Subjektina toimimisesta ja objektina toimimisesta

Ihmisten toimiminen yhteiskunnassa ja toisten ihmisten kanssa perustuu kahteen toisistaan eroavaan rooliin, jotka kuitenkin voivat keskinäisesti vaihdella roolin voimakkuuden mukaisesti. Monesti nämä roolit liittyvät henkiseen mieheyteen, joka ohjaa voimakkuuden asteensa mukaisesti yhteisössä tapahtuvaa toimintaa. Nämä kaksi roolia ovat subjektina toimimisen ja objektina toimimisen roolit. Voidaan sanoa, että perustavimmalla tasolla objektina toimiminen perustuu toisten ihmisten oletettuun toimimiseen vastaamisen rooliin. Siinä voidaan ennakoida toisten ihmisten oletettua toimintaa, eli siinä jotenkin pyritään ennakoimaan toisten toimintaa tai täysin omien ajatusten tasolla oletettuun toisten toimintaan. Objektina toimiminen on etenkin naisten tyyli toimia, koska heillä toimintaa ohjaavat päämäärien kehitystasot eivät tavallisesti ole yhtä hyvässä järjestyksessä kuin mitä ne ovat henkisellä tasolla miehiä olevilla ihmisillä. Objektina toimimisessa pyritään miellyttämään tai vaihtoehtoisesti torjumaan esiajatuksen tasolla subjektina toimivien ihmisten toimintaa. Objektina toimiminen liittyy olennaisella tavalla siihen, että subjektina toimivan ihmisen toimintaa pyritään estämään ja asettamaan sille jonkinlaisia olemuksellisia pidikkeitä. Tämän takia esimerkiksi sosiaaliämmien toiminta perustuu objektina toimimiseen, koska ne ylläpitävät byrokratiaa ja vaativat tarkkaa kuvaamista sen edestä, että joku saisi esimerkiksi itselleen kuuluvia tukia ja inhimilliseen olemiseen vaadittavia tulonsiirtoja. Objektina toimivat ihmiset pyrkivät estämään toimintaa ja suhtautuvat määrätietoiseen subjektiseen toimintaan epäilevällä ja negatiivisella tavalla. Koska naiset toimivat tavallisesti objektina, määrittävät he myös useasti sitä millaisilla tavoilla toimitaan sukupuolten välisissä suhteissa. Koska korkeimmalla tasolla oleva henkinen mieheys perustuu subjektina toimimiseen, on selvää että monilla tällaisilla miehillä mielenkiinnonkohteet ovat siirtyneet kauas naisten kanssa toimimisesta, ja voin sanoa itsekin kuuluvani tähän ryhmään. Mies joutuu muokkaamaan toimintaansa naisten toimintaoletuksien mukaiseksi, jos hän haluaa menestyä naisten kanssa tehtävässä sukupuolisessa toiminnassa. Objektina toimivat ihmiset joita on kuitenkin yhtä paljon niin naisissa kuin miehissä perustavat toimintansa toisten ihmisten ajattelun tai toiminnan ennakointiin, ja tässä he voivat tehdä arvioita täysin mielivaltaisella ja monesti sattumaan perustuvalla tavalla. Objektina toimivat ihmiset kuvittelevat olevansa jotenkin suuresti merkityksellisiä ja kuvittelevat subjektina toimivan ihmisen omaavan jonkinlaisia erityisiä mieltymyksiä tai ajatuksia heitä itseään kohtaan. Todellisuudessa subjektina toimivat ihmiset eivät omaa minkäänlaisia syvempiä mieltymyksiä objektina toimiviin ihmisiin, koska he näyttäytyvät subjektina toimiville ihmisille niin irrationaalisina ja tunnepitoisina ihmisinä, ettei heitä tarvitse pyrkiä suuremmin ymmärtämään tai miellyttämään. Subjektina toimiminen tarkoittaa sen kaltaista toimintaa joka perustuu tahtoon ja päämääriin, eikä siinä tavallisesti ennakoida tai vertailla toisten ihmisten ajatuksen tasolla olevaa tai mahdollista toimintaa. Subjektisuus on siis todellisinta miehyyden mukaista toimintaa. Siinä ei siis toimita jonkun toisen tai toisten mahdollisen toiminnan takia, koska se kuuluu olennaisesti juuri objektina toimimiseen. Toimintaa voidaan tarkastella myös tahdottomuuden ja tahdollisuuden kategorioiden avulla. Tahdottomuudessa toiminta on jotain pakotettua, jossa omaa tahtoa ei saada muotoiltua siten, että voitaisiin toimia tahdollisesti. Tämä liittyy etenkin objektina toimimiseen. Tahdottomuus tarkoittaa etenkin jonkinlaisen toisten ylläpitämän toiminnan estämistä, mutta siitä huolimatta tuota toimintaa ei voida sanoa aina moraalittomaksi tai epäeettiseksi tai epämiellyttäväksi, vaan pelkästään se, ettei omasta tahdosta saada otetta, tuottaa objektina toimiville ihmisille negatiivisen yleisasenteen subjektina toimivien ihmisten tahdollisesti motivoituvaan toimintaan. Tahdollisuus toiminnassa liittyy etenkin käsiteltyihin ja oman minän tasolla hyväksyttyihin päämääriin ja tavoitteisiin. Silloin tahto ohjaa toimintaa, jossa asetetaan lähtökohta, päämäärä ja tahto tai tavoite. Subjektina toimivalla ihmisellä toiminta ohjautuu tahdosta. Siihen liittyvät myös tarkasti määritellyt sisäiset päämäärät, jotka eivät objektina toimimisen tavalla motivoidu toisten ihmisten oletetusta toiminnasta ja suuntautumisesta toisten ihmisten toimintaan. Subjektina toimimiseen liittyvät tietynlaiset kiihokkeet, jotka eivät kuitenkaan nimensä tavalla viittaa seksuaalisuuteen vaan senlaisiin toiminnan tukeen, jonka hän voi saada ulkoisesta todellisuudesta. Kaikki yhteiskunnan korkein toiminta liike-elämässä, politiikassa ja esim kulttuurissa perustuu subjektina toimimiseen, ja se minkä takia naisia ei edelleenkään ole korkeimmissa asemissa yhtä paljon kuin miehiä, perustuu siihen, että heille on luontaista toimia objektina kun korkein toiminta yhteiskunnassa perustuu maskuliiniseen subjektina toimimiseen. Sosiaaliämmien rooli on tyypillisin naisen sukupuolista käyttäytymistä edustava rooli yhteiskunnassa. Kuitenkin korkeimman johdon tasolla ihmiset ovat miehisiä subjekteja. Kiihdykkeet ovat siis jotain mikä edistää toimintaa, ja subjektina toimimiseen liittyy etenkin tietoisuus toiminnan syistä toisin kuin objektina toimimisessa jossa ihmiset ajautuvat toimimaan kuin jonkinlaisessa valmiissa uomassa. Kiihdykkeet voivat olla työpaikassa toimimisesta saatuja jonkinlaisia hyötyjä ja kannusteita. Miehisessä kulttuurissa ja vallankäytön korkeimmalla tasolla ainakin porvarillisissa puolueissa, suositaan tietoista toimintaa, objektisuuden ei-tietoisen toiminnan vastaisesti. Ja myös korkein vallankäyttö suosii subjektina toimivien ihmisten mentaalista rakennetta, joka perustuu tahdollisuuteen, päämääräisyyteen ja tavoitteellisuuteen. Subjektina toimiminen perustuu tietoisuuteen, tietoiseen ajatteluun, johon objektina toimiva ihminen ei yllä, koska hän katsoo etenkin toisten ihmisten toiminnan, eikä oman, olevan keskeisin yhteisöllisen toiminnan selittäjä.