Pohdin omaa naistyyppiäni

Olen aina pitänyt naisista, jotka pystyvät yhdistämään naisen ja entisen miehen roolin omassa elämässään. Tärkeintä on, että naisessa on painokkuutta ja henkistä voimaa. Olen kieltämättä kuolannut jalkapalloilijanaisia, armeijan käyneitä naisia ja jopa yhtä nyrkkeilijää. Myös poliisinaiset kiehtovat silloin, jos he ovat lisäksi sievän näköisiä. Olen aina ihaillut määrätietoisia ja vahvoja naisia, enkä voisi arvostaa naista, joka ei suhtaudu elämään riittävän painokkaasti ja vahvasti. Naisella pitää siis olla jonkinlaisia omia juttujaan, koska minulla itsellänikin niitä todella on. Olen huomannut, että nainen, joka osaa johtaa, ohjata ja tarvittaessa määrätä suunnasta ovat naisia, joita kunnioitan ja ihailen. Minua ei siis kiinnosta harhailijat, liian neitimäiset naiset ja muutenkin naiset, joilla ei ole henkistä vahvuutta ja tahdonvoimaa siihen, että he voisivat olla autonomisia ja valita itse omin voimin oman suuntansa ja tärkeät arvot. On varmaan myös niin, että kiinnostuksellani on aina ollut jonkinlainen älykkyysosamääräraja, koska olen sen verran älyllinen ja arvostan älykästä vuorovaikutusta, etten koskaan voisi seurustella tai edes olla tekemisissä tyhmän naisen kanssa. Myöskin ulkonäkö on tietyssä määrin samantekevää, ja naisen on oltava etenkin tasapainoinen kokonaisuus, jossa sisäiset ominaisuudet, huumorintaju, elämänasenne, äly, henkinen voimakkuus ja ulkonäkö ilmenevät yhtenä. On tietysti selvää, että arvostan sitä, jos nainen pitää huolta itsestään ja myös vartalostaan, ja on sanottava urheilullisten naisten kiehtovan minua joskus, varmaan oman epäurheilijamaisuuteni takia. Henkinen voimakkuus ja omaperäinen persoonallisuus kuitenkin ovat mielestäni kaikkein tärkeimmät ominaisuudet naisessa. Koska itse olen omantien kulkija, niin arvostan sitä, jos nainen osaa toimia ryhmässä, kuten nyt esimerkiksi vaikka jalkapalloilijana tai armeijan upseerina. Arvostan myös taiteellisuutta ja etenkin kielellistä lahjakkuutta ja on olennaisen tärkeää, että nainen osaa keskustella ja pystyy tarvittaessa keskustelemaan ihmisyydestä, maailman tulevaisuudesta ja muista filosofisista aiheista vaikka läpi koko yön. On siis tärkeää, että nainen on lahjakas, että hänessä on päättäväisyyttä ja myös omia juttujaan, eivätkä ne liity mihinkään ulkonäön ehostamiseen tai sosiaaliseen mediaan. Älykkyys on olennainen asia, ja naisen ajattelun tulisi olla siinä määrin omaperäistä, että se voisi vastata jossain määrin omaani. Tasa-arvoisuus kaikkia ihmisiä kohtaan on olennainen asia, kuten on myös autonomia ja immuniteetti toisten ihmisten ajattelun kopioimiseen ja matkimiseen. Voi olla varmaan niin, että vaikka nainen olisi filosofian professori, ei hänellä todennäköisesti ole omaani verrattavaa omaa filosofista maailmankatsomusta, joten sen perusteella on varmaan turhaa diskriminoida. Kuitenkin omaperäisiä ja itse kehiteltyjä ajatuksia ja näkemyksiä naiselta tulee löytyä. Siinä mielessä voisi varmaan sanoa, että onko tässä mielessä minkäänlaista muuta mahdollisuutta kuin lievästi autistinen nainen, mutta on sanottava myös, että jossain mielessä tavallinen neurotyypillinen nainen voisi tasapainottaa minua ja tuoda jonkinlaisia uudenlaisia näkökulmia sosiaalisuuteen ja ihmisten kanssa tekemisissä olemiseen. Kuitenkin on sanottava, että ihmiset eivät tule isommissa yhteisöissä toimeen älykkäämpien ihmisten kanssa. Se liittyy varmasti siihen, että suurin osa ihmisistä ei ole älykkäitä ja samalla vähemmän älykkäät suosivat sosiaalisuutta samalla kun toisaalta suhtautuvat toisiin ihmisiin hyväksyen esimerkiksi arkipäiväisen pahan, jossa ei ajatella yksilöitä vaan tilanteitaan toisiinsa vertailevien ihmisten hyötyä, jossa toistuu jatkuvasti samanlaista pahaa. On tietysti selvää, että samalla kun naisen tulisi olla älykäs, ei hän saa myöskään olla välinpitämätön, koska välinpitämättömyys johtaa tavanomaisesti arkipäiväiseen pahaan ja epätasa-arvoiseen suhtautumiseen. Itselleni todella oikean naisen tulisi siis olla aika erikoinen tapaus.