Vapaista ja vaikutteellisista instituutioista

Instituutiot tarkoittavat yhteenliittymiä, jotka harrastavat tietynlaista toimintaa oman tulevaisuutensa mahdollistamiseksi. Instituutioita voi olla esimerkiksi perhe, lähikaupat, ministeriöt ja virastot. Instituutioita kuvailee etenkin samankaltainen määritelty käyttäytyminen ja työ yhteisten periaatteiden saavuttamiseksi. Instituutioiden lajit voidaan määritellä kolmeen eri ryhmään, joista epävapain on vaikutteellinen tapa lähestyä instituutioiden toimintaa ja niiden säätelemää elämää. Toinen ja keskimmäisin tapa on riippumaton tapa lähestyä instituutioita, joka perustuu etenkin paralleelista interaktionismia, ja vapain ja äärimmäisin on vapaa tapa lähestyä instituutioita. Vapaat instituutiot ovat aina vapaaehtoisia ja voluntaarisia ja niiden jäseneksi ei pakoteta tai manipuloida yhtään ihmistä. Eli jonkin instituution osaksi tulemisen tulee olla mahdollisimman pyyteetöntä. Pyyteettömimmät instituutiot ovat siis sellaisia, joita ei tarvitse puolustaa ja propagoida vallan ja tuen avulla. Tällaiset instituutiot eivät siis tee ihmisiä epävapaaksi, vaan ne antavat ihmiselle tilaa ja mahdollisuuden muodostella uudestaan omia käsityksiään itsestä ja instituutioliitteistä. Vaikutteellinen tapa suhtautua instituutioihin on siis sellainen, että se tekee ihmisen riippuvaiseksi omasta palkitsemisestaan ja orjuutuksesta siinä kun se menettää itsenäiset arvonsa vaikutteellisen kommentaariaatin hyödyn eteen. Vaikutteellisessa instituutiotoiminnassa kollektiivi eli ryhmä tai lauma, nostetaan aina yksilöä korkeammalle, joka kuvastaa sitä, ettei vaikutteellisuudessa voi koskaan olla vapautta. Vapaus tarkoittaa siis myös sitä, miten ihmiset voivat itse perustaa instituutioita ja vastata niiden kehittymisestä. Arvoinstituutio muodostuu vertailukohdallisista symboleista. Arvoinstituutio sisältää arvostuksen kohteen, jota tuetaan tuki-instituutioilla, jotka aiheutuvat asettamiskonstanteista, joiden tarkoitus on rakentaa ja tukea maaperää vertailukohdallisille symboleille ja niistä aiheutuville arvoinstituutioille. Vertailukohdallinen symboli tarkoittaa sen kaltaista merkityksellistä viittauskohdetta ja arvostuksen kohdetta, johon perustetaan yhteiskunnassa ja yksilöissä vallitsevia ajattelun ja päättelemisen tapoja. Kuitenkin vertailukohdallisuus tarkoittaa sitä, että tällaiset symbolit ovat monenlaisen keinotekoisuuteen perustuvan kilpailun välineitä, eivätkä ne lopulta ole itseisarvoisia, koska ne lopulta tulevat loppuunsa ja niiden toiminta ja esimerkki toiminnan perusteena loppuu. Syväsymbolisuus tarkoittaa vapautta ja riippumattomuutta toiminnan pohjana, sillä tällaiset arvot ja merkitykset ovat universaalisempia, kattavampia ja tavoitettavimpia verrattuna keinotekoisiin ihmisten mielipiteistä ja subjektiivisuudesta syntyviin vertailukohdallisiin symboleihin ja niiden pohjalta muodostettaviin arvo- ja tuki-instituutioihin. Miksi siis on väärin, jos on oma ryhmänsä joidenkin toiseen ryhmään kuuluvien instituutioiden suojeltavissa, siten, että arvoinstituutioita tulisi tuputtaa ihmisille pakottamisen kautta. Silloin arvoinstituution sisällä ei voida kyseenalaistaa niitä arvoja, joihin instituutiot perustuvat. Tunnustushierarkia on se järjestys, johon instituutioiden tulisi muotoutua ja kiinnittyä oman pyyteettömyytensä asteen takia. Kuitenkin tämäkin hierarkia on vain muodollinen, eikä tosi asiassa tapahdu minkään järjestyksellisen alistamisjärjestelmän kautta. Instituutioiden tulisi voida uudistua sen mukaan, kun yksi instituutio tai vaihtoehtoisesti suurin osa instituutioista kehittyy ja saa uutta ilmettä itselleen. Kuitenkin instituutioiden tulisi olla täysin itseriippuvaisia ja itsenäisiä. Ne eivät voi ruveta puuttumaan toistensa toimintaan ja hierarkiatasonkin pitäisi määräytyä pyyteettömyyden/pyyteellisyyden kautta. Kommentaariaatin vaikutteellisuus tarkoittaa sitä, että siinä instituutiot voivat alkaa toimimaan toisiaan vastaan, jolloin niiden sisäinen koheesiokin muuttuu ja instituutiot tulevat epävapaiksi. Kommentaariaatti nimittäin pyrkii aina siihen, että instituutioiden pyyteettömyystasoa voitaisiin manipuloida, ja se ei enää jäisi yhteiskuntaan ja hierarkiaan sen perusteella millainen pyyteettömyysarvo sillä on.