tiistai 12. toukokuuta 2015

Suunta

Liitelen välillä taivaan yllä
vaikka puiden latvat
repivät jalkojani
olen miettinyt kuulunko sinne
vai tulisiko kaikki löytää
pinnalta, siis pinnalta yleensä
kuulunko korkeuksiin
kuten Platon
vai löytyykö kaikki pinnalta
kuten Aristoteles sanoi
Lentelen, olen sitten
missä hyvänsä
jalat tukevasti ilmassa
jalat puiden latvoissa
olin sitten maassa tai pilvissä
en usko että kukaan olisi
tarkoitettu jonnekin, ennalta,
ilman kokeilua
kokeile sinäkin
näet silloin, että olit sitten vaikka missä
olet kuitenkin mukanani
itse asiassa sinun on lähdettävä
kauas pois
siten kuin minäkin lähden
silloin voimme testata itseämme

Minä sinusta sinulle

Minä en tiedä kuinka monesti
pakotat minut sanomaan sen
mutta rakkaus olisi liian pieni sana
se jättäisi niin paljon pois
kaikkea mikä on tärkeämpää
kuin se, ja mikä tulee
sen lisänä,
koska käsitteeni on suurempi
se sisältää enemmän
noutaisin sinut vaikka
manalaakin alemmasta mestasta
ja uskoisin sinuun
vaikka muuttuisit vihreäksi
ja kuukautisveri vuotaisi
suustasi ja silmistäsi

Biblos

Tämä on hyvä kirja
mutten lue sitä
sinun takiasi
olen lukematta kirjoja
sinun takiasi
etten tulisi samanlaiseksi
passiiviseksi, saamattomaksi -
nössöksi, joka kaivelee
navastaan nöyhtää ja miettii
mitä muut ihmiset
hänestä ajattelevat
minä kerron:
muut ihmiset eivät
ajattele sinusta mitään
minä kerron:
minäkään en -
ajattele sinusta mitään!

Somnia

Kun kysyt minulta minusta
Minä kysyn -
mitä minuus on
mitä on olla minä
ainakaan se ei ole
samaa kuin olla sinä
portaikkojen kivireunat
raatelevat kysymyksesi
etten tiedä mitä nousisin
voisinko nousta pitkin
korkeapovista amatsonia
ilman että muistaisin sinut
en tiedä
haluaisin kuitenkin
että muistaisit minut minänä
etkä liioittelisi karkeita reunoja
etkä poisvietävyyden tuskaa
joka raatelee minua poskilta
siten kuin se olisi jokin pistin
joka olisi painettu päälleni
sen takia etten unohtaisi
niin, unohtaisi mennyttä
jonka perusteella
minua ei, perkele vieköön,
tuomita

perjantai 8. toukokuuta 2015

Hetken


Ole siinä hetki

Niin että muistan ääriviivasi

kauniin gasellin olemuksesi

ilman sitä voisin juoda vain lasolia                   

tai ampua päähäni naulapistoolilla                  

Unohtaa itseni

Mutta kun muistan

että kun sinä tulit, sinä tuleskelit

Voisin toivoa taas uusia jälleensyntymiä

siten, että olisin osa sinusta

sellainen osa joka otettaisiin huomioon

mutta kuitenkin tahtoisin ottaa

etenkin Sinut huomioon

tahtoisin olla vaikka kaunis nenäsi

tai kainalosi, joista voisin imeä hikeäsi

ilman pidätteitä,

koska se mikä sinussa on –

sen on tultava minuksi

Niin että voisin toivoa

vielä auringonlaskeutumisen jälkeenkin

tulevan jotain uutta

torstai 7. toukokuuta 2015

Kirjoitus Uutis-Jousessa (toukokuu 2015)


Äänestämättömyydestä ja nukkuvien puolueesta

Äänestämättömyys on suuri ongelma, ja nukkuvien puolue oli menneissä eduskuntavaaleissakin suurin puolue. Äänestämättömyyden syyt ovat moninaiset, joukossa on paljon nuoria, työttömiä, syrjäytyneitä, ulkosuomalaisia, äänestämään haluamattomia sekä sellaisia ihmisiä, jotka eivät yksinkertaisesti esimerkiksi sairauden tai vanhuuden takia pääse äänestämään, mahdollisesti kauaksikin kodista.                                                                 
Mitä äänestäminen sitten merkitsee? Minusta se on kansalaisvelvollisuus, koska ihminen ei vaikuta yhtä suuresti äänestämättä jättämisellä kuin äänestämisellä. Kuitenkin kun usein kohtaa puhetta, jonka mukaan ääni tulee antaa ihmiselle ja ehdokkaalle, joka varmimmin pääsisi läpi, voidaan kysyä onko äänestämisessä sittenkään todellista merkitystä. Ihmisillä on tapana luottaa vaaleissa ehdokkaan ”kokemukseen” ja sillä perusteella, kun ehdokas on ollut eduskunnassa aiemminkin, katsotaan että hänen kuuluu olla siellä jatkossakin. Voidaan katsoa, että myös Savo-Karjalan vaalipiirissä läpi meni liian paljon jo aiemmin eduskunnassa istuneita, ja tuo on syytä siitä, että ihmisillä on tapana kollektiivisesti uskoa, että aiempi edustaja menee läpi riippumatta siitä antaako hänelle äänensä, ja koska ääni menee tuon kaltaiselle edustajalle, kasautuu edustajalle valtaisa äänimäärä ja hän menee taas uudestaan eduskuntaan. Mielestäni etenkin vanhat kansalaiset ovat tyypillisiä näkemään vallassa sellaisen symbolisen merkityksen, että jo yksi puoliystävällinen sana tuolta edustajalta heitä kohtaan on taipumuksellista vaikuttamaan äänestyspäätökseen.                                                                                                                                                                                       
Minkä vuoksi ei sitten tulisi äänestää. Valtakunnassamme on paljon elintaso- ja ammattipoliitikkoja, joiden paatuneisuus ei varmasti miellytä kaikkia ihmisiä. Ja kun tv-ohjelmissa vaalin jälkeen ihmetellään sellaisia eduskunnassa mahdollisesti kymmeniä vuosia istuneita edustajia, jotka ovat tippuneet, tulisi mielestäni enemmän ihmetellä ja haastatella sellaisia edustajia, jotka pääsivät vielä jatkamaan poliittista ”uraansa”. Heiltä tulisi kysyä, miksi he omasta mielestään ansaitsevat vielä demokratiaa murentavan tuloksen jälkeen istua eduskunnassa. Poliitikot tavanmukaisesti korruptoituvat ja tulevat mukavuudenhaluisiksi ja sen takia he yleensä haluavat olla eduskunnassa mahdollisimman kauan.         
Jos otettaisiin ehdokaslistoille etenkin sellaisia ihmisiä, jotka eivät ole istuneet eduskunnassa aiemmin, voitaisiin lisätä äänestyshalukkuutta, koska tuolloin äänen antaminen jollekin olisi osallisena todellisessa muutoksessa, jota ei ammattipoliitikkojen aikakaudella tapahdu. Nukkuvien puoluetta tarkastelemalla pitäisi voida havaita ne negatiiviset piirteet, jotka liittyvät meidän tekodemokratiaamme. Tuota puoluetta pitäisi pitää omanatuntona siinä kun tarkastelemme poliittista järjestelmäämme. On naurettavaa, että tarkastellaan vaalitulosta siten aivan kuin se kuvaisi koko kansamme mielipiteitä samalla kun kolmasosa väestöstä ei ole ottanut siihen kantaa. Demokratialla olisi todellakin aihetta itsetutkiskeluun. Valmis asema ei todellisesti takaa mitään vallan symbolista asemaa. Sitä on voitava koetella.

tiistai 5. toukokuuta 2015

Kulttuurimme epäinhimillisistä piirteistä



Kulttuuriin sisältyy useasti monia sellaisia piirteitä, joiden perusteella niitä voidaan pitää epäinhimillisinä ja pahoina. Ei voi olla mainitsematta esimerkiksi Kiinaa, jonka ihmiset villiintyivät kulttuurivallankumouksen aikana tappamaan, kiduttamaan ja pahoinpitelemään omia kansalaisiaan, joita he vain sattuivat pitämään luokkavihollisina.                                                                                                                                                                                                   
Banaali paha tarkoittaa arkipäiväistä pahaa, joka tapahtuu päivittäisissä käytänteissä. Franz Kafka kirjoitti joskus, että vähiten oikeuksia yhteiskunnassa on pienillä lapsilla – heitä riuhdotaan, kiskotaan ja nostellaan ilman huomiota siitä, pitääkö lapsi tuollaista kohtelua pahana. Ihmisten keskuudessa tietynlainen paha syntyy siitä, että ihminen kategorisoidaan täysin ryhmänsä kautta, ei siis oteta sitä huomioon minkälaisia ominaisuuksia yksilöllä itsellään on, vaan viedään täysin pois hänen oikeutensa toisten ryhmien jäsenenä. Kovuus ja kovuuden olettaminen onkin yksi vaarallinen ihmisyyden piirre. Voidaan esimerkiksi olla todella ankaria siinä, kun arvostellaan itseä ja pyritään näyttämään, haisemaan ja kuulostamaan täsmälleen samalta kuin muut.                                                                                                                                                 
Rooliodotukset ovatkin yksi vaarallisimmista ihmiselämän piirteistä, voidaan katsoa, että kaikki paha  ihmisten keskellä syntyy siitä, kun jotkin auktoriteettiuskoiset ihmiset pyrkivät ylläpitämään joukon painetta ja siinä samalla arvostelevat niitä kaikkia, jotka eivät pysty tai jotka eivät halua mukautua noihin roolioletuksiin.                                                                                                                                                                                       
Feministeille mies on kaiken pahan lähde, jota pitää arvostella jokaikisen mieleen tulevan asian vuoksi. Samanaikaisesti, kun naisista on tullut elintason nousun ja feminismin avulla nautintoa ja täyttymystä hakevia akateemisesti koulutettuja vaihtoehtoihmisiä, jotka puskevat akateemisille markkinoille kaikenlaista epämerkityksellistä, niin mies on esineellistetty ja alistettu täysin. Kun naisen arvot vallitsevat yhteiskunnassa, silloin noihin arvoihin sitoutumaton mies on pelkkä esine ja leikkikalu. Kuitenkin itse en usko tuohon täysin, vaan katson, että järkevät ja henkisesti kypsät naiset kunnioittavat miestä, joka ei lähde naisten pompoteltavaksi.                                                                                         
 Samalla kun jotkut ihmiset sanovat, että kaikki aatelistaustaiset ihmiset ovat aina olleet laiskoja ja vain nauttineet yhteiskunnan heille tarjoamista eduista, itse katson, että aateli määrittyy etenkin velvoitteiden eikä oikeuksien kautta. Vaikka voitaisiinkin sanoa, että ihmisten oikeuksista on pidettävä kiinni yhteiskunnassa ja seurattava moraalisten oikeuksien toteutumista, niin kuitenkin mielestäni jokaisen ihmisen tulisi miettiä etenkin omia velvoitteitaan. Etiopian prinssi Asfa Wossen Asserate kirjoittaa hyvin kirjassaan Manieren: ”jos ihminen ajattelisi vähän lähemmin asiaa, voisi hän havaita, että loppujen lopuksi ihminen ansaitsee saada vain potkun persukselleen oikeana aikana, ja kaiken muun väittäminen on vulgaarisuutta”.