Filosofian ja henkisen maskuliinisuuden välisestä yhteydestä

Henkinen tarkoittaa etenkin ajattelua ja tietoisuutta, joka on ominaista etenkin ihmisten parissa. Maskuliinisuus tarkoittaa etenkin tyypillisintä miesten aivoille sopivaa ajattelua, mutta kun se lisättiin henkisyyteen, tuli siitä androgyyninen ja aseksuaalinen yksilöpiirre. Filosofia tarkoittaa viisauden rakastamista. Se ei kuitenkaan aina ole ollut kovin kummoinen viisauden lisääjä, kun huomioidaan, miten lukeneita viime vuosisadan tyrannit ja diktaattorit ovat olleet filosofian alalla. Nykyaikana se tarkoittaa etenkin käsitteiden avaamista ja uusien tarpeellisten ja ajattelua tukevien käsitteiden muodostamista ja formulointia. Filosofiassa on pyrkimys päästä syvälle todellisuuteen ja sen käsitteisiin, eli voidaan sanoa, että filosofia ainakin vaikuttaa syvälliseltä ja on sitä mahdollisesti todellisuudessakin. Hempelin peittävän lain mallia voidaan käyttää hyvin kuvatessa lakien alaisia ilmiöitä ja kun etsitään jakamattomaan perimmäistä lakia, jolla todellisuutta voitaisiin syvällisesti kuvata. Henkinen maskuliinisuus tarkoittaa maskuliinisuutta henkisen elämän alalla. Henkisesti maskuliiniset miehet ovat etenkin voimakastahtoisia, rohkeita, nöyriä, aikaansaavia, syvällisiä ajattelijoita ja kirjailijoita, ja mielestäni henkinen maskuliinisuus tulee esiin etenkin tieteiden taiteiden ja kirjallisuuden alalla, sillä käytännön töitä ja ruumiillisia töitä suosivien ihmisten keskuudessa käsitykset maskuliinisuudesta eivät ole aivan henkiseen maskuliinisuuteen yltävien ihmisten ajattelun tasolla. Henkisesti maskuliiniset miehet ovat samanaikaisesti introvertteja ja ekstroverttejä ja senkin takia kaksisuuntainen mielialahäiriö on todella yleinen näiden voimakastahtoisten ja luovien ihmisten parissa. Henkinen maskuliinisuus eroaa karkeasta maskuliinisuudesta etenkin sen kautta, että nämä ihmiset ovat monesti kielellisesti lahjakkaita, ja heillä on pyrkimys jatkuvaan keskusteluun ja kommunikointiin tärkeistä asioista, koska henkinen maskuliinisuus liitetään yleisesti Aspergerin syndroomaan, josta nauttivat ihmiset ovat tavallisesti todella lahjakkaita ja monissa tapauksissa kielellisesti lahjakkaita. Henkisesti maskuliiniset miehet ovat myös usein herkempiä toisten ihmisten suhteen, ja hei eivät lietso ennakkoluuloja eivätkä kilpaile toisten ihmisten kanssa jatkuvasti karkean maskuliinisuuden näyttämällä tavalla. Henkiseen maskuliinisuuteen kuuluu aitous ja syvällisyys ja sen takia tutkimustyöskentely on hyvin luonteenomaista henkisesti maskuliinisille miehille. Kun mietitään millaisia piirteitä miehissä tavallisessa tapauksessa on, niin voidaan sanoa, että luovat ihmiset, joiden luovuus syntyy ei-seksiriippuvaisesta maskuliinisuudesta. On selvää, että historian suurimmat nerot ovat olleet henkistä maskuliinisuutta edustavia ja monesti myös aspergoideja. Tämä sen takia, koska nämä ihmiset ovat aina olleet keskittymiskykyisiä, kovasti työskenteleviä, kärsimättömiä ja karismaattisia piirteitä omaavia tyyppejä. Keskittymiskyky tarkoittaa pitkäjännitteistä tapaa keskittyä opiskeluun tai työhön, lukemiseen, kirjoittamiseen, soittamiseen tai maalaamiseen. Kova työskentely tarkoittaa sellaista työskentelyä, jossa työskentelyn tehokkuus lisääntyy puolalla pisteellä joka mittauksella. Kärsimättömyys tai kulmikkuus on ominaisuus, joka liittyy etenkin korkeaan älykkyyteen ja etenkin siinä, jos tällainen älykäs ihminen joutuu olemaan tekemisissä itseään tyhmempien kanssa. Karismaattisuus tarkoittaa piirrettä tai piirteiden kokoelmaa, jotka tekevät vaikutuksen tällaisen ihmisen ympäristöllä oleviin ihmisiin. Henkinen feminiinisyys on ominaisuus, jossa tällaiset ihmiset ovat enemmän ihmis- kuin asiakeskeisiä ja sen takia he ovat äärettömän puheliaita, ja juorut vaan raikuvat ja kaikuvat, kun tällaiset ihmiset kokoontuvat yhteen, minkä he toki tekevät monta kertaa, koska tällainen ihminen ei voi elää erossa kavereistaan. Henkisellä maskuliinisuudella ei ole mitään tekemistä nussimisen kanssa. Olen huomannut, että minusta kiinnostuneet naiset ovat aina tulkinneet henkisen aggressiivisuuteni liitteeseen seksuaalisesta aggressiivisuudesta. Seksi on niin sotkuista toimintaa, ettei minulla ole enää pitkään aikaan ollut tavoitetta harrastaa tuota aikuisten ihmisten seurustelutapaa. En ole tavannut yhden yhtä karismaattista henkilöä tähänastisen elämäni aikana.  Se on varmaan tässä naisten säätelemässä maassa vain tyypillistä – karismaattisia ihmisiä ei arvosteta, koska voimakasta itsetuntoa ja itseluottamusta ei hyväksytä kaikissa ihmisissä. Tämä liittyy naisten tapaan arvottaa heistä käsin sen, kenellä on oikeutta hyvään itsetuntoon ja terävää kritiikkiin. Eli naiset kiinnittävät huomiota ihmiseen, eikä asiaan jota tällainen ihminen esittää. Miehet taas ovat loogillisempia ja anteeksi antavampia, mikä johtuu siitä, että miehet joutuvat elämässään kohtaamaan paljon vaikeampia asioita kuten sosiaalisesti loukatuksi tulon kuin naiset koskaan, joiden täytyy vain levittää haaransa oikealla hetkellä.

