Sosiaalinen on uusi käsite yhteiskuntatieteellisessä tutkimuksessa, joka on nykyään etenkin naisten välityksellä tunkeutunut kaikkialle elämään ja yhteiskuntaan. Puhutaan ja kirjoitetaan sosiaalisesta elämästä, sosiaalisesta todellisuudesta, sosiaalisesta konstruktionismista ja sosiaalisesta älykkyydestä ja lahjakkuudesta. Tosiasiahan on se, että sosiaalinen ei itsessään tarkoita mitään. Sosiaalinen vuorovaikutus ja elämä voi olla vuorovaikutusta ja elämää ilman sosiaalistakin. Sittenhän on tietysti vielä niin sanotusti sosialistiset puolueet, jotka katsovat joskus kertomansa mukaan edustavansa sosiaalista omatuntoa. Mielestäni ihminen voi olla vuorovaikutuksessa eikä siihen tarvita sosiaalista. Myös omatunto voi olla olemassa ilman sosiaalista. Tämä sosialismin ja sosiaalisuuden korostaminen on tullut suomalaiseenkin politiikkaan pääasiassa roskaväen ja naisten määrän lisäännyttyä parlamentissa. Kuitenkaan kukaan ei osaa omin sanoin selvittää kenellekään sitä, mitä tämä sosiaalinen itse asiassa tarkoittaa. Nykyaikana on tietysti muodikasta liittää sosiaalinen kaikkeen todellisella tavalla merkittävään yhteiskunnassa. Tässä ei todellakaan oteta huomioon sitä, että monenlaiset ammatit ja opinalat eivät vaadi minkäänlaista sosiaalisuutta. Myös sosialistit ovat todella itsekkäitä, kun he ovat tuoneet yhteiskuntaan sosiaalisen käsitteen ja sitten he katsovat vain itse edustavansa tätä sosiaalisuutta sosialismin muodossa. Minä arvostan yksilöä enemmän kuin valtiota, mitä vastaan kaikessa ovat etenkin sosialistit ja sosiaalisen korostajat. He kuvittelevat, että inhimillinen todellisuus voisi ilmetä etenkin sosiaalisessa vuorovaikutuksessa eikä yksin ympäristöä havainnoivasta yksilöstä voisi olla tuohon samaan. Kuitenkin on selvää, että kaikki merkittävä mikä maailmassa on syntynyt esimerkiksi taiteen tai kirjallisuuden alalla on ollut yksilötoiminnan tulosta. Kaikenlaiset kollaasiromaanit jäivät 60-luvulle Saarikosken ja hänen isänsä höpötyksiin. Mielestäni yhteiskunnan tulisi suojella yksilöitä valtiolta, johon sosialistit samaistavat sosiaalisuutensa. Jotkut korostavat jopa rehtoreina kevätjuhlapuheissaan sosiaalisia taitoja ja verkostoitumista. Tämä on mielestäni yksi ovela naisten ja sosialistien tapa väistää se vastuu, minkä yksilönä toimiminen vaatii. Minä en ainakaan ole koskaan tarvinnut minkäänlaisia sosiaalisia taitoja ja niiden pakotettu opettelu jossain vaiheessa on tuottanut vain itseinhoa, karmistusta ja pettymystä. Mielestäni ihmisiltä tulisi kysyä itseltään haluavatko he osallistua sosiaalisuuteen, koska käsite ja ajatus on varsin uusi. Vasemmistolaisesti orientoituneet sosiologit esittävät näitä asioita kuin jonkinlaisia pysyviä totuuksia, vaikka nämä asiat jäävät tieteiden hierarkiassa aika matalalle asteelle. Minun mielestäni korkeampien tieteiden periaatteita tulisi soveltaa myös alemmalle tasolle riittävän sopivassa mielessä, eikä tuon rinnalla minkäänlaisen sosiaalisen kuvitelmat pysy voimassa. Tämä vertaantuu siihen aivan kuin yliopistossa opetettaisiin horoskooppeja ja podilängvitsiä, niin kuin yhdellä viestinnän pakollisella kurssilla yliopistossa muutama tyhmä tyttö olisi halunnut tuosta puhua ja keskustella. Sama kuin opetettaisiin filosofiassa jonkinlaista vaikutelmaoppia, jossa otettaisiin huomioon kaikki ne pintapuoliset nokkeluudet, jota keskiälyiset harrastavat vaikka filosofian sisällä vaikuttaakseen naispuolisiin opiskelijoihin oman kommentointifilosofiansa kautta. Tämä niin sanottu sosiaalinen konstruktionismi on tuonut tämän hölynpölyn lähes kaikkeen tieteeseen ja nykyään myös merkittävää teorioiden luomista käytetään tuon määritelmän alla. No mutta sehän on helppoa sanoa kaikesta, että ”se on vain sosiaalista” tai että ”se on vain sosiaalinen ilmiö”. Minä ihmettelen miten tällainen kenen tahansa ymmärtämä epä-älyllinen hölynpöly on voitu tuoda näin näkyvästi kaikkeen tutkimukseen ja siitä on kirjoitettu tuhansia kirjoja, jossa kaiken ytimenä on sosiaalinen, joka riittää heidän mukaansa ymmärrettäväksi sellaisenaan. Mikä voisi sitten olla vaihtoehto sosiaalisen hölynpölyn joka yhteydessä miettimiseksi. Yksilö, hänen suuntautumisensa ja itsenäiset valintansa tulisi nostaa korkeimpaan rooliin. Ihmisten arvoa ei ole mitattu sosiaalisella huutoäänestyksellä muualla kuin Neuvostoliitossa ja muissa kommunistimaissa. Tavallista on etteivät kaikki ihmiset pysty älyllisen ja henkisen tasonsa takia edes käsittämään sellaista käsitettä kuin yksilö ja sen takia he ajautuvatkin sosiaalisen käsitteen käyttämiseen ja monesti myös vasemmistolaisten puolueitten äänestämiseen ja tukemiseen. Ihmisille tulisi kertoa sosiaalisen mitääntarkoittamattomuudesta ja sosialismin vaarasta, koska ne ovat omiaan häivyttämään yksilöyden rajoja, jota sosialismi hyödyntää. Mielestäni yksilöiden välisten rajojen tajuaminen on askel henkisesti tasapainoiseen elämään. Se on tärkeää etenkin sen kannalta, että siinä ihmisen vastuu ja velvollisuudet ja jossain mielessä myös omatunto ja näiden käsitteiden merkitys voisi ilmetä oikeanlaisella tavalla. Jos yksilö ei tajua rajojaan, hän voi olla omiaan manipuloimaan toisia ihmisiä, arvostella heitä ja samalla olla suuntautunut pitämään ihmisiä välineinä omien päämääriensä tavoittamisessa. Samalla tavalla nämä itkupotkuraivarisosialistit kuten vaikkapa Sanna Marin syyttävät tavallisesti negaation kautta oikeistoa omista ongelmistaan, vaikka koko niin sanottu hyvinvointiyhteiskunta perustuu yksilöiden ja ihmisten välisten rajojen unohtamiseen, missä järjestelmässä kaikkia vapautta tavoittelevia voidaan syyttää itsekkyydestä, vaikka he todellisuudessa haluavat huolehtia itsestänsä itse ja hyötyä kovalla työetiikalla tehdystä työstään. Eli sosialistien mielestä yksilön ja vapauden käsitteet ovat paheksuttavia ja närkästyttäviä itsekkyyden osoituksia, koska sosialistien kaikista omista kannattajista ei suurimmasta osasta ole minkäänlaisen yksilöyden tai vapauden niin materiaalisella kuin henkisellä tasollakaan ymmärtäjiksi. Ja tässä he korostavat fasistisesti suosikkikäsitettään eli sosiaalista, johon kaikkien tulisi ottaa osaa, vaikka heillä ei olisi minkäänlaista todellista velvoitettakaan siihen. Yksilöiden välisten rajojen tajuamisen jälkeen ihmisellä alkaa tavallisesti suunta kohti tervettä poliittista suuntautumista eli oikeistoon suuntautumista. Sosiaalisen käsitteen kaikkialle tunkeminen on sosiaalista totalitarismia elin fasismia – sosiaalisen fasismia. Sosiaalisen, eli merkityksettömän käsitteen pohtiminen, on johtanut siihen, minkä takia sosialistit saavat perusteltua samoin merkityksettömän poliittisen ohjelmansa sisältöä. Sosiaalinen ei tarkoita mitään, ja sosialismi on vain peiteltyä proletariaatin diktatuuria. Ymmärtäkää lopulta se!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti