keskiviikko 30. heinäkuuta 2025

Onneton orpopoika – Axel Becker ja Tandefeltit (Itä-Häme-lehteen)

Isoisäni isoisän isoisän isoisä Axel Becker syntyi epämääräisissä olosuhteissa vuonna 1671 joko Tuusulassa tai Heinolassa. Aiemmin häntä on väitetty Hans von Becker-nimisen ruotsalaiseen aatelissukuun kuuluneen upseerin pojaksi, joka liittäisi hänet tosiaankin aateliseen von Becker-sukuun Ruotsista. Myöhemmin esimerkiksi sukututkija Yrjö Blomstedt on kyseenalaistanut tämän väitteen ja johtanut Axel Beckerin alkuperän tuusulalaiseen aatelittomaan, todennäköisesti saksalaistaustaiseen tilanomistajaan ja korpraaliin Anders Hansson Beckeriin, jota pidetään nykyään aatelisen von Becker-suvun Suomen kantaisänä. Kuitenkin jotkut ovat myöhemmin kuvitelleet, että Axel Beckerin alkuperä voisi johtaa aateloituun eversti Johan von Beckeriin tai hänen poikaansa kenraalimajuri vapaaherra Johan Wilhelm von Beckeriin. Mutta jos näin ei ole, niin voi voi. Silloin voidaaan ainakin sanoa, että yhteyden kuvitteleminen Ruotsissa aateloituun sukuun voi unohtaa. Axel Becker - hänen äitinsä oli todennäköisesti maanviljelijäsuvusta tullut Margareta Sigfredsdotter.

Axel Beckerin tiedetään olleen kasvattipoikana sekä von Schrowe-suvun sekä Tandefelt-suvun luona Itä-Hämeen kartanoalueella niin Putkijärven kartanossa, Kervon kartanossa ja Paason kartanossa. Mielenkiintoista on, että nykypäivänä esimerkiksi nämä molemmat suvut – von Schrowe ja Tandefelt - ja niiden Axelia kaitsineet ihmiset ovat meidän myöhempien von Beckereiden suoria esi-isiä. Näiden sukujen kohtalot ovat siis koskettaneet toisiaan useissa erilaisissa tilanteissa. Se on mielenkiintoista ajatella, miksi joskus näin käy – historia on tosiaan joskus arvaamaton ja sattumia täynnä.

Poika ei oppinut koskaan lukemaan ja kirjoittamaan kunnolla. Myöhemmin on kirjoitettu, että hänellä oli herkulesmaiset ruumiinvoimat. Axel Becker ei siis todennäköisesti ollut aatelinen ja on kyseenalaista onko hän edes itseään sellaisena pitänyt. Axel Beckeristä tuli myöhemmin joko renkivouti (drängfogde) tai tilanpehtoori (gårdsfogde) Sysmään Tandefeltien omistamallle Rapalan kartanolle. On sanottava näistä Tandefelteista, että kun Axelin poika ja pojanpojat aktivoituivat 1760-luvulla hankkimaan suomalaista ja sysmäläistä von Becker-sukua Ruotsin ritarihuoneelle, antoi myöntäviä tunnustuksia asiassa mm. sysmäläinen tilanherra Johan Tandefelt, joka väitti Axel Beckerin esivanhempien olleen upseereita ja taistelleen vanhoissa saksalaisissa sodissa. On huomattava, että Axel Becker tunnettiin tuossa sukupiirissä vielä hyvin.

Axel Becker asettui myöhemmin Sysmään Seppälän kartanoon, ja kun pitäjän nimismies oli kuollut 1700-luvun alussa, nai Axel nimismiehen lesken ja sai sitä myötä perintönä Sysmän nimismiehen viran. On siis kirjattu tältä ajalta, että hän ei tosiasiassa osannut edes kirjoittaa ja lukeakin vain vaivoin. Axel Beckeristä tuli kapteeniluutnantti Suomen nostatettuun armeijaan isonvihan aikana ja taisteli ryssiä vastaan etenkin Hämeessä. Hänen poikansa Axel oli syntynyt vuonna 1701 ja hän käytti myöhemmin itsestään nimeä Axel von Becker. Axelilla oli myös yksi tytär, jonka nimi oli Helena. Axel von Becker on suomalaisen von Becker-aatelissuvun ensimmäinen aatelinen.

