sunnuntai 10. huhtikuuta 2022

Hullun puolustuspuhe

Haluan kirjoittaa hulluudesta, koska minä todella olen hullu. Mielestäni kuitenkin kokonaista arviota ei tule tehdä pelkästään tämän asiantilan perusteella. Olen myös mielestäni herkkä ja syvällinen ihminen, jolla on paljon annettavaa toisille ihmisille. Hulluuteni näkyy kai selkeimmin sosiaalisena eristymisenä. Minulle on diagnosoitu aspergerin syndrooma ja skitsoaffektiivinen häiriö, joka sijaitsee vakavuudessaan skitsofrenian ja kaksisuuntaisen mielialahäiriön välillä. Ja on väärin sanoa, jos joku kuvittelee, että olisin jotenkin onneton sosiaalisessa eristäytymisessäni. Olen aina ollut onnellinen, jos saan päättää arjestani yksin ja tehdä asioita, jotka miellyttävät minua henkilökohtaisesti. Kaikki tärkein työskentelyni tapahtuu yksin, ja en osaa esimerkiksi keskittyä kovinkaan hyvin kirjoittamiseen, kun asunnossani on joku toinen ihminen, oli sitten kuinka läheinen hyvänsä. Kirjoitan aina yksin ja saan parhaimmat ideani ja inspiraationi kirjoittamiseen yksin. Kuitenkin minua vaivaa pakkoajatukset ja mielenpinttymät, jotka saavat minut joskus onnettomaksi ja ahdistuneeksi. Kuitenkin kun olen hyvällä ja tasaisella tuulella, saan joskus aikaan mielestäni hyvinkin merkittävää tulosta. Ennätykseni saman päivän aikaisesta kirjoittamisen määrästä on 30-40 liuskaa. Eristäytymiseni ja poikkeamiseni suuresta osasta ihmisiä on saanut aikaan sen, että jotkut ihmiset eivät hakeudu seuraani, vaikka kuten sanoin, minulla olisi monille paljon annettavaa. Puhun varmaan useimpien mielenterveyskuntoutujien puolesta kun sanon, että näihin asioihin liittyviä tabuja tulisi pyrkiä poistamaan. Tiedän, että minulla on todella korkea älykkyysosamäärä ja aspergerin piirteiselle ihmiselle tyypillinen poikkeuksellinen muisti ja kyky keskittyä tiettyyn asiaan. Kuitenkin mielestäni nykyaikainen suomalainen yhteiskunta korostaa normaaliutta ja keskinkertaisuutta, jossa tilanteessa esimerkiksi populaarikulttuurin ja julkkiskulttuurin kautta on tullut yhteiskunnassa tyypilliseksi, että poikkeavia ihmisiä pilkataan, ja suosituimpia ovat ne, jotka osaavat viihdyttää massoja ja tarjota heille naurettavaksi keskinkertaisia kaikkien ymmärrettävissä olevia vitsejä. Myös politiikan teko Suomessa on muuttunut, ja se ei nykyaikana ole useimmin muuta kuin pyörimistä samojen poliittisten instituutioiden sisällä niiden muuttumattomien lakiensa perusteella, sekä samanlaisen merkityksettömän ja ongelman ratkaisua pelkäävän kielen sisällä toimimista. On hyvin tyypillistä keskinkertaisten ja keskiälyisten ihmisten piirissä, että esimerkiksi jotain poikkeavaa ihmistä voidaan kuvata termillä ”avohoitotapaus”, eikä tähän lisätä mitään muuta, eli jotkut katsovat, että se, jos ihminen on avohoidossa tai vain vaikuttaa sellaiselta, riittää se määritelmäksi hänen koko persoonastaan. Muita yleisiä keskinkertaisten ihmisten mielestä ihmisen persoonan mitoittavia piirteitä voivat olla esimerkiksi avohoitotapaukseen viittaava ”hullu” tai vaikka ulkonäön perusteella tehtävä määritelmä ”läski”. Minä en henkilökohtaisesti välitä siitä, mitä te minusta ajattelette. Massoille on tyypillistä seurata kaikessa tekemisessä ja ajattelussa massan ja rahvaan omia ennakkoluuloja ja rajoja, ja tähän viitaten nauraessaan toiselle ihmiselle tai pilkatessaan tätä jostain, he todellisuudessa nauravat ja pilkkaavat omia rahvaan lakejaan ja rajojaan, ei tähän pitäisi sisällyttää oletusta siitä, että rahvaasta poikkeava ihminen olisi näiden keskinkertaisuuksien naurun aihe. Ole rohkeasti itsesi jokaisessa tilanteessa on mielestäni hyvä ohje kaikenlaisille ihmisille. Tässä vain ongelmana on se, ettei suurin osa rahvaasta osaa edes havaita omaa minäänsä, koska he ovat niin sekoittuneita massojen ja rahvaan subjektiivisiin mielipiteisiin. He ovat kuin yhtenäinen ja paksu kasa alkulimaa, josta he eivät ole vielä evoluution tässä vaiheessa päässeet erottumaan. Nämä ihmiset elävät tavalla, jossa materiaaliset välttämättömyydet ohjaavat heidän päätöksentekoaan, eivätkä he todellisuudessa edes pysty havaitsemaan minkäänlaisia objektiivisia arvoja, jotka voisivat näyttää heille mitkä asiat ovat yleisyyden kannalta arvostettavia. On tietysti selvää, etteivät kaikki mielenterveyskuntoutujat ole poikkeuksellisen älykkäitä tai lahjakkaita jollain alalla. Mielisairaalassa näkee tämän eroavaisuuden, jossa useat ovat miltei täydellisiä vihanneksia pienen älyllisen eliitin ympärillä. Kuitenkin aspergerin ja high functioning autismin määritelmä on se, että älyllinen taso tällaisella ihmisellä on vähintään yli sadan, joten tämä asia selittää sen, miksi aspergerihmiset ovat keskimääräistä ihmistä älykkäämpiä. Esikuvia omien diagnoosieni perusteella riittää, ja tämän takia poikkeavia ihmisiä tulisi ruveta varhaisemmalla iällä tukemaan ottamaan selvää näistä esikuvista, jotka ovat paljon aikaisemmin kärsineet samoista ongelmista mutta myös samalla nauttineet näiden piirteiden tuomista selkeistä hyödyistä, joiden avulla he ovat voineet tulla osaksi kulttuurin kaanonia. Kun kirjoitan puolustuspuhettani, en suinkaan etsi sillä rahvaan keskinkertaisten mielten hyväksyntää, sillä minua ei kiinnosta, mitä rahvas minusta ajattelee. Toivon vain sellaista suvaitsevaisuutta kaikenlaisia ihmisiä kohtaan, jolloin rahvaan ennakkoluulot eivät olisi määrittelemässä ihmisten välisiä suhteita ja sosiaalisuutta.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti