Filosofia

Oma filosofiani alkaa siitä ongelmasta, että pitääkö ihmisen arvostaa toisten ihmisten mielipiteitä enemmän kuin omiaan, ja mihin tämä ongelma voi johtaa. Mielestäni käsittelemäni ontokratian eli olemisen vallan käsite selittää tätä jonkin verran, koska yhteiskunta, jossa vallitsee korosteinen epävapaus ontokratian dominanssin takia, ei se voi olla vapaa, eikä siihen kuuluvat ihmiset vapaita. Vapaus perustuu aina etenkin siihen, että ihmisillä on vapautta ja autonomiaa määrätä itse omista asioistaan ja etenkin arvoistaan. Arvollinen vapaus tarkoittaa siis sitä, että ihmiset voivat itse valita ne asiat, joita he arvostavat. Tässä voidaan havaita se, että oma filosofiani tähän mennessä korostaa etenkin valinnan vapautta ja vastakulttuurisia liikkeitä. Mielestäni ihmisen arvo tulisi määrittää etenkin sen kautta, kuinka hyvin tällainen ihminen voi olla vapaa ja kuinka kehittynyttä ja vapauteen suunnattua hänen ajattelunsa on. On tietysti selvää, että miltei koko ihmisten populaatio ei välttämättä tule harrastaneeksi ajattelua edes vaikka tällainen ihminen eläisi satavuotiaaksi. Sen takia ajattelija tulee toljotuksen ja pikkumielisen arvostelun kohteeksi. Vaikka ajattelija olisi julkisissa tiloissa täysin huomiota mihinkään kiinnittymätön, joutuu tällainen ihminen toljotuksen kohteeksi. Mitä vähemmän sosiaalista juoruilua harrastetaan, on asia sitä parempi. Joku voisi väittää, että filosofiani muistuttaa suuresti eksistentialismia, ei minun filosofiassani kiinnosta nihilismi, ehkä enemmän Nietzschekin, joka kuitenkin ajatteli ihmisten pystyvän luomaan omia parempia arvoja ja näin ollen kaikki ei jää turhuuteen, tyhjyyteen ja anarkiaan. Minä siis ajattelin, että parhaimmassa muodossa ihmiset voivat autonomisesti johtaa ja muodostaa instituuioita, jotka toimisivat hyvin kommunitaristisessa järjestelmässä, jossa instituutioilla on suuri vapaus yhteiskunnan ja ihmisten toiminnan suhteen. Siinä mielessä ajatteluni on jonkin verran anarkistinen, ja arvostan tietysti esimerkiksi Stirneriä, Bakuninia ja Kropotkinia. Kuitenkin establismentin eli ontokratian vastustaminen on tärkein asia. Yhteiskunnassa tulisi olla mahdollisuus jopa keskinkertaisella väellä kehittää omia arvojaan ja itsenäistä toimintaansa. Tavallinen ihminen ei halua kehittää omaa ajattelua, - hän haluaa matkia muita ideologisen nautinnon ja provinsiaalisen vallan ja miellyttämisen halun takia. Tavallisesti ihmiset imartelevat itseään korkeammalla vallan tasolla olevia ihmisiä, jonka arvostuksen luonnetta en ole koskaan ymmärtänyt, koska rahvas ei todellakaan katso muita kuin plakaatteja, ja siten kuvittelevat esimerkiksi jollain näkyvällä tavalla olevilla ihmisillä olevan itseään suurempi valta yhteiskunnassa. Tässä tulee esiin se, että etenkin näkyvyys on tänä päivänä asia, joka muovailee ihmisten mielipiteitä. Tämähän on johtanut muun muassa siihen, että poliittikkojen on seremoniallisesti viestitettävä kansalaisille omaa blankkoa mielipidemoraalia, jonka tarpeellisuus ei ole koskaan itselleni täysin selvinnyt. Miksi ”johtajan” täytyy sanoa korokkeelta omia moraalisia havaintoja, ikään kuin ihmiset eivät parhaimmassa tapauksessa pystyisi itse ymmärtämään etiikkaa tämän verran? Eli näkyvyyden ja ei-näkyvyyden välinen ero on monessa tapauksessa se asia, joka määrittää ihmisten pinnalliset mielipiteet. Voitaisiin käyttää paria termiä siinä, kun selitetään ihmisten toimintaa ja ajattelua: lähimotiivi ja kaukomotiivi. Nämä tarkoittavat sitä, millä perusteella ihmiset perustelevat omaa toimintaansa ja ajatteluaan. Lähimotiivi tarkoittaa sitä, millä tavalla suurin osa ihmisistä perustelee omaa toimintaansa ja ajatteluaan. Se on siis reaktiivista ja suhteellista, esimerkiksi vaikka tappeleminen. Kaikessa lähimotiivin mukaan toimivat eivät pysty tulemaan ajattelijoiksi, koska heidän toimintansa ja ajattelunsa motivoituu etenkin käytännöllisistä asioista ja lähiympäristöstä. Suurin osa ihmisistä on tällaisia ja heitä voidaan kuvailla etenkin feminiinisiksi ihmisiksi. Lähimotiivin kautta toimivat ajattelevat koulun olevan itseopiskelua tärkeämpää ja eivät etenkään osaa itse organisoida arvoihin perustuvaa itseopiskelua itselleen. He tottelevat normia ja herran sanaa. Tällaiset ihmiset eivät tavallisesti kyseenalaista mitään, ei ainakaan sellaisia ihmisiä, jonka he mieltävät annetuksi auktoriteetiksi. Kaikki ajattelu alkaa olevaisen kyseenalaistamisesta. On siis itse kehitettävä järjestelmä, joka selittää tarkemmin maailman luonnetta. Maailman luonteen selittäminen tarkoittaa etenkin ihmisten ja heidän arvojensa, toiminnan ja ajattelun selittämistä. Tähän liittyy etenkin siihen, miten konformistisesti ihmiset pystyvät ajattelemaan ja kuinka suuri osa ihmisistä luopuu ajattelun kehittämisestä ja alkaa matkimaan tai toljottamaan muita. Ajattelu vaatii etenkin loogisuutta ja konsistenssia. Se ei siis ole pelkästään käsitteiden keksimistä, vaan käsitteitä on kehitettävä johdonmukaisesti ja liitettävä ne loogisen konsistenssin kannalta yhteen toimivaksi ja selittäväksi kokonaisuudeksi. Eli mielestäni ihmiset voivat muodostaa monesta näkökulmasta omankaltaisensa filosofisen maailmankatsomuksen ja sen selityksen. Tämä tietysti vaatii myös kielellistä lahjakkuutta ja luovuutta. Jotkut nykyhetkeen jumiutuneet ihmiset sanovat uudissanoja keksiville, että ”ei tuollaista sanaa ole tässä kielessä!”. Kuitenkin on, kun se vakiintuu käyttöön. Ontokratialla on siis pyrkimys muokata kaikki ihmiset toistensa kopioiksi, ja monesti tämä tehdään poikkeavilla perusteilla ja päämäärillä. Voidaan esimerkiksi ajattella, oman isäni äidin ajattelua, - hän toistaa aina monesti fraasin ”kaikkiehan meijjän pittää”. Kuitenkin kun häneltä kysyy, minkä kautta hän saa noita komentojaan ja noudatuksiaan ja tavallisesti tällaisessa tilanteessa hän menee pois tolaltaan eikä pysty antamaan minkäänlaista hänen ilmaisunsa peräistä vastausta. Eli toisin sanoen kuvitelmat ajattelultaan ja toiminnaltaan yhtenäisestä väkijoukosta perustuu ihmisten pelkoon ja haluun mukautua massaan, vaikka heille kaikki tämän on täysin kasvotonta. Porvarillisen ihmisen periaatteet eivät siis siihen nähden ole samanlaisia kuin vapaan ihmisen periaatteet. Olen käyttänyt termiä uusi syvällisyys tai new depth sellaisesta kulttuurisesta liikkeestä, joka voisi varmasti muodostua merkittävästi yhteiskuntajärjestelmää muuttavaksi liikkeeksi. Vastakulttuurisia ajattelijoita ja puolueitakin on tietysti jo tähän päivään mennessä ollut paljon. Esimerkiksi vaikka Pentti Linkola ja Vihreä puolue etenkin Saksassa ja Suomessa. Cohn-Bendit on yksi esimerkki näistä ihmisistä, jotka olivat merkittävällä tavalla keksimässä tällaista liikettä 1970-luvulla. Ajattelen, että ihmisten tekemää työtä tulisi arvioida etenkin työn helppousasteen kautta. Tätä kautta voitaisiin integroida ihmisten potentiaalinen lahjakkuus työpaikan kautta. Mielestäni ihmisten vapauteen yhteiskunnassa kuuluu se, että se mahdollistetaan helppousindeksin kautta. Helppousindeksin tasapainopistettä voidaan käyttää kuvaajana siinä, kun työn käsite on yhteiskunnassa konsistenssissa. Ihmisten tekemän työn mukaan voidaan havaita myös se, miten vapaus jakaantuu yhteiskunnassa, koska epävapaat ihmiset ovat alttiita vaikutteellisuudelle, jonka myötä vapauden vähenemisen myötä myös ontokratian valta yhteiskunnassa kasvaa ja se taas voi olla ohjaamassa instituutioita epävapauteen ja invaasion saamiseen, jossa työn käsite hämärtyy, koska julkisuudessa oleva porukka saa siitä eniten hyötyä ja ansiota. Voidaan sanoa, että kommentaariaatin käsite on ainakin jotenkin kehittynyt proletariaatin käsitteestä, koska etenkin kulttuurimarxistit ovat tänä päivänä ensimmäisenä juonimassa sitä, miten ihmisten vapaus voitaisiin viedä mahdollisimman epäoikeudenmukaisella tavalla. Olen aina kokenut olevani etenkin kokoomuslainen, mutta monet ovat nähneet minussa piirteitä, jotka joku voisi liittää poliittiseen vasemmistoon. Työn ja vapauden suhde ovat kuitenkin mielestäni yksi olennainen asia omassa filosofiassani. Kuitenkin ajatteluni perustuu myös yhteiskunnan kaikenlaisiin marginaaleihin ja syrjässä eläviin. Siinä mielessä olen aina arvostanut etenkin Aki Kaurismäen elokuvia. Miten ihminen ja yhteiskunta voisivat kehittyä on tärkeä asia. Mielestäni se onnistuisi parhaiten, jos kouluissa ruvettaisiin opettamaan arvojen, asenteiden ja arvostelukyvyn kritiikkiä. Arvoja tulisi kritisoida, koska niiden perusteella päätetään arvostamisen kohteet, asenteet voivat olla haitallisia tärkeämmille asioilla ja arvostelukyky taas tarkoittaa sitä, miten korkealta ja tarkemmin ihminen voi havaita arvostelua vaativat tilanteet, onko siis ajattelija vai pikkuporvari. Ontokratia haluaa siis arvostella ja pakottaa erilaiset ajatukset ja mielipiteet yhteen malliin. Ontokratia ei siis tue pluralismia millään tavalla. Vaikka kuitenkin mielestäni arvoja voidaan arvostella sen perusteella miten korkeita periaatteita ne ovat ja miten ne sopivat yhteiskuntaan ja yksilöille. Asenteet voivat näin ollen olla arvostelukyvyn tiellä, jota kautta tulisi syntyä uusia arvoja. New depth tarkoittaa uusia arvoja, joissa yhdistyy esimerkiksi aiemmin tätä muistuttaneiden Beat-runoilijoiden ja boheemien ihmisten periaatteet ja arvot. Ontokratia käyttää kommentaariaattia siten, että se arvostelee ihmisiä ja pyrkii saamaan ne vaikutteellisuuden säteelle, minkä jälkeen ontokratia muuttaa merkitysvaltaa, jonka kautta se pystyy itse ohjailemaan tällaisia ihmisiä. Ontokratia järjestää vapaiden instituutioiden tielle arvo- ja tuki-instituutio. Arvoinstituutioiden sisällön eli kapean ihmisten epävapauteen perustuvan arvostuksen takaa tuki-instituutiot, jotka ovat poliisiorganisaatioita, jotka ovat puolueellisia sama kuin vertaisi vaikka poliiseihin Venäjällä. Ontokratia on korruptiivinen ja järjestäytyneeseen rikollisuuteen samastuva järjestelmä, joka haluaa häikäilemättömällä tyylillä valtaa, joka varmistetaan ihmisten vapauden viennillä. Ihmisille ei siis jätetä tilaa sanoa omia ajatuksiaan ja arvostuksiaan asioista. Ihmiset tavallisesti tulkitsevat toisten ihmisten toimintaa hyvin epäarvostavasti ja elementaariselta tasolta lähtien. Siinä siis asetetaan oma mahdollisesti monopolisoitu käsitys asioista kaiken arvostelun ehdoksi ja säännöksi. Siinä asetetaan keskinkertaisen ja keskiluokkaisen ihmisen arvot korkeimmalle arvostettavalle tasolle, joka arvostaminen vielä pakotetaan kommentaariaatin kautta. Olemisen vapaus on se asia, mitä tavoitellaan vastakohtana ontokratialle eli olemisen vallalle. Olemisen valta on nykypäivänä mahdollisesti hyvin lahjattomista ihmisistä peräisin oleva järjestelmä, jonka valta perustellaan vain pienen ihmisen halulla mukautua ja alistua uusille vallankäyttäjille. Toisin sanoen: suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa ei ole minkäänlaista eroa vallankäyttäjien ja äänestävien kansalaisten välillä. Kuitenkin juuri se on se tekijä, minkä takia nämä vallankäyttäjät täytyy voidella seremonioilla, liittää heihin vallan symboleita ja hurskaasti kommentoida moraaliarvoisia tapahtumia moraaliarvottomalle rahvaalle. Media voisi kirjoittaa enemmän jostain paremmasta kuin siitä, mitä joku kepin päähän nostettu ihminen sanoo jostain asiasta, - ikään kuin ihmiset eivät itse osaisi tehdä päätöstä siitä mikä on hyvä ja paha ja mikä on oikea ja väärä. Ihmisten moraalista autonomiaa ja siinä kehittymistä olisi mielestäni hyvä seurata ja edistää. Esimerkiksi nykypäivänä kehittynyt informaatioteknologia on jo itsessään kehittänyt keinoja, joiden avulla voidaan tarraantua kiusaamaan tahoja tai yksilöitä. Sehän on selvää, että ihmiset haluavat arvostella. Myös uhkailu kuuluu enemmän näkyvien ihmisten vastaan otettavaksi. Patoutunut aggressio on nimittäin monen mitättömän tavallisen ihmisen repertuaarissa, koska muuta keinoa aiheuttaa asioita ei ole. En tiedä millaista on olla keskiälyinen ihminen, mutta olenpa aika varma, että tässä porukassa ei paljon anneta tilaa poikkeaville yksilöille. Esimerkiksi senkin verran eksentrinen ja poikkeava ihminen kuin peliteoriaa kehittänyt John Forbes Nash löysi huippuyliopistosta paikan, jossa hän pystyi keskittymään työhönsä ilman ympäröivien ihmisten pilkkaamista. Tavallisesti sanotaan, että yliopistot sietävät erilaisuutta paljon paremmin kuin muut paikat yhteiskunnassa. Kuitenkin tässäkin on varmasti eroa erilaisten yliopistojen välillä. Minua kyllä kiusattiin vielä Jyväskylän yliopistossakin. Monihan tavallinen aggressiivinen mies levittää kapakoiden pöydissä eteenpäin ajatusta, jonka mukaan ajatteleva ihminen, kuten monen mielestä vaikka minä, erottuu joukosta, koska ”se luulee olevansa meitä parempi!”. Filosofiani tarkoittaa myös etenkin sitä, että ihmisille on annettava oikeus olla vapaita ajattelemaan ja tekemään tiettyjä päätöksiä. Vapautta ei siis pidä jakaa ontokratian kautta, koska ontokratia määrittelee siinä tapauksessa itse raamit vapaudelle ja tietysti sille, että tällöin vapaat ihmiset olisivat määriteltyjä ontokratian toimesta, eli sillä tavalla, että vapaus hyödyttäisi ontokratiaa. Ontokratian valta on pienimmistä nimittäjistä tulevaa valtaa, eli se on helposti kaikkien ymmärrettävää ilman minkäänlaisia tasoja ja särmää. Ontokratia nykypäivänä on etenkin keskiluokka, jotka eivät suuremmin välitä siitä, mihin he käyttävät aikansa ja elämänsä. Ontokratia on realistispakottava järjestelmä, joka huomaa kaikista tilanteista ja ihmisistä vain pintapuolisimman. Selittävässä järjestelmässä tulisi huomata etenkin arvot ja se, mitkä arvot ovat tärkeimpiä. Pitäisi siis etsiä sellaisia arvoja, jotka pystyisivät etenkin historian ja filosofian kautta löytämään mahdollisimman syvällisesti asioita selittäviä periaatteita ja arvoja. Sosiaalinen dominanssi on yksi käsite, johon suurin osa ihmisistä pyrkii ja jonka yläpuolella olevia asioita tämä ihmisten ryhmä ei ota huomioon. Kaikki on heille sitä, mistä puhutaan ja kuka nostetaan esille kussakin tilanteessa. Toisin sanoen, he eivät kyseenalaista etenkään sitä, mitä kaverit sanovat ja mitä esimerkiksi jossain usein todistetuissa tilanteissa ylistetään. Esimerkiksi mummoni lukee tavallisesti vain Savon Sanomia, johon hän palaa aina iltaan asti. Olen sanonut hänelle, että tietääkö hän, että tuollaisella tiedollisella riippuvaisuudelle hänen oman ajattelunsa ja omat mielipiteet muodostuvat 20-30 toimittajan omista ajatuksista ja halusta kiinnittää huomiota johonkin. Minä luen lähinnä nettilehtiä: Frankfurter Allgemeine, Le Figaro, Le Monde, Daily Telegraph jne. Mielestäni tiedonsaannissa tulisi aina kiinnittää huomiota siihen tahoon, joka ilmaisee tiettyä informaatiota. Monimallisemantiikka on termi, jolla katsotaan, että informaatiolla ja tiedolla voi olla monia selittäviä tekijöitä ja asioita yleensä voidaan selittää monen eri mallin mukaan. Malli tarkoittaa siis jähmettynyttä kuvaa jostain todellisuuteen liittyvästä tapahtumasta tai havainnosta. Se siis olettaa, että ihmiset toistavat jonkinlaista tietynkaltaista maneeria erilaisissa tilanteissa. Eli toistan, että ihmisten tulisi tulla entistä riippumattommaksi ja kehittää itselleen vähintään henkilökohtainen maailmankatsomus. Voi olla varmaan niin, että minä pitkälle elätettynä nulikkana en tajua edes sitä maailmaa, missä esimerkiksi työväenluokan ihmiset toimivat. On varmaan niin, että filosofisen maailmankatsomuksen luominen vaatii myös sellaista kielitaitoa, jota ei ole perusjakauman mukaisesti kaikille ihmisille sanottu. Itse olen kehittänyt kielitaitoni suomen ja ulkomaiden kielissä