisten ero perustuu etenkin siihen, mitä varten tällaiset ihmiset työskentelevät ja mihin heidän luomistyönsä suuntautuu. Vaikka mielestäni maskuliiniset ihmiset ovat täysin ylivoimaisia etenkin henkisen toiminnan alueella, ei voida sanoa, etteikö monet naiset pystyisi henkisen toiminnan osa-alueella samaan, ja sen takia kaikkia naisia ei tule riippuvaistaa omiin sukupuolielimiinsä ja kuukautiskiertoonsa, sillä osa naisista pystyy ylittämään henkisesti feminiinisen ihmisen riippuvaisuuden materiaalisesta sukupuolestaan.