Ontokratialla tarkoitamme yhteiskunnassa elävää eliittiryhmittymää,
joka pystyy säätelemään omaa olemistaan siten, että se pystyy korjaamaan kaiken saatavilla olevan vapauden itselleen. Ontokratian takia
yhteiskunnallinen vapaus ja vastuu ei jakaudu tasan kaikkien ihmisten kesken,
vaan yksilötasolla siinä on eriävyyksiä, eli yksilötason helppousindeksi voi jakaantua
suuresti näiden ihmisten kesken, samalla kun vapaat ja riippumattomat ihmiset
voivat joutua kantamaan huolta yhteiskunnallisen helppousindeksitason korjaamisesta.
Helppousindeksi on siis vapautta ja vastuuta sekä vapautta ja riippumattomuutta
sekä epävapautta määrittävä merkintä- ja mittausjärjestelmä, jota voidaan
tarkastella sekä yksilöiden että yhteiskuntien tasolla. Helppousindeksi
määrittyy merkittävällä tasolla sen mukaan, kuinka paljon yhteiskunnassa on
vapaita ja riippumattomia mutta myös toisaalta epävapaita ja manipuloivia
ihmisiä. Ontokratia koostuu siis manipuloivista ja epävapaista ihmisistä, ja
sen kautta manipuloivat ihmiset pyrkivät viemään vapauden ja riippumattomuuden
vapailta ja riippumattomilta ihmisiltä. Ontokratia käyttää vaikutteellistamisen
ja merkitysvallan lisäämisen pyrkimyksessään kommentaariaattia, joka koostuu suuressa
määrin epävapaista ihmisistä, mutta toisaalta myös manipuloivista ihmisistä,
jotka toimivat kommentaariaatissa kapoina, jotka johtavat tätä manipuloinnin
pyrkimystä. Eli epävapautta yhteiskunnassa edistävät kommentaariaatin jäsenet
ovat etenkin nousseen elintason tuotoksia, jotka alkavat sen myötä tuoda
yhteiskuntaan etenkin sosialistisia ja feministisiä aatteita. Oswald Spenglerin
mukaan kulttuureilla on elinikä ja ne koostuvat syklimäisestä kehityksen
muodosta, jonka myötä jokaisella kulttuurilla on alku, kukoistuksen vaihe sekä
rappion vaihe. Ontokratian muodostuminen koostuu etenkin rappion vaiheen piirteistä
ja kommentaariaatin ihmiset ovat etenkin tätä rappiota edustavia tahoja, jotka
voivat tehdä yhteiskunnasta ja sen myötäisestä kulttuurista sellaista, että
siinä kadotetaan sen olennaisin olemassaoloa edistävä komponentti. Rappio ei
tässä mielessä tarkoita aristokratiaan liittyvää dekadenssia, vaan se
tarkoittaa etenkin sellaista rappeutumista, joka liittyy etenkin nousevaan
keskiluokkaan ja rahvaaseen. Dekadenssin varassa elävä aristokratia pyrkii
tavallisesti edistämään sellaisia kulttuurin pyrkimyksiä, jotka on pitkän ajan
kuluessa todettu hyviksi. Tämä keskiluokan ja rahvaan rappio tarkoittaa
sellaista rappiota, jossa ei etenkään muisteta historiaa ja kulttuurin ja yhteiskunnan
historiaa. Sosialistit ovat suuressa määrin sellainen poliittinen ja
yhteiskunnallinen taho, joka pyrkii vähentämään yhteiskunnan sisäisten
yksilöiden vapautta, ja lisäämään yhteiskunnan poliittista vapautta säädellä ja
valvoa yksilöitä. Eli ontokratia pyrkii nykyisessä Suomessamme vähentämään
ihmisten enemmistön pyrkimyksiä ja vapautta, samalla kun se pyrkii lisäämään
tämän manipuloinnin vaikutusta, ja sen myötä lisäämään manipuloijien valtaa ja
oikeutta säädellä ihmisten elämiä. Tällaisessa järjestelmässä, jossa
manipulointia toteutetaan kaikilla yhteiskunnan asteilla, historian tunteva
aristokraatti on kaikkein vapain ja vähiten manipuloitavissa oleva yksilö. On
selvää, että ontokratia ja kommentaariaatti pyrkii vähentämään ihmisten
käsitystä objektiivisesta historian kirjoittamisesta. Ontokratia vastustaa
etenkin objektiivisuutta eli järjellisyyttä. Objektiivisuuden pyrkimystä se
pyrkii estämään suhteellistamalla objektiivisen arvojen muodostamisen
pyrkimystä. Onhan esimerkiksi Hollannissa edistetty ja suvaittu jonkinlaista pedofiilipuoluetta.
