Kolumni: Minä, kirjoittaminen ja tavalliset ihmiset

Tavallinen ihminen ei halua keskittyä luomaan itseään millään tavalla kirjallisesti, tieteellisesti tai taiteellisesti. Tavallisella ihmisellä ei ole tähän tavallisesti jaksamisen varoja eikä myöskään kokemuksen puutteen takia myöskään lahjoja ja kykyä. Esimerkiksi kirjalliseen luovuuteen johtava tie avataan omien kirjoittajanlahjojen kehittämisellä ja herpaantumattomalla työllä ja vaivalla. Kirjoittamisessa kehittyy vain kirjoittamalla, jonka ovat todenneet minun lisäkseni myös monet muut itseäni vielä tällä hetkellä tunnetummat kirjailijat ja kirjoittajat. Esimerkiksi Juice Leskinen ei vielä kypsemmällä iälläkään kutsunut itseään kirjailijaksi vaan piti parempana termiä kirjoittaja. Hän ei tietysti saanut aikaiseksi koskaan kokonaista romaania, jonka piirteen jotkut kirjallisesti luovia ihmisiä tutkineet ihmiset ovat nähneet tyypilliseksi aspergerin oireyhtymästä vaikuttuneilla kirjailijoilla. Kuitenkin itse en tuohon kategoriaan kuuluvana ole koskaan sulkenut itseltäni pois myöskään romaaneita. Kuitenkin kaunokirjallisen proosan kirjoittaminen on joskus turvallisinta aloittaa esimerkiksi novelleilla, jonka ovat monet muutkin kirjailijat sanoneet ja tehneet ennen romaanien kirjoittamista. Tavallinen ihminen pitää viihteestä ja ajan kuluttamisesta toisten ihmisten kanssa ja monesti mahdollisimman älyvapaalla viihteellä. Kuitenkin on sanottava, kuten esimerkiksi Henry Miller on hyvin suvaitsevaisesti sanonut, että periaatteessa kaikkien ihmisten olisi mahdollista kehittyä kirjallisessakin luovuudessa, kunhan he vain alkaisivat keskittää huomionsa olennaisiin ja tärkeisiin asioihin. Luulen, että Suomessakin julkaistaan vuosittain ainakin 20000-30000 kirjaa, joko kustannettuna tai omakustanteina, joten on tässäkin tavassa kehitytty paljon inklusiivisemmaksi, ja tietysti käsikirjoituksen kirjoittaminen esimerkiksi tekstinkäsittelyohjelmalla on paljon helpompaa kuin kirjoituskoneella tai käsin kirjoittamalla. Tavallinen ihminen ei siis tavallisesti koe tarvetta luomiseen kuin korkeintaan rajoitetulla tavalla. Monesti kunnianhimoinen kirjoittaminen, eli se, että kirjoittamista harrastetaan ja että tekstejä syntyy on monesti pienen ihmisryhmän sisäinen asia. Minä haluan ajatella ja tuoda esiin omaa ajatteluani. Olen myös mielestäni varsin kunnianhimoisesti kehittänyt omaa ajatteluani ja luonut mm. omia käsitteitäni ja pyrkinyt yhdistämään niitä toisiinsa. Minut siis erottaa tavallisesta ihmisestä etenkin kirjoittaminen, lukeminen, kääntäminen ja oman ajattelun kehittäminen ja esiintuominen. Olen myös mielestäni omaksunut aika kehittyneen tavan olla ihmisten kanssa tekemisissä, vaikka tämä ei tietenkään ole minkäänarvoinen asia suoraan sanoa, se on pikemminkin itsestäänselvyys kuin mikään ylpeiltävä asia. Sivistyneet ja kultivoituneet ihmiset käyttäytyvät sivistyneellä ja kultivoituneella tavalla. Lukeminen on tärkeä asia kirjoittamisen kannalta, koska esimerkiksi edesmennyt juristi Matti Wuori on kuvannut asiaa, niin kuin se on, että lukeminen on sisäänhengittämistä ja kirjoittaminen on uloshengittämistä ja tämän yhteyden takia ne kuuluvat myös toisiinsa. IIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIIII Olli von Becker YTM, filosofian jatko-opiskelija ja oikeustieteen opiskelija