Yhteisö, oikeudet, oikeudenmukaisuus ja moraalinen tuomitseminen

Käytän mieluummin yhteisön käsitettä korvaamaan huonommin sopivan yhteiskunnan käsitteen. Yhteisö tarkoittaa ihmisten muodostamaa joukkoa, joka on paralleelisessa ja vertikaalisessa kommunikaatiossa keskenään. Yhteiskunnan käsite ei sovi sen takia, koska siinä ei juuri ollut riittävän vedenpitävää konsistenssia, jonka perusteella sitä voitaisiin nimittää erilaisten ihmisyhteisöjen korkeampana metafyysisenä tasona. On siis myös varmaan niin, että kommentaariaatti pyrkii manipuloimaan ihmisiä yhteiskunnallisten instituutioiden kautta. Mielestäni yhteisön käsitteen päälle ei tulisi rakentaa ylimääräisiä tasoja, koska kommentaariaatin puuttuminen aiheuttaa sen, että manipulatiivisen kompetenssin taso nousee ja pian kansalaiset syövät yhteiskunnan ja sen instituutioiden kädestä. Yhteiskunnan käsite lisäksi viittaa liian paljon skandinaavistyyliseen hyvinvointiyhteiskuntaan, minkä takia oikeistolaisten vapaaseen markkinatalouteen luottavien ihmisten ei tulisi käsitettä käyttää. Vapaa markkinatalous on ristiriidassa yhteiskunnan käsitteen kanssa, ja ihmisten tulisi tehdä valinta siitä suunnataanko vapaaseen, yksilöyden hyväksyvään, ei-pakottavaan, sosiaalisesti liberaaliin ja kulttuurisesti konservatiiviseen oikeistolaiseen yhteiskuntaan sen sijasta, että pysyttäisiin tämän hyvinvointi- jne. käsitteen parissa yhteiskunnassa, jossa sosialistit hallitsevat, sillä tämä tietäisi pakottamista, sääntelyä, samaistamista, lahjakkuudesta rankaisua, sidottua, säädeltyä epävapaata kontrolliyhteiskuntaa. Oikeus tarkoittaa jotain sellaista lakia tai säännöstä, joka annetaan kaikkien käyttöön positiivisen vapauden osoittamalla tavalla, eli siis näiden lakien ja säännösten kautta ihmisillä on vapaus tehdä jotain. Lain ja säännösten rikkomisesta rangaistaan. Kuitenkin oikeuksia voidaan lähestyä myös negatiivisen vapauden, eli vapauden jostain, kautta. Oikeus on samalla aikaa vapautta johonkin ja vapautta jostain. Lainsäätäjät vastaavat lakien säätämisesti, eli he antavat ihmisille mahdollisuuksia käyttää vapautta Ja samalla toisaalta heidän on vähentää puuttumista ihmisten elämään. Eli keskitettyä vallankäyttöä ei tulisi hyväksyä, koska tällaiset instituutiot ovat liian suuria, eduskunnassakin voisi mielestäni olla maan koon huomioiden esimerkiksi sata kansanedustajaa, ja mielestäni osallistumisen kautta voitaisiin lainsäädäntötyötä siirtää pienempiin yksikköihin, ja eduskunnan tulisi toimia pelkästään lain leimaamisen kautta. Kansanedustajien tulisi mielestäni puhua useammin äänestäjiensä kanssa, koska lainsäädännön tulisi alkaa kansalaisten kuuntelemisesta, vaikka jotain karkeuksia voitaisiinkin korkeammalla taholla muuttaa suorempaan muotoon. Oikeuksista tärkeimmät ovat