etenkin sanomalla ulkomaan kielistä, että olen saavuttanut monen kielen tuntemuksen kieltäytymällä siitä, että sanoisin etten osaa jotain tiettyä esille nostettua kieltä. Kielitaidon pohja on tietysti luotu koulussa, mutta suurimmalta osin olen saavuttanut monikielisyyteni itseopiskelun kautta. Filosofiani korostaa myös ironian, itseironian ja satiirin merkitystä yhteiskunnassa, koska ne ovat rauhanomaisin keino alkaa kehittymään jonkinlaista valtaa hallussaan pitävää tahoa kohti. Ontofysiikka tarkoittaa sitä, että valtakulttuuriin ei tule sopeutua mahdollisesti tietämättömyyden verholla. Kaikesta on otettava selvää ja kyseenalaistaa koko ajan valtaa, joka on mahdollisesti liian helposti annettua näille ihmisille ja instituutioille. Ironia ei ole samalla tavalla loukkaavaa ja etenkin toisiin ihmisiin suuntautuvaa kuten sarkasmi, joka voi tavallisesti olla goofy ja loukkaavaa. Ironian ja satiirin avulla ilmapiiri puhdistuu vallanpitäjien valtansa pönkittämiseksi rakentamista esteistä. Ontokratia on etenkin talousihmisten systeemi, joka nuoren kansakunnan sisällä pyrkii rakentamaan uusia tapoja saada arvostusta. Tämä yksi naispoliitikko on tietysti oma lajinsa tässä mielessä. Hänelle tärkeämpää kuin kansalaisten arvostus on leveillä semi-ulkonäöllään, jota hän korostaa koko ajan. Onneksi ei ole enää eduskunnassa eikä etenkään hallituksessa. Naisten päteminen ja ansaitseminen omien tissiensä ja pyllyjensä esittämisellä on uusi ilmiö ja kertoo vain siitä, miten pinnallistunut, nuoruutta ja ulkonäköä korostava yhteiskunta suomalainen yhteiskunta nykyään on. Se että ihmisten seksuaalisuutta manipuloidaan koko ajan yhteiskunnassa on johtanut itse siihen, että tällaisia naisia, jotka eivät suuremmin poikkea erään tunnetumman ammatin tekijöistä, arvostetaan ja he ovat alkaneet tuomaan itsestään esiin pintapuolisimmin ja selkeimmin näkyvän pinnan, jota paklataan hysteerisesti. Itse voin sanoa, että jos joku pitikin minua joskus aikoinaan komeana, voin nykypäivänä sanoa, että olen tyytyväinen siitä, että olen nykyään sen näköinen kuin olen, koska minuun ei kiinnitetä turhaa huomiota oman ulkonäköni kautta. Korostan filosofiassani myös vaihtoehtoiskulttuureita ja ihmisten syvempiä motiiveja toiminnalle. Eli katson, että ihmiset voivat valita valtakulttuurin sijaan sellaisia kulttuureita, joissa heillä on pidempi historia. Nimenomaan historian pituus on mielestäni se tekijä, joka on parhaiten ohjaamassa ihmisiä siihen kulttuuriin mitä he suurimmin arvostavat. Vaikka voisi kutsua naurettavalta, olen minä aina korostanut sivistyssukuani, joka on vielä lisäksi aatelinen. Olen käynyt useita kertoja ritarihuoneen kansliassa ja kirjastossa, mutta kuten olettaa saattaa, ei äidinpuoleisen periintymisen omaava kaveri ole koskaan saanut sinne kutsua. Olen täysin sinut tämän asian kanssa. Eli pintapuolinen tulkinta ja se, että pintapuolisuus johtuu monesti valtakulttuurista ovat perustavia tekijöitä omassa filosofiassani ontofysiikassa. Toisin sanoen ihmisillä on oikeus tehdä perustavia valintoja oman olemassaolonsa ja maailmanhahmotusjärjestelmän kannalta.