Objektiiviset arvot ovat vankkoja ja ne seisovat omilla jaloillaan. Tällaisissa
arvoissa ensisijainen arvo on vapaudella ja sen takia tällaisia arvoja ei
muodosteta siten, että niiden tarkoitus olisi vastustaa jotain toista
poliittista tahoa tai poliittisen tahon taustalla olevaa ihmisryhmää. On selvää,
että esimerkiksi sosialismi ja kommunismi saman aatteen kahtena puolena, ovat muodostetut
etenkin vastustamaan vapaiden ihmisten ylläpitämää vapaata markkinataloutta,
jonka pohjalle kaikki vapaat yhteiskuntajärjestelmät perustuvat. Mikä on sitten
sen ontokratian muodostaman ihmisryhmän perustavimpana aatteena ja rakentumisen
motiivina? Se on aina etenkin kateutta sellaisia ihmisiä kohtaan, jotka pystyvät
toimimaan vapaasti ja muodostamaan omia ajatuksiaan ilman negaatiota eli jonkin
toisen tahon vastustamista. Esimerkiksi sosialistit eivät voi sallia sitä, jos
joku ihminen tulee toimiin omillaan ja haluaa saada omasta toiminnastaan
palkinnollista vastetta. Toisaalta perussuomalaiset rasistit eivät salli sitä,
että jotkut kulttuurin ulkopuolelta tulevat ihmiset saisivat itsenäisesti ja
oman olemisensa kautta muodostaa itselleen vapaan käsityksen suomalaisuudesta.
Koska tällainen vapaan muodostamisen aate on avoin kaikille ihmisille, haluavat
he pysyttäytyä samoin käsittein muodostetussa suomalaisuudessa, eli samalla kun
he haluavat rajoittaa esimerkiksi maahanmuuttajien vapautta muodostaa itse omaa
suomalaisuuttaan, haluavat he viedä tämän vapauden myös sellaisilta ihmisiltä
Suomessa, jotka eivät itse ole maahanmuuttajia. Ontokraattisissa liikkeissä on
tyypillistä, että ne pyrkivät jopa muodostamaan itse omaa historian
käsitystapaansa. Onhan esimerkiksi aika radikaalia olla määrittämässä
esimerkiksi sellaisten ihmisten oikeuksia olla suomalainen, joiden kantaisä on
tullut tänne satoja vuosia sitten muualta, tai esimerkiksi jos tällainen
ihminen sattuu olemaan vaikkapa juutalainen tai kaksikielinen. Ontokratia siis
tarkoittaa etenkin sellaista ihmisten ryhmää, jotka haluavat rajoittaa vapaiden
yksilöiden halua ja kykyä olla vapaa ja toimia ja ajatella vapaasti tässä
yhteiskunnassa ja kulttuurissa. Maksimointiavaruuden avulla voidaan määrittää
sitä, millaiset arvot ovat yhteiskunnassa sellaisia, jotka antavat kaikille
vapauden olla omina itsenään. Maksimointiavaruuden kautta määriteltynä arvo voi
olla vapaa tai riippumaton vain silloin, jos se maksimoituna eli absolutisoituna
voidaan katsoa yhteiskunnalle ja yksilöille erittäin hyvänä tai hyvänä.
Ontokratia ja kommentaariaatti pyrkivät vähentämään ihmisten halua tutkia
arvoja ja määritellä niiden hyvyyttä ja alkuperää, ja sen takia se pyrkiikin
vähentämään ihmisten omaa arvottamista, eli se pyrkii tunkemaan reaktiivisia ja
suhteellisia arvoja ihmisille vaikutteellisuuden avulla. Se myös pyrkii
merkitysvallalla valtaamaan sellaisia arvoja, jotka ovat esimerkiksi
muodostumisen vaiheessa yksiöllisesti tai sellaisia arvoja, joita ei olla
kokonaisuudessaan yleistetty ja näytetty objektiiviseksi. Ontokratia
kommentaariaatti välineenään pyrkii siis vaikuttamaan etenkin yksilöihin ja näiden
kautta yhteiskuntaan ihmisten instituutioliitteiden kautta. On selvää, että ihmiset
eivät voi pärjätä yhteiskunnassa vain yksilöinä, vaan olennaista kaikille
yksilöille ovat heidän instituutioliitteensä. Yksilöihin liittyvä vapaus
liittyykin monessa mielessä vapaisiin instituutioihin, joiden kautta yksilöt
saavat oman vapautensa, joka instituutioita rakentavassa tunnustushierarkiassa
määrittyy etenkin instituutioiden pyyteettömyyden ja sen myötäisen valinnan
vapauden kautta. Ontokratia siis pyrkii lisäämään epävapaiden ihmisten määrää eri
instituutioissa etenkin sen kautta, kun ihmiset yksilötasolla arvottavat
erinäisiä arvoja ja pyrkivät löytämään niiden keskeltä objektiivisia arvoja.
Vaikutteellisuus tarkoittaa siis sitä, kun ontokratia vaikuttaa ihmisten tapaan
arvottaa tärkeinä pitämiään arvoja. Se pyrkii siis asettumaan toisten vapaiden
instituutioiden ulkopuolelle ja vaikuttamaan sitä kautta vertailukohdallisten
symbolien kautta siihen vapauteen, joka vapailla instituutioilla ja yksilöillä
on syväsymboliensa kautta. Yksilöiden tulee siis kaikessa elämässä koko ajan
arvottaa tärkeinä pitämiään asioita, ja tässä arvojen määrittämisen vapaudessa
tulee koko ajan huomioida se, että arvojen tulee olla objektiivisia eli pyyteettömiä
ja ristiriidattomia. Ontokratia pyrkii siis kommentaariaatin välityksellä
vaikuttamaan tuohon arvottamiseen ja säätelemään sitä, että vapaita ja riippumattomia
arvottajia voidaan ohjata vapaiden arvojen peittämisen kautta epävapauteen. Vapaan
yksilön ja yhteiskunnan suosiman yksilön tulee siis koko ajan arvioida
uudelleen arvoja ja tehdä sen vapauden viitekehyksessä siten, ettei vapauden suosimia
arvoja koskaan väheksytä ja esimerkiksi vapaa markkinatalous nähdään aina yhtä
arvokkaana jokaisen vapaan yhteiskuntamallin pohjana. Ontokraattiseen eliittiin
kuuluu siis tiettyjä ihmisten vapautta rajoittavia tahoja, jotka etenkään eivät
hyväksy vapaata markkinataloutta ja sosiaalista liberaalisuutta. Tässä mielessä
voidaan hyvin helposti havaita, että epävapaita ja manipuloivia ihmisiä
yhteiskunnassa edustavat etenkin kaikenlaiset kommunistit ja sosialistit mutta
myös etenkin rasistiset perussuomalaiset. Kommentaariaatti on siis etenkin ontokratian
käsikassara, jonka avulla pyritään muodostamaan marginaali kaikenlaiseen vapaaseen
olemiseen, ajatteluun ja tekemiseen. Vaikutteellisuus on se liite, joka
aiheuttaa sen, ettei ihminen enää näe vapaita ja vankasti omilla jaloillaan
seisovia arvoja ja hänen yksilö- sekä yhteiskuntakäsityksensä suhteellistuu. Merkitysvalta
on se valta, jota kommentaariaatti ja ontokratia tavoittelevat, ja sen kautta
kun ne valtaavat arvoja ja niiden kautta ihmisten instituutioliitteitä.
ontokratia saa itselleen olemisen valtaa, eli se voi valita preferenssiautonomisesti
yksilötasolla jäsenilleen olemisen valtaa. Ideologinen nautinto on taas se placebomainen
kuvitelma kuulluksi tulosta, joka liittyy aina siihen kaupankäyntiin, joka
tapahtuu silloin, kun porvarilliset puolueet alkavat neuvotella sosialistien ja
kommunistien kanssa.