oikeus yksityisyydensuojaan, oikeus olla kokematta kaltoin kohtelua, oikeus vapaan talouden harrastamiseen ja yrittäjyyteen, oikeus olla tulematta kohtaamaan minkäänlaista väkivaltaa, niin henkistä kuin fyysistäkään, oikeus osallistua päätöksentekoon ja oikeus pienyhteisöjen perustamiseen. joka tarkoittaa etenkin sellaisia yhteisöjä, joissa voitaisiin ylläpitää markkinataloutta ja vapautta, joka voi olla esimerkiksi henkistä vapautta, fyysistä vapautta, olemisen vapautta ja seksuaalista vapautta. Oikeudenmukaisuus tarkoittaa sellaista toiminnan muotoa, jossa otetaan huomioon kaikkien osapuolten oikeudet. Oikeudenmukaisuus on siis eettisyyttä ja kuuluu sen takia moraalifilosofian alaan. Oikeudenmukaisuuden tutkimuksessa tärkeitä kysymyksiä ovat esimerkiksi se, että saadaanko oikeudenmukaisuus esimerkiksi kasvatuksen ja kouluasteiden myötä, vai onko se sisäsyntyisenä ihmisessä. Missä olosuhteissa oikeudenmukaisuus voi kärsiä tai tulla kokonaan tuhotuksi, ja tämän takia YK:n kriisihallinnalla on tärkeä osuutensa rauhan pidosta maailmalla.  Toisaalta myös Nato on sellainen instituutio, jonka avulla maailmanrauha voitaisiin perustavalla tavalla taata. Toisaalta on kyseenalaista, voidaanko maailmanrauha ja oikeudenmukaisuus säilyttää aseiden avulla, koska on selvää, että jotkut primitiiviset kansat eivät ymmärrä muuta kuin aseen piippua. Oikeudenmukaisuuden säilyttämisessä tulisi esimerkiksi kouluissamme opettaa enemmän etiikkaa ja miettiä ja leikkiä eettisyyteen pohjautuvaa peliä, jossa lapset vaihtaisivat roolia toistensa kanssa, jonka kautta se oikeudenmukaisuus ja kaikille hyvänä näyttäytyminen ja oleminen voisivat tulla esiin ja alkaa kehittyä nopeasti jo lapsen nuoremmalla iällä. Moraalinen tuomitseminen on yleistä yhteisöissä, jotka ovat sulkeutuneita, epävapaita, vanhanaikaisia ja menneeseen jumittuneita. Tuomitseminen tarkoittaa ylemmältä hierarkiatasolta annettua määräystä siitä, että joku toinen on tehnyt väärin. Samalla voidaan antaa jonkinlainen rankaisu tapahtumasta. Moraalinen tuomitseminen siis liittyy sellaiseen tuomitsemiseen, jossa annetaan olettaa, että joku ihminen on tehnyt väärin ja siinä tapauksessa häntä täytyy uudelleen kouluttaa ja tuomita. Tällainen tuomitsemisen aihe on ollut kautta vuosituhansien liiallinen alkoholinkäyttö, mutta etenkin silloin, jos alkoholi on alkanut vaikuttamaan nähdyn kielteisellä tavalla tällaiseen ihmiseen ja tehnyt hänestä moraalittoman. Toinen asia etenkin raamattuvyöhykkeellä on ennen avioliittoa harrastettu seksi, jota ei vieläkään kaikkialla hyväksytä. Moraalisen tuomitsemisen perusperiaatteet liittyvät vanhanaikaiseen uskonnolliseen instituutioon, jossa kaikkien kirkkojen tavalla katsotaan mustavalkoisesti, että jokin on hyvää ja joku jopa ehdottoman pahaa.

Androgyynisyydestä, aseksuaalisuudesta ja sukupuolesta

Androgyynisyys tarkoittaa sellaista piirteiden kokoelmaa, johon sisältyy ominaisuuksia molemmista sukupuolista. Voi siis sanoa, että usein androgyynit miehet eivät ole varsinaisesti homoja, he eivät vain ota huomioon sukupuolisuutta ja siihen liittyviä tabuja, joita banaalin pahan edistäjät kaikenlaiset pikkuporvarit yrittävät korostaa yhteiskunnassa, vain oman vallanhalunsa takia. Tällaiset ihmiset pyrkivät siihen, että kaikki muut ihmiset pysyisivät ruodussa, josta he saavat perinteisen arvototeutumisen kautta mielihyvää, ja etenkin se on suurta silloin, jos toista ihmistä voidaan uhata jonkinlaisella aseella sen takia, että hän tulisi takaisin ruotuun. Homous on miesten hommaa, jossa palvotaan täydellistä miehen vartaloa, ja kaikki keskittyy siinä falloksen ympärille, vaikka onkin sanottava, että jotkut voivat olla sosiaalisesti homoja, jolloin kaikki ei keskity miesten välisen seksin ympärille, vaan monesti sosiaalisiksi homoiksi lasketaan sellaiset ihmiset, jotka jonkun tietyn seikan tai piirteen takia ei ole valmis mukautumaan sosiaalisten psykopaattien ylläpitämään ruotuun. Sukupuolisuus korostuu nykyaikaisessa yhteiskunnassamme liian paljon, ja kaikista sellaisista jotka eivät halua harrastaa tätä aikuisten ihmisten harrastemuotoa tulee näiden ihmisen leimaamisen perusteella homoja, lesboja tai kehitysvammaisia. Minä olen aina jo lapsuudesta asti ollut tyytyväinen siihen, jos olen voinut olla jossain, missä minua ei koko ajan tarkkailla – haluan siis, että minut jätettäisiin rauhaan, sillä en ole koskaan halunnut aiheuttaa teoillani tai tekemättä jättämisilläni kenellekään niin fyysistä kuin henkistäkään pahoinvointia ja loukkaantumista. Aseksuaalisuus on läheinen käsite androgyynisyyden kanssa. Se tarkoittaa sellaista ihmistä, jolla ei ole luontaisia seksuaalisia haluja, vaan kohtaamiset tässä mielessä eivät tuo tällaisille ihmisille minkäänlaista mielihyvän tunnetta, pikemminkin ne enemmänkin aiheuttavat kuvotuksen ja katumuksen tunteita. Etenkin aseksuaalisuus on biologisperäinen ihmisen pysyvä olotila, eivätkä tällaiset ihmiset muutu vaikka heitä/heille kuinka naurettaisiin ja uhkailtaisiin. On hämmästyttävää miten monet, mutta etenkin nuoret naiset, ajattelevat kaksijakoisesti kaikkea sukupuolen kautta, he eivät voi ymmärtää, että joku voi olla täysin vailla kiinnostusta seksiin ja sukupuolten väliseen vuorovaikutukseen. Se miten korkea tällaisen naikkosen markkina-arvo on sellainen merkki, jonka perusteella mies voidaan leimata homoksi sen takia, koska miestä ei ole vaan sattunut kiinnostamaan. Seksi ei ole tärkein asia maailmasta, ja siitä tulisi – herra paratkoon – pidättyä kokonaan. Seksi voi tuottaa aseksuaaliselle ihmisille pikemminkin ahdistusta, masennusta ja muita mielisairauden oireita. Mielestäni kaikenlaiset pridekulkueet vain korostavat yhteiskunnassamme turhalla tavalla sitä, että jotkut haluavat kakkosta, jotkut ykköstä ja jotkut pippeliä. Mielestäni sukupuolinen suuntautuminen on yksityisyydensuojan sisäinen asia, eikä sitä tarvitse eikä saa mennä korostamaan toisille pahanilkisessä mielessä. Myöskin jotkut miehet nauttivat enemmän keskustelusta, kirjallisuudesta ja taiteista, kuin jääkääkästä ja kovaäänisestä yhdessä höröttämisestä ja naisille ja homoille vittuilusta. Minulla on paljon läheisiä ystäviä, joissa olen havainnut samankaltaista tapaa seksuaalisuuteen suuntautumisessa. Heistäkään moni ei katso kanssakäymistä tabujen kautta, samalla kun tyhmät ja rajoittuneet miehet pyrkivät korostamaan ja huomaamaan kaikki sellaiset asiat, jotka eivät näytä miehille kuuluvalta. Tällainen sisäinen painostus on syynä mm. siihen, että yliopistoissamme on tänä päivänä alle kolmekymmentä prosenttia miehiä. Lisääntymisestä on sanottava, että se on erittäin typerää, vaarallista ja ei hyväksi maailman tulevaisuudelle. Etenkin koska sellaiset ihmiset lisääntyvät eniten, joilla ei ole minkäänlaista henkistä annettavaa tälle maailmalle – näille ihmisille tärkeintä on vain se, että vako jyvitetään. Nussiminen ei ole tärkein asia maailmassa, ja on vaarallista, että vakoa haluavat ihmiset lisääntyvät kuin kanit, joista jälkeläisistä ei ole lopulta mihinkään tärkeään asiaan. Loppujen lopuksi kaikkeen tulisi suhtautua siten, ettei se oletetusti edusta jommankumman sukupuolen piirretyyppejä, eikä ihmisiä tulisi haukkua ja pilkata sen perusteella, miten he suhtautuvat seksiin ja sukupuolten väliseen vuorovaikutukseen. Seksuaalisuuden ja henkisen sukupuolen korostaminen on yksityisasia, ja homoksi haukkumisen tulisi olla lainvastaista, jopa silloin vaikka ihminen olisi homo, koska sukupuolinen suuntautuminen on yksi tärkeimmistä yksilönvapauksista, eikä leimaamista tulisi jättää huomioimatta, koska se todellisuudessa aiheuttaa ihmiselle ahdistusta ja over agitationia. Mielestäni myöskään ihmisiä ei tulisi kategorisoida sukupuolisen suuntautumisen kautta, koska tuollaiset kategoriat ovat nykyisessä eksistentialistisessa yhteiskunnasssa tarpeettomia ja ne pikemminkin johtavat asioiden vääristelyyn ja liian  väljiin arvollisiin rajauksiin yhteiskunnan sisällä. Koska yksilönvapaudet ja yksityinen arvostaminen ja arvojen löytyminen on tärkein asia tässä maailmassa, yhteiselossamme toisten ihmisten kanssa. Kaikki ei kuulu kaikille, ja jonkinlainen näkyvyys jossain ei tee ihmisestä koko maailman heittopussia ja pilkan kohdetta. Naurajat vain osoittavat oman matalan henkisen tasonsa, ja itse asiassa he nauravat omille ennakkoluuloilleen ja sille miten he tulkitsevat oman ruodussa pysymisensä roolit, eli monesti pilkaksi tarkoitettu nauru saa alkunsa naurajasta itsestään eikä siitä, että naurulla voitaisiin leimata joku yksilö absoluuttiseksi naurun ja pilkan kohteeksi, ihmiseksi, jonka tunteista ei tarvitsisi välittää. Korkeinta sukupuolisuutta on miehen ja etenkin henkisesti maskuliinisen miehen sukupuolisuus, sillä tällaiset ihmiset, jotka ovat vähemmistön asemassa suhteessa tavalliseen rahvaaseen, ovat ylittäneet oman sukupuolensa, transsendentoituneet ylemmälle tasolle, nousseet kuin Feeniksi tuhkasta, sillä mukautuminen sukupuolirooleihin ja sukupuolikäyttäytymiseen polttaa aina ihmisen, koska seksuaalinen halu toistuu ja siihen tarvitaan toinen osapuoli. Nainen haluaa aina lapsen, ja hän tarvitsee siihen miehen, kun taas mies, joka on ylittänyt sukupuolisuutensa, haluaa olla aina yhdestä koostuva yksikkö, koska tällainen mies pystyy saavuttamaan jotain suurta henkisen kulttuurin alalla.

Minä, olen

Muistan vain ne niljakkaat suolakurkut
ja niljakkaita olitte tekin
Muistan vain ne lannistamisen, kumoamisen ja mitätöimisen tapahtumat
jota parempaan te ette kyenneet
Muistan vain ne serkkujen kanssa kilpailemisen oppimiseen tarkoitetut hiihtokilpailut,
jotka hävisin aina
paitsi kerran
Muistan vain vihaiset ja tunteettomat ilmeet
ihmiset jotka eivät halunneet koskettaa toistaan
fyysisesti tai henkisesti
eikä nämä kaksi eroa tässä kylmiössä mitenkään

Vanha ja uusi Bohemia

Aina pitkään Boul Michiä pitkin flaneerasin

Rahan vallassa Keanen kanssa backstagella kaveerasin

Nousin ylös Tour de Eiffeliä hurmassa

liotin itseäni jatkuvasti kurtisaanien turmassa

Juoksin pitkin kaupunkia innoissani kuin nuori kauris

aina minua houkutti kaukana Suomessa odottanut, kaunis

Nousin ylös Montmartren, vanhan Bohemian kukkuloita kaarevia

Jututin uuden Bohemian, Montparnassen, mestareita juurevia

Olin taiteilija potenssiin kaksi tai kolme

houkutti minua aina vapaiden naisten puistojen holme

Nyt muistelen aikaa innolla, haikeana

siitä huolimatta en kuitenkaan pidä tilaani liian vaikeana

Ehdottomuudellistuminen ja ideologisen nautinnon ristiriidasta

Ideologinen nautinto on ristiriidassa oikeimman arvojen ja tyydytyksen aiheiden tasapainon kanssa. Ideologinen nautinto tarkoittaa tyypillisimpiä elintapoja, jotka määrittyvät eniten etenkin tietynlaisen ideologian ja siitä syntyneen elämäntavan myötä. Ideologia tarkoittaa ideoiden kokoelmaa, jolla pyritään edistämään saman ideologiaan uskovan ihmisjoukon pyrkeitä ja tavoitteita. Ideologia vaikuttaa etenkin politiikassa, jossa vielä tänäkin päivänä katsotaan, että samaan puolueeseen kuuluvat muistuttavat enemmän toisiaan, kuin suhteessa toisten puolueiden edustajiin. Ideologia on siis ajatusten ja ideoiden kokoelma, joka pyrkii edustajiensa kanssa täyttämään arvojen alaa yhteiskunnan arvorekisterissä. Nautinto tarkoittaa sellaisia elämäntavan piirteitä, jotka toteutuvat ihmisten keskuudessa, ja jotka tuottavat ihmisille tyydytystä, ja sen takia niitä pyritään edistämään, sillä tavalla, että ne voivat toistua useampia kertoja. Voisi sanoa esimerkiksi, että nuorten ja korkeampaan ajatteluun kykenemättömien ihmisten piirissä jonkinlainen ideologinen nautinto on nussiminen, persujen keskuudessa rasismi, vihreitten keskuudessa kasvissyönti, vasemmistolaisten keskuudessa työttömyys ja solidaarisuus, kokoomuksen piirissä yrittäminen ja keskustalaisten piirissä maanviljely. Kaikki puolueet pyrkivät yleistämään omia nautintojaan kaikkien muiden nautinnoksi. Ideologinen nautinto ei ole siinä mielessä hyväksi todettu arvo, että sitä ei voida yleistää maksimointiavaruuden sisällä yleiseksi ja universaaliksi arvoksi, sillä universaaliksi tullakseen, arvo pitää voida todistaa maksimointiavaruudessa ristiriidattomaksi. Eli kun ajatellaan sitä, millaisia mielipiteitä yhteiskunnassa pitää tavoitella, tulee silloin ottaa huomioon se, kuinka hyvin noita mielipiteitä voidaan yleistää arvoksi. Sellaiset mielipiteet, jotka voidaan yleistää arvoksi ovat etenkin sellaisia arvoja, joissa korostuu yksilön vapaus, yksilön velvoitteet ja yksilön oikeudet. Mielestäni kapitalismia voidaan kuvata tällaiseksi arvoksi, koska se on ainoa talouden järjestämisen keino, jonka kautta ihmiset voivat olla yhteiskunnassa vapaita ja säilyttää myös sosiaalisen liberaalisuuden ja kulttuurisen konservatismin. Eli on siis tärkeää miettiä politiikan piirissä sitä, mitkä ovat todellisia arvoja, ja mitkä mielipiteet ovat sellaisia mielipiteitä, joita ei voida yleistää ja jotka ovat vain pintapuolisesti ohjaamassa nuoria ihmisentaimia omaksumaan ideologioita satunnaisten ja mielivaltaisten ideologisten nautintojen ja houkutteiden välityksellä. Elämäntapa ei ole oikein tapa omaksua poliittista ideologiaa, koska ideologian pintapuoliset ”trimmings” eivät ole keskeisin asia jossakin ideologiassa. Ideologiassa keskeisintä on hakea syvimmät ristiriidattomat arvot, joista ei tietysti ole sanottua, että silloin arvot kuuluisivat vain johonkin tiettyyn ja erilliseen poliittiseen puolueeseen ja ideologiaan. Maksimointiavaruus elää etenkin siinä, kun arvot nähdään vaihtoehtoisina. Kuitenkin voidaan sanoa, että arvojen omaksuminen tapahtuu etenkin oman sisäisen ajatusmaailman ja sitä motivoivan arvotustoiminnan kautta. Mielipide ei ole muuta kuin suunnike tiettyä asiaa kohtaan, jota ei vielä siinä vaiheessa voida yleistää yleiseksi käsitteeksi. Esimerkiksi kapitalismi tarkoittaa sitä, että se tuottaa hyötyä kaikille, ja sen takia mielipiteet, joiden mukaan talouden tulisi olla vapaata, voidaan yleistää arvoksi, koska se ottaa huomioon myös yksilöiden vapauden. Toisaalta sosialismi ei taas ole oikea arvo, koska se pysyy mielipiteen tasolla, sillä onhan selvää, että sosialismi eli ihmisten epävapaus ei ole yhdellekään, saati kaikille ihmisille sopiva ajattelutapa. Vapaus on se pohja, jolle perustuvat kaikki arvot. Ilman vapautta ei voi olla arvoja, koska vapaus on arvon perusedellytys. Arvot ovat sellaisia, että ne voivat yleisesti tuottaa hyötyä kaikille ihmisille, tai vaihtoehtoisesti ne voivat olla epäarvoja, joista ei koidu ihmisille kuin pahaa, eli ne ovat jossain mielessä ristiriitaisia siinä, miten ne tuottavat hyötyä ja onnellisuutta ihmisille. Jos arvo on samanaikaisesti sekä hyvää että pahaa, ei se todellisuudessa ole minkäänlainen arvo, vaan mielipide, joka on mahdollisesti ja hyvin todennäköisesti saanut vaikutteita ideologisista nautinnoista, jotka ovat vain poliittisten ideologioiden keppihevosia ja kepin päähän nostettuja kauttailveilijöitä. Mitä poliittisen ideologian sitten tulisi tarkoittaa. Sen tulisi tarkoittaa sitä, että ideologia tulee sisältä, eikä sitä omaksuta pintapuolisten houkutteiden takia. Toisaalta kapitalismin hyvyyden yhteydessä on mainittava se, että rahasta ei tulisi tulla keskeistä ideologisen nautinnon kohdetta ja aihetta. Sen takia taloudellista vapautta on sen pahan veljen takia rajoitettava verotuksella, vaikka kuitenkin keskeisintä yhteiskunnan hyödykettä eli työtä ja motivaatiota siihen on tuettava sillä, että työstä annetaan kunnollinen korvaus sen oikeasti ansainneille ihmisille.

Riskiyhteiskunnista

Riskiyhteiskunta tarkoittaa yhteiskuntaa, joka ei pysty omalta osaltaan vastaamaan siitä, miten maailman säilyminen ja yhteiskuntarauhan säilyminen voitaisiin varmistaa. Riskiyhteiskunniksi voidaan laskea sellaiset yhteiskunnat, jotka eivät ole edenneet täysin osallistumisen kulkutiellä. Riskiyhteiskunnaksi voidaan laskea esimerkiksi sellaiset yhteiskunnat, jotka eivät toteuta kansalaistensa keskuudessa yksilönvapauden periaatteita, sellaista yhteiskuntaa, jossa yhteisöllisyys ja yksilöllisyys eivät ole tasapainossa (eli preferenssiautonomia ei ole tasapainoisessa tilassa siten että vastuun ja vapauden välinen dikotomia olisi tasapainossa) ja sellaisia yhteiskuntia, jotka eivät saata jäsentensä tietoisuuteen periaatteita, joilla voitaisiin edistää maapallon säilymistä ja elämän säilymistä tämän maapallon päällä.  Joissain tietyissä yhteiskunnissa on monta riskiä ja sen takia niitä voidaan kutsua moniriskiyhteiskunniksi. Riskiyhteiskunnista puuttuu sellainen koulutuksellinen ja kasvatuksellinen yksilöllisen tietoisuuden herättäminen, joka on olemassa kaikissa sellaisissa yhteiskunnissa, jossa korostetaan demokraattista osallistumista ja demokraattista inklusiivisuutta. Osallistuminen tarkoittaa sitä, miten kansalaiset ottavat osaa yhteiskunnan järjestyksen ja lainsäädännöllisen säätämisen osa-alueilla. Kansalaisyhteiskunnan on perustuttava siihen, että ihmisyksilöt saavat vapaasti muodostaa yhteisöjä yhteiskunnan sisällä siinä tapauksessa, jos toiminta tukee yhteiskuntaa ja toisaalta myös yksilönvapautta ja valinnan vapautta yhteisön sisällä. Osallistuessaan kansalainen on yksi mikrokosmos koko lainsäädännön makrokosmoksen sisällä. Luovalla osallistumisella tarkoitetaan uudenlaisia tapoja, jolla kansalaisyhteiskunnan jäsen ottaa osaa uudenlaisiin innovaatioihin, joilla pyritään saamaan aikaan ja korjaamaan sellaisia dilemmoja, jotka ovat aiemmin vaikuttaneet yhteiskunnan kautta kaikkiin sen jäseniin. McFarland ja Micheletti kirjoittavat kirjassaan Creative participation, että esimerkiksi palermolaisten liikkeenharjoittajien perustama kampanja Addiopizzo, jossa he joukolla kieltäytyivät maksamasta suojelurahaa mafialle, on yksi esimerkki luovasta osallistumisesta. Riski tarkoittaa yleismaailmallisessa muodossa jonkinlaista uhkaa, joka aiheutuu tietynkaltaisesta toiminnasta. Yhteiskunnan tasolla riski tarkoittaa sen kaltaisia uhkia, jotka aiheutuvat yhteiskunnan toiminnasta ja sen yhtenäisyyden konsistenssista. Jotta riskiyhteiskunta voidaan ehkäistä tulisi yhteiskunnassa korostaa kollektiivisen toiminnan merkitystä sen kaltaisissa tilanteissa, jossa kollektiivinen vastaavuus ei uhkaa yksilönvapauksia yhteiskunnassa. On siis mietittävä sitä, millainen kansalaisyhteiskunnan toiminta tulisi olla silloin, jos ajatellaan, että ihnisten tulisi voida toimia kollektiivisesti mutta samalla kuitenkin säilyttäen oman yksilönvapautensa ja oikeutensa. Kollektiivinen toiminta on oikeutuksellista, jos siinä mukana toimivat jäsenet tunnistavat toiminnan muodon, jossa siihen tulee suhtautua sekä yksilöllisen että yleishyödyllisen aspektin kautta. Preferenssiautonomia mittaa vapauden ja vastuun välistä kahtiajakoa, jota voidaan hyödyntää myös siinä, kun ajatellaan yksilönvapauksien ja kollektiivisen toiminnan välistä suhdetta. Voidaan sanoa, että riskiyhteiskunnassa olisi ehdottomasti tuettava osallistumiseen kannustavaa kansalaisaktivismia, jolla tulisi miettiä sitä, mikä olisi ekologisesti eli maapallon hyvän huomioivaa ja toisaalta myös ihmisten onnellisuuden huomioonottavaa toimintaa ja asenteellisuutta. Eli tulisi koko ajan pohtia sitä, miten ilmastonmuutokseen vaikuttavia tekijöitä voitaisiin yhteiskunnasta eliminoida, koska ne eivät ota huomioon preferenssiautonomian tasapainoa, jossa vapauksien on oltava painotettuna ekologisen ja sosiaalisen vastuun kautta. Riskiyhteiskunniksi voidaan laskea suurin osa diktatuureista ja sen kaltaisista maista, joissa ei kunnioiteta yksilönvapautta eikä siitä parhaimmassa tapauksessa seuraavaa kollektiivisen puolelle leviävää innovatiivisuutta. Suomikin on tietyllä tavalla riskiyhteiskunta, koska täällä ei olla vielä noustu havaitsemaan sitä, minkä takia yksilön vapaudet ja yksilönsuoja ovat tärkeitä asioita. Jokaiselle ihmiselle tulee taata mahdollisuus syntyä vapaasti, elää vapaasti, arvottaa vapaasti ja kuolla vapaasti täydessä yksityisyydessä, sillä ihmisten arvostelu ei voi yltää siihen, missä tulevat vastaan yksilöiden integriteetti ja yksilön ja yhteisön välinen kontrollirakenne. Kontrollirakenne määrittää sitä, mihin asti toiset voivat arvioida yksilöä menemättä kuitenkaan siinä liian pitkälle ja astumaan toisen jaloille. Kontrolli muodostaa sellaisen vapauden yksilöille, joten sillä on tarkoitus kontrolloida yksilöitä kohtaan suuntautuvaa ja yksilönsuojan ylittävää arviointia ja arvostelua. Riskiyhteiskunta voi muuttua pitkään samankaltaisia säätelyn ja pakottamisen keinoja käyttävässä yhteiskunnassa suoranaiseksi riskikulttuuriksi, joka toistuvasti kieltäytyy neuvottelemasta toisten maiden edustajien kanssa siitä, mikä on maapallolle ekologisesti parhainta. Myös ihmisoikeuksia ja yksilön vapauksia polkevat yhteiskunnat ovat riskiyhteiskunta, ja pahimmassa tapauksessa riskikulttuuri. Osallistuminen tarkoittaa sitä, että suuri osa ihmisistä osallistuu yhteiskunnassa yhteisten asioiden käsittelyyn ja päättämiseen. Luova osallistuminen siis tarkoittaa sitä, että siinä yksilöt kehittävät uudenlaisia osallistumisen kanavia ja väyliä. Riskiyhteiskunnassa tuo ei ole mahdollista.