Sama loppu kohtasi Axel Beckeriä isonvihan aikana kuin tuhansia muitakin suomalaisia ja hän menetti henkensä ryssien suorittaman ryöstömurhan yhteydessä Sysmässä Seppälän kartanossa. Sen jälkeen hänen leskensä piti piilotella lapsiensa kanssa kauan aikaa metsissä ja erämaissa. Tätä tapahtumaa voidaan varmasti pitää suomalaisen von Becker-suvun historian dramaattisimpana tapahtumana.

Suvun myöhemmästä pitämisestä ruotsalaisen aatelissuvun perillisinä on sanottava, että jos kyseessä on todellinen faux pas, joka on tapahtunut vahingossa, niin on se todella harvinainen suomalaisen ja jopa ruotsalaisen aatelin piirissä. Olihan aatelisuudesta paljon hyötyä etenkin tuohon aikaan. En voi kuitenkaan suoranaisesti uskoa, että esivanhempani olisivat valehdelleet taustastaan, sillä tuo olisi todellista alaluokkaisuutta ja miltei rikollisuutta. Kuitenkin tarina kertoo historian absurdisuudesta ja siitä, että kaikki ei aina ole suoranaisesti sillä tavalla miltä se pintapuolisesti näyttää. Suvun lopulliseksi jäänyt aateluus varmistettiin vuonna 1769, kun ruotsalainen suku oli aateloitu jo 1653.

Arvid Tandefelt kuuluu esivanhempiini Tandefeltien linjan kautta. Hän syntyi maailmaan Arvid Henrikssonina ja taisteli kolmekymmenvuotisessa sodassa etenkin Saksassa. Hän sai kahdessa eri taistelussa luodin suuhunsa ja menetti samassa yhteydessä hampaita. Tästä humoristinen suvun nimi Tandefelt eli vapaamuotoisesti kääntäen ”hampaat kentällä”. Suvun vaakunassakin on hampaita ja kuulia. On kerrottu, että vasta Arvidin veljen vaimo sai kaivetttua kuulan pois hänen kitalaestaan, minne se oli juuttunut. Arvid Tandefeltista ja hänen vaimostaan Brita Ekestubbesta, jotka oli naitettu jo lapsuudessa vanhempien toimesta toisiinsa, on tehty elokuva vuonna 1938, jonka nimi on Sysmäläinen. Tandefelt-suku on Sysmän kaikkien aikojen merkittävin kartanonomistajasuku ja on omistanut pitäjässsä esimerkiksi Rapalan kartanon, johon aateloidun Arvid Tandefeltkin kohtalo merkittävällä tavalla liittyy. Arvid Tandefeltin pojanpoika oli se Johan Tandefelt, joka puolusti myöhemmin lausunnollaan sukulaisiani heidän hankkeessaan hankkia tai hankkia takaisin suvun entistä aateluutta, joka saattoi kuitenkin loppujen lopulta olla valhetta.

Von Becker-suku liittyy naisenlinjaisten esivanhempien kautta lähes kaikkiin Itä-Hämeen kartanoalueen tunnetuimpiin kartanonomistajasukuihin. Näitä ovat Ekestubben ja Tandefeltin lisäksi esimerkiksi Silfverbögel, Grönfelt, Svanström, von Schrowe, Petre, Standaert, Gripenberg, von der Pahlen ja von Essen. Von Becker-suvun esivanhempia on asuttanut käytännössä kaikkia Sysmän ja Hartolan kartanoita. Näitä kartanoita ovat muun muassa Pohjola, Putkijärvi, Virtaa, Voipala, Hovila, Koskipää, Väihkylä, Kirkkola ja Nordenlund. Tandefeltit ova totisesti pyörineet aika lailla miltei kaikkialla.

Nämä esivanhemmat ovat olleet etenkin vastuuta kantaneita ahavoituneita karskeja upseereita, jotka sodittuaan ympäri Eurooppaa palasivat aina kartanoilleen kaukaiseen Pohjolaan, joka ei jättänyt houkuttamatta koskaan näitä ihmisiä syvällisesti ja rauhoittavasti.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti